Ei ollut tarkoitus jättää ollenkaan ficcejä tänne, mutta ehkä jätän sittenkin tämän. Kun tunnuitte niin tykkäävän.


Title: Kolme Jamesin täydellisintä piirrettä
Pairing: James/Sirius, James/Lily
Raiting: Sallittu
Genre: angst
Summary: Minua ja Jamesia olisi voinut luulla veljeksiksi, osittain me olimmekin sitä. Kuin kaksoset. Sirius PoV
A/N: FF10 (Sirius Musta) sanalla 03. Kyynel, Albumihaaste (Lenny Kravitz - Gratest Hits) kappaleella Believe, minkä voi kuunnella tästä ja sanat löytyvät tästä  Eli kolme raapaletta ja hieman tilannekuvausta lopussa, kommentoida saa Ja meinasi unohtua tärkein, eli totta kai tämä kuuluu myös 3 kertaa kun -haasteeseen 

'Cause it's all just a game
We just want to be loved

1. Hymy
Jamesista huomaa aina ensin hymyn. Se valaisee huoneen ja vaikka olisin huonolla tuulella, pelkästään yksi hymy saa minutkin hymyilemään. Vastustamaton, joku voisi sanoa. Mutta se olisi vähättelyä. Se suloinen tapa miten hän nostaa vain toista suupieltään tai sitten se hänen keksimänsä kelmihymy. James osaa sen meistä parhaiten. Tehoaa hyvin opettajiin, mutta vielä paremmin minuun. Kyllähän Remus ja Peterkin hymyillä osaavat, ja tytötkin sen puoleen, mutta James tekee sen kaikkein parhaiten. Ei koskaan mielistelläkseen, ei koskaan näyttääkseen paremmalta. Vain koska hän haluaa, koska häntä hymyilyttää, koska hänellä on hauskaa. Ja ehkä joskus, harvoin, siksi koska hän tietää että minä pidän siitä.

2. Silmät
Minua ja Jamesia olisi voinut luulla veljeksiksi, osittain me olimmekin sitä. Kuin kaksoset. Olimme saman pituiset, omistimme saman väriset hiukset ja saman väriset silmät. Totuus kuitenkin oli, että Jamesilla oli paljon kauniimmat silmät kuin minulla. Tummemmat, syvemmät, täydellisemmät. Niihin silmiin olisi voinut upota päiviksi. Joskus upposinkin. James vain nauroi, kun joskus keskustellessamme jäin vain tuijottelemaan häntä silmiin. Mutta se nauru ei ollut ilkeää, vaan hyväntahtoista, hellää, kaunista. Ja se hymy mikä siitä seurasi oli aina viedä minulta jalat alta. Koskaan hän ei kieltänyt katsomasta. Enää minulla ei ole oikeutta upota hänen silmiinsä. Jamesin, kuten myös Jamesin silmät, omistaa nykyään Lily.

3. Itsevarmuus
En minä Lilyä inhoa tai syytä. Sillä häntä James rakasti, ei minua. Häntä James jahtasi kuusi vuotta ja kaikkien ihmetykseksi onnistui. Mutta se on James. Ja Jamesilla on oikeus olla onnellinen. Minulla ei ollut koskaan sitä itsevarmuutta, mitä tarvittiin kertoakseen toiselle, että todella välittää. Että ei halua elää ilman toista. Kuva minkä välitin ulospäin oli tietenkin toinen. James oli ainoa joka näki sen kuoren läpi. James, joka itse oli niin pahuksen itsevarma, ilman että hänen täytyi tehdä mitään sen eteen. Juuri siksi hän ansaitsee täydellisen elämän, ja täydelliseen elämään kuuluu vaimo, lapsia ja oma talo. Täydelliseen elämään ei kuulu poikaystävä.

Sirius otti valmiiksi tuolille asetellun puvun käteensä ja alkoi pukea sitä päälleen. Lilyn toiveesta se ei ollut musta, tämä ei halunnut mustaa omiin häihinsä. Kyllä Sirius tiesi, ettei se tarkoittanut häntä, mutta silti. Jollain karulla tavalla ironista. Sillä osa hänestä ei halunnut mennä noihin häihin, ei halunnut olla se, joka ojentaa sormuksen sulhaselle. Mutta hän oli valinnut sen tien, ja siinä valinnassa pysyttäisiin. Viimeisenä hän kiinnitti valkoisen kukan napinläveen ja katsoi peiliin. Valmiina sanomaan hyvästit elämänsä tärkeimmälle ihmiselle, valmiina luovuttamaan hänet toiselle. Yksi ainut kyynel alkoi tehdä matkaansa Siriuksen silmäkulmasta kohti puvun kaulusta.

