Nimi: Viistokujan eri puolet
Oikolukija: Eijole
Tyylilaji: draama, raapale
Paritukset: ei ole
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvaksi Rowlingille, on hänen. Minä en saa tästä mitään rahallista korvausta.
Yhteenveto: Kuvailua ja tarinaa Viistokujasta eri kuvakulmista.
Omat sanat: Päätin osallistua sit
Viikottaiseen raapalehaasteeseen kun kerran aihekin oli sellainen mistä saisin jotain irti ja se sitten poiki kolme raapaletta (ajatus lähti kulkemaan...). nauttikaa
1. Kävelin pitkin pimeää yön varjostamaa Viistokujaa; en ollut saanut unta ja olin päättänyt lähteä kävelylle sinne, mikä minusta tuntui kodilta. Mukulakivikatu merkitsi minulle enemmän kuin moni osasi kuvitellakaan; se ei puhunut taikka kävellyt, mutta se oli parempi ystävä kuin kukaan muu koskaan osasi olla. Pystyin luottamaan siihen jopa enemmän kuin itseeni.
Viistokuja hohti historiaa, kertoi olemassaolollaan tarinaa siellä kävelleistä velhoista ja noidista. Nykyhetken pystyi Viistokujasta näkemään siellä parveilevista henkilöistä ja tulevaisuus paistoi joka kulman takana, nuorissa velhoissa ja noidissa, joka auringonlaskun ja -nousun päässä. Katu oli erilainen joka kerta, kun kävelin siellä, mutta pysyi silti muuttumattomana, ja siksi rakastin sitä.
2. Jos satuit katsomaan Viistokujaa, tuota ruuhkaista, erilaisten putiikkien maailmaa ajattelematta sitä sen tarkemmin, et nähnyt siitä kuin pintapuolen. Mutta se oli enemmänkin kuin pelkkä kauppojen ja puotien paratiisi. Se oli täynnä elämää ja vilskettä, historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta. Hyvää sekä pahaa.
Päivällä Viistokuja oli kuin tavallinen ostoskatu, mutta pimeällä se muuttui varjojen maailmaksi. Kujilla saattoi nähdä jotain mitä päivänvalossa ei edes harrastettu ja joskus se näytti jopa vilkkaammalta kuin päivisin ikkunoista hohtavien valojen sekä niistä syntyvien varjojen takia. Harva oli edes todistamassa sitä, kun velhot ja noidat matkustivat aamulla töihin ja kaikki kielletty ja paha painui piiloon odottamaan seuraavaa yötä.
3. Nimi Viistokuja saattoi antaa virheellisen kuvan itse paikasta; se ei ollut vain yksi katu. Se haarautui moneksi pieneksi kujaksi ja moni niistä oli niin piilossa, että niillä ei ollut kukaan koskaan käynyt. Se kätki sisäänsä salaisuuksia, mutta paljasti kuitenkin kaiken tarpeellisen mitä olit tullut hakemaan. Viistokuja piti sisällään jokaisen siellä kulkeneen noidan ja velhon sisäiset mietteen, ääneen puhutut ja kerrotut asiat. Se ei puhunut, mutta se vastasi aina jollain tapaa, kun siltä kysyttiin; säänmuutoksella, tapahtumalla tai vain olemalla oma itsensä. Vaikka et olisi käynyt siellä kuin ostamassa tarpeellisen, jätit silti puumerkkisi Viistokujaan; yhteen ajan kuluttamaan katuun, johon jalanjälkesi jäivät olemaan ainiaaksi.
A/N: kiva olisi saada niitä ruusuja ja risuja jos raapaleet luit
