Tytöt, Pojat ja ne muut K-11, Kelmific. 27. luku!Sekä Kauniit, Komeat ja ne muut

[-Anerya-]

Kiitokset neiti sekolle kommentista

Luku 8. Rääkyvässä Röttelössä.

”Kuinka saamme tuon oven auki?” Marilyn kysyi rääkyvän röttelön edessä.
”Helposti. Pieni pommitusloitsu ja se on siinä!” Jessica selitti kuin pikkulapselle.
”Joo ja koko talo sortuisi!” Lily puuskahti.
”Äh, ei voi olla näin vaikeaa..” Christy sanoi, tiputti rinkkansa, marssi ovelle ja potkaisi sen auki.
”Noin helppoa se oli!” Christy sanoi ja nosti rinkkansa maasta ja astui muiden kanssa sisälle röttelöön.
”Hyyyyi! Täällä on ihan pölyistä ja likaista ja sotkuista!” Jessica valitti kirkuen.
”Jessi, rauhoitu.. Siivoamme tämän hetkessä taikasauvojen avulla..” Lily rauhoitteli ystäväänsä ja he alkoivat korjaamaan ja siivoamaan taloa loitsuin. Eikä siinä kestänyt kuin loppu päivä ja lopulta tytöt päätyivät ihastelemaan sisältäpäin kuin upouutta rääkyvää röttelöä. Lattia kiilsi, eikä missään näkynyt pölyhiukkastakaan. Pöydät ja tuolit ja kaapit olivat kuin vastaostettuja puhumattakaan muista tavaroista. Ovet ja ikkunat näyttivät vasta rakennetuilta ja kaikki oli niin siistiä ja puhdasta ja mukavaa. He olivat myös maalanneet loitsuilla seinät.

”Aaah, vihdoinkin..” Christy huokaisi ja kaatui selälleen sängylle. He olivat asettaneet jo meikit sun muut vessan kaappiin ja vaatteet olivat saatu mahtumaan kahteen vaatekaappiin. Sängyt olivat testattu ja lakanat vaihdettu. Enää puuttui ruoka.
”Ainakin vessa toimii”, Marilyn huikkasi kylpyhuoneesta.
”Se on hyvä se!” Lily huudahti takaisin samalla kun viikkasi vaateitaan laatikkoon.
”Mitäs sanotte, lähdetäänkö kylälle?” Jessica kysyi pian.
”OK.”

Tytöt pukeutuivat tyylikkäästi ja meikkasivat kauden tyylin mukaan. Hiukset kukin laittoi omalla tyylillään. Lopulta he olivat valmiita lähtemään.

”Hiihtolomalle”, Christy sanoi ja kohotti kermakaljapullonsa Kolmessa luudanvarressa.
”Juuri niin”, Jessica sanoi ja kaikki neljä paukauttivat pullot yhteen, ottivat huikan ja paukauttivat takaisin pöytään.
”Tyypit kello yhdessä”, Marilyn sanoi ja muut kääntyivät katsomaan. Kelmithän he siellä marssivat baaritiskille ja Peter vinkui jotain Jamesille. Pojat ottivat vapaat paikat tiskin edestä ja James tarkasteli ulkonäköään lasisen pullon pinnasta. Äkkiä hän näki jotain ja kääntyi katsomaan vauhkona.

”…Ja sitten Brittany oli ottanut golf-mailan ja ruvennut hakkaamaan heitä…” Lily selosti ja muut kuuntelivat.
”Hei Lily”, kuului yhtäkkiä heidän takaansa ja kaikki kääntyivät katsomaan kuin olisivat odottaneet näkevänsä jonkun luihuisista.
”Hei Potter”, Lily vastasi silmät viiruina.
”Mikäs sinulla nyt on? Eilenhän olimme vastarakastuneita ja nyt taas vihoittelet”, James kysyi ihmetellen.
”Muistatkos, sanoin etten voi olla uudenvuodenaattona kenellekään vihainen, mutta katsos, nyt ei ole enää uudenvuodenaatto”, Lily selitti.
”Naistenlogiikkaa”, Sirius tuhahti ja risti kätensä palleansa päälle.
”Oletko jo antanut anteeksi?” James kysyi koiranpentu–ilmeellä.
”Mietin vielä.”
”Hei Sirius”, Christy sanoi, suuteli Siriusta nopeasti, nousi ylös, Sirius istuutui tuolille ja Christy syliin.
”Hei itsellesi muru.”
”Miten menee Jessica?” Remus kysyi ja veti tuolin viereisestä pöydästä Jessican ja Lilyn väliin.
”Ihan hyvin, entäs itselläsi?” Jessica vastasi.
”Hyvinhän minulla.”

”Lily mitä haluat minun tekevän, että annat anteeksi?” James kysyi Lilyltä.
”Uh, tuohon niin monta vastausta etten tiedä edes mistä aloittaa.. Mutta luettelen nyt mitä mieleen tulee: Lakkaat tekemästä käytännön piloja jos niistä seuraa vakavaa vahinkoa, lakkaat olemasta tossuni alla, et katsele siinä mielessä muita tyttöjä ja maksat nyt koko seurueen juomat, ymmärsitkö?” Lily luetteli ja nosteli sormiaan sitä mukaan pystyyn ja lopuksi kohotti kulmiaan Jamesille.
”Jaa en saisi katsella muita tyttöjä? Olet niin hulluna minuun”, James sanoi kiusoitteleva irvistys naamallaan.
”Ja minä haluan tietää välitätkö minusta sata prosenttisesti ja olisitko uskollinen ynnä muuta sellaista…” Lily vastasi ja veti Jamesia nenästä kirjaimellisesti ja sai Jamesin inahtamaan.
”Lily, minä olen aina välittänyt ja tulen aina välittämään sinusta sata prosenttisesti ja nyt käyn maksamassa juomat”, James sanoi ja lähti maksamaan.

”Hei sinä, kuka lie oletkaan, näetkö tuon pitkän ja mustahiuksisen pojan tuolla tiskillä?” Lily kysyi viereisen pöydän pojalta kääntyen tuolillaan. Poika nyökkäsi.
”Hyvä, nyt haluan sinun menevän ohi ja kaatavan ”vahingossa” juomat hänen päälleen, okei?” Lily kysyi.
”Okei, mutta anna juoma, omaanihan en kippaa”, poika sanoi ja Lily näki Luihuisen merkin hänen viittansa etumuksessa.. Hän antoi oman puoliksi juodun kermakaljansa pojalle joka nousi ylös ja alkoi kävellä Jamesia vastaan, joka oli juuri päässyt maksamasta. Lily katsoi pojan menoa ja juuri kohdalla poika kaatoi vahingossa kaljat Jamesin päälle.
”Katso eteesi idiootti!”James paukautti kaivaen taikasauvaansa taskustaan.
”Hommaa itse paremmat rillit aivovamma”, luihuinen heitti takaisin ja paineli ohitse. Lilyn mielessä vaani pelko, että James kiroaisi pojan, mutta kummankin onneksi James tyytyi vain laukomaan jonkin kommentin pojalle ja kuuraannutti juomat pois paidaltaan ja palasi pöytään.
”Idiootti..” James mutisi hiukan vihaisena painaessaan puuta.
”James, saat anteeksi”, Lily sanoi ja tarttui poikaa kädestä saadakseen hänen huomion.
”Ihanko totta? Vau tämä on onnen päiväni. Lily antoi anteeksi, voimme julistautua pariksi ja pitää vielä kädestä, olenko juonut Felix Felicisiä vai mistä tämä johtuu? Nääh, en minä mitään ole juonut, olen vain niin komea ja hurmaava ettei Lilykään voinut vastustaa minua..” James pälpätti yhteen menoon ja röyhisti rintaansa viimeisen lauseen kohdalla ja sai läheisen pöydän tytöt kuolaamaan.
”Ja olet niin itserakas”, Lily lisäsi ja vilkaisi vieressään istuvaa Jamesia.
”Joo joo, tiedetään.. Mukamas…” Tämä vastasi.
”Hei muuten! Näitähän voisi sanoa treffeiksi! Ja nämä ovat onnistuneet treffit! Ja minä en joudu pesemään Ruikulin kalsareita! Lily, alas nuoleskella”, Sirius huudahti riemuissaan keräten lähipöydistä katseita.
”Mitäh? Mi-.. Eivät nämä ole treffit!” Lily puuskahti ja muut kohottelivat kulmiaan.
”No voihan nyt vattuhillo..” Hän sanoi ja otti Remukselta tämän rannekellon.
”Okei Musta, sinä voitit, James, aika lähtee.. Nyt!” Hän puuskahti ja suuteli Jamesia katsoen samalla kellosta aikaa muiden hurratessa. James nautti suudelmasta täysin siemauksin, eikä Lilykään voinut olla vastustamatta Jamesin hyvältä maistuvaa suuta.
”Vau, James on hyvä!” Lily ajatteli ja vetäytyi äkkiä pois.
”Hah! Aika loppui!” Hän huudahti aivan pokkana, mutta katui mielessään ettei ollut jatkanut suudelmaa pidempään.
”Voi helkkari, mitä väliä vaikka puoli baaria näkisi? James on kysynyt minua treffeille koko koulun edessä suurin piirtein enkä minä voi edes suudella häntä vilpittömästi, luoja Lil, olen itsekäs”, Lilyn itsetunto sanoi hänen päässään. Kyllä Lilyllä hormonit jylläävät.
”Pitäisikö meidän lähteä?” Marilyn kysyi huolettomasti.
”Joo aivan ehdottomasti..” Muut nyökkäilivät.
”Nähdään Remus”, Jessica sanoi ja antoi pienen suukon Remuksen poskelle.

”Olemme niin myytyjä tytöt”, Jessica huomautti heidän kävellessään metsässä polkua pitkin kohti Rääkyvää röttelöä.
”Miten niin?” Lily kysyi.
”Älä yritä Lil, sinä ja James, Marilyn ja Tony, Chris ja Sirius ja Remus on niin lutunen,” Jessica huokaisi.
”Tietääkseni minä ja Potter ei olla yhdessä”, Lily huomautti.
”Niin, mutta voisitte olla.”
”Kuulitteko te tuon?” Marilyn keskeytti kun Lily meinasi sanoa jotain.
”Ai minkä?” Christy kysyi ja heti kuului rapinaa heidän takaansa.
”Tuon!” Kaikki neljä sytyttivät taikasauvojensa kärkiin valot ja tähyilivät ympärilleen. Ei näkynyt mitään. Pian kuitenkin alkoi kuulua enemmän rapinaa ja lähempää.
”Okei tytöt, meidän täytyy nyt palata takaisin Rääkyvään röttelöön,” Lily kuiskasi ja rapina alkoi taas.
”JUOSKAA!” Jessica kirkaisi ja tytöt ottivat jalat alleen. Se mikä tyttöjä seurasi lähti myös juoksuun, mutta tytöt eivät katsoneet taakseen. Heistä tuntui kyllä, että olentoja oli useampi kuin yksi.

Yhtäkkiä Marilyn, joka oli juossut viimeisenä kompastui ja kaatui, mutta muut eivät huomanneet vaan jatkoivat juoksua.
Äkkiä Lily huomasi, ettei heidän perässään enää kuulunut seuraavia ääniä.
”Ovatko kaikki-”, hän meinasi kysyä, mutta huomasi Marilynin puuttuvan.
”Missä Mary on?!” hän huudahti hiljaa.
”Luulin, että hän juoksi sinun jäljessäsi”, Jessica sanoi hädissään.
”Niin juoksikin! Meidän täytyy palata takaisin, kaveria ei jätetä”, Lily sanoi järkevästi ja he lähtivät takaisin.
”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi”, Christy saneli nopeasti. Hän oli se kylmähermoisin heistä ja nyt hän pelkäsi, joten päätelkää kuinka kovasti muut pelkäsivät. Äkkiä kuului tukahtunut kiljaisu jostain suunnasta, samalla kun rapina alkoi. Christy ja Lily huomasivat olevansa kahden. Jessicakin oli kadonnut.
”No niin Lil, tässä sitä ollaan”, Christy sanoi hiljaa ja vilkaisi tämän olan yli nopeaa ja halasi Lilyä.

Äkkiä kummatkin potkaisivat eteenpäin toistensa ohi ja irrottautuivat. Christy potkaisi mustaviittaista ja Scary Movie maskiin pukeutunutta hyökkääjää kylkeen ja sujautti taskustaan nyrkkiraudan sormiinsa ja hakkasi häntä kuin ammattinyrkkeilijä.
”Sinä perhanan hinttari!” Christy karjui päin tämän idiootin naamaa niin, että sylki roiskui ja vähän päälle.

