Title: Harryn syntymäpäivä
Author: Minä
Beta: Ystäväni Anni, (en muista tunnuksia finissä)
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-11
Genre: Romance, fluff, ficlet
Warnings: -
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot.
Summary: Harry täyttää 22 vuotta ja Draco meinaa unohtaa lahjansa kokonaan.
A/N: Uskaltauduin taas tänne...
On syntymäpäiväsi , 22 vuotta. Ja niistä vain neljä, olet ollut kanssani. Muutimme kaksi vuotta sitten jästi Lontooseen. Löysimme mukavan pienen mökin ja aloimme opiskella itsellemme ammatteja.
Kaadan vieraidesi kuppeihin kahvia ilman taikakeinoja, koska muutama jästi oli juhlissasi. Hymyilen Weasleylle, joka nyrpistelee nokkaansa kahville. Luulee varmaan, että olen myrkyttänyt sen. Jotkut vieraista eivät ole vielä ymmärtäneet, että olen Draco, en Malfoy. Tai no olenhan minä myös Malfoy, mutta en enää niin kylmä, itsekäs ja ylimielinen kuin ennen.
Tunnen käsiesi kiertyvä ympärilleni selkäni takaa. Olet lämmin, minä kylmä. Lämmität minua. Katson, kun Weasley näyttää voivan pahoin ja huomautan siitä sinulle: ”Jos rajoittaisit vähän ystäväsi näyttää voivan pahoin.”
Vastahakoisesti hellität käsiesi otetta, mutta et päästä kokonaan irti. Näykkäiset korvalehteäni ja huomaan kuinka punatukkainen ystäväsi lähtee vessaa kohti.
”Ron on vähän homofobinen, mutta ei hänestä kannata välittää. ”
Irrottaudun keveästä otteestasi ja lähden keskustelemaan vieraiden kanssa, niiden vieraiden, jotka hyväksyvät minut. Huomaan Hermionen istumassa nurkassa vuoden vanhan pojan kanssa. Suuntaan hänen luokseen, hän katsoo minua hymyillen. Aloitan keskustelun kysyen: ”Mihin Blaise on mennyt, jättänyt sinut tänne yksinään?”
”En tiedä, meni kai tupakalle.”
Hymähdän ja alan kysellä kuulumisia. Sivusilmällä katson mitä sinä teet. Keskustelet Remuksen kanssa, mistäköhän? Pian kuitenkin katsot Remusta pahoittelevaan sävyyn ja lähdet kävelemään luokseni. Vetäiset minut halaukseesi ja hetken aika tuijotat minua silmiin. Katseesi laskeutuu huulilleni ja pian huulesi hamuavat omiani. Sellainen sinä olet, et voi vastustaa minua. Suudelman päätyttyä, kysyt : ”Tanssitaanko?”
Hymyilen ja nyökkään pienesti. Painat musiikin soimaan, yllätys yllätys jotain hidasta ja niin imelää. Tartut kiinni kaulastani, tuumaan: ”Vai tänään sinä olet neiti.”
Nyökkäät ja vedän sinut lähemmäs, kiinni itseeni. Ympäriltämme kuuluu ihastelevia huokaisuja ja askelia, jotka todennäköisesti johtavat vessaan.
”Sinun pitäisi viettää aikaa vieraidesi kanssa”, sanon moittivaan sävyyn korvasi juuresta, mutta samalla puristan sinua hellästi pienestä kiinteästä takamuksestasi. Vinkaiset ja kuiskaat: ”En pysty pitämään näppejäni erossa sinusta.”
Kun viimeiset vieraat ovat menneet, alan touhuamaan. ”Niin paljon tiskiä ja sotkua”, mutisen. Kuulen, kun lausut jotain loitsuja, ja kaikki sotku on poissa. Tartut kädestäni ja alat innokkaasti kiskomaan minua kohti makuuhuonetta.
”Mutta sinun lahjasi? Minun lahjani sinulle”, hihkaisen.
”Se voi odottaa, vai voiko?” kysäiset samalla kun suutelet kaulaani.
Huokaisen ”Odottakoot.”
Makaamme sängyssä, hiestä märkinä, raukeina ja väsyneinä. Muistan taas lahjani ja pinkaisen viimeisillä voimillani hakemaan sen takkini taskusta. Kysyt :”Mihin menet?”
”Haen lahjasi.” Noin minuutin kuluttua olen taas vieressäsi. Pieni musta samettinen rasia kädessä, vilkaiset minua pikaisesti. Kyynel tipahtaa silmä kulmastasi, kun kysyn: ”Harry, mentäisiinkö kihloihin?”
Huokaiset: ”Luulin ettet ikinä kysyisi. ”
Katson sinua kummissani, ”Vai olen minä hidas. Hmmp!” sanon ja alan mököttää.