Kirjoittaja Aihe: Nuorisorikolliset, K-11, drama, adventure, AU, Kolmas "luku"  (Luettu 6547 kertaa)

Jewwi

  • Vieras
Nimi: Nuorisorikolliset
Genre: drama, hieman adventure ja AU
Paritukset: Eipä oikeastaan ole, ehkä taustalla jotain
Ikäraja: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Disclaimer: Rown hahmot, paitsi tietenkin ne jotka eivät ole Rown, mutta senhän nyt kaikki käsittää (: Idea on Violet Baudelairen, kiitos haasteestasi!
Summary: Mitä jos Dursleyt olisivat oikeasti laittaneet Harryn Pyhän Brutuksen turvakotiin parantumattomasti rikollisille pojille? Koulussa Harry kohtaa merkilliset punapäiset kaksoset, jotka tosin ovat vain vierailulla. Mutta miksi ihmeessä kaksoset kiinnostuvat hänestä niin kovasti kuultuaan hänen nimensä?
A/N: Ja jos tulee faktoista korjauksia, vetoan AU:hun ; )


********

"Herää Harry! Kouluun siitä!", Petunia-täti kiljahti hakaten ovea jollakin tylpällä esineellä. Pienikokoinen kymmenvuotias poika kohottautui hieman sängyntapaisestaan ja nosti silmälasinsa nenälleen. Teipatut lasit eivät suostuneet pysymään suorassa pojan nenällä, lasit olivat erään Petunia-tädin enon vanhat. Harry-niminen poika pörrötti sysimustaa ja kiharaa kuontaloaan ja vetäisi ylleen kauhtuneen okranvärisen villapaidan. Hihat roikkuivat reilusti yli reisien puolivälin ja kuluneet farkutkin pysyivät ylhäällä vain ohuen vyön avulla. Harry avasi komeronsa oven ja kömpi ulos siistiin eteiskäytävään. Tapetit olivat tylsän vaaleanruskeat ja pikkupöytä jolla oli kasa kirjeitä oli myös aivan perinteistä viktoriaanista jäljitelmää. Koko Likusteritie 4:ssä ei ollut yhtään seikkaa joka olisi erottanut talon asukkaat naapureista. Paitsi orpo poika, joka vain asusteli suopean tätinsä nurkissa.

Keittiö oli kliinisen valkoinen, lukuunottamatta kolmea henkilöä jotka istuskelivat pöydän ympärillä odotellen, että Harry kokkaisi heille aamiaista. Tottuneesti hän käänteli pekonisuikaleita paistinpannulla ja tarkisti olisiko pian jo aika ottaa kananmunat kiehumasta.
"Vauhtia poika! Minulla on kiire,  yritämme saada uutta sopimusta ja sinun kuskaamisesi viivästyttää..."
"No mutta Vernon, et kertonut!" pitkäkaulainen Petunia-täti huudahti ja läiskäytti kätensä innokaasti yhteen. Punakka-kasvoinen Vernon-setä myhäili, ilmiselvästi ylpeänä vaimoltaan saamastaan huomionosoituksesta. Kolmas henkilö pöydässä oli Harryn serkku, Dudley. Blondi poika näytti epäilyttävästi sian ja jättiläismäisen hailakan  jumppapallon risteytykseltä, väriltään Dudley oli helakan pinkki ja joutui kokonsa vuoksi istumaan isommilla tuoleilla kuin muut hänen ikäisensä. Munakello pärähti soimaan ja Harry kiirehti nostamaan kananmunat pois liedeltä. Dudleyn suusta kuului vieno vinkaisu kun hän viimein sai ruokaa eteensä. Harry jakoi pekonit tasan setänsä ja serkkunsa kanssa, tyytyen itse omenaan ja sämpylään. Petunia-täti taasen laskeskeli kaloreita edessään olevasta mansikkajugurtista.
"Eikös sinun pitäisi jo olla eteisessä?", Vernon-setä kysyi töykeästi Harryltä vilkaisten tähän lehtensä takaa. Harry nyökkäsi ja sulloi suuhunsa lopun sämpylänsä nousten kiireen vilkkaa pöydästä. Komerostaan hän kaivoi Dudleyn vanhan sinisen repun ja heitti sen olalleen. Oven vierestä hän nosti ruskean matkalaukun ja kääntyi odottamaan setäänsä.

Vernon sulki autonsa oven ja istahti kuljettajan paikalle. Harry putsasi kynsiensä alusia, onneksi matka Pyhän Brutuksen sisäoppilaitokseen ei ollut pitkä.
"No, poika", Vernon aloitti vilkaisten Harryyn käynnistäessään autoa, "tässä se sitten on."
"Mikä?", Harry sanoi katsellen ikkunasta kuinka hänen kotinsa sekoittui kymmenien täsmälleen samanlaisten talojen joukkoon.
"Tiemme eroavat pönttö! Hyvä että pistimme sinut sinne laitokseen...", Vernon-setä mutisi lauseen lopun hädin tuskin ääneen.
"Mutta, kyllähän minä...", Harry aloitti ja katsoi setäänsä ihmetyksen täyttämillä kasvoillaan, "Kyllähän minä tänne vielä palaan."
Vernon-setä keskittyi ajamiseen ja väänsi auton radion päälle. Harry hyräili tuttua laulua, sanoja hän ei vain saanut päähän.