Sillä välin Lily oli alkanut kaksintaistella taikasauvoilla toisen hahmon kanssa. Hän tähtäsi hahmoon onnistuneen kamppiherjan ja tämä kaatui maahan. Lily hyökkäsi hahmon päälle ja riuhtaisi maskin pois
”James!?” Hän kirkaisi ja Christy kääntyi katsomaan äkkiä Jamesia hidastettuna kuin olisi luullut tämän kuolevan. Äkkiä hän veti maskin pois myös maassa kyhjöttävältä hahmolta, joka oli Sirius.
”Sirius? Hani?” Christy kysyi ääni väristen heittäytyen hänen viereen polvilleen ja nosti Siriuksen pään syliinsä. Hän ihan todella pelkäsi, että oli murtanut poikaystävänsä nenän.
”James oletko kunnossa?” Lily kysyi huolissaan pidellen Jamesin päätä.
”Krooh..”
”James?” Lily kysyi uudestaan ja läpsäisi hänen poskeaan kevyesti.
”Särkee vain selkää, ei pahemmin käynyt”, James vakuutti ja Lily halasi häntä pitkään.
”Anteeksi, säikäytitte meidät! Missä Jessica ja Marilyn ovat?” Lily kysyi ja nousi ylös.
”Remuksen ja Peterin luona”, James sanoi jo reippaammin.

”Sirius, puhu minulle!” Christy sanoi ja läpsytteli Siriusta poskille ja yritti tyrehdyttää nenäverenvuotoa. Sirius räväytti silmänsä auki.
”Auts, pitää muistaa etten tee tuota toisten”, hän hymähti.
”Oletko kunnossa?” Christy kysyi huolestuneena.
”Joten kuten.”
”Remus! Peter!” James huusi metsään ja pian Jessica, Marilyn, Remus ja Peter ilmestyivät metsiköstä heidän luokseen. He toki säikähtivät Siriuksen olotilaa.
”Mitä Merlinin nimeen te olette menneet tekemään?” Remus kysyi hitaasti.
”No tuota mitäköhän?” Christy kysyi kuin asia olisi ollut päivän selvä.
”Joo no tuota noin, me tästä viemmekin heidät takaisin, älkää te huolehtiko meistä, kyllä me selviämme..” Peter kimitti tippa linssissä ja katsoi hermostuneesti Siriuksen veristä naamaa ja sen jälkeen tyttöjä.

”Me saatamme teidät linnan porteille, kauemmas Jessica ei uskaltaudu”, Lily ilmoitti selittelyjen jälkeen ja naurahti kuivasti samalla kun tarttui Jamesia käsivarresta. Christy, Jessica ja Marilyn kantoivat Siriusta ja Peter näytti taikasauvallaan valoa etummaisena.

”Olen niin, niin pahoillani,” Christy nyyhkäisi Siriukselle ja halasi häntä linnan porteilla.
”Ei tuo mitään. Itsepähän säikäytimme teidät”, Sirius sanoi lohduttavasti ja suuteli Christyä pikaisesti ennen kuin lähtivät.

”Ääh, pelataan jotain, täällä on tylsää,” Jessica valitti astuessaan heidän makuuhuoneeseen ja sytytti valon.
”Pelataan vaikka paskahousua”, Marilyn ehdotti.
”Anteeksi mitä?” Muut kysyivät ymmällään.
”Tiedättehän sen korttipelin? Jaetaan jokaiselle viisi korttia ja laitetaan aina suurempaa korttia niin kauan, että kortit loppuvat. Jokaisella pitää siis koko ajan olla viisi korttia”, Marilyn selitti ja muut hyväksyivät idean. Lily otti korttinsa laukustaan ja he aloittivat pelaamisen. Pelin aikana kerittiin julistaa Christy kerran paskahousuksi, Jessica kaksi kertaa, Lily myös kaksi kertaa ja Marilyn kerran.

”Pelataanko jotain muuta?” Jessica murahti kun tilanne näytti ikävästi siltä, että hänestä tulisi kolmannen kerran paskahousu.
”Pullonpyöritystä vaikka?” Hän ehdotti.
”Ok, minä haen pullon”, Christy sanoi, lähti keittiöön ja Lily kasasi kortit.

”Okei, minä pyöritän eka”, Marilyn sanoi ja pyöräytti. Pullo osoitti Jessicaa.
”Totuus vai tehtävä?”
”Tehtävä”, Jessica vastasi.
”Käy ullakolla ja huuda me pysymme aina näin”, Marilyn keksi.

Jessicaa pelotti mennä ullakolle yksin, mutta meni silti.

”Perkuleen Mary..” Jessica manasi hermostuksissaan kiivetessään tikkaita ullakolle. Hän avasi varovaisesti kattoluukun ja hiirenluita tippui maahan.
”HYYYYIIIIK!” Kuului kiljunta makuuhuoneeseen, muttei juoksemista. Ilmeisesti Jessica päätti tehdä tehtävän.
”Miss Auringonpaiste taisi kokea juuri karvaan yllätyksen”, Lily tokaisi ja he naurahtivat iloisesti.

Jessica yritti sytyttää lamppuun valoa loitsulla, turhaan. Lamppu oli rikki ja pysyi. Hän sytytti taikasauvaansa valon ja katsoi ympärilleen. Pölyistä ja lattia narisi.
”ME PYSYMME AINA NÄIN!” Hän karjaisi ja syöksyi luukusta yläkertaan ja mätkähti lattialle, koska ei kerinnyt käyttää tikkaita. Hän pinkaisi juoksuun ja kiljuikin samalla.

”Tehtävä suoritettu”, hän henkäisi syöksyessään makuuhuoneeseen ja istuutui lattialle ja pyöräytti pulloa. Se osoitti Lilyä.
”Ei perhana, otan tehtävän”, hän tokaisi jo ennen kuin Jessica ehti kysyäkään mitään.
”Okei.. Sinun pitää lähettää kelmeille kutsu tänne nyt heti”, Jessica määräsi ja Lily aukoi päätään, muttei saanut sanaakaan suustaan.
”Enkä!” Hän viimein tokaisi.
”Sitten yksi vaatekappale pois”, Jessica vastasi maireasti ja Lily heitti sukkansa sängylleen ennen kuin pyöräytti pulloa, mikä osui Christyyn.
”Totuus vai tehtävä?”
”Totuus”, Christy vastasi peläten, että saisi samanlaisen tehtävän kuin Jessica sai.
”Jos Sirius Musta kosisi sinua, mitä vastaisit?” Lily keksi ja Christy mietti.
”Vastaisin kyllä”, hän viimein totesi ja muut taputtivat. Christy pyöräytti pulloa, mikä osoitti Marilyniä.
”Totuus vai tehtävä?”
”Totuus.”
”Voisitko koskaan edes harkita seurustelua Piskuilanin kanssa?”
”En! Niin vastenmielistä tyyppiä kuin Piskuilan en ole tavannutkaan. En voisi olla edes ihastunut häneen”, Marilyn kertoi todenmukaisesti.

He pelasivat vielä vaikka kuinka kauan, kelmit lähettivät juuri hyvään aikaan sipsejä, karkkeja, limsaa ja kermakaljaakin sinne ja olivat nyt aivan sokerihumalassa. Sen vuoksi, etteivät olleet suostuneet kertomaan totuutta tai tekemään tehtävää (kaikilla oli vielä alusvaatteet ainakin päällä!), Marilynillä oli päällään toppi ja yöhousut, Jessicalla toppi, Christyllä samoin ja Lilyllä yöasu. Hän viisaana kun oli päättänyt vaihtaa yövaatteet kun olisi pitänyt luopua jo aluspaidastakin.

”.. ja ollaan perseet oolalla..” Marilyn hoilasi ja rämähti lattialle juopuneena.He valvoivat noin kello kolmeen asti ja nukahtivat, anteeksi korjaan, sammuivat viimein.
 
”Knok knok,” kuului terävä koputus ikkunaan. Marilyn raotti silmiään.
”Mitä helvettiä?” Hän kysyi itseltään ja tähysti ympärilleen, eikä huomannut mitään.
”Knok knok”, kuului uudestaan.
”Apuva apuva! Tulkaa joku auttamaan!” Hän huusi unenpöperössä,  otti huomaamattaan maljakon pöydältä ja paiskasi sen automaattisesti seinään. Vasta silloin kun maljakko meni pirstaleiksi, Marilyn tajusi koko jutun.
”Ai pöllö se vain..”
”Mitä Merlinin nimeen sinä täällä riehut?!” Lily huudahti sängystään unenpöperössä.
”En tuota mitään..” Mary hihkaisi ja avasi ikkunan, että pöllö pääsisi sisään. Hän otti kirjeen siltä samalla kun Lily herätti Christyn ja Jessican.
”Herrat Potter, Musta, Lupin ja Piskuilan haluaisivat kutsua neidit Evanssin, Stormin, Burrowsin ja Collinsin illallistamaan kanssaan ravintola Kukkivaan Mursuun kello 19:00 alkaen”, Marilyn luki ääneen kun kaikki olivat hereillä.
”Pitäisikö lähettää vastaus?” Jessica kysyi hieman varuillaan.
”Totta kai,” Lily vastasi ja otti sulkakynän ja mustepullon pöydältä. Hän käänsi kutsun toisinpäin ja kirjoitti vastauksen:
Neidit suostuvat.
________________________________________

James kuorsasi äänekkäästi ja herätti siis Siriuksen. Hän ei kestänyt tuota mörinää, vaan nousi ylös, käveli pari metriä Jamesin sängyn viereen, otti patjasta kiinni ja työnsi pojan alas.
”Auh!” Hän huudahti lattialta.
”Sen siitä saa kun kuorsaa”, Sirius vastasi ja laittoi kätensä lantiolleen kuin jokin kotirouva.
”Ei silti olisi tarvinnut”, James puolusteli noustessaan ylös ja nappasi rillinsä yöpöydältään.
”Eipä ei, mutta tänään on täysikuu, pitäisikö tehdä jotain kun tytöt ovat Rääkyvässä Röttelössä?” Sirius sanoi ja avasi ikkunaverhot. Ulkona paistoi aurinko.
”Ai niin joo sekin vielä..” James murahti ja kiskoi farkut jalkaansa.
”Lähetetään kutsu ravintolaan, illallistetaan, tainnutetaan, varataan heille huone majataloon, laitetaan heidät sinne, syytetään liiallista viinin nauttimista?” Sirius ehdotti valmista suunnitelmaansa.
”Sopii. Kirjoitankin sen saman tien”,  James hyväksyi sen ja alkoi etsiä vaaleanpunaista kirjepaperia ynnä muita tarvikkeita.

”Huomenta unikeot!” Kuului railakas kailotus pian makuusalin ovelta lehmänkellon kilkutuksen säestämänä. Peter ja Remus heräsivät silmänräpäyksessä pöllämystyneen näköisinä ja Peter etenkin pälyili vilkkaasti ympärilleen ja huudahti:
”Missä palaa?”

James oli säikähtänyt pahanpäiväisesti ja läikyttänyt mustetta. Hän vilkaisi ovelle ja syöksyi äkkiä vessaan, koska se nyt sattui olemaan siinä lähellä. Sirius puolestaan karjaisi säikähdyksestä ja syöksyi takaisin peiton alle. Poika-ressukalla ei ollut muuta päällä kuin boxerit, kun Pöhkö-Ellen saapui huoneeseen päällään hikipanta ja –rannekkeet sekä vaaleansininen tuuliasu. Heidän mielestä Ellen nyt sattui olemaan vähän pöhkö. Tai ei nyt niinkään vähää..
”Mitäs te vesselit täällä vielä nukutte? Kellohan on jo puoli yhdeksän ja aurinko paistaa! Nyt lähdemme kipin kapin lenkille! Aamupala saa jäädä välistä. Olisin käynyt pyytämässä tyttelit mukaan myös, mutta he ovat kaiketi päättäneet lähteä reissuun! No niin, mitä te vielä odotatte? Ryysyt niskaan ja menoksi! Mikäs tämä on?” Ellen pälpätti yhteen menoon ja huomasi vaaleanpunaisen paperin mustalla läikällä Jamesin yöpöydällä.
”Eipä juuri mikään..” Sirius sanoi huolettomasti samalla kun nappasi farkkunsa ja t-paitansa tuolilta sänkynsä vierestä ja veti vaatteet kiireellä päälleen peiton alla. Peter yritti hivuttautua keltaisessa nallepyjamassaan, päivävaatteet kainalossaan vessaan.
”James avaa nyt ovi!” Peter aneli oven takaa ja lopulta James päästi hänet sisään ja livahti itse ulos.
”Jaa, että tyttöjä täällä treffeille pyydellään! Kannattaisi muuten laittaa tapaamispaikka ja aika tänne,” Ellen neuvoi katsottuaan paperia.
”Ja vielä vaaleanpunaisella paperilla! Kyllä tytöt nyt ihastuvat!” hän lässytti lisää ja pojat pukivat mahdollisimman huomaamattomasti ja nopeaa. Peterkin tuli äkkiä naama punaisena vessasta ilmiselvä paniikki kasvoillaan loistaen. Hän kipitti Remuksen luo ja sihisi tärisevällä äänellä:
”Vetskari ei mene kiinni!”
Valitettavasti Peter sihisi niin kovaa, että kaikki kuulivat. James ja Sirius huokaisivat raskaasti ja läiskäisivät käsillään otsiinsa. Ellen kääntyi hymy korvissa asti Peteriin päin.
”Annas nyt kun anoppi auttaa!” Hän sanoi tomerasti ja marssi Peterin eteen ja alkoi vääntää vetoketjua kiinni naama punaisena. Peter näytti siltä että pyörtyisi kohta. Remus ei pitänyt siitä, että Ellen kutsui itseään Peterin anopiksi.
”Noin!” Ellen lopulta huudahti voitonriemuisena.
”Lähdetään lenkille!” Hän lisäsi ja katsoi joukkoa odottavaisen näköisenä.
”Tuota minun ja Jamesin pitää tehdä eräs pariesitelmä”, Sirius sanoi hieman liiankin nopeaa. Ellen kääntyi Remukseen ja Peteriin päin.
”Minun täytyy alkaa jo lukemaan S.U.P.E.R-kokeita varten..” Remus sanoi hiljaa ja jäljellä oli enää Matohäntä.
”Tuota.. öh… minä” Hän yritti muttei keksinyt selitystä.
”Tulet tietenkin lenkille! Mennäänpäs nyt”, Ellen sanoi topakasti ja tarttui häntä käsipuolesta. Peter muodosti huulillaan ääneti sanat: ”Auttakaa minua!”

