Tytöt, Pojat ja ne muut K-11, Kelmific. 27. luku!Sekä Kauniit, Komeat ja ne muut

[-Anerya-]

neiti seko: Kiitos kommentistasi, mutten pidä kopioijista.
Luthienne: Kiitos kommentistasi.

[neiti seko]

asia selvä. en aijo kopioida.

[-Anerya-]

Luku 17. Kuolema ja riita

”Pryyh”, Lily pärskäytti suunsa tyhjäksi kurpitsamehusta suoraan Peterin päälle lukiessaan Päivän Profeettaa pöydänpintaa vasten.
”Mikä sinulle tuli Lily?” Christy kysyi katsoen ystäväänsä kummissaan. Lily vain haukkoi henkeään ja hänen ystävänsä katsoivat lehteä.


R.I.P

Amanda Susan Wilson

Levolle lasken luitani
Tue sänkypuitani
Anna minun nukkua
Älä anna pottaan hukkua

Lämpöisellä tuliviskillä muistaen:
AA-ryhmäsi
Vuokraemäntä”
”Kauheaa!” Christy ja Jessica parkaisivat yhtä aikaa ja Christy heittäytyi Siriuksen syliin. Jessica halasi Lilyä rutistaen häntä. Ainoastaan Marilyn oli paikoillaan suu auki.
”Tiedetään Mary… Kamala shokki..” Lily lohdutti ja otti Marilynia kädestä.
”Shokki! Vielä mitä! Tämähän on mahtavaa! Voimme aloittaa ryyppäämisen milloin vain tahdomme! Mahtavaa että potkaisi tyhjää!” Marilyn riemuitsi ja alkoi tanssia ripaskaa. Muut katsoivat häntä silmät kahvikupin kokoisina.
”Kuinka sinä saatat? Mummohan oli herttainen ja lempeä ja kaikin puolin mukava ihminen, ja sinä olet onnellinen hänen kuolemastaan?” Christy kysyi epäuskoisena kurtistaen kulmiaan.
”No.. Niin..” Marilyn sanoi odottaen selvempää reaktiota.
”Uskomaton ämmä..” Jessica sanoi vahvasti kuiskaten kurtistaen hänkin kulmiaan ja pudistellen päätään.
”Täällä sanotaan, että hautajaiset olisivat tänään. Haluatteko mennä?” Remus kysyi rykäisten ja he kääntyivät poikiin päin.
”Kyllä minulle käy. Teille?” Lily kysyi muilta ja he nyökyttelivät.
”Tulenko minäkin teidän kanssanne?” Marilyn kysyi epäillen ja heilautti blondit hiuksensa olkansa taakse.
”Miten vain haluat”, Jessica sanoi happamasti.

”Lainaisitko Christy sitä mustaa puolihamettasi?” Jessica kysyi tutkiskellen vaatekaappiaan.
”Totta kai”, Christy vastasi ja ojensi henkarin sängyn yli. Hänellä oli päällään musta pitkä hame, mustat saappaat, musta t-paita ja musta neuletakki. Hiukset hänellä oli auki ja otsahiukset mustalla pinnillä oikealla sivulla kiinni. Lilyllä taas oli valkoiset seittikengät, mustat pitkät housut ja musta hupputakki. Hän oli kiepauttanut hiuksensa löysälle nutturalle. Marilynilla oli mustat liituraita housut, tummat korkokengät, musta toppi ja liituraitajakku. Hiukset hän oli jättänyt auki. Jessicalla taas oli Christyltä lainaamansa musta puolihame, mustat korkokengät ja harmaa villapusero.
”Lähdetäänkö jo odottamaan poikia?” Lily kysyi ja otti käsilaukkunsa ja he jättivät makuusalin.

”Remus auta tämän solmion kanssa!” Sirius tiuskaisi turhautuneena ja riuhtoi kravattiinsa saanutta umpisolmua.
”Rauhoitu Sirius, rauhoitu”, James lepuutteli ystäväänsä ja onnistui väkertämään itselleen jonkinnäköisen solmun joka näytti menevältä. Hän meni Peterin ohi vessaan nostamaan etutukkaansa geelillä pystyyn, vaikka tuskin se geeliä olisi tarvinnut. Peter oli onnistunut jo sotkemaan puvun takilleen jogurttia ja nyt yritti putsata sitä pois.
”Kas noin Sirius”, Remus sanoi tyytyväisesti ja kiristi solmiota hiukan. Sitten hän kääntyi Peteriin päin.
”Kuuraannu”, hän sanoi laiskistuneena osoittaen taikasauvallaan Peterin takkia.
”Haa, kiitos Kuutamo! En tiedä miten selviäisin ilman sinua!” Peter sanoi kiitollisena käsi sydämellä.
”Ei kestä kiittää, vanha taikahan tuo”, Remus sanoi kohottaen kulmiaan nopeasti. Sirius laittoi kiharaiset hiuksensa niskaan ponihännällä (jonka hän oli onnistunut vielä pummaamaan Christyltä) kiinni, mutta jätti eteen suortuvat kummallekin puolelle. Hän oli coolein Kelmeistä.
”Alas, ulos ja suremaan”, James sanoi marssiessaan ulos kylpyhuoneesta ja hekin jättivät makuusalinsa.

He laskeutuivat portaat juuri sopivasti yhtä aikaa daamiensa kanssa ja lähtivät sanaakaan sanomatta ulos.

Hautajaisia vietettiin Tylyahon Nuorisoseuralla. Jessicalla oli kauhea olo. Hänestä tuntui, että jotenkin ei enää pitäisi juoda ollenkaan viinaa. Kunnianosoituksena rouva Wilsonille. Christystä taas tuntui aivan erilaiselle. Hänestä tuntui, että nyt pitäisi vetää lärvit, koska nyt ei olisi ketään ammattimaista jolle puhua alkoholiongelmista.
”Sydänkohtaus, niin kuulin”, Marilyn sanoi heidän tullessaan arkun luokse.
”Niin siinä käy kun sydän pettää. Ole onnellinen ettei sinulla ole sellaista”, Lily sanoi kylmästi ja lähti nopeasti pois seurueestaan käsi kädessä Jamesin kanssa. Seurasi hetken hiljaisuus.
”Tämä pistää vähän miettimään.. Jos omalle väelle tapahtuisi jotain..” Christy sanoi hiljaa Siriuksen kädet ympärillään.
”Ai niinkö? Keitä sinun täytyisi miettiä?” Sirius kysyi ennen kuin kerkesi estää itseään.
”Höhlä! No perhettäni.. Jessicaa, Lilyä, Marilynia.. Sinua, Jamesia, Remusta.. Joissain määrin Peteriä.. Kaikkia läheisiä”, Christy vastasi tuhahtaen.
”Minulla ei olisi muita kuin te tytöt, Kelmit ja vanhempani numero kaksi”, Sirius totesi ja he lähtivät myöhemmin annettuaan osanottonsa kirjoittamalla vieraskirjaan.

”Christy muuten.. Tuli vain mieleen, etten tiedä edes keitä perheeseesi kuuluu. En tiedä sinusta paljon mitään. Joten kerro vähän perheestäsi vaikkapa”, Sirius huomautti ja kehotti heidän kävellessään kohti Tylypahkaa.
”Noh.. Perheeseeni kuuluu äiti Cheyenne Chanel 45 vuotta, isä Charlie Christopher 48 vuotta, siskoni Charla 25, Charlotte 23, minä Christy 17, Charity 15, Carmen 14, Cassie 10, Crystal 9, Claire 5 ja Christina 3 vuotta. Riittääkö?” Christy luetteli virnistäen poikien ilmeille.
”Siis.. Minulla on vain biologiset vanhempani, biologinen veljeni Regulus, käytännön veljeni James ja vanhempamme.. Remus ainoa lapsi kuten Jessica ja Peterkin.. Ja sinulla vanhempasi..” Sirius luetteli sekavasti ja lopetti kesken miettiäkseen.
”Ja monta siskoa kuitenkin”, hän päätti lauseensa.
”Nyt on kai minun vuoroni kysyä sinulta jotain?” Christy kysyi ja Sirius nyökkäsi. ”No missä sinä asut?”
”Jamesin luona. Karkasin kotoani. Lontoosta Birminghamiin”, Sirius vastasi ylpeänä itsestään.
”Heetkinen.. Eikös Lontoossa ole Englannin suurin katukartano?” Christy kysyi tarraten Siriusta käsivarresta pysäyttäen heidät.
”Kyllä. Asuin nimenomaan siellä”, Sirius sanoi ”vaatimattomasti” ja katseli huolestuneena kynsiään yrittäen tehdä vaikutuksen.
”Ahah”, Christy tokaisi ja he jatkoivat kävelyään.
”Missä sinä sitten neiti hienohelma asut kun sanot Englannin suurimmalle katukartanolle ’ahah’ ?” Sirius puuskahti kohottamalla kulmaansa ja leikki heilauttavansa hiuksensa taakse.
”Tiedätkö Ison-Britannian suurimman kartanon?” Christy kysyi katsellen eteensä kuin ei olisi maininnut mitään erikoista.
”Kyllä!” Sirius henkäisi loksauttaen suunsa auki.
”No siellä minä asun”, Christy vastasi ja kurtisti kulmiaan hiukan keskemmälle raasun näköisesti.
”Etkä! Pakko päästä käymään siellä!” Sirius sanoi tyttömäisesti toisen käden sormet suussa ja toisella kädellä hän pukkasi Christyä.
”No asun!” Christy vastasi huudahtaen ja tökkäsi Siriusta takaisin.
”Et varmana asu!” Sirius jälleen huudahti ja syöksyi tönäisemään Christyä, joka väisti ja Sirius lensi suoraan mutalammikkoon.
”Oi kyllä minä asun. Tule vaikka käymään”, Christy sanoi pyörittäen silmiään ja auttoi poikaystävänsä ylös.
”Hienoa, että olet yhä leikkisä etkä yhtään liian vakava”, tyttö sanoi hymyillen.
”Kundit, en tiedä onko tämä paras aika sanoa tätä, mutta Peter on kadonnut”, James huomasi äkkiä ja muutkin katsoivat ympärilleen.
”Missä välissä se pullero ehti livahtaa?” Jessica kysyä lipsautti.
“Jessica! Joo, no.. Aivan oikea nimitys..” Lily ehti jo aloittaa, mutta lopetti koska tiesi ettei huijaisi ketään.
”Eiköhän hän pääse takaisin Rohkelikkotorniin aivan yksinkin”, Remus sanoi aika välinpitämättömästi.
”Pakko päästä, koska nyt ei kyllä jakseta lähteä etsimään!” Marilyn julisti ja muutkin unohtivat aamuisen.

”Katso nyt noita riettaita paskiaisia..” Viidesluokkalainen Rohkelikkotyttö Melinda Sneeky sanoi hiljaa ystävälleen Sally Atanssille heidän katsellessa Kelmejä ja heidän heilojaan syrjäisestä nurkasta tuvan oleskeluhuoneessa.
”Olen haikaillut Remuksen takia niin kauan.. Minkä takia hän valitsi tuon blondilutkan eikä minua?!” Sally sihahti vihaisena Melindalle.
”Ei pahalla, muttei hyvälläkään, mutta olet itsekin blondi.. Eikä Stormin hiukset edes ole niin blondeja.. Ennemminkin vaaleanruskeat..” Melinda sanoi mietteliäästi.
”Kenen puolella sinä ruikkuhiuksi olet?!” Sally jälleen sihahti siristäen taivaansinisiä silmiään.
”Sinun enkä voi sille mitään, että hiusteni mustaksi värjääminen ei onnistunut!” Melinda mutisi hampaidensa välistä.
”Ok, ok.. Nyt ei haukuta hiuksiamme vaan mietitään kuinka saamme Siriuksen ja Remuksen itsellemme! Kokeillaan tänään vielä värjätä hiuksiasi samanvärisiksi kuin Burrowsin ääliöllä..” Sally juoni.
”Ja minä taidankin jo tietää kuinka erotan hänet ja Siriuksen..” Hän sanoi hiljaa suorastaan saippuasarjojen kliseemäisesti.