Kolkko rakennus kohosi synkkänä Harryn edessä. Harmaat tiiliseinät näyttivät nousevan taivaaseen saakka, vaikka talo ei ollut kuin kolmikerroksinen. Betoninen aita ei ollut korkea, mutta uhkaavan näköinen muutamine kirjoituksineen. Harry sävähti viileässä ilmassa katsellessaan punaisella kirjoitettuja rivoja lauseita ja törkeitä kirosanoja. Tuulessa kieppuvat lehdet rahisivat asfalttia vasten, ja Vernon-setä lähti päättäväisesti kävelemään avoinna olevasta portista sisäpihalle. Harry raahasi perässään kauhtunutta matkalaukkua ja yritti pysyä setänsä lyllertävissä, mutta silti rivakoissa askelissa. Sisäpihalla ei ollut autiota, punapäinen mies piteli nyyhkyttävää vaimoaan sylissään.
"Molly, rauhoitu... Se on poikien parhaaksi..."
Harry katseli huolestuneesti pariskuntaa. Vernon-setä oli kyllä kertonut, että tässä koulussa häneen saataisiin vähän kuria, mutta tavasta ei ollut puhuttu yhtään mitään.

Pyhän Brutuksen sisäoppilaitoksen vastaanottohuone oli yhtä harmaa ja ankea kuin julkisivukin. Ainoa piristys oli sihteerin laventelinväriset silmälasin sangat, muuten koko huone tuntui täyttyvän harmaan erilaisista sävyistä. Kun Harry tarkasteli sihteeriä tarkemmin, hän huomasi keski-ikäisen naisen pukeutuneen siniharmaaseen jakkupukuun. Kuitenkin teräksinen työtaso ja tietokoneen näyttö peittivät pienikokoisesta naisesta suurimman osan.
"Oppilaan nimi?", naisen kirskuva ääni kysyi arkipäiväisesti. Vernon-setä hätkähti ymmärtäessään kysymyksen olleen osoitettu hänelle ja kiirehti vastaamaan ennen Harrya itseään.
"Potter, Harry James."
Teräksenharmaat silmät tuijottivat Vernon-sedän pieniä sian silmiä käsien liikkuessa tietokoneen näppäimistöllä. Nainen hymähti hyväksyvästi löydettyään Harryn nimen oppilasluettelosta ja viittoi molemmat sisään tummaksi maalatusta ovesta. Seuraava huone oli ilmiselvästi joku konferenssitila, useat vanhemmat ja oppilaat istuivat vaiteliaina vihreillä muovipenkeillä. Vernon tuhahti viiksiinsä ja viittoi Harryn perässään salin perällä oleville riveille. Harry katsahteli ympärilleen ja näki lukuisia kovanaamoja ja pelokkaan näköisiä poikia.

Pian tilaisuus alkoi ja pieni liituraitapukuun sonnistautunut mies kapusi puhujankorokkeelle.
"Kröhmm. Tuota, päivää hyvät vanhemmat ja... oppilaat", natiseva ääni pamahti ilmoille mikin kautta huomatttavan kovalla. Monet hätkähtivät ja Harry peitti korvansa äkillisen äänen johdosta.
"Meillä tuntuisi olevan", mies jatkoi, mutta keskeytti lauseensa naputellakseen mikkiä, "tekniikkapuolella ongelmia... No, kuitenkin. Olen koulun johtaja, rehtori täten, herra Wittersberg."
 Jo puoliksi kalju mies piti tauon puheessa, ikäänkuin odottaen aplodeja.
"Kuten täällä jotkut jo tietävätkin, olen täällä ensimmäistä vuottani."
Harry vilkuili helpottuneesti, rehtori ainakaan ei tuntunut kovin tiukalta.
"Edellisen johtajan äkillisestä poismenosta johtuen..."
Harryn helpottunut tunne valahti vatsanpohjan kautta lattianrajaan, muutama vanhempi oppilas nimittäin naureskeli vahingoniloisesti.
"... olen ottanut vastaan toimen johtajana. Kurinpito toimeista vastaa edelleen vanha tuttu herra Taintola."
Harry ei voinut olla huomaamatta pilkahdusta rehtorin oikeassa silmäkulmassa, verestävissä silmissä äkillinen muutos näkyi selvästi. Mies tuntui saavan lisää pituutta ja varmuutta, valta puki häntä. Vernon-setä inahti hieman nähdessään erään pojan tuijottavan häntä virnuillen mielipuolisesti. Harry keskittyi täysin kärpäseen joka pörräsi katossa, joten puheen loppuosa jäi häneltä pimentoon.

Valkoiset seinät tulivat yllätyksenä Harrylle kaiken sen harmauden jälkeen. Hänen huoneessaan oli yksi ikkuna korkealla, kaksi sänkyä, neljä pientä harmaata metallilipastoa ja kaksi kirjoituspöytää. Huone oli selvästi tarkoitettu kahdelle oppilaalle. Sydän Harryn rinnassa tykytti kuuluvasti, täällä hän viettäisi koko seuraavan vuoden. Elleivät Vernon-setä ja Petunia-täti suostuisi ottamaan häntä lomiksi takaisin Likusteritielle, niin pidemmäksikin aikaa. Oven kolkko kalahdus herätti Harryn ajatuksistaan, joku oli sulkenut oven takanaan. Blondi poika astui huoneeseen virnistellen, kuin koko Pyhän Brutuksen koulu olisi ollut vain tavallinen sisäoppilaitos.
"Ömm... Huomenta?", Harry tokaisi varovaisesti pörröttäessään kuontaloaan mahdollisimman huolettomasti.
"Terve terve!", Hontelo poika tokaisi ja hyppäsi oikeanpuoleiselle sängylle huokaisten raukeasti. Harry seisoi vaivaantuneena odottaen toisen pojan avaavan silmänsä ja tekevän jonkinlaisen esittelyn itsestään. Pian poika onneksi avasi silmänsä ja tuijotti ruskeanoransseilla silmillään suoraan Harryyn.
"Aivan!", poika huudahti ja pomppasi pystyyn sängyltä, " En esittäytynyt. Jack Greyton."
Harry ojensi kohteliaasti kätensä häntä puolitoista päätä pidemmälle pojalle ja esittäytyi itse.
"Harry Potter"
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 03:44:16 kirjoittanut Scarlett »

