Kirjoittaja Aihe: Sailor Moon, Usagin toinen rakkaus (K-11)  (Luettu 1902 kertaa)

Tuhisija

  • Vieras
Sailor Moon, Usagin toinen rakkaus (K-11)
« : 22.07.2008 20:37:07 »
Author: Tuhisija
Pairing: Usagi/Seiya
Rating: PG-11 (K-11) (I think so)
Fandom: Sailor Moon
Genre: Fluff, romance
Disclaimer: En omista henkilöitä, ne omistaa Naoko Takeuchi
Summary: Mamoru on lähtenyt Amerikkaan opiskelemaan.  Seiya lähestyy Usagia, mutta tämän ystävät varoittelevat.  Mitä oikein tapahtuu?

A/N: Idea lähti siitä, että satuin katselemaan Stars kauden animejaksoja.  Moniosainen ficci, I hope someone likes it  :)



Luku 1


Taittelin Mamorulle kirjoittamani kirjeen ja pistin sen kuoreen.  Liimasin kuoren kiinni, otin punaisen laukkuni ja laitoin kirjekuoren sinne.  Menisin postittamaan sen.

”Usagi!  Oletko jo hereillä?”  äitini huusi ja huoneeni ovi aukesi.  Hän tuli sisään ja katsoi minua kummissaan.  ”Miten sinä jo nyt olet pystyssä?”

”Ei nukuttanut”, vastasin.  ”Menen postittamaan kirjeeni Mamorulle.”

Nousin ylös pöydän äärestä ja kiiruhdin äitini ohi eteiseen, jossa pistin kengät jalkaani.  Lähdin nopeasti ulos ja pistin laukkuni olalleni.  Aloin kävellä kohti postia miettien Mamorua ja Chibiusaa, joka oli palannut tulevaisuuteen vanhempiensa luokse.

”Usagi-chan!”  kuulin huudettavan.  Kääntyilin ympäri ja katselin joka suuntaan, mutta en nähnyt ketään.  Lopulta näin Amin ja Makoton seisoskelevan autotien toisella puolella.  He vilkuttivat minulle.

”Ami-chan!  Mako-chan!”  huusin heille takaisin ja huiskutin kättäni.  Lähdin juoksemaan lähimmän suojatien luo ja menin sen yli heidän luokseen.  ”Minne olette menossa?”
 
”Kahvilaan, tapaamme siellä Rein ja Minakon”, Ami kertoi hymyillen.  ”Tuletko sinäkin vai onko sinulla jotain muuta menoa?”

”Ei, mutta minun pitäisi viedä Mamorulle kirjoittamani kirje postiin.  Sitten voin tulla kanssanne kahvilaan.  Tuletteko mukaani viemään kirjettä vai menettekö edeltä?”
 
”Me tulemme mukaan!”  Makoto huudahti ja lähdimme kolmistaan kävelemään postiin.  Se ei ollut kaukana, mutta silti matka tuntui kestävän kauan.

”Täällä on niin kuuma”, huoahdin ja pysähdyin hetkeksi varjoon.  Postin näki jo edessä, mutta hetkeksi oli pakko pysähtyä.  Toivoin, että lähellä olisi ollut jäätelökioski, mutta sellaista ei näkynyt.   ”Jatketaanko matkaa?”
 
Ami ja Makoto nyökkäsivät.  Pian seisoinkin postissa ja sujautin kirjeeni postimerkin kera postilaatikkoon, josta se lopulta lähtisi Amerikkaan Mamorun luo.  Hän saisi taas kuulla kuulumisiani, mutta minä en ollut saanut kuulla lainkaan hänen kuulumisistaan.  Hän ei ollut kirjoittanut kirjeen kirjettä, mutta uskoin hänellä olevan vain niin paljon kiirettä, ettei hän kerinnyt kirjoittamaan.  Tosin välillä kaipasin häntä niin, että ajattelin jotain sattuneen.

Postitettuani kirjeen lähdimme kahvilaan.  Se sijaitsi lähellä postia, joten olimme siellä jo muutamassa minuutissa.  Rei ja Minako istuskelivat jo siellä ikkunan läheisessä pöydässä ja juttelivat.  Makoto, Ami ja minä olimme jo lähdössä kävelemään heidän pöytäänsä, mutta pysähdyimme, koska joku kutsui minua nimellä.

”Usagi, tule tänne istumaan!”