”LILY!” Christy kirkaisi rynnätessään kylpyhuoneesta pyyhe ympärillään.
”Missä palaa?!” Lily kysyi hypätessään vauhkona sängystään.
”Minun hermostossani! Katso hiuksiani!” Christy kiljui ja hyppi sinne tänne hermostuksissaan aivan kuin hänen jalkojaan olisi polttanut.
”Hyi per.. ! Mitä sinun hiuksillesi on tapahtunut?!” Lily huusi tuijottaessaan Christyn oksennuksen oransseja hiuksia.
”En tiedä! Kävin suihkussa ja laitoin tänä aamuna Siriukselta saanutta shampoota ja katso kuinka kävi!” Christy kiljui herättäen toisetkin tytöt.
”Christy kiltti, et viitsisi kil.. Mitä helvettiä sinulle on tapahtunut?!” Jessica huusi viimeisen.
”Lily selitä! Yritän pestä tämän pois!” Christy huusi epätoivoissaan juosten takaisin kylpyhuoneeseen.
”Christylle oli tullut shampoopullo Siriukselta ja hänen hiuksensa muuttuivat ruman oransseiksi”, Lily selitti pikaisesti ja alkoi vaihtaa kiireellä syvänsinisiä farkkuja jalkaansa ja heitti hihattoman valkoisen paidan päälleen ja alkoi etsiä laatikoistaan huiveja.
”Mihin sinä nuo huivit?” Marilyn kysyi vetäessään vaaleansinisiä farkkuja päälleen.
”Aavistelen vain, että se väri ei lähde Christyn tukasta, joten se täytyy peittää. Pukekaa oikein katuvaatteet päälle, jotta huivit sopii!” Lily käski ja nappasi tummanpunaisen huivin ja sitoi sen pörröisten hiustensa päälle niin, että hänen hiuksensa kuitenkin ryöppysi olkapäille. Jessica otti vihreän huivin ja Marilyn sinisen jolloin Christylle jäi musta. Jessicalla oli keltainen toppi ja Marilynillä punainen hihaton paita. Hiukset tänään hänellä oli vaaleansiniset.
”Ei se auttanut!” Christy saapui itku kurkussa kylpyhuoneesta ja lyssähti sängylleen istumaan.
”Älä huoli.. Pue päällesi ja katsotaan mitä voimme tehdä niille”, Jessica neuvoi hyvän ystävän tavoin.
”Okei.”

”Mikäköhän heillä kestää tänään?” Remus kysyi väsyneenä heidän odottaessa sohvilla tyttöystäviään aamiaiselle.
”Naiset.. Luulevat myöhästymisen olevan trendikästä.. Ärsyttävää se on!” Sirius narisi.
”Sinä se tässä ärsyttävä olet!” Kuului Christyn vihainen ääni hänen takaansa ja hän pongahti pystyyn.
”Minä –” Sirius aloitti, mutta Christy läpsäisi häntä ensin.
”Mistä –” Hän aloitti taas, mutta nytkin Christy läpsäisi häntä.
”Katso hiuksiani! Katso mitä sinä idiootti olet tehnyt!” Christy raivostui ja alkoi läpsiä Siriusta kunnolla.
”Rauha nainen! Lähetin vain uutta shampoota!” Sirius huusi ja yritti tarrata Christyn huitoviin käsiin.
”Ja muutit hiukseni oransseiksi!” Christy kiljui ja lopetti läpsimisen koska Lily ja Marilyn tarttuivat hänen käsiinsä ja kiskoivat taaksepäin.
”Mitäh!? En minä mitään ole hiuksillesi tehnyt! Pidin entisestä väristä paljon, enkä missään nimessä uskaltaisi muuttaa hiuksiasi millään lailla!” Sirius vastasi ja muut kelmit hänen takanaan vaihtoivat järkyttyneitä silmäyksiä.
”Sirius Orion Musta, olet valehtelija ja huono sellainen! Jätän sinut!” Christy kivahti vihaisena ja löi kaikki huoneessa olevat ällikällä. Hetken hiljaisuuden ja tuijottelun jälkeen Christy lähti ystävänsä vanavedessään.

”Sinäkö sait tuon aikaan?” Melinda kysyi Sallylta hämmästyneenä heilauttaen nyt mustat hiuksensa pois kasvojen edestä heidän lähdettyään pian Christyn joukon jälkeen.
”Minäpä minä. Valvoin koko yön oleskeluhuoneessa ja sitten tuli onnenpotku! Sirius saapui alas ja pyysi minua viemään shampoopullon seitsemäsluokkalaisten tyttöjen makuusaliin! Meinasi ensin viedä sen Pöllölään pöllön lähetettäväksi, mutta kun minäkin olin siinä niin miksen minäkin voinut viedä sitä? Tein portaikossa helpon taian joka muutti shampoon hiusväriksi ja tässä sitä ollaan”, Sally selosti tapahtuneen ylpeänä.
”Sinä. Olet. Yliveto!” Melinda riemuitsi ja hyppäsi halaamaan ystäväänsä.
”Tiedän sen itsekin. Nyt sinun täytyy auttaa minua Remuksen kanssa!” Sally sanoi erittäin narttumaisesti.
”Tietenkin autan!” Melinda sanoi hymyillen niin että hampaat näkyivät.
”Hyvä. Mennään aamiaiselle”, Sally sanoi ja he lähtivät alas.

”Missä välissä Kelmit tulivat tänne? En minä ainakaan nähnyt heidän kulkevan ohitsemme!” Melinda kuiskasi Sallylle heidän saapuessaan Suureen saliin.
”En minäkään! Katso! Heidän ja Burrowsin ystävineen välissä on muutama paikka! Mennään sinne istumaan!” Sally kuiskasi havaintonsa ilahtuneena Melindalle. Ja niin he kävelivät  omasta mielestään ”viekoittelevasti” paikoille. James oli nähnyt koko kävelyn ja hänen mielestään se näytti siltä kuin Melinda ja Sally olisivat olleet kännissä ja hoiperrelleet tiensä eteenpäin. Hän sanoi jutun ääneen kelmeille jotka räjähtivät nauruun. Tyttökaksikko oli jo lähellä ja olivat kuulleet koko jutun. He katsoivat Jamesia murhaavasti ja sekö nauratti häntä lisää.
”Uskomatonta.. Uskomatonta.. Joku hemmetin fletkumato tulee ja pilaa minun hiukseni.. Fletkumato alias Mustan kloppi.. Tämä ei voi olla totta!” Christy tiuskaisi seurueelleen ja viimeisen kohdalla haarukka nyrkissään heilautti käsivartensa täysillä ylös ja sivuille lyöden hänen vieressä istuvaa Melindaa suoraan kasvoille.
”Auuh!” Melinda ulisi lattialla pidellen nenäänsä josta valui verta.
”Hups..” Christy sanoi ilmeettömänä.
”Katso mitä teit senkin mandariini!” Sally huusi Christylle katsoen välillä häntä ja välillä Melindaa.
”Mandariini! Sehän oli kamala loukkaus!” Lily huusi ja ulvoi naurusta muiden lähellä olevien mukana.
”Ole sinä hiljaa! Sinulta ei kysytty mitään!” Sally huusi punaisena.
”Iiiik kun pelottaa..” Jessica virnuili ja teeskenteli pyörtyvänsä pelosta.
”Taidanpa antaa sinulle jälki-istuntoa johtajatytölle tiuskimisesta!” Lily ärsytti lisää.
”Mitä täällä tapahtuu?” Professori Kuhnusarvio kysyi yllättäen heidän takaansa ja väki hiljeni.
”Tuo löi Melindaa!” Sally sanoi ensimmäisenä osoittaen Christyä.
”Haha, se oli vahinko!” Christy puolustautui heti.
”Ja Atanss haukkui Chrissiä ja halveksi johtajatyttöä eli Lilyä!” Marilynkin puuttui.
”Ja hän antoi heti jälki-istuntoa!” Sally jälleen oli äänessä.
”Hmm.. Jälki-istunto on paikallaan ja vie ystäväsi Sairaalasiipeen”, Kuhnusarvio tokaisi ja kääntyi takaisin opettajienpöytää kohti. Lähtiessään hän vinkkasi hymyileville oppilaille silmää hymyillen.
”Siinäs kuulit. Ala laputtaa”, Sirius sanoi ja hätisti Sallyä ja Melindaa käsillään.
”Hitsi mikä muija.. Miten tuo pääsikään Rohkelikkoon?” Christy kysyi ja he kääntyivät takaisin ruokaa kohti.

[-ItseTuhoNappula-]

Varsin ihastuttavaa. Mun iltarukoukseni päässy heti tohon alkuun :'D. Ei mitään rakentavaa tule..mutta koska nyt olis tullukkaa..nevö xD


-ITN- kuittaa

P.S. En ole aineissa..

[-Anerya-]

-ITN- : Kiitos kommentistasi

Luku 18. Liikunta

”Saisinko huomionne oppilaat?” Professori McGarmiwa kuulutti Suuressa salissa. Kaikki hiljenivät ja kohottivat katseensa lautasistaan.
”Kiitos. Olemme opettajakunnassa huomanneet, että eräät teistä ovat päässeet.. pulskistumaan”, professori sanoi kovalla äänellä ja viimeisen kohdalla vilkaisi Peteriä nopeasti.
”Siksi olemme päättäneet, että keskiviikkoisin tästä päivästä lähtien kaksi viimeistä tuntia seitsemäsluokkalaisilla on liikuntaa. Kuudesluokkalaisilla keskiviikkoisin kaksi ensimmäistä, viidesluokkalaisilla torstaisin kaksi ensimmäistä, neljäsluokkalaisilla torstaisin kaksi viimeistä, kolmasluokkalaisilla perjantaisin kaksi ensimmäistä ja toisluokkalaisilla kaksi viimeistä perjantaisin. Ensiluokkalaisille ei liikuntaa vielä pidetä ja seitsemäsluokkalaiset kokoontuvat ulko-ovien eteen tänään”, professori jatkoi loppuun ja poistui.

”Asiaa! Kaksi viimeistä ovat taikuuden historia ja ennustamista!” James huudahti ja heitti yläviitoset Kelmien kanssa.
”Kaksi viimeistä.. Eli vielä yksi tunti ja sitten liikuntaa!” Christy piristyi. Muuten hänen päivänsä olisi ollut aika masentava, hiukset ja seurustelusuhde pilalla.

Seuraava tunti, muodonmuutokset, kului nopeasti. Heidän piti muuttaa pulpettinsa hevoseksi. Jessica onnistuikin siinä, mutta hänen musta orinsa yritti potkaista häntä ja Jessica peruutti suoraa Remuksen syliin. Siriuksen hevoselle jäi puujalat, mutta Peter oli Kelmeistä ainut joka ei saanut mitään muuta tapahtumaan kuin pulpettinsa hirnumaan. Christy sai valkoisen tammansa jopa potkaisemaan Siriusta päähän, jonka seurauksina Rohkelikolta lähti kolmekymmentä pistettä ja Sirius lähti Sairaalasiipeen.