Kului varttitunti ja Peter käveli ryhdikkäästi itkua pidätellen vedet silmissä Ellenin perässä kävellen, joka vain paasasi Jessicasta ja kuinka suurenmoinen tyttö hän onkaan.

”Huoh, onko aamiaista?” Jessica kysyi saapuessaan keittiöön alusvaatteisillaan.
”Munakasta, pekonia, paahtoleipää, appelsiini tuoremehua ja viinirypäleitä”, Lily vastasi suu täynnä ja osoitti pöytää, jonka äärestä puuttui enää vain Jessica, joka veti tuolin itselleen.
”Kukakohan täällä on ennen asunut?” Christy kysyi ja silmäili ympärilleen paahtoleipä kädessään.
”Jaa-a.. Vaikea sanoa, mutta kuka hyvänsä olikaan, hänellä ei ollut sisustamistyyliä. Mitäköhän äiti-muori puuhaa tällä hetkellä?” Jessica vastasi ja esitti kysymyksen.
”Luultavasti jakaa etsintäkuulutuksia ja kadonnut-lehtisiä meistä  Tylypahkassa ja siirtyy sen jälkeen Tylyahoon levittämään niitä”, Christy vastasi ja Marilyn oli tukehtua mehuunsa naurua pidätellessään.
”Todennäköisesti minun äitini tuntien”, Jessica tuumasi ankeasti ja kohotti kulmiaan samalla kun haukkasi leivästään.

”S-se oli ka-kamalaa!” Peter änkytti ja purskahti itkuun saapuessaan poikien makuusaliin, missä muut kelmit pelasivat räjähtävää näppäystä. He nousivat siinä samassa myötätuntoisina ja ohjasivat Peterin istumaan.
”Ja k-kun venyttelimme *niisk* lu-luihuisia saapui paikalle ja.. ja.. ja he nauroivat meille!” Peter lopetti kertomuksensa ja purskahti uudelleen itkuun. Muut kelmit vilkaisivat toisiinsa.
”Älä nyt, me emme enää jätä kahden hänen kanssaan”, Remus lohdutti ja tarjosi nenäliinapakettia, mikä oli Peterin yöpöydällä.
”Okei, Merlinin kiitos en mennyt mukaan”, Sirius tuumasi, kohotti kulmiaan ja siirtyi puuhailemaan jotain yöpöytänsä laatikon sisällön pariin.
”Mitä sinulla on siellä?” James kysyi yllättäen Siriuksen takaa ja nappasi osan valokuvista käteensä.
”Christy, Christy, Christy, Christy ja muut, luihuiset kirottuina, kelmit, sinä ja – kappas vain Christy, kamu, mistä lähtien olet ollut noin pihkassa Christyyn?” James luetteli ja antoi kuvat takaisin Siriukselle.
”En minä ole pihkassa häneen..” Sirius mutisi.
”Ai?” James  sanoi ja nappasi yhden Christy-kuvan käteensä.
”Okei, mitä sitten, sinä olet lätkässä Lilyyn!” Sirius puolustautui ja nappasi kuvan takaisin.
”Ei mitään, sinä vain et yleensä jää roikkumaan yhteen tyttöön”, James tuumasi ja lähti oleskeluhuoneeseen.
”Hemmetti..” Sirius kirosi tajuttuaan Jamesin olevan oikeassa ja lähti myös oleskeluhuoneeseen. Remuskin uskaltautui poistua makuusalista jättäen Peterin yksin nukkumaan.

Peter juoksi maratonia, hyppäsi pituutta, heitti keihästä.. Ellen huusi iloisella äänellään hänen takanaan ja kehotti häntä tekemään enemmän töitä saavuttaakseen haluamansa. Pikku-Peteriltä loppui pian kunto ja hän kaatui itkien maahan.
”Ylös siitä kelvoton laiskuri!” Ellen huusi ja heilautti ruoskaansa.
”Kyllä rouva, anna minun ensin nuolla kenkäsi!” Peter vikisi maassa lyllertäen. Hän katsoi kauhulla mutaisia kenkiä parin metrin päässä ja lähti konttaamaan niitä kohti hitaasti ja epävarmasti. Pian hän saapui kenkien luokse ja haistoi ilmaa. Haju oli erittäin kuvottava. Peter päätti jättää asian sikseen ja nousi nopeasti ylös ja aikoi lähteä karkuun, mutta kompastui omiin jalkoihinsa ja kuuli Ellenin naurun taustalla samalla kun heitti kuperkeikkaa alamäkeä pitkin..

”Mitä Helsinkiä?” Remus karjaisi kun Peter vieri poikien makuusaliin vieviä portaita alas. Sirius ja James kaatoivat vahingossa velhoshakkilaudan, koska säikähtivät ja olivat juuri olleet pelaamassa. Peter nousi nyyhkyttäen.
”Älkää enää jättäkö minua yksin!” Hän vingahti ja takertui Remuksen jalkoihin vaikka kaikki oleskeluhuoneessa tuijottivat.
”Matohäntä nousehan ylös.. Viedään hänet matami Pomfreyn luokse..” Remus sanoi ystävilleen ja tarttui Peteriä käsivarresta nostaen hänet ylös.

”Mitä pitäisi laittaa päälle?” Lily kysyi tutkien vaatteitaan.
”Höm höm.. Laita vaikka tuo punainen,” Christy sanoi vilkaistuaan Lilyn vaatteita.
”Se korostaa kauniisti hiustesi väriä”, hän lisäsi ja otti itse harmaasävyisen mekon. Marilynille he valitsivat turkoosin mekon. Jessica oli vaikeampi tapaus.
”Nääh, vihreä ei sovi yhteen hiuksieni kanssa.. Tuo on liian pitkä.. Keltainen ei myöskään sovi yhteen hiuksieni kanssa..” Hän luennoi kun Lily ja Marilyn yrittivät valita hänelle vaatteita.
”Ota tuo sininen”, Christy viimein tokaisi ja heitti vaaleansinisen erilaisilla nyöreillä koristellun mekon Jessicalle, joka nyökäytti päätään rivakasti alkaessaan vaihtaa vaatteita. Hän kun kuunteli tarkasti vain Christyn mielipiteet.

Viimein he olivat valmiita ja lähtivät tarpomaan eteenpäin hienoisessa lumisohjossa.
”Yyh minun kengät kastuvat!” Jessica valitti paljon puhuva ilme kasvoillaan.
”Lopeta valitus, olemme pian kuivemmalla”, Lily ärjäisi etummaisena ja pian metsässä olikin kuivempaa.
”Toivottavasti he eivät oleta meidän maksavan”, Christy sanoi.
”No oli miten oli, minä en maksa mitään”, Marilyn vastasi.

Kymmenen minuutin kuluttua he saapuivat ravintola Kukkivaan Mursuun ja antoivat viittansa virkailijalle. He huomasivat kelmit eräässä pöydässä ja lähtivät heitä kohti.

Jatkuu seuraavassa osassa tietenkin
 Kommentit olis kivoja

[neiti seko]

mä RAKASTAN tätä ficciä. hyvä kun en tukehtunut aamiaiseeni. Mynthonit takas! ja JATKOA ja äkkiä! tahtoo nauraa lisää ja tahtoo tietää lisää....

[-Anerya-]

Kiitos jälleen kommentistasi neiti seko.

Luku 9. Kukkiva Mursu

”Hei”, tytöt ja pojat sanoivat yhtä aikaa tyttöjen kävellessä poikien luokse. Pojat nousivat seisomaan ja vetivät kohteliaasti tytöille tuolit, mille tytöt nyökkäsivät hyväksyväisen näköisinä.

”Näytät ihastuttavalta Lily”, James aloitti taas nuoleskelun.
”Kiitos. Et itsekkään näytä hullummalta”, Lily vastasi silmäillen Jamesia pilke silmäkulmassaan.

”Ruokalistat olkaa hyvä”, paikalle ilmestynyt vanha miespuolinen tarjoilija sanoi ja ojensi jokaiselle oman ruokalistansa.
”Hmm.. Eikö täällä ole juustopurilaista?” Christy ähkäisi tarjoilijalle joka odotti heidän tilauksiaan.
”Sivulta yhdeksän löydät purilaiset, sivulta yksitoista juomat ja sivulta kaksitoista pizzat”, tarjoilija ilmoitti kohteliaasti ja kaikki käänsivät menunsa sivun aivan toiselle.
”Otan juustopurilaisen ranskalaisilla ja juomaksi hehkusimaa”, Christy tilasi ja ojensi ruokalistan takaisin tarjoilijalle.
”Otan saman kuin hän”, Jessica ja Sirius sanoivat yhtä aikaa ja ojensivat ruokalistat takaisin.
”Minulle mozzarellapizza ananaksilla ja juomaksi kermakalja”, Lily sanoi ja sulki menunsa antaen sen takaisin.
”Minulle sama”, Marilyn sanoi kohottaen katseensa menusta.
”Minulle kermakalja, suuri annos ranskalaisia ja omavalintainen pizza ja siihen kinkkua ja paljon ketsuppia”, Peter sanoi.
”Minä otan omavalintaisen pizzan johon tulee paksu pohja, kinkkua, tonnikalaa, jauhelihaa, peperonia, ananasta ja paljon pizzamaustetta ja lisäksi jättiannos ranskalaisia ja juomaksi tuoppi kermakaljaa”, James luetteli Lilyn katsoen häntä oudoksuen.
”Tätä lienee turha kysyä sinulta, mutta miten ihminen voi syödä niin paljon?” Hän kysyi silmät pyöreinä, mutta James vain kohautti olkiaan ja virnisti suloisesti.

