Title: Yhdestä tuli neljä
Author: Jennea
Rating: S
Pairings: Ei mainita, vaikka niitäkin on tekstin takana.
Päähenkilöt: Kelmit
Genre: Draamaa ja angstia ja jotain.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
Summary: Neljä poikaa, jotka ystävystyivät ja elivät symbioosissa toistensa kanssa. He nauroivat ja vain viettivät aikaa, kunnes yksi petti muut.
A/N: Löysin tämän itse asiassa tiedostoistani. Olin kirjoittanut tämän joskus aikoja sitten osallistuessani albumihaasteeseen Anssi Kelan biisiin Rock-unelmaa. Kuitenkin se unohtui sinne muiden keskeneräisten ficcien joukkoon, mutta nyt sitten päätin julkaista.
Tämä on vain tämmöinen hassu ficci, joka kertoo lyhyesti kelmien elämästä ja kuolemasta. Osallistuu siis albumihaasteen lisäksi FF100, sanalla Toverit.
Yhdestä tuli neljä
Neljä löysivät toisensa juuri kun he kipeimmin sitä halusivat.
Yksi halusi löytää itsevarmuuden. Hän halusi kuulua johonkin. Hän ei halunnut olla enää ujo, hiljainen poika, jota kukaan ei huomannut. Ei halunnut enää kadota varjoihin. Hän halusi olla joku.
Yksi halusi löytää seuraa. Hän oli ollut liikaa yksin. Liikaa murheita, liikaa ilkeilyjä, liikaa pahaa. Hän halusi löytää jonkun johon luottaa. Kertoa asioista, jotka oli padonnut sisäänsä, mutta samalla hän oli tyhjä. Hän halusi merkityksen.
Yksi halusi löytää veljen. Hän halusi jonkun, joka olisi hänen kanssaan. Tuntisi veljeyttä. Tuntisi ystävyyden lämmön. Hän voisi luottaa. Hän voisi pitää hauskaa. Hän voisi surra ja nauraa. Hän halusi löytää sen jonkun, joka ei lähtisi pois.
Yksi halusi löytää hyvyyttä. Hän ei enää halunnut olla vankina pimeydessä. Hän halusi siirtyä valoon. Halusi tuntea lämpöä ja rakkautta. Hän halusi, että hän ihailtaisiin. Ei enää ilkeitä kommentteja. Ei vähättelyjä. Hän halusi viimeinkin olla oma itsensä.
Yhdestä tuli neljä. Kukaan ei tuntenut, ettei kuuluisi joukkoon. Jokaiselle oli tilaa ja jokaiselle annettiin huomiota. Ei syrjitty, ei heitetty pois. Jokaiselle annettiin tilaisuus. Vain niille neljälle. Ei muille. Punainen ja kulta.
Mutta kaikki menettivät toisensa. Pettivät toisensa, valehtelivat, sulkivat toiset ulkopuolelle. Ei enää luottamusta, ei naurua, vain pelkkää vihaa ja katkeruutta. He sulkivat toisensa pois elämästään. Kalterit sydämen eteen.
Kun yksi pettää muut, ei kukaan enää tiedä keneen luottaa. Tulee epäluuloja, salaliittoja, kuiskauksia, salaisuuksia, joita ei muille jaeta. Toivotaan kuolemaa ja ikuista kadotusta. Halutaan uskoa hyvään, mutta sitä ei sanota ääneen.
Neljä poikaa, jotka ystävystyivät ja elivät symbioosissa toistensa kanssa. He nauroivat ja vain viettivät aikaa, kunnes yksi petti muut. Yksi katosi kuolemaan. Yksi tahtoi tappaa pettäjän. Yksi halusi rauhaa.
Yksi joutui vankilaan. Yksi katosi varjoihin. Yksi vajosi takaisin yksinäisyyteen.
Yksi karkasi. Yksi löysi seuraa. Yksi löytyi piilostaan.
Kaksi löysivät taas toisensa. Tunsivat taas ystävyyden. Kaksi halusi tappaa yhden. Yksi karkasi.
Yksi kuoli. Yksi suri. Yksi pelkäsi.
Yksi halusi löytää onnen. Elää kahden ystävänsä liian varhain menetettyä elämää, yksi löysi rakkauden.
Yksi löysi itsensä väärältä polulta ja kuoli kellarin pimeyteen epävarmuuden vuoksi. Hyvä sisimmissään.
Yksi löysi onnen. Mutta ikävöi liikaa ystäviään ja katosi kuolemaan heidän luokseen.
Heistä tuli taas neljä. Kuoleman tuolla puolen. He taas tapasivat. Antoivat anteeksi. Ymmärsivät toisiaan. Halusivat olla taas kuin ennen. He halusivat olla olemassa.
He elivät jokaisen heidän tuntemansa ihmisen muistoissa.
***
Anssi Kela: Rock-unelma
”Okei jengi – tää on Nirvanaa! ”
Johnny mikrofoniin huudahtaa
”Ei muuten oo” portsari murahtaa
Ja bändin töpselistä irrottaa
Keikka päättyy ennen aikojaan
Vain neljä maksanutta katsojaa
”Lippuriski, ei tuu liksaakaan”
Jay sanoo purkaessaan rumpujaan
Pakettiautoon kamat kannetaan
On Ilpon vuoro käydä ratin taa
Matka on pitkä, kaljaa maistellaan
Ja keikka puidaan biisi kerrallaan
Bändissä Johnny soittaa kitaraa
Jay näyttää hyvältä ja rummuttaa
Ilpo pieleen vetää bassollaan
Mut se on Remun serkku
Kolme miestä autossaan
Totta tekee haaveistaan
Kohti unelmaa
Tie on auki Beatlesista Nirvanaan
He valloittavat maailman
Amerikan, Euroopan
Heitä ei voi pysäyttää
Heitä ei voi estää
Tähteys odottaa
Mennään pari vuotta eteenpäin
Pojat ajelevat allapäin
Sai Ilpo varoituksen pomoltaan
Kiertäminen pitäis lopettaa
”Mut jatkakaa te vielä kahdestaan”
Ilpo kavereitaan lohduttaa
”Harmittaa vain kun pitää jättää bändi
Suosion kynnyksellä”
Kaksi miestä autossaan
Totta tekee haaveistaan
Kohti unelmaa
Tie on auki Beatlesista Nirvanaan
He valloittavat maailman
Amerikan, Euroopan
Heitä ei voi pysäyttää
Heitä ei voi estää
Tähteys odottaa
Tikkanurkkauksesta voimasointu kajahtaa
Johnny spiikkaa: ”Kiiminki, oottekste valmiit rokkaamaan? ”
Kuulijoista toinen on kaunis Aino, hän näkee Jayn
Jay hymyilee
Ja Ainon sukat pyörii
Vielä puoli vuotta eteenpäin
Jay kulkee Ainon kanssa käsikkäin
Ainon vatsa pyöristynyt on
Jay tuntee olevansa onneton
Eilen Johnnyn kanssa nautittiin
Kahvit Linnatuulessa ja puhuttiin
Jay sanoi: ”Kyllähän sä tajuut sen
Mä olen pian perheellinen”
Johnny yksin ajaa autoaan
Haaveet tekee kuolemaa
Ei enää unelmaa
Tie on noussut pystyyn
Ei menty mihinkään
Hän valloita ei maailmaa
Bensa riittää Puumalaan
Soittaa marttapiirille
Tonttulakki päässään
Keikan viimeisen
Hän on saanut tarpeekseen
Pitäisköhän mennä takaisin lääkikseen?