amorito

  • ***
  • Viestejä: 566
  • FF100 11/100
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #1 : 30.07.2008 21:04:57 »
Mielenkiintoinen idea! Todella erikoinen ja harvinainen 8D Ja mukava huomata sinun sekoittaneen muitakin Potter-hahmoja tähän, olen kiinnostunut jatkon tapahtumista ja siitä, mitä kaikkea... taianomaista tuossa koulussa tuleekaan tapahtumaan ;) Hyvähyvä, innostuin tästä suorastaan luvattoman paljon. Dursleyn perheen aamupalakohtaus oli herkullinen, jotenkin siihen oli sekoitettu kirjojen oikeita tapahtumia (osa tuntui suorastaan häiritsevän tutuilta, melkein jo tuntui että eikös jossakin kirjassa lukenut juuri näin, mutta ei nyt sentään 8'D) juuri sopivasti ja lisäksi lisätty ennen kuvailemattomia, mutta hyvin IC:mäisiä tapauksia, kuten Petunia tutkailemassa jogurttipurkin kaloreita x))

Tässä ainoastaan täytyy huomauttaa yhdestä typosta:

Lainaus
"No mutta Vernon, et kertonut!", Pitkäkaulainen Petunia-täti huudahti
Eli jos repla päättyy kysymys-/huutomerkkiin, pilkkua ei tule sen perään. Lisäksi tuo pitkäkaulainen tietysti pienellä, mutta se nyt taitaa olla vahinko :) En huomannut muualla tuota pilkkuongelmaa, mutta jos itse huomaat niitä, niin vastaisuudessa tiedät välttää. Mutta jatkoa odottaen!
I don't know what I've done or if I like what I've begun.

Jewwi

  • Vieras
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #2 : 30.07.2008 21:46:14 »
amorito: Ai ai, en muistanutkaan mainita että haasteesta idea lähtöisin ^^ Eli kunnia ei tule minulle, ei todellakaan!
Aamupalakohtaus oli ikäänkuin sitä samaa toistoa jota Harry koki koko tylsän elämänsä aikana, ja osaksi johtuu myös siitä, että tämä oon ikäänkuin uusiksi kirjoitettu alkku ; )

Kiitos pilkkuneuvosta, tuli tarpeeseen!

Dramione

  • ***
  • Viestejä: 142
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #3 : 31.07.2008 01:58:23 »
Tykkäsin. Milloinkas jatkoa tulloo? :>

Haisku

  • ***
  • Viestejä: 56
  • ava by Rebecca Lupin
    • haiskun avat
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #4 : 01.08.2008 14:28:18 »
Tosi hyvä. Jatkoa vaan :D
AK by Rebecca Lupin

Zac Efron <3
High school musical <3
Ginga nagareboshi Gin <3
Ginga densetsu Weed <3
Fruits basket <3
Twlilight <3


Meikäläisen fikit

Haiskun avat

Jewwi

  • Vieras
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #5 : 01.08.2008 21:48:48 »
Dramione, Kelmikiti ja Haisku; Kiitos kommenteista, nyt vaan tulee jatkolle karmeat paineet, kun tätä oikeasti luetaankin ):

Dramione

  • ***
  • Viestejä: 142
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #6 : 01.08.2008 23:18:50 »
Ei kannata ottaa paineita. Kirjoitat niin hyvin. ^^

Jewwi

  • Vieras
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #7 : 23.08.2008 15:09:28 »
Mutta se kirjoittaminen on aika tuskan takana tällä hetkellä... Eiköhän se inspis ilmaannu (:

Mutta jatkoa:

***********


Ensimmäinen aamu Pyhän Brutuksen koulussa parantumattomille rikollisille ei ollut nin paha mitä Harry oli odottanut. Lukujärjestyksessä loisti ensimmäisenä maantietoa, joka sattui olemaan eräs hänen lempiaineistaan. Hänestä oli mielenkiintoista kuunnella kuinka opettaja kertoi millaista jossain kaukana eksoottisissa maissa elettiin. Jack oli hänen kanssaan samoilla tunneilla, mikä oli Harrylle suuri helpotus. Monet hänen luokkatovereista eivät itseasiassa olleet mitään paatuneita rikollisia, vaan pikemminkin ylivilkkaita poikia jotka olivat aina väärässä paikassa väärään aikaan. Tietenkin oli oikeita kovanaamojakin, kuten esimerkiksi viisi vuotta vanhempi Tony. Nopeasti Harry kuuli mitä erikoisimpia tarinoita Tonysta ja tämän vanhoista erotuksista.

"Mmm, Jack?"

"Niin Potter?", Jack vastasi kooten korttitaloa omalle kirjoituspöydälleen.