Käännyin katsomaan taakseni ja näinkin Seiyan istuvan yksin pienessä pöydässä, joka oli sijoitettu nurkkaan.  Hän katsoi minua kutsuvasti ja minä katsahdin ystäviini, jotka olivat hiljaa ja katsoivat vuorotellen minua ja Seiyaa. 

”Mene vain”, Makoto sanoi hiljaa ja tönäisi minua varovaisesti, jotta lähtisin liikkeelle.  ”Me kyllä odotamme sinua täällä pöydässä.”
 
Nyökkäsin ja lähdin kävelemään kohti pitkän ja tummahiuksisen Seiyan pöytää.  Kävelin aluksi hitaasti, mutta sitten nopeutin vauhtiani ja pian istuinkin kahdestaan hänen kanssaan.  Hän katsoi minua mustien lasiensa takaa, mutta otti ne pois päästään ja laski pöydälle.

”Mitä aiot tehdä tänään?”  Seiya kysyi ensimmäisenä ja nojasi rennosti tuolin selkänojaan.  Hän katseli ympärilleen, mutta lopulta hänen katseensa pysähtyi minuun ja minä hätkähdin.

”Tuota, en mitään ihmeellistä.  En ole suunnitellut mitään etukäteen”, vastasin ja nostin molemmat käteni pöydälle.  ”Tosin nyt minun piti viettää aikaa ystävieni kanssa täällä, mutta sinä sitten varastit minut heiltä.”

”Pyydän sitä anteeksi”, Seiya sanoi hymyillen.  ”Ajattelin vain, että jos sinulla on tänään aikaa, voisimme tehdä jotain mukavaa yhdessä.  No, miten on?”

Seiya nojautui pöydän yli lähemmäs minua ja tunsin kuinka Minako, Makoto, Ami ja Rei varmasti tarkkailivat meitä toisesta pöydästä.  Minä vain istuin hiljaa paikoillani ja katsoin Seiyan hymyileviä kasvoja.

”Kyllä se sopii.  Monelta?  Missä?”

”Haen sinut kolmelta, jos käy.  Toivottavasti olet silloin myöskin kotona.”

”Olen, olen”, hymyilin ja vilkaisin kahvilan seinäkelloa, se oli lähes puoli yksitoista.  ”Minä menen nyt tuonne ystävieni luo, nähdään iltapäivällä.”

Nousin nopeasti tuolilta ylös ja kiiruhdin ystävieni pöytään.  He kaikki katsoivat minua kysyvästi ja halusivat tietää, mitä oli tekeillä.  Tietysti kerroin heille tapaamisestani Seiyan kanssa tänään, eivätkä he pitäneet siitä kauheasti.

”Sinun pitäisi olla hieman varovainen Seiyan kanssa.  Hän on varmasti tärkeä sinulle, mutta älä päästä häntä liian lähelle”, Makoto puhui Usagille hieman ankaraan sävyyn.  ”Muista, että sinulla on Mamoru.”

”Niin, sinulla on Mamo-chan, vaikka hän onkin Amerikassa”, Rei säesti.  ”Olethan varovainen, jooko?”

”Te kuulostatte aivan Michirulta ja Harukalta”, tuhahdin ja katsahdin Seiyan pöytään.  Hän istuskeli yhä siellä ja katseli vaivihkaa meitä.  ”Kyllä minä osaan olla varovainen, todistan sen vaikka teille, jos ette usko.” 

”Kyllä Usagi-chan tietää, mitä tekee”, Ami sanoi väliin.  ”Eikö niin?  Kyllähän me voimme luottaa häneen?”

Rei, Minako ja Makoto nyökkäilivät ja minun suuni vääntyi hymyyn.  Siltikin Makoto ja Rei näyttivät hieman huolestuneilta, mutta päätin jättää tämän asian nyt tähän.

”Minne te menette?”  Minako kysyi yhtäkkiä.  ”Sinä ja Seiya siis.”

”En tiedä.  Hän vain lupasi tulla hakemaan minua kolmelta”, kerroin ja katsoin ikkunasta ulos.  Näin Michirun ja Harukan kävelevän kahvilaa kohti.  Toivottavasti kukaan ei kertoisi heille tapaamisestani Seiyan kanssa, Haruka ei pitäisi siitä.

”Hei!”  Haruka ja Michiru tervehtivät yhteen ääneen astuttuaan sisään kahvilaan.  ”Saammeko liittyä seuraan?”

Nyökkäilimme ja he istuivat alas.  Tuli hiljaista, mutta sitten Minako avasi suunsa ja juuri väärästä aiheesta.