Voisimpa sanoa olevani samaa mieltä Siriuksen kanssa lähes joka asiasta. Vaikkei Jamesia ookkaan kuvailtu tarkasti missään, niin siltä mä olen samaa mieltä että Jamesin silmät ja hymy on parhaimmat. Puhumattakaan tosta itsevarmuudesta. Se tais olla se mihin mä aikoinani "iskin" silmäni tossa miehessä.

Mutta mutta, tällänen kiva pieni pätkä. Lyhyt ja ytimekäs, eikä tää mun mielestä sopis kenenkään muun näkökulmasta kerrottavaks kun Siriuksen. Eipä siinä oikeestaan sen ihmeellisempää. Tykkäsin.

Minä ihastuin tähän ficckiin, ei, en ihastunut! RAKASTUIN :O! Sujuvaa, kaunista, surullista, suloista, ihanaa, mukaansatempaavaa, rakastettavaa tekstiä! Ja etenkin Siriukselta. Mä aattelin et kirjotan tähän paljon kommentiks kaikkee, mutta mutta! Mitäs mä kirjottaisin, mitä muuta mä voisin kirjottaakun että, NAM!<3  Ainiin, kyllä, anteeksi kovasti, mutta tuossa yhdessä kohtaa tekstiä kyllä tökkäsi vähän, mutta se jatkui taas heti sen jälkeen samalla vauhdilla kuin alkoikin. En pahemmin valita kun en itse olisi voinut kirjoittaa paremmin sitä kohtaa! Joten siis, kai sanomani tuli selväksi että pidin tästä? :'DD Oletko nyt aivan varma että sait selvää! :oo?
Nojaa, onko sinulla jossain muualla ficckejä, mieluiten one-shotteja, nyt en ole pitkien ficckien luku tuulella! :pp Olisi kiva lukea tuotoksiasi enemmän nyt kun alkuun pääsi.
Sanon vielä että voisin kuvitella Siriuksen tuossa tilanteessa todella hyvin. Siriushan kuuleman mukaan on yleensäkkin ns. 'esittäjä', josta ei voisi kuvitella sanovan sellaisia välityksen sanoja suoraan sydämestä. Ja sitten jos tulee sanottua, kuka ne ottaa todellakin tosissaan? Niin, voi Sirius raukkaa. Menetti parhaan ystävänsä, antoi hänelle alttarilla luvan Lilyn kaapata Jamesin. Näin kirjoitettuna se kuulosti siltä että James! Nyt otat Siriuksen! Vaikka itse rakastan J/L:ää, sait minut kommentoimaan, ole ylpeä! :pp

by, weiff

Hitsi, olin kokonaan unohtanut kiittää näistä kommenteista, vaikka ne olivat niin ihania.. No:
weiff, kiitos! Olen todella, todella otettu tuosta kommentista. Minäkin pidän eniten J/L:stä, ja olikin ihan siistiä kokeilla J/S:ää. Mutta kyllä se canon silti vie voiton . Ja kyllä, minulla on enemmänkin ficcejä, ne ovatkin sitten sitä J/L, kun se on minulla satasen aiheena. Eli paljon saat vielä lukea sitä Kiitos.

Kiitos myös NeitiMusta! Ihana jos olen onnistunut herättämään tunteita kirjoittamisellani, se on mahtavaa. Joten kiitos, tulin taas hyvälle mielelle kommenteista. 

Ainiin, näistä kommenteistahan pitää kiittää  Muutin vaan tuon Jazz*in huomaaman virheen ja olin vaan että jaa-a, mitäs sitä tänään söis. Vaikka näin ihania kommentteja olin saanut!

Eli kiitos turkinpippuri! Itsekin kuuntelen joskus tuota Jazz*in tekemää podficciä (ei kerrota Jazz*ille, eihän, se vain ylpistyy oli kuitenkin sen verran hyvin luettu.)
Kiitos Jazz*! Kiitos virheen bongauksesta, kävin sen tosiaan muuttamassa. Ja kiitos siitä podauksesta, tämä on hyvin saanut mainostusta ja kiitos mahtavasta kommentista.
Ja kiitos Jekaterina! Ihana kun ihmiset pitää tästä ficistä, ja vielä ihanampaa kun tulevat sen kertomaan. On vaan niin mahtava lukea noita kommentteja.

Anteeksi etten ole tullut kehumaan tätä aikaisemmin. Olen jo ainakin sata kertaa kuunnellut tämän Jazzin podaamana, ja nyt oli pakko tulla kertomaan että tämä on varmasti yksi parhaista ficeistä jonka olen koskaan lukenut/kuunnellut. Bussi matkat ovat ollee paljon mukavempia tätä kuunnellessani.

Se miten olet saanut Siriuksen ajatukset niin hyvin näinkin pieneen tekstinpätkään hämmästyttää minua. Ja loppu on varmaankin paras.. tai ei en tiedä. En osaa sanoa muutakuin että tämä on täydellinen.