”Jessica ethän ole lukenut Päivän Profeettaa?” Marilyn kysyi vietyään lehden eräältä toisluokkalaiselta puuskupuhilta.
”En tietenkään, enhän minä lehtiä lue. Mitä siinä sitten on?” Jessica vastasi ajattelematta melkein lainkaan.
”Eei mitään..” Marilyn sanoi kauhistuneena ja piilotti lehden selkänsä taakse.
”Anna tänne se lehti!” Jessica tiuskaisi ja repäisi lehden Marilyniltä tietäen, että nyt on jotain tapahtunut.
”EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!” Kaikui huuto Tylypahkan käytävillä. Christy ja Lily antoivat tukea Jessicalle joka haukkoi henkeään.
”Oli sitten pakko?” Lily kysyi Marilyniltä kulmat koholla. Etusivun otsikkona luki suurin kirjaimin ”Mynthoneiden tuotanto loppuu”.
”Ei saa, ei saa, ei saa, ei saa, ei saa…” Jessica vouhotti ja Kelmit olivat kulkemassa heidän ohi.
”Hän siis kuuli?” Peter kysyi Lilyltä joka nyökkäsi.
”Voi kulta, olen niin pahoillani puolestasi”, Remus sanoi hienotunteisesti ja halasi rakastettuaan ymmärtäväisesti.
”Ei saa, ei saa, ei saa, ei saa..” Jessica vieläkin höpötti tyhjä katse silmissään.
”Meidän pitäisi lähteä liikunnalle..” Christy sanoi ja silitti Jessican hiuksia.
”Aivan.. aivan..” Jessica sanoi ja veti syvään henkeä. Siispä he lähtivät joukkona kohti Rohkelikkotornia.

”Hyvää iltapäivää oppilaat!” Matami Huiski, heidän liikunnanopettajansa huusi. Hän ei tunnetusti ollut mikään lepsu.
”Hyvää iltapäivää opettaja!” Kuului kuuluva vastaus kuin yhdestä suusta. Seitsemäs luokka oli jaettu kahtia: rohkelikot ja korpinkynnet yhdessä, sekä puuskupuhit ja luihuiset yhdessä. Puuskupuheja ja luihuisia opetti professori Matoisa-Lankku. Heidän seistessä siinä viiteen riviin jaettuina oppilaat tunsivat olevansa kuin armeijassa.
”Tänään ensimmäisellä tunnilla käytte tekemäni esteradan läpi jonka jälkeen palaatte tänne. Toisella tunnilla menemme Suureen saliin potkunyrkkeilemään”, matami Huiski kailotti ja viittasi heidän vasemmalla päin olevaan esterataan.
”Tästä pitäisi tulla hauskaa”, Sirius supatti Jamesille joka nyökkäsi.
”Mitä te odotatte? Liikkeelle nyt jokainen!” Matami huusi ja oppilaat ryntäsivät esteradan luokse jonoon.
”Kaksi kerrallaan lähtee. Kun edelliset on ylittäneet kaksi ensimmäistä estettä, seuraavat saa lähteä”, matami sanoi vielä ja ensimmäiset, korpinkynsiläiset Daniel Grint ja Rupert Radcliffe ryntäsivät ylittämään puomeja. Seuraavat, James Potter ja Sirius Musta syöksyivät siinä samassa rataan. Heidän jälkeensä tulivat Jessica Storm ja Christy Burrows. He neljä pääsivät samaan aikaan seinälle joka piti ylittää. Christyllä oli vaikeuksia pitää silmänsä kurissa kun ne harhailivat vähän väliä Siriuksen kireän ja valkoisen hihattoman paidan heikosti läpi näkyviin vatsa- ja rintalihaksiin. Jessica puolestaan huomasi, että kaikilla rohkelikoilla siinä ryhmässä oli mustat verkkarit sekä valkoinen, kireä ja hihaton t-paita. He karistivat ajatuksistaan Siriuksen lihakset ja muiden vaatteet ja keksivät kuinka ylittää seinä.
”Jessica, ponnista käsieni päältä ja vedä minut sitten ylös”, Christy neuvoi ja laittoi kätensä päällekkäin. Jessica otti pari askelta vauhtia ja ponnisti käsien päältä. Hän sai käsillään kiinni seinän yläreunasta ja veti itseään ylös. Christy kiipesi häntä pitkin hyvin nopeasti ylös ja pian kumpikin oli seinän toisella puolen. Hetki siitä ja Sirius ja Jameskin olivat. Seuraavassa esteessä piti sukeltaa kolme metriä syvän altaan pohjalle ja hakea kolme kiveä joihin oli sidottu jokaiseen avain. Kumpikin pari päätti, että oli parempi jos toinen parin osapuolista sukeltaisi ja toinen uisi suoraan altaan toisella puolella odottaville porteille. Christy ja Sirius päättivät sukeltaa. Jessica ja James olivat suurin piirtein yhtäaikaa toisessa päässä. Vain kymmenen sekuntia ja Christy ja Sirius nousivat kivien kanssa. Seuraava este, palapelin kokoaminen oli kuin tehty Jessicaa ja Christyä varten. He olivat valmiit ennen kuin James ja Sirius saivat edes ensimmäistä palaa oikein.

Kun esterata oli kaikkien osalta suoritettu, he haisivat kuin uitetuilta koirilta. Erityisesti Sirius.
”Ei ole aikaa levätä! Potkunyrkkeily odottaa!” Matami Huiski huusi pyöritellen silmiään sille, että oppilaat luulivat saavansa pitävän taukoa rääkistä.

Suuressa salissa tupapöydät ja –penkit olivat siirretty seinille. Katosta roikkui parisenkymmentä nyrkkeilysäkkiä.
”Menkää parin kanssa yhden säkin luokse ja aloittakaa lyöminen ja potkiminen. Kun on saanut säkin hajalle saa poistua”, matami Huiski sanoi ja meni opettajien pöytään istumaan. Jessican silmissä välähti kun hän näki jotain miellyttävää.
”Pinkki nyrkkeilysäkki!” Hän kiljaisi ja syöksyi nyrkkeilysäkin luokse. Se oli juuri heidän ”muun jengin” keskellä. Sirius ja James takana, Lily ja Marilyn edessä ja Peter ja Remus oikealla.
Ja niin alkoi välitön mäiskiminen.

”Anna nyt edes vähän voimaa peliin Chris! Tämä nyrkkeilysäkkikin voittaisi sinut neljä-nolla!” Jessica provosoi Christyä hajottamaan nyrkkeilysäkkiä kun hän vuorostaan piteli sitä.
”Sinä kanssa paraskin puhuja! Kaksi heiveröistä läpsäystä ja voimat loppuivat mukamas!” Christy vastasi potkiessaan säkkiä kaikin voimin. Heidän takanaan James ja Sirius olivat onnistuneet ja he lähtivät aika nopeaa Rohkelikkotornia kohti päästäkseen nopeasti suihkuun.
”Kuvittele tähän Siriuksen naama”, Jessica yritti, mutta siinä vaiheessa Christy lopetti.
”En halua lyödä Siriusta, koska erostamme huolimatta rakastan häntä yhä”, Christy kuiskasi Jessican korvaan.
”Kerron sinulle salaisuuden: siskosi Carmen lainasi lempikorvakorujasi ja hukkasi ne”, Jessica sanoi vakavana.
”Se oli hän?! Tapan hänet!” Christy kiljaisi ja potkaisi säkin rikki.
”Joku saa kärsiä kunhan on päivällinen!” Hän uhosi. Hänen kaikki perheenjäsenet olivat Tylypahkassa Korpinkynnessä tai Rohkelikossa. Carmen ja Charity olivat Korpinkynnessä.

//Pahoittelen luvun lyhyyttä, oli kiire

[-ItseTuhoNappula-]

hajoileehirnuvillepulpeteille.com siellä se -ITN-  on

Tää oli hyvä xD. Hauskaa luettavaa. Ainut miinus lyhyydestä. Pian jatkoo beibe! <3

[Katikka]

Täytyy sanoa, että jäin sanattomaksi. Ihana ficci. Toivottavasti Chris ja Sirre saadaan takaisin yhteen, ne oli vaan niin sööttejä yhdessä. Säälin muuten Christyn siskoa. :'D

[-Anerya-]

-ITN-: Voi kiitos rakkahin ystäväiseni <3 Like I said, I was in hurry.
Sarah: No siis iso VAU sun kommentistasi ! Pelkään aina kommenttien olevan kritiikkiä, mutta sun kommentti sai mut kirkumaan eikä suinkaan kauhusta! Thank you very much baby!  
Fergen: Ihana sunkin kommenttis Seuraavasta luvusta ei ole mitään kirjoitettuna, mutta muutama asia on mielessä, mukaan lukien nuo mitä kommentissasi mainitsit

Ja kaikille teille muillekin lukijoille, mutta ylitse muiden kommentoijille, kuten he Oscar-bailuissa sanovat : Thank you, thank you very much!

Seuraavaan osaan saattaa mennä vähän aikaa, mutta se tulee vielä. (Thaaaaaaaaaaaaaaaank Yooooou)

[-Anerya-]

Luku 19. Ruokasodan rauhansopimus

Oli päivällisaika. Suuressa salissa oli rauhallista, eikä mitään arjesta poikkeavaa tapahtunut. Luihuiset yrittivät miettiä miten saisivat rohkelikot menettämään pisteitään ja kuinka kostaisivat Kelmeille kaikki vuosien kepposet. Kelmit taas miettivät uusia lisää kepposia ja välillä juttelivat tulevista huispauksen maailmanmestaruuskisoista. Heidän olisi pakko päästä katsomaan. Jamesin mukaan hänen isällään olisi ehkä tarpeeksi suhteita ministeriöön, jotta pystyisi hankkia heille kaikille liput. Peterin katse harhaili vähän väliä Korpinkynnen pöydän yli Puuskupuhin pöytään, jossa hänen tyttöystävänsä Cecil istui juttelemassa iloisesti ystävilleen ja hänen hunajanvaaleat hiukset kimaltelivat ikkunasta paistavassa auringonlaskun valossa.

Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa ei ollut tähän aikaan kuin neljä seitsemäsluokkalaista tyttöä, jotka hyppivät riemusta.
”Lily, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos! Olen sinulle velkaa!” Christy kiljui onnellisena ja vangitsi punapään tiukkaan halaukseen.
”Selvä, selvä, mutta hyvä sattumahan se sattui olemaan, että minulla sattui olemaan mustaa hiusväriä arkkuni pohjalla”, Lily sanoi posket punaisina veren pakkautuessa hänen päähänsä, kunnes Christy päästi irti.
”Lähdetäänkö jo syömään, karmea nälkä”, Jessica sanoi ja hänen mahansa murisi kuuluvasti.
”Karmeasta tulikin mieleen, ah, niin rakas siskoni Carmen, joka saa kokea jotain hyvin, hyvin epämiellyttävää, kunhan pääsen häneen käsiksi”, Christy sanoi silmät tuikkien.

