Title: Isäni
Author: Jennea
Rating: S
Pairings: Ei ole
Päähenkilö: Teddy Lupin
Genre: Drama ja pieni angst, AU
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
Summary: Minulta on mennyt nämä vuodet hukkaan, kun olen vihannut sinua.
A/N: Remus Lupin jätti jo varhain poikansa Teddy Lupinin kasvatusvanhempien huostaan, sillä hänestä tuli vielä vaarallisempi, eikä halunnut vaarantaa poikaansa, joten muutti kauas pois. Hän kuoli myöhemmin taistelussa. Eli näin siis tapahtui, mutta Teddylle kerrottiin eri tarina, jottei hän lähtisi etsimään isäänsä.
Tällainen pieni one-shot tuli mieleeni, kun kuuntelin Anssi Kelan biisiä Hakaniemen harmaa mies, josta tuli mieleen Remus. Albumihaasteen lisäksi tämä osallistuu FF100, sanalla Jos. Tämän on Teddyn PoV. Sekaisia tunteita ja katkeruutta, mutta lopuksi pelkkää ymmärrystä.
Isäni
Kirjeen luettua näen hänet joka paikassa. Hän seuraa minua. Hän on viereisellä kadulla. Hän on kaupassa, jossa käyn. Hän istuu jokaisessa autossa, jonka näen. Hän on kylpyhuoneeni peilissä. Hän on kaikkialla.
Olen kasvanut ilman sinua. Olen tullut mieheksi ilman sinua. Olen elänyt elämääni ilman, että sinä olet ollut täällä. Mutta nyt, kun olen kaksikymmentä, työnnyt ajatuksiini ja mieleeni. Etkä lähde pois.
Sen kirjeen luettuani en voinut enää vihata sinua. Olit jättänyt minut yksin. Mutta et omasta tahdostasi. Nyt ymmärrän sen. Miksi et kertonut minulle? Miksi kukaan ei kertonut minulle? Olisin ymmärtänyt. Olit erilainen, halusit suojella minua, kuolit vuokseni.
Olen hukannut kaksikymmentä vuotta siihen, kun olen vihannut sinua. Olen torjunut sinut. En ole myöntänyt, että olet isäni. Olen häpenyt sinua. En halunnut Rohkelikon tupaan siksi, että sinä olit siellä. Tunsin, että kuljin likaa sinun jalanjäljissäsi, enkä pitänyt siitä.
Mutta nyt kahdenkymmenen vuoden kulutta, minulle kerrotaan, että isäni kuoli sankarina. Minulta on mennyt nämä vuodet hukkaan, kun olen vihannut sinua.
Ja nyt vihaan itseäni, kun olen edes ajatellut niin.
Entä jos et olisi koskaan lähtenyt pois? Olisin saanut tutustua sinuun. Elämä on viennyt minulta isän. On väärin, etten saanut koskaan muodostaa omia muistojani sinusta, vaan kuulen ne muilta.
Olen ylpeä, että kylpyhuoneen peilistä näkyy sinä. Sillä se kertoo siitä, että muistutan edes jotenkin sinua ja nyt voin olla ylpeä siitä.
***
Anssi Kela - Hakaniemen harmaa mies
Helsinki kerran vuodessa
Aavekaupungiksi muuttuu
Juhannus kadut tyhjentää
Ihmiset lähtee etsimään
Järvenrantamökkejään
Aamulla lähden kulkemaan
Autiota torin laitaa
Päätän jäädä katsomaan
Levykaupan ikkunaa
Hetken siinä seisahtaa
Äkkiä valo heijastaa
Ikkunan pintaan vanhan miehen
Mies on harmaa vaatteiltaan
Harmaa hiuksiltaan
Harmaa kasvoiltaan
Lasin kautta tämän nään:
Vanhus rinnallani seisoo
Vaan kun häneen käännän pään
Näky veren pysäyttää:
Kadulla seison yksinään
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa välähtää
Et muuten sitä nää
Hakaniemen harmaa mies
Lähden matkaa jatkamaan
Vilkuilen vielä selän taakse
En vain suostu uskomaan
Helteet pääni sekoittaa
Sen täytyi olla harhaa vaan
Mereltä tuuli puhaltaa
Kaupunki vihdoin herää henkiin
Ratikka lonksuu kiskoillaan
Poliisit maijaan taluttaa
Uupunutta juhlijaa
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa välähtää
Et muuten sitä nää
Hakaniemen harmaa mies
Sairaalan pihaan kävelen
Nousen graniittiset portaat
Vanha talo kivinen
Köynnöstä päällä rappauksen
Suuren oven aukaisen
Hissillä toiseen kerrokseen
Käytävän päästä löydän huoneen
Siellä minuun takertuu
Maailman pienimmät sormet
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa välähtää
Et muuten sitä nää
Hakaniemen harmaa
Hakaniemen harmaa mies