”Usagi tapaa tänään iltapäivällä Seiyan”, hän pamautti ja minä katselin muualle.  Katseeni osui taas Seiyan pöytään, mutta tällä kertaa se oli tyhjä.  Hän oli lähtenyt huomaamatta.

”Mitä?”  Haruka huudahti ja katseeni kääntyi pakostakin häneen.  ”Pikku kissanpentuni, etkö ymmärrä, että en pidä kun tapaat Seiyaa?”

Haruka tapasi sanoa minua pikku kissanpennukseen, se oli hänen lempinimensä minulle ja pidin siitä.

”Haruka, minä saan tavata häntä, jos haluan.  Äläkä sano, että ole varovainen!  Olen saanut kuulla sitä tänään jo tarpeeksi.”

”Kuitenkin, ole varovainen”, Haruka sanoi pyynnöstäni huolimatta.  ”Ja äläkä päästä häntä liian lähelle, hän ei ole sinulle hyväksi.”

Olin hiljaa, mutta lopulta nousin pöydästä ja lähdin ulos kahvilasta.  Ulkona pysähdyin ja katsoin taivaalle.  Miksi ystäväni varoittelivat minua Seiyasta?  Oliko heillä jotain häntä vastaan?  Harukalla tuntui olevan, mutta en ymmärtänyt mitä.
« Viimeksi muokattu: 07.06.2015 21:30:34 kirjoittanut Beyond »

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Usagin toinen rakkaus
« Vastaus #1 : 16.09.2008 22:30:31 »
Purriainen, kiitos kommentista :) Juuh, sivuilla ja sen foorumilla on ficciä hieman pidemmälle ja täällä finissä julkaisu on jäänyt, mutta nyt totesin, että pistetääs tännekin sitä jatkoa, kun sitä kerta löytyy. 

Seuraavat kaksi lukua:

Luku 2


Ovikello soi.  Kello oli lähes kolme, joten oven takana seisoisi varmasti Seiya.  En kuitenkaan jäänyt miettimään, vaan menin avaamaan.  Seiyahan se tosiaan oli.

”Moi”, hän tervehti pieni hymy kasvoillaan.  ”Valmiina lähtemään?”

Nyökkäsin.  Pistin kengät jalkaani ja lähdimme, mutten tiennyt minne.  En viitsinyt udellakaan, vaikka mieleni kovasti teki.  Kävelin vain Seiyan rinnalla hiljaisena, hänkään ei puhunut mitään.

Seiya pysähtyi sillalla ja katseli alla olevaa vettä.  Minä seisoin vieressä katsoen häntä edelleen hiljaisena.  Lopulta Seiya kääntyi katsomaan minua ja hätkähdin.  Vein nopeasti katseeni maahan miettien, mitä Seiyalla oli mielessään.

”Mennäänkö?”  hän kysyi ja ojensi kätensä minua kohti.  Nostin katseeni maasta ja otin kädestä varovaisesti kiinni.  Aloimme kävellä siltaa pitkin hitaasti, minut valtasi ihanan outo tunne, joka oli jo ennestään hieman tuttu.  Tunsin olevani turvassa.

”Minne olemme menossa?”  utelin päästyämme pois sillalta.  Pitelin edelleen Seiyan kädestä kiinni.
”Mitä jos menisimme ensin vaikka huvipuistoon ja sen jälkeen minun luokseni?”  Seiya kysäisi.
”Sopii minulle”, sanoin iloisesti ja päästin kädestä irti.  Turvallisuuden tunne katosi siinä samassa ja minä pysähdyin seisomaan.

”Onko kaikki hyvin?  Usagi?”
Katsahdin Seiyaa ja nyökkäilin.  Otin uudestaan hänen kädestään kiinni ja tunsin oloni jälleen turvalliseksi ja hyväksi.
”Jatketaan matkaa.”

Huvipuistossa meillä oli hauskaa.  En olisi voinut kuvitellakaan, että minulla voisi olla niin mukavaa ja hauskaa Seiyan kanssa, mutta se näytti olevan totta.  Olin aivan unohtanut kaiken muun, jopa Mamorun ja ystävieni varoittelut Seiyasta, mutta Haruka ja Michiru kävelivät meitä vastaan huvipuiston ulkopuolella.  Haruka katsoi Seiyaa selvästi hieman inhoten ja minua varoittavasti. 

”Miksi minusta tuntuu, että tuo ystäväsi ei pidä minusta?”  Seiya sanoi, kun olimme menneet Harukan ja Michirun ohi.  ”Johtuuko se siitä, että olet viettämässä aikaa kanssani?”