Takaisin Suuressa salissa Peter oli tukehtua lanttulaatikkoon. James oli juuri kertonut ettei aio tehdä enää yhtäkään kepposta loppuvuonna, ja sanoi keskittyvänsä Lilyyn ja opiskeluihin.
”Siis hei, alan pikkuhiljaa tajuta, että tämän vuoden jälkeen meitä odottaa jo oman kämpän hommaaminen ja pitää hankkia työtä ja kaikki. Ei me palata enää Tylypahkaan”, James sanoi hyvin realistisena. Siriusta vain nauratti.
”Anturajalka, sinun kuuluisi ennemminkin itkeä kuin nauraa”, huomautti Remus kulmat koholla totisena.
”Tiedän, tiedän, mutta katsokaa nyt Jamesia. Meidän pikku James tukka pörrössä puhumassa noin vakavia asioita. Se vain pistää nauramaan!” Sirius hohotti ja laski päänsä perunamuusiin.
”Nosta se paksu pääsi siitä soosista”, kuului tiukka ja paheksuva käsky hänen yläpuoleltaan. Heidän tuvanjohtajansa tuijotti Siriusta paheksuvasti. Sirius pyyhki siinä samassa kasvonsa ruokaliinaan.
”Kyllä professori”, hän mutisi Peterin hihittäessä vieressä. Siinä samassa kun professori lähti, Lily, Jessica ja Christy saapuivat ja istuutuivat heidän viereensä. Marilyn oli mennyt poikaystävänsä Tonyn luokse Korpinkynnen pöytään.
”Katsokaapas tätä ihmetystä”, Christy sanoi suukotettuaan ensin Siriusta refleksinomaisesti poskelle. Sirius häkeltyi hiukan, sillä eikös heidän pitänyt olla erossa? James ja Lily eivät huomanneet mitään vaihtaessaan kuolaa keskenään. Christy kääri kaapunsa hihat ylös ja työnsi kätensä perunamuusikattilaan.
”Hoi! Carmen!” Hän huusi siskolleen Korpinkynnen pöytään. Häneen selin istuva Carmen, jolla oli ruskeat hiukset ja siniset silmät, kääntyi katsomaan ja siinä samassa kourallinen muusia lensi hänen naamaansa.
”Tuo oli kiitos korviksistani!” Christy huusi ja otti salaattia kulhostaan ja viskasi senkin samaan kohteeseen kuin äskeisenkin. Mutta eihän mahtavan Christy Burrowsin sisar voi jättää vastaamatta tulitukseen.
”RUOKASOTA!” Jessica huusi ja alkoi viskoa lanttulaatikolla keihin nyt sattui osumaan. Tummaihoinen Linus Jordan alkoi selostaa sotaa kun ihmiset heittelivät ruokaa täydellä innolla.
”Ja sota on käynnissä! Tätä eivät enää opettajat voi pysäyttää, sota on käynnissä niin kauan kun ruokaa riittää! Mary Mcdonald saa nakin suoraan suuhunsa, hyvin pervoa Mary, hyvin pervoa.. Ja siinä luihuisten Rabastan ja Rodolphus Lestrange saavat osansa punajuurisalaatista!” Lily ja James eivät välittäneet Johtajaoppilaiden asemistaan sen paremmin enää kuin valvojaoppilaatkaan. Opettajat eivät edes yrittäneet saada oppilaita rauhoittumaan.
”Ja nakki lentää komeassa kaaressa suoraan James Potterin silmään! Ou.. tuon täytyi sattua!” Linuksen taialla vahvistettu ääni kuului läpi kaiken melun. Sirius heitti kokonaisen punajuuren suoraan Bellatrixia silmien väliin, josta se tipahti hänen avonaiseen kaula-aukkoon.
”Wohoo, napakymppi!” Sirius huusi ja pian hän sai takaraivoonsa kiinankaalia jonka heitti Christyn toinen Tylypahkaa käyvä sisko Charity jolla oli kauniin vaaleat hiukset ja taivaansiniset silmät. Ihmiset nauroivat ja huusivat. Vain Christyn heleän naurun Sirius erotti muista selvästi. Hän näki tytön seisomassa melkein vieressään penkillä heittämässä ruokaa luihuisten päälle. Hän kaappasi tyttöä vyötäisiltä ja veti hänet suojaan pöydän alle.
”Hauskaa eikös?” Sirius kysyi hiukan hengästyneenä.
”Kyllä.. Tällaiset hetket meidän pitäisi kokea yhdessä..” Christy sanoi iloisena, mutta madaltaen ääntään hengästyneenä hänkin.
”Sinulla on hiukan punajuurta suusi pielessä.. Ei, anna kun minä..” Hän sanoi kun Christy meinasi itse pyyhkiä suunsa. Sirius otti lattialle pudonneen lautasliinan rikkomatta katsekontaktia Christyn kanssa. Hän pyyhki hitaasti tytön suunpielen ja sen jälkeen, he hivuttautuivat kuin hidastettuna toisiaan kohti ja suutelivat. Ilmeisesti he palasivat yhteen. Toiset eivät edes olleet huomanneet heidän jättäneen sodan. Mutta osa ei ollut vaivautunut menemään piiloon. James ja Lily kuhertelivat lähekkäin heitellen samalla ruokaa ja Jessica ja Remus olivat hyödyntäneet hässäkkää sen verran, että kaikessa rauhassa, kenenkään kiinnittäessä heihin huomiota, he katosivat johonkin yläkertojen siivouskomeroon.

//Pahoittelen tämänkin luvun lyhyyttä. Kommentteja? Rakentavaa?

[-ItseTuhoNappula-]

Hajosin atomeiksi xD
Lentelävät nakit eivät olleet minun ideani 

mutta jatkoa ja pian.. jäi vaivaamaan ku jäi taas lyhkäseksi.. pitää vissiin tulla pian teille inspiroimaan ;DD

[Luthienne]

 Sirius heitti kokonaisen punajuuren suoraan Bellatrixia silmien väliin, josta se tipahti hänen avonaiseen kaula-aukkoon.
”Wohoo, napakymppi!”

Ei helevata, tuolle en voinut muutakuin nauraa. :'D mutta jatkoa lisääs sitten kun ehdit. <:

[Winky]

Tää on tosi hyvä ficci!!!!

[-Anerya-]

-ITN- : Aivan niin!
Luthienne: Kiitti kommentistasi Jatkoa coming soon.
Winky: Niin ytimekkäästi ja totuudenmukaisesti sanottu noin lyhyessä kommentissa

HUOM! Jatkoa tulossa pian. Hyvät pääsiäiset kaikille !

[-Anerya-]

Luku 20. Pääsiäismunia

Pääsiäinen oli saapunut niin myös Tylypahkaan, kuin kaikkialle muuallekin. Huomenna jästilapset kiertäisivät naapuritaloja virpoen ja keräten karkkia. Mutta tänä vuonna, virpominen ei ollut enää vain jästien juttu. Tylypahkassa Lily Evans oli lipsauttanut asiasta pitäessään puhetta pääsiäisestä aamunavauksessa, mikä tapahtui aina pääsiäisenä johtajatytön  ja –pojan toimesta. Oppilaat olivat tietenkin innostuneet ja opettajatkin oikein odottivat, mitä pääsiäisenä näkisivätkään.

”Minä olen ainakin Zorro!” Sirius muille Kelmeille makuusalissa päivää ennen kuin olisi ”kerjäyspäivä”.
”Mistä ajattelit asun löytää?” Remus kysyi aivan kuin huomauttaen tuosta pikkuseikasta.
”No enhän minä sitä löydä.. Pyydän kotitonttuja tekemään sellaisen minulle!” Sirius sanoi aivan kuin asia olisi ollut päivän selvä.
”Minä muutun huispauskapteeniksi!” James sanoi heristäen nyrkkiään ilmaan.
”Ai muutut? Minä kun luulit, että olet jo..” Sirius sanoi vitsikkäästi.
”Eh eh, kurakoipi. Miksikä te sitten meinaatte pukeutua?” James kysyi kääntäen asian Remukseen ja Peteriin, samalla kun nappasi kaapunsa matka-arkun päältä.
”Minun asustani tulee yllätys”, Peter sanoi salamyhkäisesti. James ja Sirius vilkaisivat nopeasti toisiaan.
”Entä sinä sitten, Kuutamo?”
”No jaa. En taida itse asiassa osallistua koko hössötykseen”, Remus sanoi ja alkoi sitoa kengännauhojaan.
”Mitäääh!?” Muut huusivat.
”Kuutamo, tämä on ainutkertainen tilaisuus! Tämä ei tule toistumaan! Ensi vuonna olemme jo aikuisia ja he odottavat meiltä varmasti kypsempää käytöstä!” Sirius melkein karjui, viitaten ”heillä” Lilyyn, Marilyniin, Jessicaan ja Christyyn.
”Mutta eihän minulla ole edes mitään asua”, Remus sanoi kohottaen kulmiaan ja suoristautuen lattian rajasta.
”Älä huolehdi siitä, minä hoidan sen”, Sirius sanoi ja virnisti. Pian hän huomasi, että hänen täytyisi rientää keittiöön antamaan kotitontuille ohjeet hänen ja Remuksen pukuja varten, mikäli mieli ehtiä syömään ennen oppitunteja.

Kerjäyspäivän aamu, seitsemäsluokkalaisten rohkelikkolaistyttöjen makuusali:

”Oletteko te nyt aivan varmoja, että nämä ovat soveliaat asut? Koska siitä on piiitkä aika kun olen viimeksi nähnyt jästitrulleja, eivätkä nämä asut tunnu oikein soveliailta..”
”Totta kai olemme varmoja! Älä koko ajan hätäile ja kyseenalaista meidän viisauksia!”
”Ja Lily, kuinka sinä vertaat meitä jästeihin?"
”Mary, en minä meitä jästeihin vertaa, mutta tämä vaan ei tunnu oikein-”
”Soveliaalta, tiedetään!”
”Kenellä on pajunoksat? Ahaa, Christyllä, anna minulle viisikymmentä.”
”Ja minulle.”
”Entä Jessica?”
”Minulla on omani, kiitos vain.”
”Selvä. Eiköhän lähdetä.”

Christy, Jessica, Marilyn ja Lily lähtivät makuusalistaan toisessa kädessä pajunoksia, toisessa ulkoapäin pienet kimaltelevat käsilaukut, mutta sisältä taialla suurennetut. Heillä kaikilla oli uimapuku –tyyliset Playboy pupu –asut. Heillä oli myös mustat verkkosukkahousut, hopeiset tai kultaiset isot ympyrän malliset korvakorut, pörröiset pupukorvat ja asujensa väriset polviin asti ulottuvat saappaat. Christyllä oli lila asu ja kummallakin puolella kasvojaan kehystämässä hiussuortuvat ja loput hiukset korkealla poninhännällä. Jessicalla oli hiukset samalla tyylillä ja vaaleankeltainen asu. Lilyllä oli vaaleanvihreä asu ja hiukset laineilla ja haltiakampauksella. Marilynin hiukset olivat tänä aamuna vaaleat ja tuuheat ja auki. Hänen pupuasunsa oli vaaleansininen.

Heidän laskeuduttuaan portaat oleskeluhuoneeseen, Marilyn ei voinut käsittää miksi ihmiset ikään kuin pysähtyivät ja kääntyivät katsomaan heitä hämmästyneinä.
”Me olemme vain niin hehkeitä”, Lily sanoi Marilynille ja jatkoi äänekkäästi ”Huomenta kaikille!” Muutama sanoi ystävällisesti takaisin ”Huomenta itsellesi”.
”Mitä nuo ovat?” Kuului niljakas ja pistävä ääni heidän oikealta puolelta, viitaten Jessican pajunoksiin. He käännähtivät sirosti katsomaan. Sally ja Melinda seisoivat siinä hyvin rivoihin kouluasujen muunnelmiin pukeutuneina hiukset leteillä.
”Pajunoksia”, Jessica vastasi seesteisesti. Sally ja Melinda vilkaisivat omia oksiaan, jotka olivat aika ohuempia ja siirsivät sitten katseensa takaisin Jessican kouraan.
”Tällipajunoksia siis”, hän tarkensi. Christy, Lily ja Marilyn hajosivat hänen takanaan. He kompuroivat ja nauroivat itseään katki. Marilyn kaatui lattialle nauramaan. Jessica katsoi heitä ihmetellen.
”Tulkaa jo..” Hän mutisi punastuen kevyesti.

