// Alaotsikko: Dracon yksipuoleinen rakkaus Harrya kohtaan K-11 Angst, Drama
Title: Yön salaisuus
Author: Saoo, eli minä itse
Genre: Angst, Drama
Pairing: Ei varsinaista paritusta, mutta yksipuoleinen Draco -> Harry ( H/G, B/P ...)
Rating: K-11
// Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjäSummary: Dracosta tulee yksinäinen, kun hän tapaa rakkauden.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa ja leikin hänen luomuksillaan.
Beta: Puhpallura
A/N: Pyydän taas kerran anteeksi summarystä, mutta tärkeintä on se, että ymmärrätte tekstin. Ja Puhpalluralle suuret kiitokset, kun hän taas kerran betasi ficcini, koska työni kanssa saa olla kärsivällinen
Ja kommentit ovat yhä tervetulleita ja niistä olisi hyvin paljon iloa ja hyötyä
Enjoy!
(Vielä suuret kiitosket eräälle ystävälleni joka toimi muusanani tämän kirjoituksen aikana
)
***
Draco istui koleassa makuusalissa sänkynsä reunalla. Hän venytteli pitkään ja painoi toisensa kätensä vaaleisiin hiuksiinsa, hymyillen ilkikurisesti odottaessaan tulevaa päivää. Draco haukotteli runsain hengenvedoin viileää ilmaa. Perjantaipäivän iloja oli se, että heillä oli liemien kaksoistunti rohkelikkojen kanssa. Hän pääsisi taas näkemään, kuinka professori Kalkaros alistaisi jälleen Potterin poikaa. Hän hymyili leveämmin ajatellessaan asiaa. Periaatteessa Draco oli hivenen riippuvainen niistä päivistä, jolloin sai nähdä Potterin.
Hän käveli oleskeluhuoneeseen ja näki Blaisen suutelevan Pansya. Hetkellisesti hän tunsi piston sydämessään, mutta se katosi heti. Hän tuhahti, kun kumpikaan ei edes vaivautunut lopettamaan puuhaa ja tervehtimään häntä.
– Rakkaus, ihastus, mitä sekin hyödyttää, Draco mutisi itsekseen, suuttuneena kahden tupalaisensa käyttäytymisestä.
Draco käveli tupaten täynnä olevaan suureen saliin ja istuutui sitten Grabben ja Goylen väliin. Hänen aikaisempi turhautuneisuutensa oli jo laantunut, kun hän huomasi Harryn kavereineen astuvan salin hälinään. Hän hymyili viekasta hymyään, kun tämä asteli pöytäänsä ja kurottui ottamaan Päivän Profeetan pöydän toiselta puolelta. Draco kuitenkin keskittyi omaan ateriointiinsa, kun Goyle alkoi selostaa sitä, kun hän oli osannut tainnuttaa riiviön matkalla aamiaiselle. Mokomakin tarinoitsija.
– Varmaan sait tainnutettua sen, koska olet niin riippuvainen ruoasta, Draco hymähti ja Grabbe alkoi nauraa naurua, joka kuulosti röhkimiseltä. Goylen hymy venähti alaspäin ja hän alkoi hiljaa lappaa ruokaa suuhunsa.
Aamupäivä meni ja oli vihdoin päivän kahden viimeisen tunnin vuoro. Draco venytteli vielä ennen luokkaan menoa oikein tyytyväisenä ja astui sitten sisään ovesta. Kalkaros oli vielä poissa ja luokasta kuului iloista puheensorinaa, mutta hän ei nähnyt Harrya luokan etuosassa. Se sai Dracon vavahtamaan pettyneenä ja hän silmäili luokkaa epäuskoisena.
– Harry, odotan sinua tässä luokan ulkopuolella, kun pääset tunnilta.
Draco kuuli heleän tytön äänen luokan ovelta ja vilkaisi sinnepäin. Hän katsoi silmät pyöreinä, kun Ginny Weasley suuteli Harryä suoraan suulle ja Dracon järkytykseksi Harry vastasi siihen kiertämällä kädet tiukemmin tytön vyötärölle. Draco tuijotti poikaa tiiviisti, kun tämä käveli hymy kasvoillaan omalle paikalleen, missä Hermione ja Ron istuivat.
Äkkiä Draco alkoi havaita muitakin pareja. Hänen vieressään Blaise oli yhä kiinni Pansyssä ja jotkut muutkin luihuiset juttelivat iloisina keskenään ja jotkut jopa suutelivat intohimoisesti.
Hän näki kuinka rohkelikot heittelivät toisilleen kiusoittelevia lauseenpätkiä ja kuinka heidän silmänsä loistivat kohdatessaan toistensa katseet.
Draco tunsi koko päivän romahtavan ja taas sen piston rinnassaan, jota hän oli aamulla pakoillut. Poika oli ainut, joka loi apaattisia katseita ympäri koleaa luokkahuonetta, kuin etsien itselleenkin rakkauden kohdetta.