”Joo.  Hän aina varoittelee sinusta ja niin tekevät kyllä muutkin ystäväni”, vastasin ja katsoin Seiyaa.  Hän näytti hieman loukkaantuneelta, mutta ei sanonut mitään.

Seiya vei minut luokseen.  Hän asui mukavan pienessä asunnossa, jonne kyllä mahtui.  Hänen ystäviään Yatenia  ja Taikia ei näkynyt ja mietin, missä he mahtoivat olla.  Ehkä heillä oli omat asuntonsa?  En voinut olla varma siitä, sillä nämä kolme muodostivat Three Lightsin, suositun bändin.

Seiya istutti minut pienelle vaalealle sohvalle istumaan ja istui itse viereeni.  Hän katsoi läheisestä ikkunasta ulos ja näytti mietteliäältä.

”Eivätkö muutkaan ystäväsi pidä minusta?”  Seiya kysyi yhtäkkiä katsellen yhä ulos.  ”Sinähän sanoit heidän varoittelevan minusta.”

”Kyllä he pitävät sinusta, mutta he vain huolehtivat minusta ja ajattelevat myöskin sitä, että minulla on Mamoru”, vastasin ja Seiya kääntyi katsomaan minua.  Hän ei hymyillyt.

”Eivätkö he sitten luota sinuun?”
”Luottavat.”

Tuli hiljaista.  Seiya katsoi minua ja välillä ovelle.  Minäkin katsoin sinne kerran, mutta en nähnyt tai kuullut mitään.  Seiya tuntui olevan hieman levoton.

”Minun pitäisi varmaan lähteä”, sanoin ja nousin sohvalta.  Seiya nappasi kädestäni nopeasti kiinni ja veti minut takaisin istumaan.

”Nyt jo?”  hän ihmetteli.
”Valitettavasti.  Minulla olisi hieman tekemistä.”

Seiya päästi kädestäni irti juuri kun kuulimme avaimen kääntyvän oven lukossa.  Katsahdimme molemmat ovelle ja näimme Yatenin ja Taikin astelevan sisään.  He katsoivat ihmeissään meitä.

”Kiitos tästä.  Nähdään joskus uudestaan”, sanoin noustessani pystyyn ja lähdin harppomaan kohti ovea.   ”Hei”, sanoin vielä Yatenille ja Taikille, jotka mutisivat jotain ennen kuin poistuin asunnosta.





Luku 3


Kirjoitin taas Mamorulle uutta kirjettä, vaikka hän ei ollut vastannut edellisiinikään vielä.  Halusin olla rehellinen ja kerroin kirjeessä Seiyasta, mutta en siitä lämpimästä turvallisuuden tunteesta.  Mitä sitä turhia huolestuttamaan Mamorua, kun asiat kerta olivat normaalisti, vai olivatko?

En ollut nähnyt Seiyaa muutamaan päivään.  Kaipa hänellä piti kiirettä bändin kanssa, mutta olisi silti ollut kiva kuulla hänestäkin jotain.  Tuntui, että odotin kovastikin seuraavaa kertaa, kun näkisin Seiyan, mutta yritin aina teilata sellaiset ajatukset pois mielestäni.  Ehkäpä en kaivannutkaan suoranaisesti häntä vaan sitä tunnetta?  En ollut varma.

”Usagi!  Pari ystävääsi tuli!”

Se oli äitini ääni.  Havahduin täysin mietteistäni ja nousin ylös sängyltä.  Pistin nopeasti kirjeen kuoreen ja liimasin sen kiinni.  Pistin kirjeen huoneeni pöydälle ja lähdinkin siinä samassa eteiseen.

”Huomenta, Usagi-chan!”  Ami ja Makoto sanoivat nähdessään minut. Näin kissojen, Lunan ja Artemiksen, istuvan tienreunassa.  Minako saattaisi olla Amin ja Makoton mukana.  ”Mennäänkö shoppailemaan?  Tänään ei ole niin lämmin, että sinne läkähtyisi.”

”Ilman muuta!”  huudahdin innoissani.  ”Mennään, mennään!”

Aivan kuten olin arvellutkin, Minako seisoi ulkona odottamassa Artemiksen ja Lunan kanssa.

”Huomenta”, hän sanoi hyvin reippaalla äänellä. Minako vaikutti hyvin iloiseltakin.
”Huomenta, onko jotain tapahtunut?”  kysyin kävellessämme melko nopeaan.  Luna ja Artemis tulivat perässämme
”Kuinka niin?”
”Vaikutat niin iloiselta.”