Matkan varrella he huomasivat herättävänsä jokaisen vastaantulijan huomion.
”Me vain olemme niin lumoavia”, Christy ja Jessica lepyttelivät Marilyniä ja Lilyä. He laulelivat kuljeskellessaan Tämä on se kuinka muistutat minua –laulua. Suuressa salissa oli jo aika paljon väkeä heidän saapuessaan sinne. Kaikki tuntuivat ainakin Lilyn mielestä kääntyvän katsomaan heidän kulkiessa ohi. Kelmien kohdalla he sivusilmällä huomasivat Zorro-Siriuksen leuan loksahtavan melkein sijoiltaan ja hänen tiputtavan paahtoleivän käsistään. Marilyn herätti tirskumista asetellessaan tupsuaan suorempaan. Väki tietenkin luuli, että hän raapi takalistoaan. He sipsuttivat opettajainpöydän eteen.
”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle”, he lauleskelivat jokaiselle professorille erikseen ja keräsivät namusia käsilaukkuihinsa. Sen jälkeen he menivät Kelmien luokse istumaan Rohkelikon tupapöytään.
”Hei beibi”, Christy sanoi ja istuutui Siriuksen syliin. Hän olisi tunnistanut Siriuksen Zorron puvun alta unissaankin.
”Vau.. En ollut aluksi tunnistaa sinua kun kävelitte ohi..” Sirius sopersi ihmeissään.
”Mitä ihmettä sinulla on Peter päällä?!” Marilyn suorastaan huusi huomatessaan Peterin, jolla oli yllään vaaleanpunainen balettimekon tapainen röyhelöasu.
”Trulliasuni! Olen pukeutunut noidaksi!” Peter sanoi iloisena.
”Kenellä noidalla olet nähnyt tuollaisen kammotuksen?" Christy kysyi irvistäen. Peter ei vastannut, eikä vaikuttanut enää niin innostuneelta.
”Mi-? Kuin-? Kirjoititko sinä äidilleni?" Jessica puolestaan sopersi räppäriksi pukeutuneen Remuksen vierestä. Remuksella oli musta huivi päässään ja sen päällä valkoinen lätsä väärinpäin. Kuluneet farkut olivat aivan liian isot ja roikkuvat, ja jotka pysyivät ylhäällä vain vyöllä, jonka peitti myös liian iso ja roikkuva punainen paita, jonka rintamuksessa oli jonkin näköistä töherrystä mustalla. Jaloissaan hänellä oli harmaat skeittikengät.
”Niin hullulta kuin se kuulostaakin, mutta heti kun kuulin siitä, että tänä vuonna voisimme mennä kerjäämään karkkia joissain hulluissa asuissa, asia vain pälkähti mieleeni ja kirjoitin hänelle. Onneksi hän vielä samana iltana lähetti minulle tämän Jessican puvun. Vielä onnekkaampi olen kun se mahtuu! Ei taida olla kovin vanhakaan siis?” Peter selitti ja kaikkien päät kääntyivät Jessicaan.
”Argh! Kesälomalla äiti oli ostanut lahjaksi liian ison puvun kun harrastin vielä balettia..” Jessica selitti punaisena.
"Sinä harrastit balettia?" Lily kysyi epäuskoisena kädet Jamesin ympärillä. Jessica tyytyi nyökkäämään.
”Mikset kertonut kenellekään meistä?” Marilyn puolestaan kysyi silmät kaljuunan kokoisina.
”Kerroinpas. Christylle”, Jessica huomautti ja nyt kaikki katsoivat Christyä.
”No olisihan se ollut aika noloa kaikille kuuluttaa..” Christy puolusti salailujaan. Hän onnekseen säästyi lisäkysymyksiltä kun James huomasi kellon olevan jo yksitoista.
”Hitsi! Täytyy lähteä Hagridille virpomaan, ennen kuin hän lähtee kylälle pubiin”, hän sanoi. He nousivat ja poistuivat Suuresta salista. Pihamaalla oli lämmin ilma. He hölkkäsivät Hagridin mökille metsän laidalle. Puolijätti oli juuri tullut ulos mökistään.
”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle”, he hoilasivat äänekkäästi ja läheisestä puusta lähti variksia lentoon rääkäisten. Hagrid naureskeli.
”Oottepas te säälittäviä! Säälittäviä joka sorkka!” Hän sanoi, otti heiltä pajunoksat ja palasi takaisin mökkiinsä hakemaan heille palkkaa. Virpojat vaihtoivat katseita viestittäen äänettömästi hän-varmaan-antaa-lohikäärmeenmunan-ei-suinkaan-suklaamunan. Hagrid palasikin tuossa tuokiossa mukanaan jokaiselle iso lohkare kotitekoista toffeeta.
”Olkaapa hyvät!” Hän sanoi silmät tuikkien. Hän odotti heidän maistavan sitä heti. James oli mukava poika eikä lannistanut vanhaa ystäväänsä, vaan yritti puraista palan. Hänen leukansa jämähtivät yhteen. Kuului vain epämääräistä muminaa ja James nosti peukalon pystyyn ennen kuin he lähtivät kiittäen ensin. Heidän palatessa linnaan, Sally ja Melinda äkkiä ilmestyivät heidän joukkoonsa.
”Heei Sirius! Heei Remus!” He sirkuttelivat.
”No päivää. Saako olla toffeeta?” Sanoi Sirius ”kohteliaasti” töksäyttäen. He eivät todellakaan jaksaneet moisia kitisijöitä juuri nyt.
”Oi kiitos!” He sanoivat ja ottivat tyhmyyksissään Siriuksen tarjoamat palat. Heidän ilmeensä venähtivät kun he eivät saaneetkaan enää suutansa auki ja poistuivat noloina.

Iltapäivään mennessä Raivottaret olivat päättäneet järjestää pääsiäisen kunniaksi yllätyskeikan pihamaalla. He soittaisivat vain joitain vanhoja hittibiisejään. Nyt he ja Kelmit istuivat sohvilla Rohkelikon oleskeluhuoneessa syömässä karkkejaan.
”Ravista sitä persettä minulle, ravista sitä persettä minulle, c’mon tyttö, ravista sitä..” Remus hoilaili Jessicalle lattialle nojatuolistaan. Hän oli koko päivän hoilannut tuota jästimiehen erästä biisiä.
”Voi pure tuota! Minä en ravista sinulle yhtään mitään muuta kuin nyrkkiäni pian!” Jessicalta paloi pinna ja tunki toffeeta Remuksen suuhun.
”Hei mitäs sanoisitte jos järjestettäisiin pääsiäiskokko illalla? Voitaisiin sytyttää se keikan jälkeen!” Lily ehdotti.
”Ai sellainen kokko jolla poltettiin noitia keskiajalla?” Christy kysäisi suu täynnä suklaata.
”Joo!” Lily riemastui kun hänen ystävänsä tiesi mistä oli kyse.
”Tai siis emmehän me ketään polta, vaan sytytettäisiin vain sellainen kokko”, hän lisäsi kiireesti kun muiden ilmeet olivat valahtaneet. He päättivät, että Kelmit lähtisivät ulos kyhäämään kokkoa lähelle rantaa ja hakemaan risuja ja puita Kielletystä metsästä. Tytöt sen sijaan alkaisivat tehdä järjestelyjä illan konserttia varten. He loitsivat esiintymislavan parinkymmenen metrin päähän paikasta johon kokko tulisi. Esiintymislava sai Jessican ansiosta pinkin esiripun. Marilyn loitsi heille juuri ja juuri tarpeeksi tilavan takahuoneen. Ihmiset kävivät kyselemässä mitä he puuhailivat. Lily käski jokaisen levittää tietoa, että tulisivat sinne järven rantaan kello kahdeksan illalla.

Kello oli viittä vaille kahdeksan sinä samana iltana. Kelmit olivat keränneet suuremman kokon kuin kukaan oli heiltä odottanut. Eikä kukaan luullut sitä miksikään pieneksi partiolaisten nuotioksi. Kokko oli melkeinpä suurempi kuin Hagridin mökki. Melkeinpä kaikki tylypahkalaiset olivat kerääntyneet esiintymislavan luokse jupisemaan. Raivottaret astelivat lavalle verhojen ollessa vielä kiinni. James, Remus ja Sirius olivat lupautuneet avustamaan heidän näytöstään. Sirius esittelisi heidät, vaikka eivät he mitään esittelyjä olisi kaivannutkaan. Remus ja James puolestaan hoitaisivat valaistusta taikasauvojensa avulla.
”Kaikki valmiina?” Sirius kysyi tullessaan lavalle heidän jäljessään, yhä pukeutuneena Zorroksi.
”Melkein”, Raivottaret vastasivat yhteen ääneen.
”Erinomaista”, Sirius sanoi ja poistui verhon etupuolelle reunasta. Jessica istuutui äkkiä rumpujen taakse ja otti rumpukapulat käsiinsä.
”Ja nyt hy-”, kuului Siriuksen taialla vahvistettu aloitus verhon toiselta puolelta, kun sen yli kuului jysähtävä pamaus. Kaikki toisella puolella olivat hiljentyneet ja tuijottivat verhoja aivan kuin ne avautuisivat pelkästään heidän tuijotuksestaan. Lavalla kaikki tuijottivat Jessicaa.
”Sori! Miksi kukaan ei ole tehnyt äänen tarkastusta!?” Jessica huusi että kaikki toisella puolellakin kuulisivat.
”Sinunhan se piti tehdä”, Lily huomautti. Jessica tuhahti ja säntäsi säätämään kaiuttimia ja tuli pian pamauttamaan uudestaan – lujempaa.
”Hupsis, käänsin väärään suuntaan”, hän sanoi ja väläytti kuuluisaa Pepsodent-hymyä. Hän meni taas säätämään volyymia ja tällä kertaa sai sen sopivan kovalle. Marilyn kokeili itsekin painaa yhtä pianonsa kosketinta josta värähti hiukan hiljaisempi ääni. Christykin kokeili vetää yhden soinnun taikakitarastaan ja Lily bassostaan. Molemmissa äänet kuulostivat hyviltä. Christy vielä kokeili onko mikrofoni päällä sanomalla:
”Seurustelen Sirius Mustan kanssa”, aiheuttaen samalla buuausta. Sirius kurkisti verhojen välistä.
”Onko kaikki nyt siis valmista?” Hän kysyi ja muut nyökkäsivät vakuuttavasti ja hän perääntyi takaisin.
”Selvä. Nyt siis, hyvät tytöt ja pojat, oppilaat ja opettajat, elävät ja haamut, kaikenikäiset ja muotoiset, ylpeänä esittelen Raivottaret!” Sirius piti esittelypuheensa ja poistui lavalta kun verhot aukenivat. Lava oli pimeä. Äkkiä neljä eriväristä valokiilaa suuntautuivat jäseniin. Soitto ja laulu alkoivat.

