Title: Nukkumatti x) ajatteline ensin että Unihiekkaa, mutta muistin että sellainen on jo? ja otin NUkkumatti
Author: MEEE!
Haastaja/Haaste: Taika-Ankka haastoi näin:
No kuka kirjoittaa ficin, jossa on kuka tahansa Potter hahmo, mutta pienenä lapsena.
Sitten päähenkilöt olisivat nukkumatti ja se lapsi. Ne vois riidellä/nukkua sylikkäin... Mitä tahansa!
mutta siinä vois genrenä olla pikku angst, fluffy, drama... Jotain tämmöstä. Mutta ei ääliöhuumoria mieluusti...
Yksärillä heittää, jos kiinnostaa ja ja ja... Pakollisia/kiellettyjä saa jos haluaa! Pakolliset oli
- Unihiekka
- Uni
- Untuva
- Pimeä
- Vaaleansininen
- Nalle
- Pelko
- Hämmästynyt
- Kummallinen
- Nenä ja mielestäni kaikki on mukana.
Myös
FanFic100-haasteeseen sanalla
045. Kuu (Koska ei ollut Yö ja olin mainitnnut kuun pariin otteeseen
)
Rating: S
Genre: Pieni fluffimainen söpöstely, ja näin. Ei muuta?
Summary: "Minä uskon sinuun."A/N: Olipa kerran päivä, jolloin Slytherin etsi kirjoitettavaa FF100:sta varten. Ja niin hän huomasi maagisen ankan tekstin pienestä lapsesta Nukkumatin kanssa. Joten hän tarttui
sulkakynään näppäimistöön ja kirjoitti.
Ja niin se syntyi.
Olin jo kirjoittanut Nukkumatti ei tule!-kohtaan kun ilmoitin Taika-Ankalle ottavani haasteen ja hän pisti pakollisia. Ja minua nauratti, että hänellä oli unihiekka ja pimeä, ennen kuin tiesin pakollisista
NUKKUMATTI”Äiti”, viisivuotias Ginny sanoi hieman haukotellen, ”kerro siitä sinisestä miehestä.”
Molly naurahti ja veti peiton Ginnyn päälle.
”Nukkumatista?” Molly kysyi ja sai Ginnyn nyökkäämään rajusti, ”olet kuullut sen miljoona kertaa.”
”Haluan kuulla sen miljoona ja yksi kertaa”, Ginny sanoi virnistäen miltei hampaattomasti. Molly hymyili, ja istahti tyttönsä viereen, ja silitti tämän tulenpunaisia hiuksia.
”Nukkumatti on hyväntahtoinen keiju...”
”Ei hän ole keiju!” Ginny huudahti äkkiä, ”hän on mies!”
”Nukkumatti on hyväntahtoinen pieni mies, joka tulee joka ilta, jokaisen kiltin ja nätin lapsen luokse sänkyyn. Hän on niin pieni, ettei sitä voi tuntea. Nukkumatti myös pysyy näkymättömänä. Nukkumatti istahtaa poskellesi ja silittää sitä.” Kuin todistaen sanansa, Molly silitti tyttärensä poskea, ja tämä sulki silmänsä.
”Hän ripottelee taikajauhetta silmiisi...”
”
Unihiekkaa!” Ginny sanoi, ja avasi silmänsä, jotka kiilsivät innostuksesta.
”Niin, unihiekkaa”, Molly sanoi mahdollisimman rauhoittavalla äänellä, ja jatkoi posken silittämistä. Tyttö sulki silmänsä uudestaan. ”Unihiekka muuttuu yön aikana rähmäksi. Arvaa miksi se tekee niin?” Ginnyn kysyvä ilme riitti vastaukseksi. ”Koska se on taikuutta. Unihiekka on taikajauhetta, joka saa pienet lapset nukahtamaan. Lapset ovat täynnä rakkautta, vilpittömyyttä ja taikuutta, joten taikajauhe muuttuu rähmäksi.”
”Mitä jos ei nukahda?” Ginny kysyi, silmät yhä kiinni.
Molly mietti hetken. ”Sitten Nukkumatti puhuu sinulle. Hän kysyy sinulta asioita ja vastaa kysymyksiisi. Hän halaa sinua kunnes nukahdat.”
”Hänhän on niin pieni! Miten hän voi halata minua?” Ginny ihmetteli, eikä pystynyt pitämään silmiään kiinni enää.