"Onko ne huhut Tonysta", Harry aloitti ja laski lyijytäytekynänsä pöydälle kallelleen matematiikankirjan viereen, "siis eivätkai ne totta ole?"

"Tietenkin niitä on väritelty, mutta pääosin ne on varmaan totta."

Harry ei ollut uskoa korviaan. Eräässä huhussa neljätoista vuotias Tony oli pamauttanut erään opettajan paksuksi ja toisessa ryöstänyt kaksitoista vuotiaana rehtorin kellokokoelman tämän kotoaan. Punastuen Harry käänsi kaatseensa takaisin ruudulliseen vihkoonsa, Jack oli näköjään huomannut hänen hämmennyksensä.

"Mitäs sinä olet tehnyt että tänne pääsit?", Jack kysyi tuijottaen sinisillä silmillään, kuin katsoen suoraan Harryn sisään.

"Setäni ja tätini kyllästyivät minuun.", Harry vastasi mahdollisimman lyhyesti. Hän ei halunnut kertoa kaikista oudoista sattumuksista, mitä hänelle tapahtui kaikkialla. Hiljaisuutttta säesti kolina seinän toisella puolella.

"Eikö muuta?", Jack kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa kysyvästi.

"Ei. Entäs sinä?"

"No sattui pieni väärinkäsitys. Kuten oikeastaan suurelle osalle täällä asuvista pojista", Jack sanoi katsellen seinässä olevaa koloa, "Eräs rinnakkaisluokkalainen, David sen nimi oli, niin se houkutteli minut mukaan erääseen keikkaan. Meidän tarkoituksena oli... oli päästä aikasemmin lomalle. Niinpä me väsättiin semmonen minipommi."

Harry jäi tuijottamaan ihmeissään toveriaan ja suu auki hän katseli täydellisesti asettuvaa hiuskuontaloa.

"No mutta kuitenkin, tietenkinhän me siitä jäätiin kiinni. Se David selitti kuinka minä olin yllyttänyt ja suunnitellut koko jutun. Lisäksi se sysäsi minun hartioilleni kokonaisen sarjan muita juttuja.", Jack sanoi ja syventyi englannin kotitehtäviinsä. Harry yritti keskittyä matematiikan laskuihinsa, mutta erinäisten pinta-alojen laskeminen ei juuri nyt kiinnostanut.


Seuraavana aamuna Harry heräsi mekkalaan käytävältä. Riehakkaat huudot saattoivat luvata alkavaa tappelua, Jack oli kertonut, että tämä koulu oli kuuluisa lukuisista tappeluistaan. Jack veti parhaillaan kiirellä housuja jalkaan, yrittäen nähdä parhaat palat hässäkästä. Harry etsi kädellään huitoen silmälasejaan metalliselta yöpöydältä, vielä ei olisi edes tarvinnut nousta.

"Harry, senkin laiskamato! Nyt ylös!" Jack sähähti motaten Harrya olkapäähän. Harry mutisi jotain kiroilunoloista, mutta nousi ylös kiskomaan koulupukunsa paitaa päälleen. Kun hän viimein oli saanut puettua päälleen, Jack syöksyi ovesta sisään ja kovakouraisesti tarttui hänen käsivarrestaan kiinni ja kirjaimellisesti raahasi Harryn käytävälle.

"Katso! Tonylle kasvoi jättimäinen varpaankynsi nenään!" Jack selitti osoitellen ihmisjoukkoon päin.

" MITÄ HELVETTIÄ TE MULLE TEITTE?!" kuului vihainen mylvintä piirin keskeltä. Harry seurasi Jackin perässä ohi huutavien poikien, ja suoraan piirin sisälle. Hekottavat täysin identtiset pojat katselivat kookasta mustahiuksista miehenpuolikasta, jonka nenästä kasvoi karmean näköinen vaaleanpunaiseksi lakattu kynsi. Harry ei pystynyt pidättämään nauruaan vaan kihersi hiljaa itsekseen. Tony jatkoi mylvintää kuin härkä, yrittäen repiä kynttä naamastaan. Jack tuijotti täysin lumoutuneena karjuvaa ja itkevää jättiläistä keskellä.

"NYT LOPPUI!", kuului vihainen huuto ja punakkakasvoinen Taintola marssi täydessä vauhdissa piirin luokse. Monet pojat Harryn ympärillä kavahtivat, tämä ei tietänyt hyvää.

"Mitä vit-", hengähti Taintola nähdessään Tonyn kyyneltyneet kasvot. Pojan mylvintä oli jo vaihtunut täydelliseen parkumiseen, Harrya alkoi jo säälittää poloinen. Taintola raahasi kauhuissaan olevaa Tonya kohti rehtorin kansliaa, naurunremakka oli jo selvästi hiljentynyt.

"Mennään", Jack kuiskasi Harryn korvaan ja hetken päästä Jack oli kadonnut kiroilevaan poikaröykkiöön.


"Sepäs oli jotain", sanoi joku Harryn takana. Jack oli lähtenyt tupakalle joidenkin muiden poikien kanssa, jättäen Haryn vahtimaan huonetta.

"Anteeksi kuinka?", Harry kysyi kääntyen nopeasti ovelle päin. Poika nojasi rennosti oven karmiin ja ilkikurinen katse pilkahti kiharaisen hiuspehkon alta. Nopeasti Harry tunnisti pojan toiseksi kaksosista, punaisesta kuontalosta kun ei voinut erehtyä. Karmiininpunainen villapaita roikkui löysänä pitkän ja vankkarakenteisen pojan yllä, oli kuin tämä olisi voinut kuulua jonnekkin erittäin hienoon kouluun.