” Minulla on paljon sanottavaa sinulle
Jeah, minulla on paljon sanottavaa
Huomasin silmiesi olevan aina liimautuneina minuun
Pitäen ne täällä
Eikä siinä ole ollenkaan järkeä

He teippasivat suusi kiinni,
Raapivat totuuden irti valheillaan
Te pienet vakoojat
He teippasivat suusi kiinni,
Raapivat totuuden irti valheillaan
Te pienet vakoojat

Ihastus, ihastus, ihastus
ihastus, ihastus
Kaksi, kolme, neljä!

Mikään ei vedä vertoja hiljaiselle illalle yksin
Vain toinen meistä kahdesta, jotka luottavat,
Ettei sitä koskaan tapahdu
Luulen uneksivani jälleen
Ollaan tätä enemmän

Jos haluat pelata sitä kuin peliä
No, tule sitten, tule sitten, pelataan
Koska mieluummin tuhlaan elämäni teeskennellen,
Kuin unohdan sinut yhdeksi kokonaiseksi minuutiksi

He teippasivat suusi kiinni,
Raapivat totuuden irti valheillaan
Te pienet vakoojat
He teippasivat suusi kiinni,
Raapivat totuuden irti valheillaan
Te pienet vakoojat

Ihastus, ihastus, ihastus
ihastus, ihastus
Kaksi, kolme, neljä!

Mikään ei vedä vertoja hiljaiselle illalle yksin
Vain toinen meistä kahdesta, jotka luottavat,
Ettei sitä koskaan tapahdu
Luulen uneksivani jälleen
Ollaan tätä enemmän

Rock 'n roll, baby
Etkö tiedä, että olemme aivan yksin nyt
Tarvitsen jotain, josta laulaa
Rock 'n roll, hei
Etkö tiedä, baby, että olemme aivan yksin nyt
Tarvitsen jotain, josta laulaa
Rock 'n roll, hei
Etkö tiedä, baby, että olemme aivan yksin nyt
Anna minulle jotain, josta laulaa

Mikään ei vedä vertoja hiljaiselle illalle yksin
Vain toinen meistä kahdesta, jotka luottavat,
Ettei sitä koskaan tapahdu
Luulen uneksivani jälleen
Ollaan tätä enemmän
Ei, eih

Mikään ei vedä vertoja hiljaiselle illalle yksin
Vain toinen meistä kahdesta, jotka luottavat,
Ettei sitä koskaan tapahdu
Luulen uneksivani jälleen
Ollaan enemmän
Enemmän kuin tätä, oi.”

Tuo ensimmäinen biisi, ihastus ihastus ihastus, sai raikuvat aplodit kaikilta. Yleisö oli hyppinyt mukana aivan tunnelmissa kiljuen. Raivottaret virnistivät toisilleen ennen kuin aloittivat toisen kappaleensa, rakkauden uhreja.

He olivat saaneet keikkansa päätökseen ylpeinä jo kello kymmeneen mennessä. Väki oli kirkunut innosta ja hyvästä tunnelmasta. Nyt olisi aika sytyttää kokko.
”Hiljaisuus, pyydän!” Lily huusi kohottaen kätensä ilmaan heidän lähestyessä kokkoa Kelmien kanssa. Väki ihme kyllä kuuli hänen huutonsa ja vaikeni.
”Nyt on aika sytyttää pääsiäiskokko. Toimenpiteen suorittaa Kelmit. Olkaa ystävällisiä älkääkä naurako heille. Kiitos”, Lily kuulutti. Hänen ilmoituksensa sai Kelmit melkeinpä tolaltaan.
”Miten niin he nauraisivat meille?!” James ja Remus kysyivät Lilyltä.
”Katsokaas, pääsiäiskokko sytytetään jästimenetelmin. Se on aina ollut velhomaailmassakin perinne kunnianosoituksena jästejä kohtaan, joiden idea koko kokko oli. Joten antaa mennä vaan”, Lily selitti ja nakkasi tulitikut Peterille. Tämä ei saanut koppia ja poimi tulitikut maasta. Hän antoi jokaiselle omat tikkunsa ja he kyykistyivät yhden kohdan ympärille.
”Kuutamo?” Peter kysyi hiljaa. Remus nyökkäsi ja raapaisi tulen tulitikkuunsa. Hän kuitenkin säikähti ja tiputti tikkunsa kylmään maahan, jossa se sammui.
”Hupsis. Anturajalka?”
Siriuksen tikku katkesi.
”Voihan Merlin! Matohäntä.”
Peterkin katkaisi tikkunsa.
”Sarvihaara”, Peter sanoi. James mumisi jotain vastaukseksi ja kaikki seurasivat jännittyneinä kun hän raapaisi tikkuaan tulitikkulaatikon sivua vasten. Se ei syttynyt. Hän raapi vielä hetken aikaa, mutta se ei syttynyt.
”Selvä. Te kokeilkaa”, Sirius sanoi ja viskasi tulitikkulaatikon takaisin Lilylle.
”Voi emme me kokeile. Me teemme sen! Tai itse asiassa, saatte valita yhden meistä joka saa sytyttää kokon. Ja vielä plussaa teille, se jonka valitsette, tekee sen selkä kokkoon päin”, Lily härnäsi ja katselijat vihelsivät.
”Hah!” Kelmit huudahtivat yhteen ääneen ja kääntyivät päät yhdessä keskustelemaan kenet he valitsisivat.
”Ei Lilyä, hän on jästisyntyinen ja osaa nämä hommat. Jessica puolestaan varmaankin sytyttäisi oman tukkansa joten ei häntäkään. Christylle on liian paha hävitä. Mutta Marilynia ja hänen kykyjään metamorfiuden lisäksi emme oikeastaan tunne kovin hyvin. Siksi varmin valinta olisi hän”, James selitti ensimmäisenä ja muut nyökyttelivät hyväksyvästi. He asettuivat taas täysissä pituuksissaan kasvot tyttöihin päin.
”Valitsimme Marilynin”, Peter sanoi. Hän oli sivumennen mainiten yhä balettimekossa. Marilyn virnisti ja asteli pari askelta kokkoa lähemmäs.
”Antaisitko bensakanisterit Chris?” Hän kysyi herttaisesti. Kelmit kolauttivat päänsä yhteen. Christy antoi Marylle yhden bensakanisterin.
”Missä ne kolme muuta ovat?” Marilyn kysyi hiukan ihmetellen.
”Ne katosivat kummallisesti”, Christy mutisi hädin tuskin kuuluvasti ja vaihtoi kenenkään huomaamatta Jessican kanssa katseita.

Takauma.

”Jessica! Mitä hitsiä sinä teet täällä? Olen etsinyt sinua ja noita bensakanistereita kaikkialta!” Christy huudahti löydettyään ystävänsä pari tuntia ennen esitystä venevajasta.
”Shh! Pidä pienempää ääntä! Etkö huomaa kuinka hyvä tuoksu näistä lähtee? Terästin niitä hieman eräillä litkuilla jotka löysin Kuhnusarvion työhuoneesta kun olin arkistoimassa jälki-istunnossa uusimpia Voron tuomiokortteja”, Jessica vastasi ja veti syvään henkeä nenän kautta.
”Imppaatko sinä?” Christy kysyi silmät pyöreinä.
”Totta hemmetissä!” Jessica vastasi heilauttaen hiuksiaan.
”Hienoa. Annas kun minäkin”, Christy sanoi ja istahti Jessican viereen vetämään henkeä. Pian Jessicaa alkoi aivastuttaa, ja rajusti aivastikin. Hän vahingossa huitaisi käsillään kahta kanisteria, jotka tipahtivat hitaasti veteen loiskahtaen. He tuijottivat kuinka bensa sekoittui veteen ja kanisterit kelluivat tyhjinä veden pinnalla.
”No ainakin meille jäi tämä yksi edes”, Christy sanoi ja nosti hänen vasemmalta puoleltaan heidän viimeisen kanisterin heidän väliinsä. Hän kuitenkin huomasi torakan lähellä itseään, säikähti, kirkaisi ja tiputti kanisterin veteen. Hän alkoi tähdätä torakkaan kirouksia ja puolet osuivatkin. Christy ei vain hädältään huomannut sitä. Jessica tuijotti kolmatta kelluvaa kanisteria suu auki kauhuissaan.
”Christy!” Hän parahti ja Christy viimein huomasi torakan kuolleen ja pyyhkäisi sen taikasauvan näpäytyksellä veteen.
”No itse kaadoit kaksi!” Hän vastasi tiuskaisten ja Jessica nousi seisomaan hänen vierelleen.
”Mutta sinä kaadoit viimeisen!” Hän parahti.
”Sinä. Kaksi”, Christy sanoi päättäväisesti ja Jessica antoi periksi.
”Okei! Häivytään täältä ennen kuin joku huomaa..” Jessica huudahti ja he kipittivät tiehensä yhtä viattomien näköisinä kuin aina.

Takaisin nykyhetkeen.

Marilyn otti kanisterin varmaotteisesti ja heitti sitä päänsä yli näyttävästi suoraan kokkoon. Sen jälkeen hän raapaisi tulitikkua ja heitti sen olkansa ja kokko leimahti räjähdysmäisesti. Yleisö alkoi hurraamaan ja taputtamaan.
”Nyt kun on kokko sytytetty, mitenkäs olisi pikku lasilliset?!” Christy huusi ja väki hurrasi vieläkin kovempaa.

Tunnin päästä melkein jokainen oli umpikännissä. Vain harva oli selvinnyt näin pitkälle selvänä aaveiden lisäksi. Nuorimmat ja opettajat olivat jo lähteneet sisälle linnaan nukkumaan ja lämmittelemään. Kylmään auttoi pihalla kivasti kokko.
”Ja nyt vähän takalistoa lämmittämään”, Marilyn hihkaisi ja peruutti vaarallisen lähelle kokkoa.
”Jou, sinulla tuli persustan alla”, räppäri-Remus huomautti totuuden mukaisesti hänelle.
”Niin siis tai ehkä yllä”, Sirius täsmensi.
”Häntäsi on tulessa”, selvensi James ja Marilyn käännähti äkkiä ympäri. Siinähän hänen söpö töpöhäntänsä ilmiliekeissä.
”AAAAAAAAAAAAAAAAR!” Hän huusi ja juoksi rantaan ja hyppäsi järveen. Katselijat nauroivat kännistä räkänaurua. Jessica ja Christy kalpenivat ensimmäisenä huomattuaan isomman palon Marilynin takana.
”JÄRVI PALAAAA!” Joku huusi ja Marilyn ei edes vilkaissut kun säntäsi läpimärkänä ja tulessa pois järvestä hysteerisesti kirkuen. Lily onnistui jotenkuten tähtäämään häneen tarpeeksi vahvan aquatulio-taian, joka riitti sammuttamaan ystävänsä tulesta. Järven eteen kukaan ei tehnyt mitään. Kaikki katsoivat rauhallisina kun liekit tanssivat sen pinnalla. Jossain pieni viaton torakka sai polttohautauksen ja tuhkat ripoteltua saman tien järveen.