Minako hymyili iloisen salaperäisesti ja Amin ja Makotonkin kasvot näyttivät nyt tavallista iloisemmilta.  Olinko unohtanut jotain?
”Usagi”, Minako veti henkeä ja hidastimme kävelyvauhtia,  ”me menemme Three Lightsin konserttiin huomenna!  Ami-chan, Makoto-chan, Rei-chan, minä ja sinä.”
”Minä?”  toistin kummissani.

”Etkö muka tahdo nähdä ihanaa Yatenia, Taikia tai Seiyaa?”  Minako ihmetteli ja vaikutti hämmästyneemmältä kuin minä.
”Viimeksi te tunnuitte kovasti varoittelevan siitä yhdestä, mutta nyt te olette jo kovin innoissanne”, tuhahdin.  ”Mutta hyvä on, minä tulen.”

”Hienoa!”  kaikki kolme kiljahtivat.  ”Ainakaan yksikään lippu ei mene hukkaan.”

Vaivuin taas omiin ajatuksiini hetkeksi.  Huomenna katsomaan Three Lightsia?  Huomenna katsomaan Seiyaa, Yatenia ja Taikia?  Silloin ainakin näkisin hänet, mutta en saisi olla lähellä niin kuin muutama päivä sitten, enkä tuntea olevani turvassa. 

”Usagi?  Huhuu?”  Makoto heilutti kättään silmieni edessä ja palasin takaisin maan pinnalle.  ”Kohta ollaan koruliikkeen luona.”
”Loistavaa.”

Koruliikkeessä ei ollut kauhean montaa ihmistä meidän lisäksemme.  Minako riensi heti Artemis perässään tiskin luo ja Makoto ja Ami menivät katselemaan kaupan ikkunassa olevia koruja Lunan kanssa.  Minä kävelin hitaasti ympärille katsellessani Minakon luo, joka tutki jo lähempää koruja, jotka myyjä oli ottanut tiskin lasilevyn alta esille.

”Katso, Usagi!  Eikö olekin hienot korvakorut?”  Minako sanoi ja näytti minulle hopeiset ja pienet tähtikorvakorut. 
”Söpöt”, ihastelin niitä ja pyysin myyjää ottamaan toisenkin korurasian lasilevyn alta.  Tämä otti sen ja asetti eteeni.  ”Minako, katso!  Vaaleanpunaiset pupukorvakorut!”  sanoin innoissani ja näytin niitä Minakolle.

”Sinä taidat tykätä pupuista?”  kuulin tutun äänen sanovan vierestäni, joka ei kuitenkaan kuulunut Minakolle, eikä Makotolle, eikä Amille.

Katsoin vasemmalle puolelleni, eikä Minako todellakaan seisonut siinä vaan se oli Seiya.  Hän katsoi minua ja otti sitten pupukorvakorurasian kädestäni hipaisten kättäni.

”Aika söpöt”,  Seiya sanoi.  ”Aikookos pikkutyttö ostaa nämä?”
”En ole mikään pikkutyttö!”  huudahdin.  Seiya osasi olla ärsyttävä.  ”Enkä usko, että minulla on varaa noihin.”
”No, mutta minulla taitaa juuri ja juuri olla”, Seiya hymyili, ”mutta enpä usko, että tarvitsen minkäänlaisia pupukorvakoruja.”

Hän antoi ne takaisin minulle ja otti sitten kaksi muuta korurasiaa käsiinsä ja näytti niitä minulle.  Toisessa olivat ne hopeiset tähdet, joita Minako oli katsonut ja toisessa puolestaan kultaiset tähdet.

”Kummat?”  Seiya kysyi ja menin hämilleni.  Miksi hänen piti kysyä minulta?   ”Usagi?”  Hän kosketti varovaisesti oikealla kädellään leukaani, jolloin kavahdin taaksepäin.
”Hopeiset”, vastasin viimein.  ”Kultaiset eivät minusta pue sinua.”

Poistuin tiskin luota ja menin Amin, Minakon, Makoton, Lunan ja Artemiksen luo, jotka seisoivat lähellä liikkeen ovea.  Minako näytti täysin hämmästyneeltä ja hieman kateelliselta, Makoton ilmeessä oli hivenen huolestuneisuutta ja samoin Amin.  Luna ja Artemis vain istuivat ja katsoivat minua.