"No tietenkin Tonyn juttu, pönttö", punapää vastasi tuhahtaen kuuluvasti ja jatkoi ,"Olen Fred, Fred Weasley" Harry säpsähti pojan pistävää katsetta, joka kohosi suoraan Harryn kasvoihin. Yllätettynä Harrylta meni hetki ennenkuin hän pystyi sopertelemaan: "Harry Potter"

Fredin silmät välähtivät viimeisen tavun purkautuessa Harryn huulilta, ja ruskeiden silmien katse naulautui Harryn otsaan. Voimakas naurun remakka kuului käytävältä ja hetken päästä Fred oli kadonnut kissamaisesti oviaukosta. Pöllämystynyt Harry huomasi tuijottavansa Jackin hymyilevään suuhun. Pojan mukana huoneeseen leijui joku outo makea tuoksu, jollaista Harry ei ollut ennen haistanut.


Seuraava aamu alkoi ankeasti. Herra Taintola oli saanut jostain vihiä, että joku poika oli salakuljettanut marihuanaa sisäoppilaitokseen. Yhä pöpperöisenä Harry huomasi seisovansa rivissä käytävän muiden poikien kanssa viiltävässä viimassa harmaalla betonipihalla.

"Te helvetin kakarat kuvittelette olevanne niin kovia. MUTTA OLETTE VÄÄRÄSSÄ!" Taintola karjui naama punaisena niin, että sylki oikein roiskui suurina tippoina kahden lyhyen pojan kasvoille.

"Olemme saaneet luottovasikalta tiedon että teistä joku koulun oppilaista-, ei anteeksi PAATUNEISTA RIKOLLISISTA-, on tuonut kouluun toistaiseksi tuntemattoman määrän marihuanaa." Taintola kertoi vaihdellen vakuuttavasti voimakkuuttaan ja kävellen neljänkymmenen pojan riviä edestakaisin. Nähdessään Taintolan kääntävän selkänsä hänelle, Harry varovasti kurottautui katselemaan suoraa riviä. Pari ankeaa kasvoa oikealla heilui siilitukkainen Mickey, joka oli Harryn mielestä aivan selvästi pöllyssä. Kuka muukaan heiluisi tälläisessä tilanteessa?

"Anteeksi, herra Taintola?" Harry aloitti varovaisesti nostaen kätensä puoliksi ilmaan. Kiihkeästi hengittävä mies pyörähti ympäri ja hetken ajan hän näytti Harryn silmissä härältä, joka oli juuri nähnyt punaisen vaatteen aivan nenänsä alla. Uhkaavat askeleet tömistivät kohti rivin keskikohtaa, ja samassa Harry tunsi maailman pyörivän.

"Niin ruipelo?" Taintola kysyi kumartuen vain muutaman sentin päähän Harryn kasvoista. Kellertävät hampaat olivat aivan vinot ja punaiset kasvot olisivat saaneet valkoisen uakariapinayksilön mitä kateellisimmaksi. Tykytys Harryn rintakehässä kuului selvänä kuin sata härkäsammakkoa.

"Halusin vain kysyä". Harry aloitti ja nielaisi kuuluvasti ennen kuin jatkoi, "että millä te tutkitte?"

Sillä hetkellä Harry olisi tehnyt mitä tahansa ollakseen kuollut. Puristaen silmät tiukasti kiinni hän kuunteli pistävää naurua, Taintolan veret seisauttavaa hullun naurua. Yhtäkkiä nauru loppui kuin seinään ja Harry kuuli valtavan humauksen. Kylmä asfaltti nirhaisi hänen käsiään hieman Harryn kaatuessa iskun voimasta. Oikeaa poskea kirveli inhottavasti, eikä hän nähnyt sumentuneilla silmillään. Kylmä tuuli puhalsi yhä pihan läpi hukuttaen pienet voihkaisut, joita pojat silloin tällöin päästivät, viileään syleilyynsä.


"Onko Taintola aina ollut tuollainen?", Harry kysyi Jackilta sivellen kipeää kasvonpuoliskoaan.

"Enemmän tai vähemmän, aina se on ottanut tuollaisen lähestymistavan meitä kohtaan", Jack vastasi pidellen kylmää vihannespussia mustan silmänsä päällä. Harry voihkaisi vienosti tuntiessaan pistelyä poskellaan, hän oli ihmetellyt kun kurinpitäjä ei ollutkaan murtanut hänen nenäänsä.