Aamu. Päivänvalo. Kaksi asiaa joita Lily Evans ei voinut sietää krapula-aamuna. Hän oli jotenkin ihmeessä selvinnyt omaan makuusaliinsa asti edellisenä yönä myöhään. Hän ei katsonut oliko hänen ystävänsä nukkumassa omissa sängyissään vai nukkuivatko ollenkaan. Ainut mistä hän sillä hetkellä välitti oli se, kuinka nopeasti hän saisi kahvia. Hän työnsi vaaleanpunaiset tohvelit jalkoihinsa ja veti samansävyisen aamutakin päälleen. Hän lähti tukka pörrössä ja meikit levinneinä kohti Suurta salia lyhintä mahdollista reittiä. Hän oli oppinut Jamesilta pari salakäytävää lisää heidän yhteisten partiointien aikoina, mikä nopeutti hänen matkaansa huomattavasti. Päästyään määränpäähänsä hänen silmiinsä osui lattialla nukkuva Christy, jonka päälle joku, luultavasti kotitonttu, oli laittanut mustan huovan jota koristi Tylypahkan vaakuna. Lily astui hänen ylitse ja istuutui penkille. Hän kaatoi nopeasti kahvipannusta pikariinsa ja ryysti pitkään. Sitten hänen silmiinsä osui Aamu-Profeetta, jonka etusivusta yli puolet täytti kuvat palavasta järvestä, mustunut, toisin sanoen nokinen, puoli Tylypahkasta, sammunut pääsiäiskokko ja Kielletty metsä tulessa. Otsikko kirkui : Villit pääsiäisjuhlat Tylypahkassa!
”Viime yönä Tylypahkassa neljä täysi-ikäistä opiskelijatyttöä ja –poikaa järjestivät kaikkien aikojen ikimuistoisimmat pääsiäisjuhlat mitä koulu on koskaan nähnyt. Juhlat saivat aikaan sen, että koulun alueella sijaitseva Mustajärvi, Kielletty metsä ja puoli Tylypahkan linnaa syttyi tuleen. Se, miten linnakin syttyi palamaan, jää arvoitukseksi meille kaikille, niin kännissä kaikki olivat. Aaveet eivät kommentoi asiaa mitenkään, vaikka ovatkin ainoat todistajat. Lue lisää sivulta 4, palsta 9”, Lily luki ääneen tajuamatta sitä itse.
”Kivat bailut siis”, joku ohikulkija kommentoi. Lily hymähti ja jatkoi kahvin ryystämistä.


Ihastus, ihastus ihastus on suomennos Paramoren Crash crash crash laulusta

[-ItseTuhoNappula-]

Taas mahtava luku! Vedet silmis sai nauraa  ! Ja oli kiva ku oli pitempi ku viime kerralla.Enempää en jaksa tähän satuilla 

Jatkoa pian! 


-ITN- kiittää 

[mandeh]

Tässä sai nauraa kyllä ja paljon!  JATKOA PIAN!!! 

[ujoenkeli]

Lisää.. tää on hyvä.. nauroin koko ajan vedet  silmissä.. toi pääsiäiskokko oli vaan sairaan hyvä..

[-Anerya-]

-ITN-: Kiitos inspiraatioista
mandeh: Kiitos..
ujoenkeli: Kiitos kommentistasi

Seuraava luku tulee varmaan joskus viikon päästä. Kiitos lukijoille ja kommentoijille

[night eagle]

Jatkoa! Aivan ihana!!!!!!!!!!!!

LISÄÄ!

[-Anerya-]

Ui jui ihanaa, kommentteja! Niistä minä tykkään.

Kelmikiti: Tässä tätä nyt sitten tulee =)
night eagle: Tänks dude

Paritusta: S/R hieman

Luku 21. Pääsiäisloma á la Christy ja Jessica

Oli keskipäivä ja vielä aamuinen usva leijui ilmassa. Taivas oli tumma, eikä aurinkoa näkynyt. Christy ja Jessica olivat juuri saapuneet Poimittaislinjalla matka-arkkujensa kanssa Christyn kotikartanon pihatien päähän. He katselivat suurta kolmikerroksista valkoista taloa, jossa oli mustat ikkunat ja ulko-ovi, jossa oli myös hopeinen kolkutin. Tien ja pihan erotti musta, teräksinen aita ja portti. Portilta lähti valkoinen kivetty polku, joka vei suoraan mustan terassin mustille portaille. Laajalle pihalle oli pystytetty hopeanvärinen teltta liljapenkkien väliin. Puutarha oli hyvin hoidettu.

”Tervetuloa kotiini”, Christy sanoi virnistäen ja pyyhkäisi mustat ja pitkät hiuksensa taakse ja sipaisi paksun otsatukkansa pois silmiltä.
”Teillä on aina ollut mahtavaa! Eihän baarikaappi ole lukossa?” Jessica kysäisi ohimennen kun he työnsivät portit auki ja livahtivat pihalle.
”Eei kai. Ei ole. En tiedä”, Christy sanoi mietiskellen ja sulki portin.
”Se asia täytyy heti selvittää!” Jessica sanoi vakavana kohottaen kulmiaan ja potki arkkuaan eteenpäin.
”Ääh, säästä voimiasi. Isä voi kantaa ne sisälle myöhemmin”, Christy sanoi näpräten vaaleansinisen pusakkansa vetoketjua.
”Joo. Missä avaimesi ovat?” Jessica kysyi heidän päästyä terassille ulko-oven eteen.
”Ei minulle mitään avaimia ole annettu”, Christy vastasi ihmeissään.
”Miten me pääsemme sisälle?” Jessica kysyi ihmetellen ja otti kätensä vaaleanpunaisen hupparinsa taskusta.
”Koputtamalla tietenkin”, Christy vastasi ja heidän katseensa siirtyivät ensin hopeiseen kolkuttimeen ja sitten takaisin toistensa silmiin. He katsoivat toisiaan sekunnin silmiinsä, minkä jälkeen hyökkäsivät yhtaikaa ryskyttämään ovea nyrkein.
”AVATKAA!” He huusivat ja takoivat ovea nyrkeillään ja potkivat jaloillaan. Pian pieni 9-vuotias tyttö avasi oven.
”Hei Cassie!” Kumpikin ryskyttäjä tervehti.
”Huomenta isosisko. Ja Jessica”, Cassie sanoi. Hänellä oli tummanruskeat hiukset ja turkoosi yöpuku päällä.
”Mitä te mesoatte?” Hän kysyi katsoen vuorotellen isompia tyttöjä suurilla silmillään.
”Minulla ei ole avaimia”, Christy vastasi ja tunkeutui sisätiloihin.
”Ovi ei ollut lukossa”, Cassie vastasi tyynesti seuraten Christyn reaktiota kuin hypnoosissa.
”Ai. Jahas. Menehän nyt siitä pentu”, Christy hätisti pikkusiskonsa, joka paineli tömistellen olohuoneeseen. Jessica katsoi Christyä virnuillen.
”Mitä?” Christy äyskähti kurtistaen naamaansa.
”Ei mitään”, Jessica vastasi edelleen virnuillen.

”Tule, mennään minun huoneeseeni, niin voimme valmistaa sinulle jonkinnäköisen nukkumapaikan”, Christy sanoi ja he lähtivät melkein suoraan ulko-ovien edessä olevia valkeita marmoriportaita pitkin yläkertaan. Portaita päällysti samaa sävyä lattian kanssa oleva karhea pörrömatto. Kaiteetkin olivat tummaa marmoria. Toisen kerroksen tasanteella he törmäsivät Christyn kahteen vanhempaan isosiskoon, Charlaan ja Charlotteen.
”Mitä te täällä teette? Luulin että teillä on jo omat luukut”, Christy näpäytti tervehtimättä. Charlalla oli tummanruskeat hiukset ja Charlotella vaaleat. Kummallakin oli syvänsiniset silmät.
”Kai sitä silti saa omaa perhettään tavata? Terse Jessica”, Charlotte vastasi yhtä nenäkkäästi.
”Perse”, Jessica lipsautti vastaukseksi ja sisarukset käännähtivät katsomaan häntä kuin kiroilemiseen syyllistynyttä kirkossa.
”Unohtakaa..” Jessica pyysi ja kääntyi seinään päin häpeämään.
”Tule..” Christy sanoi päätään pudistellen ja kiskoi Jessican mukaansa kun he jatkoivat portaista oikealle, kun hänen isosiskot poistuivat alakertaan.

Christyn oven erotti helposti muista tammesta valmistetuista ovista käytävän varrella. Oven kummallakin puolella oli kynttilälyhdyt (kuten kyllä myös muidenkin ovien kohdalla) ja oveen oli teipattu kiinni useita erivärisiä varoituksia ja julisteita. Kohtalottarien ja Rumahisten julisteet menivät osittain päällekkäin ja heti niiden alapuolella oli punaisella pohjalla suurin kirjaimin: Älä tule ilman koputusta ja huoneen haltijan Christy Megan Burrowsin lupaa. Christy avasi oven vääntäen kultaista nuppia ovesta ja he astuivat hämärään, lähes pimeään, huoneeseen. Raskaat mustat samettiverhot olivat vedetty ikkunoiden eteen ja seinätkin olivat mustaksi maalatut. Huoneen nurkassa oli Christyn leveä sänky ja siinäkin musta päiväpeitto ja –tyynyt. Seinillä oli paljon rock-bändien julisteita ja valokuvia onnellisesti nauravista ja hymyilevistä Kelmeistä, Jessicasta, Christystä, Lilystä ja Marilynistä. Mustalla pörrömatolla lojui Christyn vaatteita, mutta ne hän pyyhkäisi taikasauvan huiskauksella vaatekomeroon.
”AARGH! Yritätkö sulattaa minut?” Christy kiljui kun Jessica avasi verhot ikkunan edestä ja auringonvalo paistoi huoneeseen.
”Älä revi pelihousujasi.. Laitan ne kiinni..” Jessica sanoi tyynnyttelevänä ja kiskaisi verhoja saaden ne tippumaan lattialle, jolloin huoneeseen paistoi enemmän valoa.
”EEEIII!”

Päivällinen oli katettu. Ystävykset olivat saaneet loitsittua jonkin näköisen patjan vuodevaatteineen. Burrowsien koko yksitoistahenkinen perhe plus Jessica istuivat ruokailusalin männystä valmistetun pöydän ääressä.
”Mitä on ruokana?” Jessica kysyi heti istuuduttuaan.
”Klimppisoppaa, äitisi kirjoitti ja kertoi sen olevan lempiruokaasi”, rouva Burrows sanoi hieman huvittuneelta kuulostaen.
”KLIMPPISOPPAA?!” Jessica karjaisi ja ponkaisi ylös tuoliltaan. Christy kuitenkin veti hänet alas ja sihahti: ”Älä rähiköi.”
”Oliko se sittenkin hernekeitto?” Rouva Burrows kysyi käsi poskellaan.
”Ei ei ei! Minun lempiruokaani on riisi ja kana”, Jessica sanoi pudistellen päätään ja Christy naurahti.
”Ei täällä mitään limppisoppaa tai helnekeittoa ole!” Kolmevuotias Christina huusi kurkistettuaan kattilaan polvillaan pöydällä. Christy syöksyi nappaamaan kannen pois ja kaikki näkivät, että kattilassa oli spagettia, ja paistinpannulla vieressä jauhelihaa.
”Kusetusta!” Christina kiljui kun hänen äitinsä kaappasi hänet takaisin tuolilleen.
”Siistipä kielesi!” Herra ja rouva Burrows kivahtivat heti.
”Etkä sinä Christy enää vahdi häntä”, rouva Burrows lisäsi kolmanneksi vanhimmalle tyttärelleen, joka virnisti syyllisenä.

”Christy muuten, me muut lähdemme tänä iltana Liverpooliin tätisi Cecilin luokse. Te saatte siis talon kokonaan itsellenne, muttette missään nimessä saa hajottaa mitään. Ruokaa on jääkaapissa”, rouva Burrows ilmoitti kun Christy ja Jessica olivat lähdössä ruokasalista.
”Wohoo!” Kumpikin tyttö huudahti ja heitti yläviitoset ja kiiruhtivat yläkertaan ennen kuin tuli muttia.