Viidentoista minuutin kuluttua tytöt lähtivät kimppavessakäynnille.
”Käyn varaamassa huoneen”, James sanoi kelmeille ja heitti ruokaliinansa pöydälle sylistään noustessaan ylös.
”Minä tulen myös”, Remus sanoi kaiken varalta ja pojat menivät varaamaan huoneen ravintolan hotellista.
”Peter, Peter, Peter. Pyydän anteeksi jos tunnun liian hyökkäävältä, mutta onko sinulla tuntoaistia?” Sirius kysäisi ja pudisteli päätään itsekseen.
”On kai?” Peter kysyi epävarmasti ja Sirius retkautti päänsä alas ja hänen hiuksensa valuivat silmien yli, kunnes hän nosti päänsä taas pystyyn.
”Pyyhi suunpielustasi”, hän neuvoi ja Peter teki työtä käskettyä. Valkoiseen lautasliinaan jäikin iso ketsuppitahra.
”Oho..” Peter sanoi hämmästyneellä äänellä ja siinä samassa James ja Remus palasivat.
”Kaikki valmista”, he ilmoittivat ja kohta tytötkin palaisivat kikattaen.
”En koskaan tule ymmärtämään miksi tyttöjen täytyy käydä vessassa yhdessä. Onko se jokin hyvän onnen rituaali?” James kysyi Jessicalta.
”En minä tiedä.. Tullut vain tavaksi,” tämä vastasi kohottaen kulmiaan samalla kun imaisi pillillä hiukan juomista.
”Itse asiassa Naisten historia –kirja kertoo, että itse Rowena Korpinkynsi ja Helga Puuskupuh eivät luottaneet Salazar Luihuiseen ja Godrick Rohkelikkoon, jotka rakensivat suurimman osan Tylypahkasta ja pelkäsivät heidän tulevan kesken kaiken vessaan kurkkimaan naisten ollessa tarpeillaan. Toinen teoria on se, että naiset eivät pystyneet muuten juoruilemaan koska miehet oleskelivat aina heidän kanssaan, eivätkä näin ollen Rowena ja Helga saaneet tilaisuutta juoruilla salassa”, Lily selosti tietäväisenä ja James ja Remus nyökytti päätään selvä..-tyyliin ja Siriuksella oli häh –ilme päällä kuten Peterillä.
”Mikseivät voineet juoruilla miesten kuullen? Tottahan me miehetkin haluamme kuulla juoruja!” Sirius sanoi kiivastuneena ja haukkasi palan pizzastaan.
”Koska Rowena ja Helga juoruilivat Salazarista ja Godrickista”,  Lily vastasi ja siinä samassa alkoi kuulua orkesterin viulusoitot kutsuna tanssimaan.
”Saanko luvan?” James kysyi nousten ylös Lilyltä joka katsoi häntä arvioiden.
”Tämän kerran”, Lily vastasi ja tarttui Jamesin käteen. Muut katsoivat hymyillen tätä nuorta paria joka lähti kohti tanssilattiaa.
”Hani, eiköhän mekin mennä”, Christy sanoi pikemminkin käskien kuin kysyen. Sirius nousi hiukan vastustellen ja hekin lähtivät.
”Jessica haluaisitko sinäkin tanssia?” Remus kysyi.
”Okei”, Jessica vastasi hymyillen ja lähtivät jättäen Marilynin ja Peterin kiusalliseen hiljaisuuteen.
”Hal-..” Peter aloitti.
”Menen baarin puolelle”, Marilyn ennätti sanomaan ja lähti kohti baaritiskiä ja tilasin hedelmäcocktailin.
”Jaahas”, Peter totesi hiljaa itselleen ja hörppäsi juomansa loppuun ja tarjoilija tuli hakemaan heidän lautaset.

James ja Lily painautuivat hiljaa lähemmäs toisiaan ja Lily laski päänsä vasten Jamesin olkapäätä kuin luonnostaan. Kummankaan osapuolen mielestä siinä ei ollut mitään erikoista. Tuskin kumpikaan edes huomasi, että he olivat niin lähekkäin. Toisella puolen tanssilattiaa Christy ja Sirius tanssivat lähekkäin tietoisina siitä ja Sirius nauratti Christyä vähän väliä vitseillään.
Jessica ja Remus tanssivat aikalailla samoin kuin James ja Lily.

Noin tunnin päästä kaikki tanssijat istuutuivat jalat totaalisen kipeinä pöydän äärelle takaisin.
”Missä Mary on?” Jessica kysyi Peteriltä, mutta Marilyn hoipertelikin itse takaisin pöytään löyhkäten viinalle.
”Anteeksi kamut, menetinkö jotain?” Hän kysyi ja röyhtäisi päälle.
”Et et, istuhan toki alas”, Sirius kiirehti vastaamaan, nousi ylös ja tarjosi omaa tuoliaan johon Marilyn mätkähti istumaan.
”Jos lähtisimme?” Remus kysyi vilkaistuaan kelloaan, mikä näytti yhdeksää, eli täysikuuhun oli vielä parisen tuntia aikaa.
”Sopii”, kaikki sanoivat yhteen ääneen, nousivat ylös ja Sirius kävi maksamassa laskun. Tylypahkan piikkiin tietenkin.

Kelmit taluttivatkin tytöt ulko-ovien ohi hissikorille ja tytöt vilkaisivat toisiaan.
”Mitäs tämä nyt on?” Lily kysyi Jamesilta silmät värähdellen viiruiksi.
”Näet pian”, tämä vastasi hymähtäen ja virnisti heidän astuessa koriin.

Pojat johdattivat heidät kolmanteen kerrokseen käytävän perimmäiseen huoneeseen. Huoneessa oli kaikkialla samanlainen verhoilu, tapetointi ja maalaus. Jokainen asia huoneessa oli ruohonvihreällä taustalla ja päälle painettu päänkokoinen pinkki kukka jossa oli keltaisin, ruskein ja punaisin kukin koristeltu mursu päällä. Sängyt, sohva, pöydät, seinät, lattiat, ikkunaverhot, kaikki.  Muut eivät olisi kerinneet edes kissaa sanoa kun Marilyn sammui maailman rumimpaan nojatuoliin ja alkoi kuorsata kovaäänisesti.
”Ja nyt neidit pyydämme anteeksi”, Sirius sanoi kun kaikki olivat huoneessa.
”Anteeksi mitä?” Christy, Jessica ja Lily kysyivät yhteen ääneen.
”Tätä,” kelmit vastasivat samanaikaisesti ja tainnuttivat tyttöystävänsä samanaikaisesti, paitsi Peter, jolla ei ollut ketään jota tainnuttaa.Tytöt rämähtivät kasaksi lattialle ja pojat siirsivät heidät varovasti jumbokokoiselle sängylle.
”Öitä”, he sanoivat vielä ennen kuin lähtivät huoneesta.

”Wau, he oikein sisustivat tämän..” Sirius huokaisi heidän astuessaan Rääkyvään röttelöön.
”Sääli, että tämä turmeltuu tänä yönä”, Peter piipitti ja muut ymmärsivät hänen tarkoittaneen, että Remus olisi jokin villipeto ja he mulkaisivat Peteriä pahasti.
”Ei välttämättä!” Siriuksella välähti.
”Kuinka niin?” Peter kysyi vingahtaen.
”Suljetaan Kuutamo ullakolle!” Sirius vastasi ja hymyili leveästi suu auki ihmetellessään kuinka oli keksinyt moisen idean.
”Selvä”, Remus sanoi ja porukka lähti ullakolle.
”Mutta kuka lukitsee kattoluukun?” James kysyi ja kaikki katsoivat Peteriä.
”Mi-minä voin tehdä sen..” Hän sanoi alistuvasti ja muut kiipesivät ullakolle. Täysikuu pilkotti jo vuorien takaa.

”Tästä se lähtee Kuutamo”, James sanoi ja hän ja Sirius taputtivat Remusta veljellisesti selkään ennen kuin he muuttuivat animaagi muotoihinsa. Remus heitti viittansa, kenkänsä, sukkansa ja paitansa pois ennen kuin muodonmuutos alkoi. Hänen selkänsä, jalkansa ja kätensä pitenivät inhottavasti ja pieni tupsu ilmestyi takapuolen yläpuolelle. Pupillit muuttuivat keltaisiksi ja hänen ihoaan peitti vaalea ja ohut karvakerros.
Makuullaan ollut James-hirvi nousi ylös ja tiputti sarvillaan saman kattolampun mitä Jessica oli yrittänyt korjata.
”Voi perhanan perhana!” Hän murahti eläinkielellä ja Sirius-koira haukahteli naurunsa.
Ihmissusi siirtyi umpeen laudoitetun ikkunan luo ja kurkisti raosta, minkä eräs tippunut lankku oli jättänyt.
”AauuuuuUUUuuuuUUUUUuuuu, auuu au au auuuu,” Remus ulvoi.
”Remus-hyvä, vaikka oletkin nero, muttet juuri nyt, ystävän neuvo: älä yritä laulaa, äänesi on kamala”, Anturajalka neuvoi haukkuen.

”AauuuuUUUuuuuUUUUUuuuu”, kuului jostain kaukaa, kun Marilyn heräsi krapulan saattelemana. Hän ei löytänyt valokatkaisijaa joten hän siirtyi seinää pitkin yrittäen löytää vessan ovea.
Äkkiä hän törmäsi johonkin pehmeään ja älähti. Marilyn katsoi ylös ja huomasi pimeässä punaisena hehkuvat silmät.
”Ai päivää! Ei kun siis iltoja, voisitko näyttää tien vessaan?” Hän tervehti ja kysyi saman tien kysymyksen samalla kun tarjosi kättään kättelyä varten.
”Juu totta kai”, seinän kolosta astunut Wilhelmina Harker vastasi ja tarttui Marilynin käteen. Hänen punaiset kiharretut hiuksensa korostivat mukavasti hänen vampyyrimaisuuttaan mustien vaatteiden päällä. Hän talutti Marilynin vessaan ja lähti sen jälkeen väistellen pimeässä huoneessa tavaroita vaeltamaan kohti alakertaa.
”Hetkinen, mitä sinä meidän huoneessa teit?” Marilyn huudahti pöntöltä pukaten vessaharjalla oven auki.
”Odotin rakasta Dorianiani, mutta taisin erehtyä kerroksella, anteeksi kovasti”, Mina huudahti vastauksen eteisestä ja poistui käytävään.
”Joo okei..” Marilyn tuumasi itsekseen ja hoiti asiansa loppuun.

Hän löysi krapulalääkettä vessan kaapista ja otti pitkän huikan. Sen jälkeen hän siirtyi takaisin olohuoneeseen ja lähti kulkemaan suoraan eteenpäin koska ei ollut vieläkään löytänyt valonkatkaisijaa. Äkkiä hän kaatui jalkapalliin ja kaatui eteenpäin, mutta yllätyksekseen joku sai hänet kiinni.
”Mutta Mina, sietäisit olla varovaisempi”, seksikäs miesääni sanoi ja tuon äänen omistaja vetikin siinä samassa Marilynin intohimoiseen suudelmaan.
”Hetkinen, sinä et ole Mina!” Tämä seksiääni mies sanoi ja sytytti jalkalampun valon vierestään toisella kädellä kun kannatteli Marilynia toisella kädellä.
”No en todellakaan”, Marilyn sanoi unelmoiden.
”Hmph,” mies tuhahti ja sammutti valon.
”Kuka sinä olet?” Marilyn älysi kysyä.
”Herra Dorian Gray, mutta missä on Mina-rakkaani?” mies vastasi, kysyi, sytytti vastauksensa ajaksi valot ja sammutti taas.
”Kerrosta alempana, kävi jo etsimässä sinua, mutta sanoin väärä huone”, Marilyn vastasi huumassaan katsellen tuota syötävän komeaa miestä joka oli aikalailla miehekkäämpi ja siistimpi aikuisversio Siriuksesta ruskeilla hiuksillaan.
”Kiitän ja poistun”, Dorian sanoi ja lähti pimeässä ovea kohti, mutta Marilyn kipitti hänen peräänsä.
”Ennen sitä”, hän sanoi ja tarttui Doriania olkapäistä ja suuteli häntä suoraan suulle ja pitkään. Pian he irrottautuivat ja katsoivat toisiaan silmiin.
”Olet pahuksen hyvä suutelija,” Marilyn sanoi Dorianille ja tämä lähti.

Marilyn etsi aikansa valokatkaisijaa ja viimein löysi sen. Hän napsautti valot päälle ja huomasi ystävänsä sängyllä nukkumassa.
”Voi..” Hän sanoi ja meni herättämään heidät onnistumatta kuitenkaan siinä.
”Ai jaa teidät onkin ehkä tainnutettu! Mutta minnekäs olen hukannut sauvani?” Hän tuumaili itsekseen ja hoksasi Lilyn sauvan pilkottavan tämän selän takaa menevän nyörien alta. Hän veti sauvan esiin ja kutsui omaa sauvaansa, mikä lensi Marilynin käteen sohvan alta.
”No niin.. Herpaannu, herpaannu ja herpaannu”, hän loitsi taian kaikkiin kolmeen ja nämä heräsivät.
”Morjesta Ruususet, oliko hyvät kauneusunet?” Marilyn kysyi heiltä virnistellen ja muut katsoivat häntä pöllämystyneen näköisinä.
”Sinäkö meidät tainnutit?” Lily kysyi ja otti sauvansa.
”En! Kelmit ne varmaan olivat”, Marilyn puolustautui.
”Kuinka niin?” Jessica kysyi ja alkoi oikoa hamettaan.
”Minä sammuin ja teidät tainnutettiin, kelmit olivat kanssamme, mutta eivätpä ole enää, eikö tuo jo kerro jotain?” Marilyn selosti yhteenvetonsa.
”James on nyt pahassa pulassa!” Lily kivahti tajuttuaan Marilynin olevan oikeassa. Juuri sillä hetkellä alkoi kova myrsky ulkona ja tuuli katkaisi sähköt hotellista, koska siinä oli sähkölinjat eli kaikki toimi sähköllä, eikä taialla.
”Tämäkin vielä.. Muuten Lil, mahdoitko huomata, että kutsuit Jamesia juuri etunimellä?” Christy kysyi sytyttäen valon taikasauvansa kärkeen kuten muutkin.
”Samapa tuo”, Lily vastasi.
”Hieno juttu, olemme jumissa täällä mauttomuuden hotellissa eikä poikaystävistämme juuri tietoakaan”, Jessica marmatti.
”Anteeksi korjaus, mutta teidän poikaystävistänne. Minä ja Peter ei seurustella ainakaan tietoisesti, mutta sen verran tiedän Tonysta, että hän on Tylypahkassa. Ainakin luullakseni..” Marilyn sanoi ja meni sohvalle köllöttämään
”Aivan, enkä minä seurustele Jamesin kanssa toistaiseksi joten..” Lily hoksasi ja antoi itsensä kaatua sängylle ja kaikki rupesivat nukkumaan. Kaikki, paitsi Christy joka hiippaili ulos huoneesta ja meni portaita pitkin ylös katolle seisomaan kaatosateeseen.