"Mutta Harry hei, oot sitten varovaisempi sen kanssa? Ei enää tyhmiä kysymyksiä", Jack jatkoi tuijottaen ruskeanoransseilla silmillään pistävästi Harryn smaragdinvihreisiin silmiin. Harry tyyti nyökkäämään vastaukseksi ja siirsi katseensa pienestä ikkunasta ulos. Maisema oli erittäin synkkä, koulukodin sisäpiha harmaine betonirakennuksineen ei olisi voinut olla yhtään synkempi. Jokin pieni punaisen välähdys kuitenkin kiinnitti Harryn huomion, mutta piha oli yhä harmaa, punaisen täplän hetkellinen pilkahdus oli mitä luultavammin vain näköharha.

vellluki

  • Vieras
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #8 : 23.08.2008 18:28:21 »
Wau. Vähän hyvä. :D Muuten, pääseekö Harry tässä Tylypahkaan, vai, jääkö se sinne minnelie-kouluun?=) No, tässä on juoni hyvä, mutta luvut ovat mielestäni hiukan lyhyitä. Kuvailu on hyvää, kirjoituvirheitä en bongaillut. Jatkoa odottelen innokkaasti. :)
-vellluki

Lizzy

  • ***
  • Viestejä: 36
  • Twilight addicted
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #9 : 24.08.2008 16:25:56 »
Hieno idean toteutus... Loppu oli aika epäselvä tai minulle, ehkei se olisi ollut niin epäselvä jos siihen olisi keskittynyt vähän enemmän.
No luin sen nyt uudestaan ja kyllä se ihan selvää luettavaa oli, joten...
Hyvin kirjoitettua tekstiä ja kirjoitus virheetöntä.

Jatkoa innokkaasti odotellen, Lizzy.
I felt hope. ♥

Surunmurhaaja

  • Arvuuttaja
  • ***
  • Viestejä: 2 618
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #10 : 24.08.2008 19:01:29 »
vou, tätähän on jännä lukea, idea on hyvin keksitty :D itsekin mietin, että pääseekö harry tylypahkaan ollenkaan vai jääkö se sinne brutukseen?
Vanhan runontekijän sanoin
Täynnä uhmaa ja kauneutta
Luon rannanmitan valkeaa vaahtoa
Sinut kauniina kuin kärsivä jumala

supersaana

  • Severus’ lover
  • ***
  • Viestejä: 204
  • <3
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #11 : 24.08.2008 19:28:30 »
Jatkoajatkoajatkoa!!
Aloin itkemään (siis ihan tosissani itkemään) kun luin että kaksoset on päässy tähän. Varsinki toi Fred<3 Ah.
Mielenkiintonen idea, siitä propsit haasteen heittäjälle.
Hrr, hitsit toi Fred saa mun ihon kananlihalle. :o
Ihan hirveen hyvin kirjotettu. Tätä tuun seuraamaan ja odotan sitä jatkoa! :D

-Superi
"Dear George, remember no man is a failure who has friends. Thanks for the wings, Love Clarence"<3

Jewwi

  • Vieras
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #12 : 24.08.2008 21:03:56 »
Huh huh, onpas kommentteja sadellut :o

vellluki ja Deehoo, haasteessa selviää loppu, mutta en aio paljastaa sitä. Hieman jännitystä siitä, eikö? ;)

Lizzy, hyvä jos toisella lukukerralla selvisi. Itseäni todellakin huoletti tälläisen ficin kirjoittaminen, saanko koulusta tarpeeksi uhkaavan ja niin pois päin. Mutta idea oli loistava, siihen oli pakko tarttua.

supersaana, missä vaiheessa huomasit kaksosten mukaan pääsyn? Koska alussa vihjailuahan löytyi, Molly ja Arthur koulun pihalla... Kirjoitan kaksosista erilaiset luonteet, koska ei heidän tarvitse kaikessa olla identtisiä, ja Fred pääsee loistamaan. Kananlihalla, millä tavoin, saanen kysyä? ;)

Kiitos kommenteista :D

Jewwi

  • Vieras
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #13 : 20.09.2008 22:40:41 »
Jatkoa tulee nyt, pienehkön tauon jälkeen ^^

*************


Yöt olivat aina kylmiä, Harry oli kuullut huhun, että silloin ei kukaan rangaistuksen saaneista pojista polkenut lämmitykseen tarvittavaa energiaa pyörällä. Jackin hento kuorsaus kajahteli pelkistetyn huoneen seinistä paisuen kuuluvammaksi meluksi Harryn ympärillä.

"Psst, Harry!", kuului huoneen oven takaa. Hämmästyneesti Harry kohotti pyörimisestä pörröttyneen päänsä tyynystä ja hapuili silmälasejaan hämärässä. Oviaukosta pilkotti rehottava punainen pää, ja samassa Harry ymmärsi kenellä oli hänelle jotain asiaa.

"Fred, oletko aivan varma?". toinen, varuillaan oleva ääni, jonka Harry otaksui kuuluvan Fredin kaksoisveljelle, kysyi. Vastaus oli vain muminaa, mutta siitä sai vaikutelman että Fred oli varma asiasta, mikä se sitten olikaan. Harry nousi seisomaan sängyn viereen ja suoristi hetken sinistä pyjamaansa ennen kuin käveli oviaukolle punapäiden luo. Kaksosien ulkonäköero oli vähäinen, miltei olematon, mutta olemukset kuvastivat aivan eri asioita. Fred oli kissamainen ja sulavaliikkeiseen näköinen nojatessaan seinään huolettomasti, kun taas hänen veljensä oli varauksellisempi ja muutenkin kömpelömmän oloinen.

