Nimi: Verikyyneleet
Kirjoittaja: Geena
Genre: Jonkinlaista angstia, (slash?) ficlet
Paritukset: voidaan tulkita H/D:ksi, mutta mikään pakko, toimii ilmankin.
Disclaimer: Hahmot kuuluvat JKR:lle. En saa tästä rahaa. Kappale on Apulannan En voi auttaa.
Ikäraja: sanotaan nyt S
Summary: ”Onni on sitä, miksi sen tekee. Sinä päätit, että sinulla ei ole sitä, sinä kadotit sen. Sinun päätöksesi se oli, kukaan ei voi kiistää sitä.”
A/N: Uusin ficcini. Tämä on sitten tarkoituksella lyhyt, pelkistetty, mahdollisesti hivenen sekava ja avonainen, ”juoni” perustuu siihen. Lähinnä tajunnanvirtaa, ficiksi järjestettyjä sekavia ajatuksia.
Jos luet, arvostaisin, että kommentoit, vaikka sitten haukkuisitkin lyttyyn.
Harryn PoV
tahtoisin sen uuden ihmeen viimeinkin
Ja haluisin sut esiin kaivaa
Eikä koskaan edes mieleeni tullut sanoo sulle niin
Kun toisinaan jäi liikaa aikaa
Katson, kuinka istut sateessa.
Aina niin siisti platinanvaaleat hiuksesi ovat liimautuneet kasvoillesi. Vesi valuu pitkin suoraa nenääsi. Muutama pisara jää kiiltämään pitkiin silmäripsiisi helmiksi.
Näytät eksyneeltä lapselta. Aivan kuin olisit kadottanut tien kotiin. Vaikka oikeastaan olet kadottanut aivan jotain muuta.
Onnesi.
Minä voisin antaa sen sinulle takasin, mutta en tee sitä. Mikään ei velvoita minua siihen.
Ei enempää sun tartte etsii ystävää
Jos huvittaa voit uuden ostaa
Ja mä luulin että sinäkin voisit mun oveen koputtaa
Jos toisinaan jää liikaa aikaa
En tahdo nähdä kyyneleitäsi, jotka sekoittuvat sateeseen. Ne eivät kuulu minulle. En tahdo välittää, en tahdo, että yrität taivutella minua siihen.
Minun ei täydy, en tahdo, en halua. Vaikka se saattaakin riippua minusta, ei ole mitään syytä. Jätän sinut kärsimään, itsehän tämän tällaiseksi teet.
Onni on sitä, miksi sen tekee. Sinä päätit, että sinulla ei ole sitä, sinä kadotit sen. Sinun päätöksesi se oli, kukaan ei voi kiistää sitä. Mikään ei sido minua sinuun, on hyvä, että saat tietää sen. Vihaan sinua, kun kerjäät minua auttamaan.
Minä en aio auttaa.
Anteeksi en voi auttaa,
en voi auttaa sua
Kaikki tahtovat jotain. Sinä haaveilet, että pelastaisin sinut, koska voin tehdä sen. Minä toivon, että minut jätetään rauhaan. Olkoonkin, että olisin silloin pelkkä itsekäs paskiainen, en välitä. Sanokoot vain, että olen kylmä ja tunnekuollut, mikään ei voisi kiinnostaa vähempää.
Haluan vain olla yksin. Kantaa syntejäni yksinäisyydessä, kuulla, kuinka se soi korvissani, ja tuntea itseni masentuneeksi.
En vain tahdo, että joku saa minut tuntemaan niin. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Taas uudelleen mä terän käännän lappeelleen
Ja uudelleen sut haluun löytää
Ja mä luulin etten ikinä tahtois jäädä roikkumaan
Mut toisinaan jää liikaa aikaa
Sinun tähtesi on laskenut. Poltetulla maalla elämä ei ala kasvamaan uudestaan. Viinirikas yö on nyt ohi, on aika herätä krapulaiseen aamuun.
Sietää viinanhajuista hengitystä. Tupakoida entisen elämän haudalla laskettuaan sen pakoon.
Minä voisin palauttaa sen, mutta en tee sitä.