”Lähdetäänkö?”  kysyin ja toiset nyökkäsivät.  Ennen kuin lähdimme liikkeestä, katsahdin taakseni ja huomasin Seiyan pitelevän kädessään niitä pupukoruja.  Miksi ihmeessä?

Kävellessämme pitkin katuja Minako kyseli kovasti, mitä Seiya oikein oli jutellut kanssani.  Kun Rei käveli meitä vastaan ja liittyi seurueeseen, luulin olevani turvassa kysymyksiltä, mutta olinkin totaalisen väärässä.

”Mitä?  Seiya kysyi mielipidettäsi?”  Rei toisti kuultuaan Minakon selostuksen.  ”Korvakoruista?”
”Niin!”  Minako oli innoissaan.  ”Ehkä hän pitää niitä konsertissa huomenna!”
”Enpä usko, Minako”, sanoin.  ”Tuskinpa hän edes otti ne, mitä ehdotin.”

Olimme käyneet monessa eri kaupassa ja olihan sitä tullut ostettua vähän sitä sun tätä.  Kävelin nyt yksin katua pitkin, koska kaikki olivat lähteneet omiin koteihinsa ja jättäytyneet sopivassa kohdassa pois porukasta.  Luna oli kadonnut jonnekin, luultavasti mennyt jo aiemmin kotiin.

Päätin poiketa puistoon, ei minulla mikään kiire kotiin ollut.  Istahdin penkille ja katselin taivaalle, jossa näkyi joitakin tummahkoja pilviä.  Ja niinpä sitten pian alkoikin sataa.  Lähdin kiireesti juoksemaan kotiin päin, mutta tiesin, että sinne päästyäni olisin aivan läpimärkä.  Niinpä päätin mennä hetkeksi suojaan erään kerrostalon rappukäytävään.

Rappukäytävässä istahdin alimmalle portaalle ja suljin silmäni.  Mietin koruliikkeessä tapahtunutta pitkään.  Oli ollut mukava nähdä Seiyaa, mutta tämä oli ollut tällä kertaa ärsyttävä.  Kutsuu nyt minua pikkutytöksi!

”Oletpas sinä märkä.”

Käännyin katsomaan taakseni portaiden yläpäähän ja näin Seiyan kävelevän portaita alas.  Tosiaan, hän asui täällä, olin aivan unohtanut.

”Olisit itsekin, jos olisit ollut tuolla sateessa!”
”Tule”, Seiya sanoi ja ojensi kätensä minulle.  Otin siitä kiinni ja hän veti minut pystyyn.  Lähdin hänen perässään ylös ja kävelimmekin aika monet portaat.

”Onko sinulla kylmä?”  Seiya kysyi istuessani olohuoneen sohvalle.  Hän haki eteisen kaapista valkoisen viltin ja laittoi sen harteilleni.
”On”, vastasin ja laskin ostoskassini lattialle sohvapöydän alle. 
”Laitan sinulle teetä, jotta lämpenet.”

Seiya poistui olohuoneesta ja jäin istumaan olohuoneeseen viltti ympärilläni. 


A/N: Kommenttia?

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Usagin toinen rakkaus / luku 4
« Vastaus #2 : 18.01.2009 22:49:49 »
Purriainen, niinpä :D  Seiya on ihana, ihana.  Hyvä juttu, että hahmot ovat pysyneet suunnilleen samoissa kaavoissaan.



Osa 4


Seiya katseli minua istuskellessamme pöydän äärellä keittiössä.  Minä hörpin varovaisesti hänen laittamaansa kuumaa teetä ja aloin lämmetä.  Olimme kumpikin aivan hiljaa, emme olleet sanoneet sanakaan vähään aikaan.

”Onko parempi olla?”  Seiya kysyi ja nostin katseeni teekupista häneen. 
”Joo, kiitos”, vastasin hiljaisesti.  ”Tuota, olitko menossa jonnekin, kun löysit minut rapusta istumasta?”
Seiya laski katseensa minusta pöydän pintaan.  ”En oikeastaan.”

”Jos sinun täytyy mennä niin mene vain”, sanoin ja hän katsoi taas minua.  ”Minä voin lähteä kotiin.”  Olin jo nousemassa ylös, mutta hän nappasi nopeasti kädestäni kiinni, eikä päästänyt minua nousemaan.
”Ei se ollut mitään tärkeää”, Seiya mutisi ja päästi kädestäni irti.  Minä katsoin häntä ja pian katseemme kohtasivat.  Nappasin äkkiä teekupin käteeni ja join teen loppuun hitaasti. 