”Taikuutta, Ginny. Taikuutta”, Molly sanoi rauhoittavasti ja silitti hiuksia. ”Sulje silmäsi nyt. Nukkumatti tulee kohta.” Molly nousi ja suuntasi ovelle.
”Mutta äiti...”, Ginny sanoi, ja sai Mollyn kääntymään, ”miten Nukkumatti ehtii jokaiselle lapselle koko maailmassa, yhden yön aikana?”
Molly oli hiljaa. Tämä oli vaikeampaa kuin tarina Joulupukista!
”Koska...”, Molly sanoi hitaasti, aivot miettien nopeasti, ”hän menee vain niille, jotka uskovat hänen olemassaoloon. Ja hän näyttäytyy niille, jotka ovat kilteimpiä.”
”Maailmassa on vaikka kuinka monta kilttiä lasta! Ei hän voi ehtiä kaikkialle!” Ginny sanoi. Tämäpä outoa! Tietääköhän äiti?
”Taikuutta, Ginny”, Molly sanoi ja sammutti valot, ”taikuutta.”
Ovi napsahti kiinni, ja yhtäkkiä Ginny tunsi itsensä turvattomaksi
pimeässä huoneessa.
’Nukkumatti suojelee minua.’
Mutta entä jos en ole kiltti? Sitten Nukkumatti ei tule!
Ginny mietti päänsä puhki mitä ilkeyksiä hän oli tehnyt.
Ginny rutisti silmänsä kiinni, ja puristi peittonsa reunaa.
Pelko täytti Ginny mielen, ja hän yritti karistaa sen pois pudistamalla päätä ja hyräilemällä Nukkumatti-laulua.
Sitten, vihdoin hänen silmänsä alkoivat painaa enemmän, ja
uni alkoi tuntua.
’Vihdoin nukahdan. Kiitos Nukkumatti...’ Ginny mietti iloisena, kunnes huomasi mitä ajatteli. ’Nukkumatti!’ Ginnyn silmät räpsähtivät auki ja hän asetti kätensä hellästi poskelleen. Kukaan ei istunut siinä. Ginny ei tuntenut silitystä poskellaan.
”Nukkumatti?” Ginny sanoi, ”minä pelkään.”
Mitään ei tapahtunut, ja Ginny alkoi itkeä äänettömästi.
Yhtäkkiä hän tunsi käden poskellaan. ’Voi ei, nyt herätin äidin!’
Mutta se ei ollut äiti.
Se oli mies. Pitkä mies. Isin kokoinen. Hänellä oli
vaaleansininen suippo hattu, jossa oli monta kuuta ja tähteä kuviona. Hänen yöpaitansa oli tummansininen samoilla kuvioilla ja yöhousunsa tismalleen samanlaiset. Hänellä oli hassu peruna
nenä joka sai Ginnyn nauramaan.
”Oletko Nukkumatti?” Ginny kysyi nousten istumaan sängylleen. Hän ei itkenyt enää. Hän oli onnellinen.
”Olen”, Nukkumatti sanoi hymyillen, ”kuulin kauniin laulusi ja tulin nukuttamaan sinut.”
”Kuulitko sinä kutsuni?” Ginny kysyi varovasti.
”Kuulin”, Nukkumatti sanoi, ja istahti Ginnyn sängylle. Ginny säpsähti lämmöstä ja painosta. Hän on oikea!
”Siksi tulin tänne suojelemaan sinua”, Nukkumatti hymyili. Ginny ojensi kätensä, koska halusi tunnustella Nukkumattia, ja kosketti tämän satiiniyöpaitaansa.
”Olet oikea”, Ginny henkäisi iloissaan.
”Totta kai olen”, Nukkumatti sanoi ja napsautti sormiaan. Hänen käteensä, jonka hän oli muodostanut ”kulhoksi” oli täynnä hiekkaa.
”O-onko tuo unihiekkaa?” Ginny kysyi innostuneena, ja piti kättään lähellä hiekka, ja oli varovainen, ettei kaataisi kallisarvoista pölyä pois.
”Haluatko nähdä miten se toimii?” Nukkumatti kysyi, ja hänen lapsenomaiset kasvonsa täyttyivät innosta.
”Haluan!” Ginny huudahti, mutta läpsäytti kätensä suunsa eteen. Kukaan ei saa herätä. Tai saahan! Niin voimme nukuttaa hänet.
Ginnyn ajatukset harhailivat joka suuntaan, kun Nukkumatti nousi ylös, yhä pitäen hiekkaa käsissään. Ginny työnsi paksun
untuvapeiton sivuun, otti Ronin vanhan
nallen (jota ei enää jostain syystä käyttänyt) kainaloonsa, ja asetti jalkansa kylmään lattiaan. Hän nousi ylös ja hiipi kuun valaisemalle ovelleen.