"George Weasley"

"Harry Potter"

"Mitä minä sanoin, hän se on!" Fred sanoi tönäisten Georgea leikkisästi kyynerpäällä vatsaan naama leveässä virneessä. Harry oli täysin pöllämystynyt, yhtäkkiä hänet vain herätettiin kesken mitä makeimpien unien ja sitten hänet raahattiin kahden oudon pojan syynättäväksi. Kuitenkaan tilanne ei vaikuttanut uhkaavalta, päin vastoin, jokin sai Harryn tuntemaan olonsa mitä turvallisimmaksi. Jokin noissa kahdessa pojassa huokui turvallista, kuin suuremmanlaatuista ymmärrystä. George tuijotti Harrya ja kohotti kämmenensä kalvakan ja laihan pojan otsalle. Harry tunsi vanhemman pojan käden lämmön sen kohottaessa mustia kurittomia hiuksia arven päältä. Katse nauliutuneena Georgen silmiin Harry huomasi yllätyksen pilkahtavan noilla vakavilla kasvoilla. Siinä samassa Fred veti puisen tikun esiin eräästä housujensa suuresta taskusta ja heilautti sitä arvoituksellinen virne kasvoillaan. Kuin tyhjästä Harryn eteen ilmestyi hänen serkkunsa Dudleyn villapaita. Siitä ei voinut erehtyä, ensinnäkin koko oli aivan tavattoman suuri ja toiseksi villapaidan etumukseen oli kirjailtu suurilla pistoilla Duddeli-Puppeli. Jostain "kumman" syystä Dudley ei käyttänyt tuota vaalean vihreää villakammotusta ikinä. Georgen kasvot vetäytyivät samanlaiseen hurmaavaan virnistykseen kuin Fredillä, Harryn silmien laajetessa lautasen kokoisiksi.


"Mi-mitä te olette tehneet kotonani?", Harry sopersi katsellessaan neuleen liitoa läpi huoneen. Oli kuin Fred olisi ohuella tikullaan ohjaillut tuota vihreää myttyä sen koukkaillessa poikien päiden yläpuolelta. Harryn yhä tuijottaessa mitä merkillisintä näkymää, Georgenkin käteen oli ilmaantunut tuollainen keppi, se oli tosin astetta tummempi kuin Fredin. Pienen poksahduksen saattelemana ilmestyi pieni vaaleansininen ränsistynyt pupu. Sen korva oli irtoamassa ja nappisilmistä kuvastui kaikki sen vuodet joita se oli katsellut.

"Vanha pupuni!" Fred parahti ja Dudleyn paita putosi maahan mytyksi. Hetkessä oli Fred pomppimassa lentävän pehmolelun alapuolella saadakseen sitä kiinni.

"George! Anna se tänne!" hän aneli kurottaessaan ottamaan kiinni vanhaa jänistä. Harrystä tilanne oli niin koominen, pieni pupu heilui ilmassa kuin se olisi roikkunut köydestä ja George olisi katon kautta vedellyt sitä tikullaan. Ainoa mahdottomuus siinä oli, nimittäin kun kepin pää osoitti alas, niin pupujussi oli alhaalla, ja kun taas keppi osoitti ylös, pehmolelukin nousi ylös Fredin ulottumattomiin. Harry tuijotti puutikkua koko ajan, se ei muistuttanut missään määrin taikureiden mustavalkoista sauvaa. Kuitenkin puinen sauva leijutti esineitä kuin eräs taikuri jonka esiintymistä Harry oli ollut katsomassa kadun kulmassa. Muutaman heilautuksen jälkeen Fred hyökkäsi veljensä kimppuun. Kaksoset nahistelivat hetken, mutta pian Fred huomasi jäniksen makaavan maassa, Georgen sauva oli nimittäin vähän matkan päästä kahdesta pojasta, siitä kun ei ollut hyötyä tälläisessä lähikontaktissa. Tulipunainen Fred sai sauvan heilautuksella sympaattisen lelun katoamaan ja silmänräpäyksessä kahdet identtiset kasvot tuijottivat tiiviisti Harrya.


"Hieno taikatemppu", Harry sanoi aloitti varovaisesti, mutta George keskeytti hänet töykeästi: "Se ei sitten ollut mikään jästien simsalabim- tai hokkuspokkus-temppu, vaan ihka aitoa taikuutta."

Harryn niskavillat nousivat yhtäkkiä pystyyn, ja outo kihelmöinti valtasi hänen koko kehonsa. Fred vilkaisi veljeensä hieman säikähtäneen näköisenä. Epäusko valtasi Harryn mielen, eihän hän typerä sentään ollut. Ei taikuutta ole olemassa, näin oli Vernon-setäkin aina hokenut. Vaikkakin Dudleyn jaloissa olleet kengät olivatkin ruvenneet tanssimaan täysin hallitsematonta polkkaa Harryn ollessa seitsemän. Vernon-sedän katse oli osoittanut suoraan Harryn suuntaan, vaikkei mitenkään ollut mahdollista, että pieni seitsenvuotias poika olisi saanut kengät hyppelehtimään ympäri huonetta Dudleyn raahautuessa selällään perässä kiljuen. Ei ollut mahdollista, vaikkakin Harry oli ollut vihaisempi kuin ikinä. Outoja tapahtumia oli tapahtunut Harrylle, mutta ne kaikki olivat olleet vain sattumaa. Eivät nuo oudot kaksoset voineet olla tosissaan väittäessään, että he muka pystyivät taikomaan. Vaikka kyllähän Fredin "loihtima" vesitilkka leijuikin ilmassa erittäin vakuuttavan näköisesti. Harryn silmät suurenivat Georgen kirjoittaessa ilmaan savuisilla kirjaimilla "George ja Fred Weasley, Molly ja Arthur Weasleyn lapset, kunnioitettavia veljiä velhoille Bill, Charlie, Percy (tunnetaan myös nimellä "Mäntti"), Ron ja Ginny Weasleyille, ovat velhoja koko velhomaailman kunnioitettavimmassa velhosuvussa.". Sana velho toistui Georgen kirjoittamassa tekstissä niin usein, ettei Harry tiennyt mitä ajatella. Ehkä kaksoset olivat joutuneet tänne eräänlaisen hulluuden takia?

