Nimi:Tärkeää asiaa, tavallaan
Beta: Ei ole
Pairing:Lily/James
Genre: het
Ikäraja: Sallittu kaikille
A/N: Kirjotin tämän tänään muutamassa tunnissa, alle. Kommentteja kiitos! Nauttikaa
Punatukkainen nuori nainen käveli oman kotinsa keittiössä edes takaisin. Naisen mies istui viereisessä huoneessa lukien huispauslehteä. Naisella oli ongelma, jos sitä siksi voisi kutsua. Hänen piti kertoa jotain miehelleen, eikä tiennyt miten tämä reagoisi asiaan. Nainen oli ollut jo muutaman vuoden naimisissa ja tunsi miehensä läpikotaisin, mutta silti hän ei voinut olla varma miehensä reagoinnista, sillä mies oli täynnä yllätyksiä, hän ei ollut tavallinen ja tylsä mies, vaan erittäin yllätyksellinen ja sitä nainen hänessä rakastikin. Nainen heilautti punaiset pitkät hiuksensa olkansa yli valmistautuen kertomaan asian miehelleen. Nainen rakasti miestään ylikaiken, mutta pelkäsi silti tämän reagointia.
”Kulta, voisitko tuoda minulle kermakaljan?” Mies huusi viereisestä huoneesta.
”Selvä”, nainen huusi vastaukseksi. Nyt tai ei koskaan, nainen ajatteli. Hän otti kaapista kermakaljan ja lähti kävelemään viereiseen huoneeseen.
”Kiitos Lily”, James Potter hymyili vaimolleen. Lily hymyili miehelleen ja siirtyi tämän seläntaakse alkaen haromaan miehensä vallattomia mustia hiuksia. Kouluaikoina hän oli vihannut niitä, mutta oppinut rakastamaan niitä myöhemmin, hiukset kuvasivat miestä täydellisesti, ne olivat yhtä kurittomat kuin mies itsekkin.
”Onko kaikki hyvin rakas?” James kysyi katseltuaan vaimonsa outoa ilmettä hetken.
”Tavallaan”, Lily sanoi saaden Jamesin katsomaan itseään oudosti, ”minun täytyy kertoa sinulle jotain.”
James laski kermakaljansa pöydälle, nousi ylös ja käätyi kasvokkain vaimonsa kanssa.
”Mitä sinun täytyy kertoa minulle?” James katsoi koko ajan vaimoaan silmiin, hän oli huomannut heti, että asia oli vakava, kuten suurin osa asioista nykyään, koska oli sota.
”Älä hätäile, se ei liity sotaan yhtään mitenkään”, Lily rauhoitteli miestään, hän oli huomannut heti, että Jamesin olemus oli kiristinyt, hän oli valmistautunut kestämään uutisen jonkun ystävän tai tutun kuolemasta.
”Huh, no, mitä sitten?” James katsoi vaimoaan, mutta tällä kertaa levollisesti, ainakin melkein, ”onko se jotain vakavaa?”
”Tavallaan, se koskee meitä,”, Lily sanoi kangerrellen. James huolestui jälleen.
”Mitä meistä?” James katsoi vaimoaan huolestuneena, jopa miehen ruskeat silmät olivat täynnä huolta, ”olenko minä tehnyt jotain väärin?”
”Ei, et!” Lily sanoi heti, ”vaan minä...”, Lily ei tiennyt miten olisi jatkanut lausetta.
”Sinä mitä?” mies katsoi naista oudosti, ”et kai sinä ole pettänyt minua?”
”Mitä? EN! En todellakaan, en minä pystyisi sellaiseen. Miten edes kuvittelet sellaista? Minä rakastan sinua, kyllä sinä sen tiedät”, Lily parahti.
”En minä sitä uskonutkaan”, James rauhoitteli vaimoaan, ”ehdotin vain.” Lily huokaisi syvään.