”Ulkona näyttää satavan”, Sirius-koira huomautti ikkunan luota noin aamu neljältä. Äkkiä Remus alkoi palautua taas ihmiseksi. Karvoitus lähti ja raajat ja selkä palautuivat normaali mittoihinsa. Silmät muuttuivat jälleen normaaleiksi ja tupsu katosi. Pian hirven ja koiran edessä makasi taas Remus. Sirius ja Jameskin muuttuivat itsekin takaisin ihmisiksi ja antoivat Remukselle peitteen rojujen päältä suojaksi.
”Tuo ei tule koskaan olemaan helppoa”, Remus huokaisi ja korjasi repeytyneet alushousunsa taikasauvan heilautuksella. Hän puki nopeaa ja James koputti kattoluukkuun.
”Matohäntä avaa luukku”, hän huusi alas ja pian Peter avasi luukun varovasti.
”Joko se on ohi?” Hän kysyi vapisten.
”Ei ole, muuten vain päästämme Remuksen nyt vähän juoksentelemaan”, James ärähti Matohännälle sarkastisesti joka otti sanat todesta ja paiskasi luukun täysiä kiinni murtaen samalla Jamesin nenän.
”MATOHÄNTÄ!” James karjui ja Peter avasi jälleen luukun.
”Anteeksi”, hän mutisi ja muut kelmit kiipesivät alas.
”Anna kun minä korjaan tuon”, Remus sanoi Jamesille osoittaen tämän nenää ja heilautti taikasauvaansa lausuen samalla taikasanan.
”Lähdemmekö katsomaan kuinka tytöt voivat? Tainnutustaika tuskin kestää koko yötä,” Sirius totesi ja he lähtivät suuren sateenvarjon alla kohti Kukkivan Mursun hotellia.

Christy oli siirtynyt tasakattoisen talon katon reunalle kaatosateen jatkuessa yhä. Pari salamaakin välähti. Hän antoi hiustensa kastua aukinaisina. Pian hän huomasi sivusilmällä kuinka iso musta sateenvarjo lähestyi rakennusta.

”Kamut, mikä tuo patsas tuolla on?” Peter kysyi hiljaa ja osoitti Christyä luullen tätä patsaaksi.
”Näyttäisi kreikkalaiselta jumalattarelta”, Remus totesi.
”Jumalatar se totta vie on, mutta ei lähellekään kreikkalainen! Se on Christy! Merlin vieköön hän aikoo itsemurhaa!” Sirius huudahti ja syöksyi pois sateenvarjon alta kohti hotellin sisäänkäynti ovia. James ja Remus syöksyivät hänen jälkeensä ja Peterille jäi sateenvarjo.

Pojat juoksivat portaita ylöspäin ja saapuivat viimein katolle.
”Christy”, Sirius sanoi käheästi.
”Kerro rakkaani”, Christy vastasi katse yhä eteenpäin. Hän levitti kätensä.
”Älä tee itsemurhaa, älä ole typerä,” Sirius sanoi astuessaan eteenpäin.
”Jättäkää meidät kahden,” Christy sanoi Jamesille ja Remukselle, jotka eivät lähteneet kuitenkaan.
”Tehkää kuten hän sanoi,” Sirius sanoi ystävilleen.
”Oletko varma?” James ja Remus kysyivät yhtä aikaa.
”Kyllä. Menkää,” Sirius vastasi käheästi ja rykäisi ystäviensä mennessä takaisin sisälle.
”Vitut minä mitään itsemurhaa aio kun on näin mahtava elämä”, Christy sanoi ja nauroi heleästi..
”Mutta kun seisot noin lähellä reunaa”, Sirius vastasi ja otti pari askelta lähemmäs heilaansa.

”Mitä he puhuvat?” Jessica kysyi katolle vievän oven takaa.
”Varmaankin syvällisiä suhteestaan”, Remus vastasi painaen korvansa oveen.
”Olemme mekin ihania ystäviä kun salakuuntelemme heidän yksityiskeskusteluaan”, Lily totesi. Pojat olivat käyneet hakemassa tytöt kuuntelemaan Siriuksen ja Christyn keskustelua.
”En tiennytkään Siriuksen puhuvan syvällisiä”, James totesi. Äkkiä kuului pamaus ja hänen vieressään ollut Lily tarttui häntä kädestä hätkähtäen.
”Ei mitään hätää, salama se vain”, James sanoi hänelle rauhoittavasti ja he painautuivat toisiaan vasten.
”Tule Lily,” James kuiskasi Lilylle ja lähti kuljettamaan häntä kolmanteen kerrokseen.
”Niin?” Lily kysyi käytävässä.
”Halusin vain kertoa, että rakastan sinua”, James sanoi hiljaa. Nuo sanat herättivät Lilyssä taas oudon tunteen.
”Tuota James, tätä on varmaan vaikea uskoa, mutta minäkin rakastan sinua”, Lily kuiskasi ja oli ihme ettei James pompannut riemusta ilmaan vaan he suutelivat hitaasti käytävällä. Kun he irrottautuivat, he istahtivat seinää vasten lattialle.
”Mikset kertonut aiemmin?” James kysyi silitellen Lilyn hiuksia.
”En tiedä James.. En voinut menettää mainettani.. Et taida ollakaan ainut jolla on suuri ego”, Lily hymähti ja suuteli Jamesia poskelle.
”Mennään taas kuuntelemaan ystäviämme”, James sanoi ja he nousivat käsi kädessä ylös ja menivät portaisiin.

”Meidän pitäisi erota”, Sirius sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja astui Christyn luokse ja käänsi tytön itseensä päin.
”Pitäisi? No voi helvetti!” Christy huudahti ja työnsi hänet kauemmas.
”Älä töki minua”, Sirius murisi hiljaa ja tönäisi Christyä paljon rajummin takaisin kuin oli tarkoittanut ja hän kaatui katolle. Tytön ilme lukematon tämän noustessa ylös.
”Mikä helkkari sinua vaivaa?! No sitä saa mitä tilaa”, Christy sanoi ja veti taikasauvansa esiin puolustukseksi.
”Selastuspikamus!” Hän huudahti ja Sirius lensi suoraan päin katolle tuovaa ovea.
”Kampitu!” Sirius karjaisi oman loitsunsa ja Christy lensi komean kiepin takaperin ja kaatui rähmälleen eteenpäin.
”Karkotaseet”, Christy ajatteli samalla kun tähtäsi viholliseen taikasauvallaan tehden sanattoman loitsun. Sirius kuitenkin oli nopeampi ja väisti.
”Etkö parempaan pysty?” Sirius kysyi ja nauroi ivallisesti.
”Kangistumis tyystilys!” Christy huudahti kun Sirius keskittyi nauramiseen. Hänen hymynsä hyytyi kun kädet ja jalat napsahtivat kiinni toisiinsa ja hän näki Christyn lähestyvän.
”Anteeksi, en kuullut viimeisintä, voisitko toistaa?” tämä sanoi ivallisesti ja antoi lentosuukon samalla kun poistui jättäen Siriuksen sateeseen.

Salakuuntelijat nojasivat ovea vasten ja siirtyivät äkkiä pois oven edestä, paitsi Peter joka ei kuullut lähestyviä askelia ja näin ollen Christyn vetäistessä oven auki Peter kaatui suoraan tämän jalkojen eteen.
Christy tuhahti paheksuvasti astuessaan Peterin ohi ja tytöt lähtivät seuraamaan häntä kun taas pojat menivät Siriuksen luo.

”Helvetin helvetti”, Sirius kivahti Remuksen vapautettua tämän kokovartalolukosta.
”Mitä helvettiä tuo äskeinen oli?” James kysyi ymmällään häneltä.
”Kuinka niin?” Sirius kysyi ja sade yltyi.
”Kuinka niin?! Kirosit naisen ja mikä vielä pahempaa, kirosit Christyn”, James vastasi korottaen ääntään.
”No ei ole minun vikani, että hän on tuollainen.. tuollainen.. no tuollainen kuin on!” Sirius ärähti ja paineli sisälle muut vanavedessään.

”Chris, mikä ihme sinuun meni?” Jessica kysyi ihmeissään.
”Tajusin vain millainen idiootti Musta on ja idiooteille on annettava pieni muistutus miten naisia kohdellaan”, hän totesi vastauksen ärtyneenä ja muut älysivät olla kysymättä lisäkysymyksiä.
”Minne me menemme?” Lily kysyi heidän astuttuaan ulos sateeseen.
”Rääkyvään röttelöön tietenkin”, Jessica vastasi ja taikoi jättimäisen pinkin sateenvarjon heidän yläpuolelleen.
”James ja minä muuten menimme yhteen varmasti”, Lily sanoi heidän kävellessään rivakasti Tylyahon poikki.
”Sepä hienoa”, Jessica ja Marilyn alkoivat kehua heti.
”Etkö onnittele minua?” Lily kysyi Christyltä hymyillen, mutta tajusi vahingon liian myöhään Christyn kääntäessä kasvonsa Lilyyn päin.
”Kuule, ei paljon kiinnosta onnitella toista siitä, että tämä on saanut poikaystävän kun itse on eronnut, joten mitä jos sinäkin tunkisit tuon ruman irvistyksen, jota me kutsumme hymyksi, nyt vain perseeseesi ja kerro tuo lainausmerkeissä ilouutinen aamulla, niin katsotaan sitten millä tuulella olen”, Christy kivahti Lilylle jonka hymy hyytyi varsin nopeaa ja he jatkoivat taas matkaa kenenkään puhumatta mitään.

Ensi töikseen Rääkyvässä röttelössä Christy paineli yläkerran suihkuhuoneeseen ja paiskasi oven kuuluvasti kiinni mennessään lämpimään suihkuun.
”Kuivetus,” Jessica loitsi Christyn mekkoon minkä sen omistaja oli heittänyt hetki sitten ulos suihkuhuoneesta. Hän myös kuuraannutti mekon ja laittoi sen nätisti vaatekaappiin ja otti Christyn yövaatteet valmiiksi Christyn sängylle.

Tunnin kuluttua Christy jaksoi vääntää suihkunhanan kiinni ja kietoa itsensä lämpimään kylpytakkiin. Hän astui ulos heidän makuuhuoneeseensa ja muut olivat päättäneet piristää häntä.
”Anteeksi Lily, onneksi olkoon vain sinun ja Jamesin puolesta, Sirius on täysi ääliö ja sen pituinen se”, Christy lateli samalla kun nappasi vaatelipastosta itselleen alusvaatteet ja puki ne ja yövaatteensa hujauksessa.
”Ei se mitään. Me päätimme hiukan piristää sinua joten käy istumaan tähän tuoliin”, Lily sanoi tarjoten Christylle samantyyppistä tuolia kuin kampaamoissa on. Christy istahti tuoliin ja Lily alkoi laittaa hänen kynsiään, Jessica hiuksia ja Marilyn varpaankynsiä.
”Tiedättekös, te olette huippuystäviä”, Christy sanoi jo virnistäen kun hänet oli saatu valmiiksi.
”Eli tiedätte, mutta nyt on Lilyn vuoro”, hän jatkoi ja työnsi Lilyn tuoliin.
”Mutta-,” Lily aloitti, mutta Christy puhui päälle.
”Ei vastaväitteitä. Sinä olet hemmottelusi ansainnut.”