Seiya oli siirtynyt olohuoneeseen ja istui sohvalla, jossa olimme aiemmin istuneet.  Minä menin myöskin istumaan sohvalle, mutta lyhyen matkan päähän hänestä.  Hän alkoi taas katsoa minua.

”Kuinka kauan poikaystäväsi on poissa?”  Seiya kysyi yhtäkkiä.  Kuinka hän tiesi Mamorusta?  En mielestäni ollut koskaan maininnut häntä.
”Mamoru vai?”
”Niin.”

”Miten tiedät hänestä?”  kysyin.  Halusin tietää sen ensin ja sitten vasta vastaisin, ehkä.
”Kuulin ystäviesi juttelevan kerran hänestä kahvilassa.  Sinä et ollut silloin heidän mukanaan”, Seiya kertoi ja katsahdin häneen nopeasti.
”Ai”, sanoin ja käänsin katseeni lattiaan.  ”Mamoru on poissa melko kauan, mutta tuskinpa se sinua liikuttaa.”
”Ethän sinä sitä tiedä”, Seiya naurahti salaperäisesti ja siirtyi lähemmäs minua.  Hän käänsi kasvoni varovaisesti itseensä päin ja jäi tuijottamaan.

”Seiya?”
”Niin?”
”Sinä olet ärsyttävä.”

Seiya nojautui täysin sohvan selkänojaan ja loi katseensa kattoon.  ”Miksi?”
”En tiedä”, kohautin olkiani ja huokaisin.  ”Mutta joskus sinä todella olet.  Ainakin tänään, kun kutsuit minua pikkutytöksi.”
”Sinä olet pikkutyttö.”
”Enkä ole!

Seiya vei oikean kätensä poskelleni ja hymyili.  Minä siirsin hänen kätensä pois, mutta hän vei sen takaisin ja hymähdin kovaäänisesti.
”Mitä nyt?”  Seiya kysyi.  Hän oli siirtänyt kätensä pois kasvoiltani.
”Minä luulen, että minun pitäisi lähteä”, sanoin ja nousin nopeasti seisomaan ja otin viltin pois ympäriltäni.  Pistin sen sohvalle, otin kassini lattialta ja kävelin rauhallisesti eteiseen.  Seiya seurasi minua.

”Voi olla, että olet oikeassa, Usagi.”
En sanonut mitään.  Seisoin vain hiljaa ja katsoin asunnon ovea, kuulin Seiyan hengityksen takaatani.  Pian hän käänsi minut ympäri ja hyvin varovaisesti suikkasi suukon poskelleni.  Minä en ensin reagoinut mitenkään, mutta sitten läppäisin häntä käsivarteen melko lujaa.  Seiya ei sanonut siihen mitään.

”Nähdään”, mutisin ja poistuin rappukäytävään.  Seiya veti oven kiinni ja lähdin kävelemään rappusia alas.  Miksi hänen oli pitänyt olla lähellä minua?  Miksi hänen piti olla ystävällinen minua kohtaan?  Miksi hänen piti ärsyttää minua?  Miksi hänen oli pitänyt kysyä Mamorusta?  Ja miksi hänen oli pitänyt suukottaa minua poskelle?  En käsittänyt, en todellakaan.

Three Lightsin konsertti oli mennyt muutama päivä sitten.  Olin tavannut Seiyan konsertin jälkeen pikaisesti, mutta en sen jälkeen. 

”Usagi-chan?”

Nostin päätäni tyynystäni, Luna hyppäsi sängylleni ja istahti sängyn jalkopäähän.  Painoin pääni takaisin tyynylleni ja suljin silmäni.

”Usagi, meidän piti tavata muut puistossa!”  Luna muistutti minua ja nousin vastentahtoisesti istumaan. 
”Niinkö?”
”Niin.  Mennään nyt.”

Nousin huokaisten sängyltä ja lähdin Lunan kanssa tapaamaan muita.  Kävelimme rauhallisesti pitkin katuja, Luna edelläni.   Saavuttuamme sillalle huomasin Seiyan nojailevan sen kaiteeseen.  Pysähdyin paikoilleni, niin Lunakin.

”Mene sinä vain edeltä”, sanoin tälle.  Luna katsoi minua kysyvänä ja pudisteli päätään, mutta lähti kuitenkin liikkeelle.  Niin minäkin.

”Hei.”
”Hei”, Seiya sanoi tuijotellen kaiteelle.
”Odotatko jotakuta?”  kysyin ja laskin käteni sillan kaiteelle.
Seiya naurahti.  ”En, mutta sanotaanko, että tavallaan odotinkin.”
”Mitä tarkoitat?”

