Onko se jo kuollut? [K-11]

[Needled Laiho]

Albumihaaste&FF100

Title: Onko se jo kuollut?
Author: Needled Laiho
Beta: Hiddenben
Raiting: K-11
Genre: Mystery, hieman angst ja drama, sekä one-shot
Warnings: Raakuutta, hui!
Disclaimer: En omista Pottermaailmaa, vaan sen tekee rakas J.K. En saa tästä lanttiakaan.
Summary: Remus näkee unta, josta ei pidä...
A/N: Juu, eli tämä on tälläinen kyhäelmä Children Of Bodomin Are You Dead Yet?-biisiin pohjautuen. Albumihaasteeseen ja FF100 tämä menee, sataseen sanalla kuu. Tiedän, tämä on hieman sekava, mutta niin sen täytyykin. Ficci on kirjoitettu Remuksen PoVina. Toivottavasti pidätte. Laittakaa palautetta! Himputti vie.


Kohta olet poissa… Minä valtaan sinut, etkä voi sille mitään… Älä kuuntele! Se on vain harhaa. Ei kukaan oikeasti kuiski päähäsi. Rauhoitu. Älä välitä äänestä. Vain sinä  itse pystyt määräämään itsestäsi. Painan pääni alas kosteaan nurmikkoon. Vain minä tunnen tämän. Ei kukaan muu. Kukaan ei minun päätäni valtaa, vain yli kuolleen ruumiini!

Näen jatkuvasti samaa outoa unta. Siinä vaaleakarvainen ihmissusi jahtaa minua. Se näyttää todella pelottavalta. Aina hetkeksi jämähdämme paikallemme, ja tuijotamme toisiamme silmästä silmään. Minä liikun ensimmäisenä. Tartun siihen, ja heitän sen maahan. Sen pää kolahtaa kivikkoon, ja päästä alkaa vuotaa verta. Ihmissusi nousee haparoiden ylös ja hyökkää kimppuuni kostonhimoisesti, yrittäen repiä minua paloihin. En enää välitä. Otan syliini kasan kiviä, ja alan pommittaa niillä sutta. Kivi toisensa jälkeen ne lentävät otuksen päähän ja ylävartaloon, saaden tuon tahriutuneen veren vuotamaan maahan. Ihmissusi kaatuu maahan. Mietin unessa, pitäisikö minun katua, vai kysyä itseltäni; onko se jo kuollut? 
 
Herään säpsähtäen ja nousen istumaan sängylleni. Huohotan voimakkaasti. En itke. En anna itselleni siihen lupaa. Synnyn joka kerta uudestaan, puhtaampana, kun kiellän itseltäni sen, mitä olen nähnyt. Äsken näkemäni uni on kaikkein kamalin. Siinä kumarruit kasvojeni lähelle, ja näin kaiken sen vihan takaa asian, jota en olisi halunnut tietää. Miten se muka pystyy olemaan niin? Viholliseni, se julma ihmissusi, on minä. Lysähdän voimakkaasti itkien lattialle. Kukaan ei kuule, kukaan ei huomaa. Tällä olen vain minä, yksin suruni kanssa, hillittömästi itkien mattoni päällä. Minun on kohdattava loppujen lopuksi itseni. Minun on ymmärrettävä, mikä minusta on tullut, niin hirveää kuin se onkin.


A/N2: Jos kukaan ei ala laitella palautetta, tämä typy lopettaa kirjoituksiensa julkaisun!

[Needled Laiho]

Selvä, ootte valintanne tehny, mä en vittu taida enää jaksaa kirjottaa tänne mitään, kun kukaan ei kommentoi! Hemmetti sentään...

[Needled Laiho]

Jumalauta, pomppasin melkein kattoon, kun päivittyneissä aiheissa luki Onko se jo kuollut. Kiitoksia, miljoonasti, kommentistasi! Nuo ihmissuden puhekohtaukset olin alkuperäiseen tekstiin kursivoinut, mutta en tietenkään muistanut kursivoida uudestaan, kun tuo päättää aina jättää sen kursivoimatta, kun copypastetan tekstin.

Oo, sanavalinnat muka hyviä. Kiitoksia, vaikka itsestäni tuntuu, että ilmaisen asiat usein jotenkin väärillä sanoilla tjsp. Kivillä pommittaminen ei luultavasti oikeasti toimisi, mutta niinkuin sanoitkin, unet ovat unia.

Kyl mä varmaan vielä julkasen mun tekstejä finissä, mutta en nyt vähään aikaan, sillä en ole saanut mitään aikaiseksi.

Vielä miiiiljooonasti kiitoksia. Piristit pienen ihmisen päivää

[Sirina Black]

Minäkin tulin nyt viimeinkin kommentoimaan tätä ficciä, olen jo pariin otteeseen lukenut tämän sisäistääkseni tekstin kokonaan.

Olen aina pitänyt kaikesta Remukseen liittyvästä, eikä tämä ollut siinä suhteessa poikkeus. On piristävää, että välillä kirjoitetaan ficcejä joissa ei ole muita hahmoja kuin Remus (en ole ainakaan kovin montaa sellaista löytänyt).

Teksti oli todella sujuvaa ja Remuksen elämää kuvaavaa. Virheitä en katsellut sillä silmällä eikä tekstistä niitä hyppinytkään silmilleni.

Olen oikeasti todella huono kommentoimaan mitenkään  rakentavasti, mutta ajattelin piristää jälleen muutamien ihmisten päivää.. 

[Needled Laiho]

Kiitos sinullekin, Sirina Black. Nythän mun päivästä tulee jo aivan mahtava, kun olen tähän saanut jo kaksi kommenttia. Eikä se rakentavan puuttuminen haittaa, on mukavaa saada myös palautetta, jossa kerrotaan, pitääkö tekstistä jne. Mukavaa, ettei virheitä löytynyt.

[Jennea]

Tämä oli mukavan synkkä pieni ficci. En ole lukenut pitkään aikaan mitään ficciä pelkästään Remuksesta, joten se oli itselleni mukavaa vaihtelua. Yleensä jämähdän lukemaan aina samoista henkilöistä kertovia.

Tykkäsin jotenkin ficin sekavuudesta ja luinkin sen muutamaan kertaan, jotta saisin kaiken irti. Uni oli pelottavan kiehtova. Pidän tavastasi kirjoittaa, lyhyitä voimakkaita lauseita. Kaikki eivät sitä osaa, mutta jos sen osaa, niin syntyy tällaista hienoa tekstiä. Tuohon otsikkoon voisi muuten laittaa, että kuka on päähenkilönä tai edes noihin alkutietoihin.

Äläkä hermostu, jos ficceihin ei aina tule vastauksia. Finissä on satoja ficcejä, joissa ei ole yhtään vastausta. Eikä myös joissain minunkaan ficeissäni ole kuin 0 vastausta, mutta mitä sitten? Ei se maailma siihen romutu. On aina joku joka sen ficin lukee ja tykkää siitä, vaikka ei aina laitakaan vastausta.