”Tiedättekös, minulla ei ole edes hajuakaan miksi jätin hänet,” Sirius totesi heidän makuusalissaan. He olivat kerääntyneet Siriuksen sängyn ympärille kuuntelemaan Siriuksen ongelmia.
”Eikä varmaankaan hajua miksi kirosit hänet?” Remus kysyi ja sai vastaukseksi pään pudistuksen.
”No Anturajalkahan vain puolusti itseään, eihän muuten naisen raivolta kukaan säästyisi!” Peter totesi ja sai päät kääntymään itseensä.
”Jaa, nimimerkillä kokemusta löytyy vai?” Sirius kysyi virnistäen epäuskoisena.
”No mitä nyt on tullut tytöille sanottua.. Yksinkertainen huimaustaika ja itse rynnätään pakoon”, Peter selitti nolostuen ja päät kääntyivät takaisin Siriukseen.
”Kai tiedät silti mitä sinun täytyy tehdä?” Remus kysyi.
”Jep”, Sirius vastasi ja alkoi jo miettimään.

Kommentit ovat edelleen tervetulleita

Pahoittelen luvun lyhyyttä.

[neiti seko]

lisääääää! JATKOA tänne ja äkkiä!!!

[-Anerya-]

Jälleen kiitokset neiti sekolle ja toivoisin kommentteja nyt vähän muiltakin. Olisi mukava tietää jos ficistäni pidetään. Ja pahoittelen luvun lyhyyttä.

Luku 10. Anteeksipyyntö

Oli tiistai aamu. Aurinko paistoi ulkona ja lumi oli sulaessaan jättänyt jälkeensä pihan täyteen sohjoa.

Jessica, Lily ja Marilyn odottivat huolestuneina Christyn heräämistä. Eivät he krapulasta olleet huolissaan vaan siitä kuinka hän ottaisi vastaan tiedon siitä, että hän ja Sirius olisivat eronneet. Tytöt eivät jaksaneet oikein uskoa, että hän muistaisi muuta eilisillasta kuin sateen. Pian hän alkoikin heräillä ja muut uskalsivat jo varautua. Hän räväytti silmänsä auki siinä samassa.
”Huomenta. Mitäs te siinä katsotte?” Hän kysyi uteliaana.
”Huomenta. Hyvät vai huonot uutiset ensin?” Jessica kysyi ja he polvistuivat Christyn vuoteen äärelle.
”Otetaan nyt ne hyvät ensin”, Christy vastasi ja nappasi farkkunsa sänkynsä jalkapäädystä ja veti ne jalkaansa.
”Minä ja James menimme yhteen”, Lily säkenöi.
”Vihdoinkin! Onneksi olkoon!” Christy huudahti ja veti lilan tunikan ylleen.
”Ja huonot uutiset.. Kuka kertoo?” Lily kysyi ja he silmäilivät toisiaan huolestuneina ja Christy istuutui meikkipöydän jakkaralle ja otti huulipunan käteensä ja veti huulensa vaaleanpunaisiksi.
”Minä kerron..” Jessica uhrautui ja he kerääntyivät taas polvilleen Christyn ympärille.
”Laske tämä käsistäsi ettei se katkea”, Jessica neuvoi häntä, otti huulipunan tämän käsistä, ojensi sen Lilylle ja otti parasta ystäväänsä käsistä ja katsoi häntä yhä huolestuneen näköisenä.
”Chris.. sinä ja Sirius.. te erositte eilen..” Jessica sanoi varovasti.
”Hah, hyvä vitsi. No kertoisitko nyt ne huonot uutiset?” Christy naurahti ja kysyi.
”Chris.. Ne olivat ne huonot uutiset..” Lily sanoi varovaisesti ja Christyn ilme valahti.
”Miksi?” Hän sai kysyttyä shokkinsa lomasta, nousi ylös jakkaralta ja alkoi kiertää ympyrää huoneessa.
”En tiedä. Sirius vain jätti sinut ja sen jälkeen aloitte riidellä ja kirota toisianne”, Marilyn vastasi ja he nousivat ylös lattialta.
”Voi paskan paska..” Christy totesi ja palasi vaatekaapilleen.
”Mitä kirouksia hän käytti ja mitä minä käytin?” Hän kysyi hetken kuluttua penkoen samalla vaatteitaan.
”Sinä käytit ainakin selastuspikamusia, aseista riisuntaa ja koko vartalolukkoa. Hän käytti kamppiherjaa ainakin ja väisti aseista riisunnan. Me kuuntelimme vain oven takana joten emme tiedä tarkasti.
”Jahas.”
”Mitä sinä nyt teet?” Lily kysyi Christyn penkoessaan vaatteitaan.
”Aion näyttää hänelle ettei ero haittaa minua pätkän vertaa ja että siirryn elämässäni eteenpäin”, Christy vastasi ja veti valkoisen minihameen kaapistaan ja alkoi etsiä paitaa. Lopulta hän vetikin vaaleanpunaisen ja kireän topin ulos ja alkoi pukeutua uudestaan. Lopulta he tarkastelivat yhdessä hänen uutta tyyliään peilistä. Christyn napa näkyi ja minihame peitti juuri ja juuri hänen takalistonsa.
”Et.. voisi.. olla.. tyrkymmän .. näköinen..” Lily sanoi hitaasti.
”Kuten sanoin, aion näyttää Mustalle ettei ero haittaa minua ja minä siirryn eteenpäin”, Christy vastasi topakasti ja veti punaiset remmikenkänsä joissa oli sellaiset seitsemän senttiä korkeat korot, jalkaansa.

”Pitäisikö meidän ilmoittaa tytöille, että Ellen on lähtenyt?” James kysyi muilta oleskeluhuoneessa aamiaisen jälkeen.
”Ilmoitetaan niin heidän ei tarvitse olla enää sietää sitä kamalaa löyhkää mikä leijuu siinä talossa”, Remus sanoi.
”Uskonpa heidän käyttäneen ilmanraikastimia, mutta pakko myöntää, että pelottaa kohdata Christy..” Sirius myönsi ja muut totesivat olevan samaa mieltä jos olisivat Sirius. Remus kirjoitti kirjeen ja Sirius mietti mitä sanoisi ex-tyttöystävälleen. James kokosi korttitaloa Peterin kanssa.

”Jessica, ilouutinen! Voimme palata takaisin Tylypahkaan, äitisi on lähtenyt!” Marilyn huusi yläkertaan keittiöstä kirje käsissään. Yläkerrasta kuului riemastunut ja kuuluva:
”WOHOO!”
Marilyn juoksi portaat ylös ja he alkoivat kiireellä pakata. Ei heillä kauaa kestänytkään kun he olivat saaneet kaikki tavarat matka-arkkuihinsa ja raahanneet ne alakertaan.
”Lilyllä on muuten huomenna synttärit!” Christy riemuitsi muistaen asian ja kiinnitti viittansa hakaset. He tarttuivat kukin omaan matka-arkkuunsa ja kaikkoontuivat Tylypahkan porteille. Christy tosin joutui turvautumaan kimppailmiintymiseen, koska ei ollut läpäissyt testiä vielä.

Kelmit talsivat juuri kohti Tylyahoa aikomuksenaan käydä täydentämässä sontapommivarastojaan kun he näkivät tyttöjen ilmiintyvän porteille. He pinkaisivat tyttöjä kohti.
”Hei tytöt”, he sanoivat yhtä aikaa ja nostivat kysymättä edes lupaa heidän matka-arkkunsa ylös maasta ja lähtivät kantamaan niitä kohti linnaa.
”Hei kulta”, Lily sanoi Jamesille ja suukotti tätä kevyesti huulille.
”Hei itsellesi”, James vastasi hymyillen.

”Hei Chris”, Sirius sanoi tytölle ja valmistautui selkäsaunaan.
”Hei Musta”, Christy sanoi kuitenkin ihmeen tyynesti ja asteli Marilynin kanssa edeltä jo vähän nopeammin sisälle linnaan.

”Mennäänpäs käymään ensin oleskeluhuoneessamme”, Christy neuvoi ja he lähtivät kohti Rohkelikkotornia.
”Kärpäskerttu”, Marilyn sanoi lihavalle leidille joka päästi heidät sisään. He kävivät viemässä viittansa makuusaliinsa ja palasivat sen jälkeen alas. Christy keräsi tietenkin heti katseet itseensä niukalla puvustuksellaan Marilynin pyöritellessä hiuksiaan jotka olivat muuten tänä aamuna kirkkaan pinkit ja suorat tasajakauksella.
Christy meni sohvalle ja heilautti eilen leikatut hiuksensa taakse. Hänellä oli nyt ilmavat otsahiukset ja muut hiukset olkapäihin asti.
Marilyn oikaisi hiukan punaista poolopaitaansa missä oli Rohkelikon tunnus edessä, istuutuessaan alas ikkunan edessä olevaan tuoliin, koska neljännen, viidennen ja kuudennen luokan pojat eivät antaneet Marilynille tilaa istuutua Christyn viereen. Siinä samassa Kelmit, Lily ja Jessica pelmahtivat huoneeseen juuri kun Christy sanoi jotain hauskaa ja pojat nauroivat hänen tahdissaan.
Christy vilkaisi Siriuksen reaktiota ja sen lyhyen katsekontaktin ajan kumpikin kohotti kulmiaan merkitsevästi ennen kuin alkoi taas jutella uusien ihailijoidensa kanssa.

Sirius ei ajatuksissaan huomannut minne oli menossa kunnes oli jo liian myöhäistä hänen astuessaan tyttöjen makuusaliin vieviin portaisiin, jotka muuttuivat liukumäeksi ja Marilyn ja Lily liukuivat painavat arkut mukanaan hänen päälleen.
”Auh!” He kaikki äännähtivät ja kaikki oleskeluhuoneessa kääntyivät katsomaan.
”Voi Musta”, Christy sanoi pilkallisesti ja loitsi oman matka-arkkunsa ilmaan ja siirsi Siriuksen jalat karmien välistä oleskeluhuoneen puolelle jolloin liukumäki muuttui taas portaikoksi ja Christy lähti makuusalia kohti leijuttaen taikasauvansa avulla matka-arkkuaan Marilyn, Lily ja Jessica vanavedessään matka-arkkuineen.
”Chris, miksi olet noin ilkeä Siriukselle?” Marilyn kysyi purkaessaan tavaroitaan kaappiin.
”Koska hän kirosi minut. Naisia ei kirota”, Christy selitti ja taikasauvan heilautuksella hänen vaatteensa leijailivat omille paikoilleen.
”Ja nyt, suonette anteeksi, minun pitää mennä iskemään poikia”, hän jatkoi ja teki lähtöä.
”Odota niin tulen kanssasi”, Jessica kiiruhti ja heitti raidallisen puseronsa pois turkoosin niskalenkkitoppinsa päältä. Hän vaihtoi vielä ruskean nahkavyönsä tummansiniseen farkkuvyöhön joka kimalteli kivasti. Hän heilautti vielä taikasauvaansa jolloin hänen hiuksensa kihartuivat laimeasti. Christykin päätti vielä tehdä jotain hiuksilleen ja laittoi etuhiukset hopeisella pinnillä sivulle kiinni.
”No niin mennään,” hän sanoi Jessicalle ja he lähtivät alakertaan ja Marilyn ja Lily kuulivat vislaukset makuusaliin asti.

Kelmit olivat menneet lounaalle siinä samassa kun tytöt ottivat matka-arkkunsa heiltä.
”Joko tiedät mitä sanoa Chrisille?” Remus kysyi Siriukselta.
”Itse asiassa ei hajuakaan,” Sirius tunnusti.
”MITÄ?!” Muut karjaisivat hänelle.
”No en keksinyt mitään hyvää sanottavaa”, Sirius puolustautui ja hänen katseensa kertoi kaiken.
”Et keksinyt hänestä siis muuta kuin huonoja asioita?” Peter kysyi ja otti viinirypäleitä.
”Ei vaan en keksinyt miten muotoilisin asiani hänelle. Enkä edes tiedä mitä asiaa minulla on hänelle”, Sirius selitti äimistyneenä.
”D’oh!” Remus ja James sanoivat yhtä aikaa. Heille ei kuitenkaan jäänyt aikaa miettiä asiaansa kun jokaisen Suuressa salissa olevan pojan pää kääntyi oville. Kelmitkin katsoivat ja Peteriltä tippui jauhelihakeittoa suustaan hänen tuijottaessaan Christyn kaula-aukkoa. Tytöt kävelivät kuin mallit catwalkilla heidän ohitseen.
”Miksi ihmeessä jätin nuo sääret?” Sirius kysyi huokaisten raskaasti.
”Jaa-a”, muut vastasivat ja jatkoivat syömistä.

”Huomasitko kuinka Sirius tuijotti sinua?” Jessica kysyi hymyillen Christyltä ja he vilkaisivat kummatkin poikiin jotka istuivat noin viiden metrin päässä heistä. Kelmit katsoivat heitä koko ajan ja kun tytöt huomasivat heidän olevan katsekontaktissa, he vilkuttivat kelmeille kuin Halle Berry konsanaan. Pojat käänsivät siinä samassa katseensa pois ja Lily ja Marilyn astuivat saliin aiheuttamatta mitään erityisiä pään käännöksiä ja he menivät ystäviensä luokse istumaan.