”James, minä olen...”, Lily ei pystynyt vieläkään sanomaan asiaansa.
”Lily kulta, minä rakastan sinua, sinä voit kertoa minulle ihan mitä tahansa, kai sinä tiedät sen?” James sanoi painaen kätensä vaimonsa olkapäille ja hymyillen tälle suloisesti. Lily veti taas syvään henkeä.
”Minä olen raskaana.”
”Sinä mitä?” James tuijotti vaimoaan ilmeettömänä.
”Olen raskaana”, Lily toisti. James tuijotti vaimoaan hetken, ennen kuin veti tämän hellästi syliinsä.
”Tuotako pelkäsit kertoa minulle?” James kuiskasi hellästi vaimonsa korvaan.
”Kyllä, en tiennyt miten reagoisit”, Lily sanoi pehmeällä äänellään.
”Minusta tulee isä”, James sanoi äänellä, joka oli sekä ylpeä, että yllättynyt, ”James Potterista isä, mielenkiintoista.”
”Et kai ole pettynyt? Tiedän, että emme ole puhuneet lapsista erityisesti tai ainakaan suunnitelleet hankkivamme niitä vielä.”
”En tietenkään, miten voit edes kuvitella sellaista Lily?”
”Minä ainakin haluan pitää tämän lapsen”, Lily sanoi.
”No mitä muuta me muka tekisimme?” James sanoi hölmistyneenä.
”En tiedä, ajattelin, että et ehkä haluaisi vielä lapsia ja haluaisit, että tekisin abortin.”
”Abortin? Ei, en ikinä käskisi sinun tehdä sellaista!” James sanoi vakaalla äänellä, ”meille tulee lapsi.” Hän hymyili ja suuteli vaimoaan hellästi.
~~~~~~^^^--^^^~~~~~~
”Tämä on kyllä suloisin lapsi, jonka olen ikinä nähnyt,” mies sanoi katsellen pientä poikavauvaa.
”Kiitos Remus”, Lily hymyili onnellisesti, ”Harry on ihana.” James seisoi vaimonsa takana antaen ystäviensä katsella viikon vanhaa vauvaa rauhassa.
”Aivan kuin mini Sarvihaara, Lilyn smaragdisilmillä”, Sirius virnisti.
”Anturajalka, sinä voisit kehuakin vauvaa hieman”, Remus valisti ystäväänsä.
”Se oli kehu”, Sirius sanoi.
”No siinä tapauksessa, kiitos Anturajalka”, James hymyili parhaalle ystävälleen.
”Sirius”, Lily sanoi hiljaa, ”me ajattelimme, että jos haluaisit, niin voisit olla pojan kummi?”
”Siis mitä?” Sirius katsoi Lilyä silmät pullollaan, ”minusta kummi? Eikö Remppa olisi parempi vaihtoehto?”
”Me haluaisimme sinut”m James sanoi, ”sinusta tulisi seuraavan kummi Remus, toivottavasti et pahastu.”
”Ei tässä mitään, Sirius on hyvä vaihtoehto ja minä jaksan odottaa”, Remus hymyili ystävälleen ja tämän vaimolle.
”Minusta kummi”, Sirius tuumi, ”hyvä on, otan pestin.” Mies hymyili.
”Niin siriusmaista”, Lily hymyili säteilevästi.
”Tule Sirius-sedän syliin”, Sirius leperteli pienelle poikavauvalle, joka katsoi häntä kiinteästi. Sirius nosti vauvan hellästi syliinsä, kuten Lily oli heidän tultuaan heille näyttänyt. Sirius katseli vauvaa tarkasti, pidellen varmasti, mutta hellästi tästä kiinni, Lily antaisi hänelle huutia, jos poika tippuisi. Kaikki neljä aikuista katsoi vauvaa hiljaa, kunnes tämä työnsi pienen vaaleanpunaisen kielensä ulos suustaan saaden nelikon nauramaan iloisesti.