Seiya kääntyi katsomaan minua ja liikahti lähemmäs.  Hän otti varovaisesti kasvoni käsiinsä ja sanoi:  ”Odotin sinua, pikkuinen.”


A/N:  Kulunut pitkä aika jatkosta, olen pahoillani.   Tämäkin ficci painui aivojen pohjalle ja palasi mieleen vihdoin ja viimein.  Kommenttia?

Lady Dynamite

  • ***
  • Viestejä: 1 704
Vs: Usagin toinen rakkaus / luku 4
« Vastaus #3 : 17.01.2011 00:19:28 »
Ahihiiii Sailor Moon -fikki ja vieläpä Seiya/Usagia! ♥ Mamoru on ihan kiva mut ei kyllä mitään vastusta Seiyaan... Mamoru joutuu aina pulaan ja Usagin pitää aina pelastaa Mamoru, kun taas Seiya pystyy puolustamaan ja pelastamaan Usagin. :D

Ihan käsittämätöntä kuinka Sailor Moonia ei ole enemmän, eikä melkein kukaan nykypäivänä tiedä sitä.

Ihanan parituksen valitsit ficille (Haruka/Michiru ja Usagi/Haruka on kanssa suosikkeja ♥) ja oli tekstiä melko helppo lukea. Yleensä suosin enemmän näitä, joissa on enemmän puhetta ja tapahtumia, eikä niin paljon kuvailua, eli se oli yksi syy miksi jatkoin lukemista (+oon hemmetin laiska ja hidas lukemaan, saatika kommentoimaan lol), mutta silti ehkä ripaus enemmän kuvailua ois ollut ihan mukava homma.  ;) Usagi oli vähän latteempi tässä kun itse animessa (mangaa en oo saanut käsiini vielä!) kun se ei animessa kauheen helposti Seiyan lähentelyä ymmärtänyt (paitsi yhdessä kohtaa... ahaha se oli ihana) eikä ollut kauhean pirtsakka tässä ficissä... Seiya oli kutakuinkin oma ihana itsensä.

//Se mun piti vielä sanoa, että en nykyään tykkää suomenkielestä yhtään ja varsinkaan Sailor Mooniin suomenkieli ei sovi ollenkaan, mutta tässä se ei tunnu yhtään erikoiselta. :D

Mutta jatkoa ja jotain lisää säpinää, esim. joku monsteri vois hyökätä ja Usagi joutua pulaan ja Seiya pelastamaan ♥ Kiitos!
« Viimeksi muokattu: 17.01.2011 00:40:09 kirjoittanut Lady Dynamite »


Tuhisija

  • Vieras
Vs: Usagin toinen rakkaus / luku 4
« Vastaus #4 : 17.01.2011 21:37:19 »
Kun mä klikkasin tänään aiemmin Näytä uudet vastaukset viesteihisi, en laisinkaan odottanut näkeväni tätä ficciä (joka taitaakin olla ihan ensimmäinen varsinainen ficcini :o) siinä listassa!  Tuli kauhea apua fiilis ja palailin vasta nyt illalla kurkistelemaan, että mitä ja kuka kommentoinut ;D

Lady Dynamite, Usagi/Seiya on kyllä oikein hyvä ja hieno paritus!  Ja tosiaan on harmillista, että tämä animanga on painunut unholaan.  Voisivat edes animea näyttää joltakin kanavalta niin kuin silloin joskus joitakin vuosia sitten näyttivät Subilla ainakin muutaman ekan kauden jaksoja (ja harmillista, kun manganakaan tätä ei tunnu saavan mistään :().

Aivan, enempi puhe ja tapahtumat tekevät ficin, ja itse asiassa näistä ensimmäisistä osista saisi varmasti jotain parempaakin, jos ryhtyisi editointiin.  Tämähän jäi aikoinaan kesken (tuntemattomasta ja muistamattomasta syystä..), harmillista kyllä.

Mutta awws, mä en niin mitenkään odottanut yhtään kommenttia tähän enää ikinä tulevan.  Niin vanha ficci ja... Mutta kiitos kommentista, pisti jotenkin hymyilyttämään :D  Ehkä tätä voisin yrittää herätellä jossain vaiheessa ja editoida ensimmäiset luvut paremmiksi :D mä olen helposti vietävissä, ja Sailor Moon on yhä lähellä sydäntä ja ja... Joku ilta mä oikeasti löydän itseni kyhäämästä tähän jatkoa.