”Siirrytäänkö lähemmäs heitä istumaan?” Lily kysyi muilta tarkoittaen kelmejä.
”Siirrytään vain”, muut vastasivat ja he siirtyivät.
”Hei kaikki”, Christy tervehti heitä pirteästi.
”Hei vain päivänsäde, minne atraimesi hukkasit?” James kysyi hämillään.
”Nääh, jätin sen nyt lounaan ajaksi kaappiin”, Christy vastasi hymyillen ja istuutui Siriusta vastapäätä, joka tuijotti häntä suu raollaan. Remus vilkaisi Siriukseen merkitsevästi ja sanoi ääneti:
”Nyt olisi hyvä aika.”
Siriuksella oli huulilta lukemisen taito hallussaan ja pudisti Remukselle hiljaa päätään.
Siinä he juttelivat Lilyn & Jamesin ja Jessican & Remuksen kuherrellessa keskenään.
”Tuota noin, Christy, olisi hiukan asiaa”, Sirius sanoi viimein kun Christy teki lähtöä.
”Jaahas”, hän sanoi ja otti pojan huomaamatta ruokailuveitsen toiseen käteensä ja Sirius johdatti heidät ulos Suuresta salista parien jatkaessa pussailua.

”Mitä asiaa?” Christy kysyä töksäytti heidän saavuttuaan tähtitorniin. Sirius aukoi päätään löytämättä kuitenkaan sanoja.
Hetken kuluttua kun Sirius ei vieläkään saanut sanaa suustaan, Christy kyllästyi.
”Jaahas”, hän sanoi ja teki lähtöä.
”Ei odota”, Sirius äkkiä sanoi ja tarttui Christyä käsivarresta.
”No kerro äkkiä asiasi, ei minulla ole kovinkaan paljon aikaa kuunnella täällä sinun turhanpäiväistä sanahelinääsi. Tai siis jos tulisi edes sanaakaan”, tyttö kivahti ja ravisti pojan otteen irti.
”Sitä vain, että olen pahoillani, että kirosin sinut”, Sirius sanoi allapäin. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään.
”Aha”, Christy lopulta töksäytti ja meinasi taas lähteä.
”Aha? Etkö muuta sano?” Sirius kysyi epäuskoisena ja loitsi oven kiinni ennen kuin Christy kerkesi tarttua edes kahvaankaan. Tämä palasi vihaisena Siriuksen eteen.
”No en, voisitko lopettaa tuon säälittävän ja tekopyhän anteeksi pyyntö ilmeesi, se ei näet tehoa minuun”, Christy paukautti ja teki uudelleen lähtöä, mutta Sirius tarttui häntä uudelleen käsivarresta eikä päästänyt irti saaden Christyn vetämään veitsen esiin.
”Päästä irti tai saat kokea alakerrassasi jotain erittäin kivuliasta”, hän uhkasi pidellen veistä pojan nivusten korkeudella.
”Et uskaltaisi”, Sirius sanoi kohottaen leukaansa ylimielisesti.
”Ai haluatko kokeilla?” Christy kysyi siristäen silmiään ja kohottaen toista kulmaansa.
”Mitä kokeilemista siinä olisi kun kumpikin tiedämme ettet pystyisi siihen?” Sirius kysyi ja tarttui Christyä ranteista ja pakottaen tämän seinää vasten. Hän puristi tyttöä lujasti vasemmasta ranteesta ja tämä pudotti veitsen alistuneena.
”Sitähän minäkin ajattelin”, Sirius sanoi ja katsoi Christyä syvälle silmiin. Äkkiä silmät kuitenkin siristyivät hiukan vihasta Christyn kohottaessa nopeasti polvensa kohti Siriuksen tiedätte-kyllä-mitä. Poika-parka lyyhistyi nopeasti pidellen haarojen väliään ja haukkoen henkeään syvään.
”Ääliö”, Christy sanoi ja nappasi veitsen lattialta.
”Älä lyö!” Sirius parahti.
”Kerro yksikin syy miksen löisi?” Christy kysyi ja kohotti kulmiaan.
”Koska olet liian pelkuri lyödäksesi!” Sirius huusi ennen kuin kerkesi estää itseään. Christyn silmissä välähti ja hän iski veitsen läpi Siriuksen poskesta ja veitsi tuli läpi toisesta poskesta.
”Ai liian pelkuri? Maista sitä”, hän sanoi ennen kuin lähti ranteitaan hieroen pois.

”Taasko me menemme salakuuntelemaan heitä?” Lily kysyi kikattaen heidän hiippaillessa kohti tähtitornia.
”Ja kuinka me edes tiedämme, että he ovat siellä?” Jessica kysyi Remuksen reppuselästä koska hänen kenkänsä kolisivat ikävästi kävellessä ja mehän kaikki tiedämme kuinka hygieenista se olisi hipsuttelu valkoisin sukin Voron siivoamilla käytävillä.
”Usko huviksesi, he ovat siellä”, James sanoi jaksamatta selittää sen kummemmin.
”Se on Siriuksen vakiopaikka selvittää välejään jonkun tytön kanssa”, valaisi Remus.

Pian he saapuivatkin tähtitornin ovelle ja kuulivat lähestyviä askelia. Nopeasti he pujahtivat oven taakse, mutta ovi kalahtikin kiinni raoltaan. Kaikki painoivat korvansa ovea vasten. He eivät erottaneet sanoista selvää, mutta äänestä päätellen Christyllä oli suunvuoro. Kohta taas kuului kun veitsi kalahti lattialle. Heti perään kuului kun ruumis valahti alas ja Christy sanoi jotain. Heti jälkeen kuului askeleita. Äkkiä joukko perääntyi tytön paukauttaessa oven auki. Christy loi heihin turhautuneen katseen ja huudahti:
”Ei kai taas!”
Sen jälkeen hän lähti nopeasti portaita alaspäin ja tytöt ampaisivat perään. Kelmit menivät sisään torniin. Siellä Sirius makasi kuin pahainen rakki maassa tuskaisen ilmeen kera.
”Mitä tapahtui?” James kysyi ja auttoi ystävänsä istumaan.
Sirius mumisi jotain ja hyvä ettei pyörtynyt. Muiden ilmeet olivat äärimmäisen kauhistuneet.
”Kuinka hän saattoi iskeä häntä veitsellä?” Peter kysyi tärisevällä äänellä.
”Jaa-a. Sen siitä saa kun suututtaa naisen”, James sanoi tietäväisenä ja nosti Siriuksen ylös.
”Se on sitten sillä selvä”, Remus totesi.
”Mikä on?” Peter kysyi Siriuksen puolesta kohottaen katseensa.
”Teidän täytyy palata yhteen”, Remus vastasi. Siriuksen silmät laajenivat äkkiseltään ja hän esitti viiltävänsä kaulansa käsillään, koska ei voinut puhua. Veitsi törrötti edelleen hänen poskistaan.
”Tulehan niin viemme sinut Sairaalasiipeen”, James sanoi ja he lähtivät taluttamaan Siriusta sairaalasiipeen.

”Hänelle ei jää arpia ja on tuota pikaa valmis”, matami Pomfrey sanoi heti kun James oli kertonut mitä oli tapahtunut.
”Oletko varma?” Remus kysyi huolissaan. Ulkonäkö oli Siriukselle kaikki kaikessa.
”Varma”, matami vastasi ja kiskaisi veitsen pois, minkä jälkeen hän korjasi haavat loitsulla.
”Merlin sentään.. Tuota en halua kokea toista kertaa”, Sirius sanoi tunnustellen poskiaan.
”Et varmastikaan”, matami Pomfrey hymähti ja kelmit lähtivät.
”Mitä sinä nyt sanoit hänelle, että hän noin tulistui?” James kysyi.
”Taisin lipsauttaa, että hän on pelkuri..” Sirius vastasi huokaisten raskaasti.
”Sinä se et taida koskaan oppia ettei naisia kannata haukkua pelkuriksi”, Remus huokaisi ja he lähtivät oleskeluhuoneeseensa.

[neiti seko]

voi Sirius-parkaa. ja haluan vieläkin jatkoa! kuinka monta osaa tähän muuten tulee??

[-Anerya-]

neiti seko, en tiedä vielä osien määrää. Kiitos kommastasi

Luku 11. Uimaanhan tänne tultiin

”Mitä sinä Remus muuten ehdotitkaan siellä Tähtitornissa?” Sirius kysyi heidän pelatessa räjähtävää näppäystä oleskeluhuoneessa.
”Sitä vain, että sinun ja Christyn pitäisi palata yhteen”, Remus sanoi ja hänen korttinsa räjähti hänen lyödessä sen Peterin kortin päälle.
”Palata yhteen?! Mitä oletko hullu? Etkö näe mitä se nainen pystyy tekemään?! Hänhän tappaisi minut!” Sirius aloitti heti protestoinnin ja kortit hänen käsissään räjähtivät.
”Ehkä niin, mutta kannattaa kokeilla”, James yhtyi Remuksen puheisiin ja löi oman korttinsa.
”Hyvä on, kokeillaan, mutta kuinka helkutissa aion tehdä sen?” Sirius myöntyi ja kurtisti kulmiaan surullisesti.
”Mietitään sitä myöhemmin, tytöt saavat auttaa meitä”, James totesi ja nappasi pakasta kortin.

”Chris hidasta vauhtia”, Jessica huudahti käytävää paljon kauempana marssivalle Christylle. He perässä juoksijat kiihdyttivät vauhtia, mutta niin teki Christykin. Oli suorastaan ihme kuinka joku pystyi juoksemaan niin nopeasti Christyn kengillä. Lily, Marilyn ja Jessica saivat hänet kiinni seuraavien portaiden alapäässä, mutta he jatkoivat kävelyä yhä nopeaan tahtiin.
”Hitto kuinka ihminen voi vihata jotakuta näin paljon?” Christy kysyi kiihdyksissään heidän siirtyessä liikkuvaan portaikkoon saamatta vastausta.

He kulkivat Christyn tahdissa pihamaalle.
”Huh, kuinka voi olla näin kuuma keli kun lumetkin sulavat, vaikkei ole vasta kuin melkein helmikuu?” Lily kysyi hiljaisuuden vallitessa heidän seisoessa järven rannalla. Muut huomasivat hänen olevan oikeassa. Keli oli suorastaan hiostava. Kun katsoi pihamaata, saattoi huomata ettei siellä ollut kuin lätäköitä ja muutama kinos varjoisissa paikoissa.
”En tiedä, mutta minun mielestäni meidän pitäisi nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää”, Christy sanoi jo rauhoittuen ja kokeili onko vesi kylmää. Se oli, muttei liikaa.

”Oletko varma, että tämä on hyvä ajatus?” Lily kysyi ottaen pyyhkeitä kylpyhuoneesta.
”Ehdottomasti. Tämän päivän jälkeen tarvitseekin hiukan jäähdyttelyjä”, Christy vastasi laittaessaan hiuksiaan pampulalla kiinni.
 ”Niin, ymmärtäkää tekin nyt vähän mitä Chris on saanut tänään kokea”, vaaleanpunaisiin bikineihin pukeutunut Jessica sanoi ja Marilyn tuhahti sitoessaan nyt punaiset hiuksensa ranskanletille. Hänen oli ollut kuulemma pakko muuttaa hiustensa väriä koska hänen bikininsäkin olivat punaiset.
”Marilyn, anteeksi että puutun tähän, mutta punaiset hiukset eivät sovi sinulle. Anteeksi”, vihreisiin bikineihin sonnustautunut Lily kommentoi tarkastellen Marilynia peilin kautta ja sai hiuksensa nätisti kahdelle letille.
”Hän on oikeassa”, violeteissa bikineissä keikistelevä Christy sanoi. Lily vilkaisi Christyn selkää peilistä, mutta käänsikin päänsä kokonaan tyttöön päin.
”Milloin olet ottanut tatuoinnin?” Lily kysyi siirtyen lähemmäs.
”Olisinkohan viikko sitten kun olimme Jessican kanssa kaksisten Tylyahossa.. Eikö olekin hieno?” Christy vastasi arvioiden ja näytti selkäänsä. Hänen alaselässään totta vie oli mustalla painettuna symmetrinen gootti-rokkari tatuointi.
”Ihan hieno, mutten silti luovu mielipiteistäni tatuointeja ja muita lävistyksiä paitsi korvakoruja kohtaan, mutta se on sinulla silti ihan hieno”, Lily sanoi vaivautuneena. Jessica kääntyi nopeasti tuon muita lävistyksiä –kohdan kohdalla selin Lilyyn.
”No itse asiassa siitä puheen ollen..” Christy sanoi vaivautuneena ja katsoi käsiinsä samoin kuin Marilyn.
”Mitä?” Lily kysyi tietämättömänä.
”Usko pois Lily, me tiesimme kyllä mielipiteemme”, Christy sanoi kohottaen katseensa ja asteli Jessican vierelle. Marilyn siirtyi Lilyn taakse ollakseen valmiina ottamaan kiinni.
”Me? Kuinka niin me?” Lily kysyi ja kaikki huoneessa olleet katsoivat Jessicaa, joka parhaansa mukaan yritti olla kiinnostunut kynsistään ja olla huomaamatta sitä kuinka tunsi katseet selässään. Viimein hänen oli pakko kääntyä.
”Mitä te siinä katsotte?” Jessica kysyi hämmästyneen kuuloisena ja asetti käsivartensa menemään navan päältä ennen kääntymistään.
”Jessica, ole hyvä ja ota kätesi pois napasi päältä”, Lily sanoi hengittäen syvään Marilynin pidellessä tätä kädestä. Jessican suunpielet nykivät ja hyvin hitaasti hän siirsi kätensä.