Kalkaros saapui luokkaan musta viitta hulmuten kuten aina ja kaikki hiljenivät. Draco vilkaisi rohkelikkoja, jotka vieläkin kuhertelivat hiljaa, autuaiden hymyjen kera. Kalkaros vaikutti hieman poissaolevalta, kun hän loihti liitutaululle ohjeet kuinka valmistaa toive-liemi.
Luokassa kuului hälinää, kun liemien keitto oli jo hyvässä vauhdissa. Neville Longbottom oli räjäyttänyt liemensä, mutta kumma kyllä, Kalkaros ei ollut piikitellyt poikaa, vaan hän oli vain käskenyt Nevillen auttaa muita.
Auttaa muita?! Kuinka poika voisi auttaa ketään? Eihän tämä edes osannut olla yhtäkään tuntia aiheuttamatta katastrofia. Dracon ilme oli hapan, koska hänen päivänsä oli kääntynyt huonommaksi. Edes Kalkaros ei korjannut tilannetta.
Tunti päättyi ja Draco vei lieminäytteensä pienessä pullossa opettajanpöydän vieressä olevaan hyllyyn. Harry tyrkkäsi häntä kiireessä, kun hän toi omaa näytettään.
– Katsoisit eteesi Potter, Draco sanoi ärtyneesti, äänessään vivahde kateutta.
Pojalla oli kiire Ginnyn luokse.
– Mitäs olit edessä, Harry vastasi piikikkäästi ja riensi halaamaan tyttöä.
Draco katsoi haikeasti, kun Ginny ja Potter jättivät oven, kadoten viettämään viikonloppua.
Ensimmäistä kertaa elämässään Draco tunsi selittämätöntä kaipuuta ja riippuvuutta Harryyn Pojan sanat polttelivat häntä ja Draco puristi silmänsä hetkeksi kiinni. Hänestä oli tuntunut oudolta nähdä Potter halaamassa toista, kun hän itse halusi tavallaan omistaa hänet. Hän oli aina odottanut perjantain viimeisiä tunteja, mutta nyt hänestä tuntui, että hän ei enää pystynyt hengittämään pojan lähellä.
***
Dracolla oli kylmä, kun hän heräsi keskellä yötä. Hänen kasvonsa ja koko kehonsa oli hiestä märät. Yöpaita oli liimautunut selkään inhottavasti. Draco nousi istumaan ja hänen rintakehänsä kohoili nopeaa tahtia, kuin hän olisi nähnyt painajaista. Niin hän olikin. Hän oli nähnyt unta Harrystä, mutta se Weasleyn tyttö oli ilmestynyt siihen halailemaan Dracon
omaa Harryä.
Draco päätti lähteä haukkaamaan raitista ilmaa toivoen, että se puhdistaisi hänet unestaan.
Ulkona oli viileää, kun Draco astui pihalle hopeisessa silkkiyöpuvussaan, kävellen paljain jaloin järven ääressä kasvavan puun alle. Kuu loi hopeisen sillan mustaan järveen ja kyyneleet juoksivat pitkin Dracon valkoisia poskia. Hänen sisässään asui tuska, joka ei hellittänyt, vaikka hän ajatteli elämänsä hyviä puolia. Harry palasi yhä uudelleen hänen mieleensä.
Hymyilemässä iloisesti huutaen Dracoa luokseen ja naurahtamassa, kun hän rientäisi halaamaan poikaa ja painaen kätensä hänen vyötäisilleen. Hän taisi olla rakastunut.
Draco kuuli kavioiden kopsetta ja hän vilkaisi sivulleen. Hän hämmästyi, kun näki lumenvalkean yksisarvisen hamuamassa ruohoa. Draco nousi ylös ja kavahti hieman taaksepäin, mutta eläin ei näyttänyt pahantahtoiselta. Se oli kaunis. Eläin ikään kuin heijasti kuun hentoa loistetta, mikä teki sen vielä kauniimmaksi ja Dracon teki mieli koskettaa sen pintaa. Hitaasti poika lähestyi yksisarvista, joka nosti päänsä. Draco säikähti hieman, mutta jatkoi matkaansa, kunnes oli eläimen edessä ja hän nosti kätensä koskettaakseen vaaleaa turpaa. Se tuntui silkkiseltä ja Draco antoi kätensä vaeltaa sen kaulaan ja sitä pitkin lavalle. Draco rakastui eläimen sileään karvaan ja painoi päänsä eläimen kaulalle. Yksisarvinen toi lohtua hänen sydämeensä ja Draco kiersi käden sen kaulan yli huokaisten yöhön.
Draco palasi makuusaliinsa ja meni sänkyynsä makaamaan. Hän kääntyi kyljelleen ja antoi silmiensä painua kiinni tietäen, että Harry olisi joku päivä tässä sängyssä hänen sylissään.
***
Noniin nyt niitä kommentteja?
