Title: Jotain uutta
Author: Mie
Genre: Het, angst
Rating: K-11
Warning: Itsetuhoisuus
Pairing: Hrm/monet
Disc.: Rowling owns
Aamu valkeni aikaisin. Avasin silmäni ja katselin ympärilleni. Päässä jyskytti höyryvasara, mahassa velloi jokin, joka ilmeisesti tahtoi ylös ja ulos. Avasin suuni ja puuskahdin. Pitikin olla ne bileet eilen. Käännyin toiselle kyljelleni ja vilkaisin viereeni. Jaa, tänään siis blondia, jessus! Kavahdin ylös sängystä ja repäisin peiton suojakseni. Samalla hetkellä Malfoy avasi silmänsä ja katsoi minua.
-Kas vain, prinsessa Ruusunen heräsi, Poika haukotteli.
Hymyilin vaivautuneesti samalla kun keräsin vaatteet päälleni ja ryntäsin vessaan laattaamaan. Kävelin ulos huojuen hieman, ja sanoin heikolla äänellä:
-Ja tämän enempää et minusta saa. Tätä ei muistella, tästä ei puhuta eikä tätä uusita!
Malfoy virnuili omahyväisesti, ja se ärsytti minua, varsinkin näin pahassa darrassa. Nappasin tyynyn käteeni ja paiskasin sen pojan naamalle. Kävelin ulos ovesta, ja kyyneleet valuivat poskillani.
Vesi viilensi ihanasti kuumottavaa ihoani. Tunsin Harryn kädet ympärilläni vieläkin, liian hyvin. Joka kosketus oli satuttanut, vaikka se ei varmaan pojan tarkoitus ollutkaan. Mitäs oli niin kovakourainen. Kaikki Harryn tyttöystävät olivat valittaneet, ja kaikki olivat hänet jättäneet. Minä olin vain yrittänyt lohduttaa, ei tämä ollut tarkoitus.
-Hermione, anna anteeksi, Harry kuiskasi minun korvaani.
-Älä huoli, vastasin hiljaa.
Poika tarttui tiukasti kiinni ja suuteli minua.
Istuin portaissa, kun ihmiset kävelivät ohitseni. Kaikki olivat menossa jollekkin tunnille, kai minunkin olisi pitänyt olla jossain. Jossain muualla kuin tässä. Pitelin vatsaani ja koetin olla oksentamatta siihen paikkaan. Nousin horjuville jaloilleni ja liukastelin kohti tyttöjen vessaa. Lämäytin oven auki ja syöksyin ensimmäiseen vapaaseen koppiin. Vietin siellä viisi minuuttia, ja keikahdin selälleni vessan lattialle. Itkin lattialla ainakin tunnin, ennenkuin raahauduin liemitunnille.
Makasin opettajanpöydän vieressä lattialla, ja mietin kuinka tämä oikein tapahtui. Olin tullut myöhässä tunnille, ja kun viimein raahauduin paikalleni, Kalkaros määräsi minulle pari tuntia jälki-istuntoa, heti koulun jälkeen. Kun saavuin takaisin luokkaan, Kalkaros odotteli minua. Hän lukitsi oven, nappasi minua ranteista ja suuteli minua rajusti.
-Olen elänyt puutteessa, nyt kun Pimento lähti. Kaipasin jotain, ja sinä olit ensimmäinen joka jäi jälki-istuntoon.
Koetin parhaani mukaan väistellä, mutta en voinut mitään itseäni vahvemmalle ja vanhemmalle miehelle. Lopulta hän irrotti, ja käski tulla jatkossa ajoissa tunneille. Minä jäin itkemään, yksin.
Seisoin rohkelikkotornin ikkunassa. Avasin ikkunan haan, ja työnsin sen auki. Kylmä talvi-ilma tuulahti kasvoilleni. Astuin tornia kiertävälle levikkeelle, ja hivuttauduin jonkin matkaa kauemmas ikkunasta. Avasin viimeisen kerran kirjoittamani kirjeen, luin sen läpi, taittelin sen kasaan ja tungin takaisin taskuuni. Katselin kaunista talvista maisemaa, lumista metsää, jäistä järveä, ja pieniä mustia pisteitä maassa. Hymyilin pilvettömälle siniselle taivaalle. Mikä päivä kuolla, hymyilin itsekseni. Levitin käteni ja kaaduin eteenpäin. Putosin kauan, kunnes kuulin ihmisten huutoja, ja tunsin painautuvani maata vasten. Sitten en enää tuntenutkaan mitään, näin vain kirkkaan valkoisen valon, ja käden joka ojentui minua kohti.
-Tule Hermione. Olet turvassa nyt, kaikelta kärsimykseltä ja kaikelta surulta.
A/N: joo, kommenttia saa laittaa