"Tuota, minun pitää mennä nyt nukkumaan... Taintola vahtii öisin, muistatteko?", Harry sopersi heiveröisellä äänellä, kaikki tuo pohtiminen oli aiheuttanut hänelle päänsäryn.

"Harry", Fred aloitti hymyillen varovaisesti," tiedän että tämä kaikki kuulostaa hullulta, mutta vannon kautta Bilius-setäni kuolleen hengen kautta, ettemme nyt vedä sinua nenästä." George nyökkäsi veljelleen juhlallisen näköisesti, ja tuijotti tarkkaavaisesti Harrya.


Aamu alkoi melko ankeasti. Harry oli saanut nukuttua hädin tuskin silmäystäkään, koko ajan hän oli pyörinyt sängyssään pohtien veljeksien uskomatonta tarinaa. Lopulta, kello neljän maissa, hän oli päättänyt niellä koko kertomuksen, olivathan Fred ja George kuitenkin tehneet normaaleille ihmisille täysin mahdottomia asioita aivan hänen silmiensä edessä. Harryn vihdoin selviydyttyä ylös sängyn viettelevästä lämmöstä, Jack oli jo marssinut aamiaiselle kyllästyttyään odottamaan huonetoveriaan.

"Malttamaton ja omahyväinen..." Harry mutisi vetäessään koulupukunsa housuja jalkaansa. Toinen lahje juuttui tiukasti, eikä hän voinut mitenkään välttää kaatumista. Karhea lattia raapaisi suurehkon ruhjeen hänen oikeaan käteensä, verta tihisi siitä pieninä pisaroina. Kipu vihlaisi terävästi, ja Harry siveli hellästi kättään. Kirjoittaminen tulisi olemaan tänään tuskaa. Katsahtaessaan ylemmäs, Harry huomasi silmäparin katselevan häntä.

"Oletko OK?" Jack kysyi ojentaessaan kätensä Harrylle.

"Joo, perhanan farkut..." Harry vastasi ja tunsi itsensä äkkiä alastomaksi housut yhä kintuissa. Jackin hymy kuitenkin ei ollut uhkaava, pikemminkin suojeleva. Harry kiskoi housut ylös, ovi kuitenkin oli sepposen selällään.

"Mennään aamupalalle" Jack sanoi nyökäten ovea kohti, mutta ei tehnyt elettäkään liikkuakseen. Ripeästi Harry ohitti huonetoverinsa ja lähti kävelemään ankeita käytäviä pitkin aamiaiselle.


Tiski, josta ruokaa otettiin, oli yhä aivan törkyinen, vaikka siivoojat kuulemma puhdistivat sen kerran päivässä. Silti Harry ei olisi ihmetellyt, jos olisi löytänyt hometta tarjotintelineestä. Ruokakaan ei ollut kehuttavaa, Petunia täti olisi kauhistunut nähdessään rasvassa lilluvat läskikimpaleet, nuutunut ja matoja kuhiseva salaatin tai keittäjien pravuurin, osittain kohmeessa oleva puuro. Aamiaseksi Harry valitsi lukemattomista vaihtoehdoista, puuroa vai leipää, puuron, sillä leipä oli usein kovaksi kuivunutta. Margariinikin haisi vahvasti hapettuneelta, joten puuro oli turvallisempi vaihtoehto. Jack oli tavalliseen tapaansa sekoittanut puuroonsa itse salakuljettamaansa sokeria, puuro kun oli kitkerää kuin sitruuna. Välillä Harry suorastaan unelmoi Dudleyn jämäruoista, joita hän välillä sai syötäväkseen. Mikä tahansa olisi varmasti parempaa kuin lämmin lihahyytelö perunamuussin sekaan laitettuna. Pian oli aika kiirehtiä aamun oppitunneille, opettajat olivat äärimmäisen tiukkoja myöhästymisten suhteen. Jack oli kerran joutunut herra Taintolan puhuteltavaksi muutaman hassun minuutin myöhästymisen takia. Hän oli palannut puhuttelusta nenä murtuneena ja kyljessä suuri ruhje. Saman tein Harry oli alkanut pitää entistä tiukemmin kiinni aikatauluista, myöhästyminen ei enää kuulunut edes hänen sanavarastoonsa.

kukkapuska

  • Vieras
Vs: Nuorisorikolliset, PG-13, drama, adventure, AU
« Vastaus #14 : 21.09.2008 15:56:01 »
oikein kiinnostava idea, kymppi siitä ! :D innostuin heti aiheesta.
välittämättä pienistä kielioppivirheistä, tekstisi on oikein hyvää luettavaa.
Alussa luulin, että olet jättänyt taikuuden kokonaan pois ja alkanut kertoa tarinaa Harryn elämästä 'jästinä', mutta oikein hyvä näinkin :)
Tapahtumat ovat ajoittain hieman sekavia, kuten tuossa kohdassa missä Harry kompuroi housujensa kanssa.

Nyt tuli kommentistani harmittavan lyhyt, mutta odotan jatkoa oikein mielelläni ja katsotaan, ehdinkö silloin kommentoimaan lisää. :)

Jatka vain samaan malliin, odotan innolla! ;)

 # kukkis xoxo