”Pitäisiköhän kutsua muutkin tänne? Tämä on nimittäin todella harvinaista kun saan olla yksin kotona”, Christy ehdotti heidän ollessa hänen huoneessaan.
”Totta kai! Mutta jos aiomme pitää juhlat täällä, kai pitäisi koristella paikkaa, valita musiikkia ja hommata safkaa?” Jessica huomautti.
”Lähetä heille kutsut, minä hoidan loput”, Christy jakoi työn ja iski silmää.
”Aahhah.. Ei vaan siis joo selvä!” Jessica sanoi ja iski hänkin silmää tajutessaan mitä piti tehdä. Christy poistui huoneesta pudistellen päätään.

Lily poistui Poimittaislinjasta yhdessä Marilynin, Jamesin, Siriuksen ja Remuksen kanssa. Peter ei ollut lähtenyt mukaan jostain kumman syystä. He olivat kaikki lähteneet siinä samassa Burrowseille kun olivat saaneet Jessicalta viestin. Lily oli rajannut silmänsä mustalla ja laittanut tummanpunaista huulikiiltoa, sekä savunharmaata luomiväriä ja mustaa ripsiväriä. Hänen hiuksensa olivat aivan suorat eivätkä hapsottaneet. Vaatteiksi hän oli valinnut mustat pillifarkut, mustan kiiltelevän vyön sekä mustan ihonmyötäisen, kevyen hupparin jossa oli edessä tasku ja hopeisia, kiiltäviä eksoottisten kukkien kuvia. Jamesilla oli siniharmaat uudet farkut ja valkoinen kauluspaita josta pari ylintä nappia oli auki. Marilyn oli muuttanut hiuksensa lyhyiksi vaaleiksi poikatyttötyylisiksi ja hänellä oli päällään musta niskalenkkitoppi sekä valkoinen minihame. Meikkiä hänellä oli tuskin lainkaan. Remus oli vähän laittanut hiuksiaan geelillä taakse, sekä ottanut korvakorun toiseen korvanlehteensä. Hänellä ja Siriuksella oli samanlaiset vaatteet kuin Jamesilla. Siriuskin oli ottanut timanttisen korvakorun toiseen korvanlehteensä.
”Hei beibet!” Kuului huuto ulko-ovelta ja he näkivät Jessican ja Christyn syöksyvän halaamaan heitä kiireellä. Jessica oli Lilyn tavoin suoristanut hiuksensa ja rajannut silmänsä. Christy oli nostanut hiuksensa korkealle poninhännälle ja tupeerannut niitä. Hän oli laittanut ripsiväriä ja rajannut myöskin silmänsä. Heillä kahdella oli samantyyliset, vain eriväriset vaatteet. Pillifarkut ja olkaimeton toppi. Jessicalla valkoiset, Christyllä mustat housut ja erittäin tummansininen yläosa.
”Sirius! Ja Remus! Olette ottaneet korvakorut!” Jessica ihasteli poikien korvakoruja.
”Vähänkö seksikkäät!” Christy möläytti suu auki ihastuksesta.
”Mennäänkö sisälle, täällä on vähän vilpoista?” Marilyn ehdotti ja niin he menivät.

Jessica ja Christy olivat ripustaneet serpentiiniä ympäri taloa. Portaiden kaiteisiin, seinän ja katon rajasta roikkumaan, tuolien sarjoille, ikkunaverhojen tangoista, oven rivoista ja taulujen ympärille. He menivät olohuoneeseen, jonne Christy ja Jessica olivat hakeneet kermakaljapulloja, popcornia, sipsiä, jäätelöä, irtokarkkia ja muutaman pullon tuliviskiä. Sirius lähti kädet ojossa kuin zombilla kohti pöytää, mutta Jessica pysäytti hänet. ”WTF?”  Sirius kysyi kohottaen käsiään ilmaan.
”Pojat. 100 punnerrusta, olkaa hyvät!” Jessica ilmoitti ylpeänä kuin kuningatar.
”Mwahahaha”, Christy nauroi tekonaurunsa.
”Omg..” Kelmit mutisivat yhdessä käydessään makaamaan lattialle.
”Tämä on tämmöinen leikki jonka kehittelimme noin viidessä minuutissa”, Christy kertoi taustatietoa.
”Ne kaksi jotka punnertavat viimeisenä 100 punnerrusta tai eivät jaksa loppuun asti, joutuvat suutelemaan”, Jessica jatkoi täpinöissään ja he taputtivat käsiään. Kelmit pysähtyivät puolivälissä punnerruksia ja katsoivat toisiaan murto-osasekunnin. Äkkiä he kaikki alkoivat punnertaa kuin huomista ei tulisi. Tytöt istuivat sohvalle katselemaan poikien punnerruksia hymyillen tyytyväisinä.
”James, punnerra nyt, en tahdo että sinut leimataan homoksi kun seurustelet minun kanssani!” Lily kannusti hypätessään polvilleen poikaystävänsä eteen. Jessica ja Christy vilkaisivat toisiaan hymyjen hyytyessä.
”Tässä taisi tulla suunnitelman alaston kohta”, Jessica sanoi.
”Pitäisikö hävinneiden vielä stripatakin?!” Remus huudahti siinä samassa.
”Ei ei ei, vaikka ajatus kuulostaakin houkuttelevalta..” Christy mietti flirttailevan ilmeen kera.
"Seksikästä", Lily lisäsi nuolaisten huuliaan ja iskien silmää.

”James voitti! Hän sai kaikki! JES!” Lily alkoi kymmenen minuutin kuluttua kirkua ja syöksyi suutelemaan poikaa.
”Voi jumalauta!” Sirius huusi antaessaan käsiensä päästää hänet tippumaan lattialle.
”Älä nyt, yksi viaton pikku suudelma!” Marilyn nauroi sohvalla kippurassa. Remus ja Sirius katsoivat toisiaan silmiin ja muut hiljentyivät ja niin huoneeseen lankesi erittäin korkea jännitys. Jamesin sylissä istui Lily ja hän piti käsiään tämän ympärillä. Kaikki tuijottivat ahnaasti vuoroin kumpaakin poikaa. Pian Remus teki aloitteen ja siirtyi hiukan lähemmäs toista. Sirius tiesi ettei pakotietä ollut ja hinautui polvillaan lähemmäs. Pian he kumpikin olivat laahanneet itsensä melkein kiinni toisiinsa. Remus nuolaisi hiukan huuliaan. Sirius kohotti nopeasti kulmiaan tulkitsemattomasti. Kuin lukien toistensa ajatukset, yhtä aikaa he siirsivät huulensa toistensa huulille ja käyttivät kieliään. Heidän herkkä hetkensä kuitenkin rikkoutui kun muut alkoivat hurrata kovaan ääneen ja Jessica avasi kermakaljat kaikille.
”Milloin häät pidetään?” James kysyi kovaan ääneen kun Sirius ja Remus olivat siirtyneet tyttöystäviensä luokse Marilynin räkättävän äänekkäämmin kuin koskaan.
”Niin siis minun ja Christyn häät ovat varmaan jossain tulevaisuudessa.. Ehkä Remuksen kanssa silti pidetään yhteyttä..” Sirius alkoi vitsailla kun järkytys hiipui pois.
”Joo… Niin kai…” Remuskin huokaisi poissaolevana.

”Mitäs shänötte jösh lähdettään oikeishiin baäreihin?” Christy kysyi mongertaen kun kaikki alkoholipitoiset juomat oli jo kitattu.
”Nhuo eivat lähde mihinkään”, Jessica vastasi samaan tapaan osoittaen lattialle sammuneita Remusta, Siriusta ja Marilyniä.
”Misshä Lily ja Jamesh?” Christy kysyi tähyillen ympärilleen.
”Taishivat mennä yläkertaan”, toinen vastasi miettien.
”Iy”, kumpikin sanoi hetken hiljaisuuden kuluttua.
”Tule!” Christy kehotti ja he lähtivät.

Kello oli kolme yöllä kun Christy heräsi krapulassa kukkapenkistään. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa miten hän sinne oli joutunut. Sitten hän kuuli kun joku ravisteli porttia ja huusi jotain epämääräistä. Christy nousi päätään pidellen ylös ja joutui pysähtymään hetkeksi kun huimaus alkoi. Hän jatkoi matkaansa ja portilla näki Jessican toisella puolella. Hän veti portin auki ja Jessica livahti äkkiä sisäpuolelle.
”Olen tehnyt jotain äärimmäisen typerää”, Jessica kuiskutti hädissään.
”Taasko?” Christy kysyi uneliaan näköisenä tukka pörrössä ja vaatteet mullassa.
”Katso selkääni ja lue uusi tatuointini!”
”Levi..tän.. AI..D:sia..” Christy luki hitaasti tihrustaen pimeässä silmillään. Hän katsoi sanoja hetken ennen kuin tajusi mitä ne kertoi.
”JAUH!” Hän kiljaisi hypäten puoli metriä taaksepäin.
”Niinpä! Remus ei enää koskaan koskekaan minuun..” Jessica murehti haudaten kasvonsa käsiinsä.
”Älä murehdi, mennään vain nukkumaan ja mietitään huomenna tilannetta”, Christy lohdutti ja tuki ystäväänsä heidän kävellessä sisälle.

Seuraavana aamuna Lily, James ja Jessica olivat erittäin iloisia. Jessica oli käynyt suihkussa ja hänen ”tatuointinsa” oli lähtenyt pois veden mukana. Ilmeisesti se olikin tehty aivan tavallisella tussilla. James ja Lily olivat tehneet tiedätte-kyllä-mitä viime yönä ensimmäisen kerran yhdessä.
”Huomenta kaunokaiset”, Lily sanoi tullessa aamiaiselle ja pörrötti Christyn ja Marilynin hiuksia kun he ja Jessica istuivat syömässä aamiaista eli muroja. Sirius, Remus ja James olivat vielä nukkumassa krapulaa pois.
”Mitäs sinulle on tapahtunut?” Marilyn kysyi pitäen katseensa lautasessaan ja jatkoi murojen lappaamista suuhunsa.
”Minä ja James olimme yhdessä, tiedättehän, sillä lailla viime yönä”, Lily sanoi hyväntuulisena kaataessaan itselleen kahvia.
”Hyi! Nainen täällä yritetään syödä!” Christy huusi ja poistui äkkiä Marilynin kanssa ruokinensa keittiöstä.
”Ihan vain tiedoksi, et ole ensimmäinen meistä joka kellistää Kelmin”, Jessica huomautti aloittaen lukea pöydällä olevaa Matami Malkinin uutta katalogia.
”Enkö?” Lily kysyi ihmeissään istuutuessaan pöydän ääreen.
”Et hyvänen aika! Siis etkö koskaan ole ihmetellyt joskus myöhäisenä iltana oleskeluhuoneessa miksi Sirius ja Christy eivät ole seurassamme? Tai miksi minä ja Remus emme ole syömässä kanssanne?” Jessica kyseli virnistäen. Lily katsoi hetken muualle kurtistaen kulmiaan miettivästi.
”Iy!”, hän viimein sanoi.
”Tuota mekin eilen iltana kun sinä ja James ette olleet kanssamme”, Jessica vastasi virnistäen Lilyn mielestä ilkeästi.
”Älä edes kuvittele sitä! Et ikinä!” Tyttö varoitti poistuessaan kahvinsa kanssa. Jessica virnisti ja kohotti kulmiaan jatkaessaan lehden selailua.

A/N: Risuja? Ruusuja? KOMMENTTIA! xD