Title: Ei koskaan, Fred.
Author: Timanttityyppi
Genre: Romance
Pairing: Fred/Ginny
Rating: Sallittu
Varoitukset: insesti
// Frederica muokkasi varoitukset vastaamaan uusia ikärajasääntöjä :>Disclaimer: En omista henkilöitä, paikkoja jne, ne ovar J.K. Rowlingin omaisuutta.
Beta: -
A/N: hmm.. Omasta mielestäni tuli ihan okei ficci ;') En oikein tiedä mistä idea lähti.. Kunhan aloin kirjoittaa, toivottavasti luette & tykkäätte & kommentoitte
<3
Tuulenvire pörrötti minun hiuksiani, kun minä nojailin vanhaa koivua vasten. Minä, Fred Weasley, hymyilin hämmentyneesti ja katselin läheisen omenapuun alla loikoilevia tyttöjä. Heitä oli kaksi. Toinen heistä, jolla oli ruskeat pörröiset hiukset, ruskeat silmät ja joka hymyili iloisesti, se oli Hermione Granger. Äh, en minä nyt Hermionea katsele, ei hänessä ole mitään erikoista, vaan sitä toista tyttöä. Punaiset, kiiltävät hiukset, tuikkivat silmät, pisamia, upea vartalo, ihana hymy, täydellinen nauru..., niin siinä on pikkusiskoni Ginny Weasley. Ginny Weasley, tyttö jonka perään kaikki koulun pojat kuolaavat, tyttö joka on täydellinen, tyttö jolla on ollut tsiljoona poikaystävää, tyttö joka on kauneinta mitä maan päällä voi olla.. Ei nyt en heittäydy runolliseksi, en. Katselin Ginnyä unelmoiden kun hän nauroi Hermionen vitsille. Ai että tekisi mieli mennä halaamaan Ginnyä..
Muistelin niitä vanhoja ihania aikoja, jolloin Ginny oli pieni. Hän pyysi aina apua isoveljeltään Frediltä, kun ei itse osannut jotain. Hän pyysi Frediä opettamaan, auttamaan. Silloin ne asiat tuntuivat Ginnysta ihmeellisiltä, mutta eivät tunnu enää. Ginny oli nyt kasvanut nuoreksi naiseksi, joka osaa asiat itse. Enää ei Ginny tulisi yöllä herättämään sen takia että pelotti.. Enää ei Ginny tulisi juosten pyytämään isoveljeään leikkimään nukeilla.. Enää ei Ginny istuisi Fredin sylissä, kun tämä kertoo iltasatua.. Enää ei Ginny ihailisi Frediä..
Silmäni kostuivat kun ajattelin noita aikoja, mutta ei nyt en voisi itkeä, en näyttää tunteitani Ginnylle.. Minun täytyy tunnustaa tämä, rakastan Ginnyä, ei, en sillä tavalla miten siskoa yleensä rakastetaan, ei rakastan häntä enemmän, haluan suudella Ginnyä, ottaa hänet syleilyyn, kävellä käsikädessä, haluan olla hänen poikaystävänsä!
Se on vain haave, joka ei koskaan toteudu.. Mitä Ginnykin ajattelisi jos kertoisin tämän hänelle, hän takula inhoaisi minua. Hän sanoisi "Fred-minäkin-rakastan-sinua-niin-kuin-veljeä-rakastetaan!", mutta se ei riitä.. Mutta jos hän rakastasikin minua,
siis sillä tavalla. Mitä George sanoisi siihen, hänen kaksoisveljensä rakastunut pikkusiskoon! Entä äiti, hän olisi pettynyt ja surullinen.. teeskentelisi iloista kuitenkin. Isä sitten, entä Ron? Percy? Bill? Charlie? Ei, ei se käy.
Hermione kuiskasi jotain Ginnylle, molemmat katsoivat minuun päin, Hermione tirskahti. Olinko näyttänyt haaveilevalta? Voi ei..
Mitä jos, mitä jos kuitenkin, kuitenkin joskus saisin pitää Ginnyä kadestä, painautua häneen, syleilyyn, tuntea hänen kätensä omissani, nähdä hänen kauniit silmänsä ihan läheltä, huomata että hän tarttuu kiinni paitani selkään, painautuu ihan lähelle, tuntea Ginnyn hengityksen kasvoillani, hänen huulensa minun omillani, Ginnyn kukkaistuoksun minussa, hänen kielensä minun suussani...
Haave haihtui yhtä nopeasti kuin oli tullut. Huomasin että Harry tuli juosten paikalle, halasi Ginnyä, pussasi häntä hellästi suulle. Ginny nousi ylös heittäytyi pojan kaulaan, painoi pehmeät huulensa tämän huulille, ja Harry vastasi siihen innokkaasti.. Huokaisin. Harryn käsi meni Ginnyn hiuksiin ja Ginny painautui Harryyn vielä tiukemmin, aivan niinkuin minä olisin halunnut painautua häneen..
Tajusin viimein kunnolla,
että Ginny ei tulisi koskaan olemaan minun..A/N:Noniin, kommentteja! <3