”Ymmärsin että veljesi Ronald on hereillä?” Nukkumatti sanoi ja avasi oven äänettömästi.
”Mahdotonta”, Ginny kikatti ja hiipi ulos.
Nukkumatti kaivoi esiin listansa, ja Ginny näki, että lista lyheni ja piteni koko ajan. ”Weasley... Ginevra... Weasley... Fred. Missä Fred nukkuu?”
Ginny johdatti heidät kaksosten ovelle ja tarttui kahvaan.
”Hänhän näkee minut!” Ginny sanoi, ”en voi tulla.”
”Olet näkymätön”, Nukkumatti sanoi tarttuen Ginnyn olkapäästä kannustavasti kiinni.
”Olenko?” Ginny sanoi osin
hämmästyneenä osin innoissaan.
”Niin kauan kun olet seurassani, ja uskot minuun”, Nukkumatti sanoi.
”Minä uskon sinuun”, Ginny sanoi iloisena, ja painoi kahvan alas. Pieni narahdus syntyi ja Ginny työnsi oven auki. George kuorsasi hennosti yläsängyssään, kun taas Fred makaili silmät auki alasängyssään. Ginny ja Nukkumatti astuivat askeleen eteenpäin, ja hiipivät hiljaa Fredin vierelle.
”Miten...?” Ginny kysyi ja vaihtoi katseensa veljestään Nukkumattiin, joka ei ollut enää hänen vierellään. Ginny tuijotti Fredin poskea, ja näki, kuinka pieni Nukkumatti käveli poskea pitkin silmille, ja päästi unihiekat silmiin. Fred räpäytti silmiään pari kertaa, kunnes nukahti. Nukkumatti oli taas Ginnyn vierellä.
Ginny oli selvästi mielissään. Nukkumatti hymyili, ja tarttui pikkutyttöä kädestä.
”Tule.”
Nukkumatti johdatti Ginnyn tämän huoneeseen, ja peitteli tytön sänkyyn.
”Miksi et ole ennen tullut luokseni?” Ginny kysyi ja haukotteli. Häntä ei edes nukuttanut.
”Olen aina tullut luoksesi. Olen ollut joka ilta luonasi”, Nukkumatti ja silitti Ginnyn poskea.
”Mikset ole näyttäytynyt?” Ginny kysyi, aavistuksen vihaisena.
”Koska et ole pelännyt”, Nukkumatti hymyili.
”Olenhan!” Ginny sanoi ja nousi istumaan, ”olen pelännyt joka ikinen yö. Olen pelännyt että Tiedät-kai-kuka tulee huoneeseeni.”
”E-et ole kutsunut minua”, Nukkumatti sanoi rauhoittavasti, mutta se ei riittänyt.
”Olenpas!” Ginny sanoi ja alkoi itkeä.
”Et ääneen”, Nukkumatti sanoi
kummallisella äänensävyllä. Ei ollenkaan Nukkumatti-äänensävyllä, ”tulen kun on todella hätä, Ginevra.”
Ginny pelästyi tiukasta äänensävystä. Hän ei pitänyt tuosta Nukkumatista.
”Mitä jos alan pelkäämään?” Ginny kysyi ja meni takaisin makuulle.
”Tiedät että olen aina läsnä, silittämässä poskeasi”, Nukkumatti sanoi hymyillen.
”Laulatko minulle?” Ginny kysyi kotvan kuluttua. Nukkumatti hymyili.
”Nukkumatti, Nukkumatti lasten. Illoin kulkee, heittää unihiekkaa”, Nukkumatti lauloi, ja samalla ripotteli jauhetta Ginnyn silmiin, ”päivän leikit aika lopettaa on.”
Nukkumatti nousi ylös ja kuu valaisi hänet kokonaan. Hän painoi nallen Ginnyn kainaloon ja käveli ovelle. Sekunnin kuluttua, hän oli kadonnut.
___________________________________________________
A/N2: Nyt joku kirjoittaa jatko osan Ginny/Nukkumatti NC-17 >.<
noei.
PS. tämä on songfic: 'D
Tässä on sanat lauluun jota käytin ficciin:
Nukkumatti - Unilaulu
Nukkumatti, Nukkumatti lasten.
Illoin kulkee, heittää unihiekkaa.
Päivän leikit aika lopettaa on.