”EIIII!” Kuului oleskeluhuoneeseen asti.
”Mikäköhän siellä nyt on hätänä?” Remus kysyi kohottaen katseensa shakkilaudasta, jolloin James käytti tilaisuutta hyväkseen ja nappasi Remuksen kuningattaren pois laudalta.
”En tiedä eikä nyt oikein kiinnostakaan tietää”, sohvalla makaileva Sirius kommentoi pidellen jääpussia haaroillaan, jotka hän oli kolauttanut pöydännurkkaan noustessaan. Se oli tietenkin saanut entisenkin kivun palaamaan.

”Ota rauhallisesti Lily, ota rauhallisesti”, Jessica rauhoitteli Lilyä joka tuijotti kuin vaarallistakin asetta Jessican navassa kiiltelevää timanttista korua.
”Miksette kertoneet minulle?” Lily kysyi haukkoen henkeään ja Christy ojensi tälle ystävällisesti happinaamarin minkä he olivat kössineet kerran Sairaalasiivestä pahan päivän varalle.
”Koska tiesimme reaktiosi. Kuule, tiedämme olevasi pois raiteilta, mutta meidän kehomme joten saamme tehdä niille mitä lystää”, Christy sanoi rauhallisesti.
”Kyllä kyllä, yritän vasta tottua ajatukseen”, Lily huokaisi ja nousi ylös vilkaisten vielä kerran Jessican napaa pahasti.

Tylypahkassa ei ollut paljon oppilaita koska suurin osa oli lähtenyt kotiinsa viettämään lomaviikkoa. Tytöt tallustelivat hiljakseen lenkkarit jaloissaan järven rantaan. He jättivät kenkänsä ja pyyhkeensä läheisen suuren tammen vierelle
”Hyi kun vesi on kylmää”, Lily tokaisi heti koettaessaan varpaallaan vettä.
”Nopeastihan siihen tottuu”, Jessica sanoi ja lähti hiljalleen kävelemään syvemmälle veteen. Christy näytti perääntyvän.
”Niin juuri nopeastihan siihen tottuu”, hän huudahti ja juoksi veteen nopeasti ja heti syvemmälle kuin Jessica oli edennyt. Äkkiä tyttö ikään kuin tipahti pinnan alle, mutta palasi äkkiä.
”Saatana äkkisyvää!” Hän pärskäytti ja ui lähemmäs rantaa.
”Tulkaa nyt tekin, tarkemmin ajatellen vesi on lämmintä!” Jessica huusi Lilylle ja Marilynille rantaan päin noin kuuden metrin päähän.
”Pitäisikö?” Marilyn kysyi Lilyltä hieroen käsiään kylmästä tuulen puuskasta johtuen, mikä meni nopeasti ohi.
”Joo..” Lily sanoi harkiten ja hiljaa.
”Lasken kolmeen, sitten juostaan”, Marilyn sanoi.
”Yksi.. kaksi.. kolme!” Ja he juoksivat vettä kohti. Juuri ennen kuin he astuivat veteen, Lily jänisti ja teki äkkipysähdyksen ja liukastui maalle.
”Tule jo Lil”, Marilyn huusi Christyn ja Jessican luota.
”Niin, tule jo”, Jessica ja Christykin kannustivat.
”Enkä!” Lily huusi takaisin.
”Pitääkö tulla hakemaan vai tuletko itse?” Jessica kysyi yhä huutaen. Vastaus oli siinä, että Lily lähti karkuun eikä kerinnyt edes napata pyyhettään tai kenkiään. Uimarit uivat yhtä aikaa rantaan ja aloittivat takaa-ajon.

”Mitä ihmettä tuolla alhaalla tapahtuu?” Peter kysyi tuijottaen ikkunasta alas. Muut kelmit ponkaisivat siinä samassa katsomaan. Alhaalla kolme hahmoa jahtasivat neljättä ja kaikki liukastelivat välillä.
”Ne taitavat olla meidän omat raivottaremme”, Sirius vastasi ja James avasi ikkunan.
”Hei”, hän huusi ikkunasta. Takaa ajettava käänsi päätään.
”James!” Lily kirkaisi hänelle.
”Auta minuaaah!” Hän kirkui vielä päälle sohjopallon lentäessä häntä kohti. Kelmit vain nauroivat.
”Anteeksi, mutta sihtini ei taida kantaa noin kauas”, James huusi takaisin hymyillen.

”Ajetaan se laiturille”, Marilyn sanoi ja he tekivät kuvionsa. Jessica esti Lilyn pääsyn linnaan päin, Christy juoksi Lilyn takana ja Marilyn juoksi Lilystä katsottuna lounaassa. Marilyn loitsi jonkin taian Lilyn eteen joka sai tytön kääntymään juuri siihen suuntaan kuin muut kolme halusivat. Nyt he pitivät kuvion ja Marilyn loitsi uudelleen saaden Lilyn kääntymään takaisin pyyhkeiden suuntaan. He lähestyivät Lilyä joka suunnasta, joka tajusi suunnitelman vasta juostessaan laiturille.
”Te olette ilkeimpiä ja katalampia ihmisiä keitä tunnen!” Lily huudahti alakynteen jääneenä ystävilleen heidän taluttaessa häntä kohti laiturin päätyä.
”Uimaanhan tänne tultiin”, Marilyn nauroi.
”Ala uida,” Jessica naurahti ja he heittivät Lilyn järveen. Tyttö-ressu kirkaisi hypäten osittain vapaaehtoisesti, osittain vähemmän vapaaehtoisesti järveen.
”Jaa että lämmintä vai?!” Tämä kirkui noustessaan pintaan.
”Jep”, muut vastaisivat ja hyppäsivät Lilyn seuraksi.
”Otetaan uintikisa”, Christy ehdotti.
”Okei, kuka on tuomarina ja kuka vastaan kuka?” Marilyn kysyi.
”Minä vastaan Jessica”, Christy ehdotti ja virnisti. He kaksi olivat heistä neljästä parhaimmat ja nopeimmat uimarit.
”Okei, laiturin päästä käytte vastarannalla ja takaisin sopiiko?” Lily ehdotti ja tytöt hyväksyivät.
”Minä menen toiseen päähän varmistamaan että he myös käyvät siellä”, Lily sanoi ja lähti uimaan.

”Oi että tekisi mieli uimaan”, Remus sanoi äkkiä oleskeluhuoneessa. James kohotti katseensa lehden takaa.
”Miksi ihmeessä?” Hän kysyi.
”En tiedä, tuli vain sellainen tunne”, Remus sanoi viattomasti. Sirius vilkaisi ikkunasta.
”Jaa jaa, että tyttöjen luokse tässä mennään. Kuka toimii pohjaan vetäjänä ja kuka pelastaa ja kenet?” Hän kysyi virnistellen.
”Ei mitään sellaista”, Remus sanoi nyrpistellen nenäänsä Siriukselle.
”No mennään sitten”, James sanoi ja he lähtivät vaihtamaan uimahousuja päälleen.

”Okei”, Lily huusi hengästyneenä vastarannalta Kielletyn metsän laidalta.
”Hep”, Marilyn karjaisi ennen kuin kilpailijat kerkesivät valmistautua. He kuitenkin ampaisivat siinä samassa matkaan.
”Ja kilpailijamme Chris jää jälkeen,” Lily kuulutti.
”Mutta hän kirii,” Marilyn huusi laiturilta.
”Ja he ovat tasoissa!” Lily karjui Jessican ja Christyn uidessa jo puolessa välissä matkaa.
Hänen huomionsa herpaantui hetkeksi hänen huomatessaan Kelmien talsivan rantaa kohti.
”Voi elämän kevät ja helvetin takatalvi”, hän sanoi itselleen ja viittoi Marylle katsomaan taakseen, joka ymmärsi vinkin ja kääntyi. Nyt Christy ja Jessica olivat jo toisella rannalla ja lähtivät uimaan takaisin, kun Kelmit olivat jo puolessa välissä matkaa kohti rantaa.
”Nopeammin nopeammin perkele ettekö nopeampaa pääse?!” Marilyn aloitti kannustamisen taas vaihteeksi huutaen saaden tyttöihin hiukan lisää vauhtia. Hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kävellä laiturin alkuun ottaakseen vauhtia ja ampaisi rannasta päin laiturin toiseen päähän ja hyppäsi niin pitkälle kuin pystyi. Ennen kuin Kelmit kerkesivät edes tiputtaa pyyhkeitään, Christy ja Jessica läppäisivät Marilynin käsiä yhtä aikaa hyvin hengästyneinä.
”Tasapeli, uidaan Lilyn luo”, Marilyn sanoi heille.
”MITÄ?! Miksi?” Uimarit kysyivät haukkoen henkeään syvään.
”Koska Kelmit ovat toisella rannalla”, Marilyn antoi nopean selityksen ja he lähtivät uimaan selkää Lilyn luokse. He ymmärsivät sen verran kaikki, ettei Christy halunnut nähdä Siriusta.

”Tulkaa jo”, Lily hoputti heitä hiljaa taputtaen hermostuksissaan samalla jalkaansa. Tytöt olivat kuoleman hengästyksissä jo melkein vastapäisellä rannalla kun Lily ampaisi veteen ja ui heidän luokseen. Hän tarttui Jessicaa vyötäisiltä ja alkoi uida tämä taakkanaan kohti rantaa. Marilyn teki saman Christylle.
”Huoh, lääh, puuh”, Jessica ja Christy huokailivat päästessään maan kamaralle.

”Voi heitä, lähtivät pakoon”, Sirius sanoi muille heidän jättäessään pyyhkeensä tyttöjen pyyhkeiden kanssa samaan läjään.
”Otetaan heidät kiinni”, James sanoi ottaessaan rillit päästään.
”Selvä”, muut sanoivat virnistellen ja he lähtivät viattomin mielin juoksemaan laituria pitkin hypäten yhtä aikaa molskahtaen näyttävästi.

”No nyt ne tulee”, Lily tiedotti heidän istuessaan kivisellä hiekalla.
”Juostaan metsään piiloon”, ehdotti Marilyn. He nousivat siinä samassa ja kipittivät syvälle metsään maahan varisseiden kuusen ja männyn neulasten pistellessä heidän jalkojaan.

”Minne he katosivat?” James kysyi palattuaan sukelluksista pinnalle.
”Juoksivat metsään”, Peter ilmoitti räpiköidessään eteenpäin.
”Voi helvetti, juoksua vielä tämän päälle”, Remus manasi ja alkoi uimaan rivakammin kuten muutkin.

”Suunnitelmaa?” Lily kysyi heidän kipittäessä syvemmälle metsään.
”Ööh.. Itse asiassa ei”, Jessica sanoi viattomasti ja he pysähtyivät.
”Minulla on”, Marilyn sanoi.
”Kerro toki meillekin”, muut sanoivat yhtä aikaa.
”Juostaan tuohon suuntaan, sen jälkeen takaisin metsän laidalle, katsotaan ovatko pojat jo metsässä, jos eivät, lähdetään uimaan sukeltaen takaisin rantaan”, hän selitti.
”Ja miten ajattelit pidättää hengitystäsi sen ajan, että pääset rantaan?” Jessica kysyi kurtistaen kulmiaan.
”Se aukko on vielä tyhjä”, Marilyn sanoi ja he kaikki ottivat samanlaisen asennon hieroen toisella kädellä leukaansa ja toisen käden laittaen pallean päältä tukien toista kättä.
”Ruoko tai bambupillien avulla”, Lily äkkiä hoksasi.
”Anteeksi?” Täysiveriset noidat kysyivät.
”Näytän sitten”, Lily hymähti ja he lähtivät juoksemaan oikealle.

”Kerrataanpa vielä, miksi me oikein edes yritämme ottaa heitä kiinni?” Remus kysyi varmaan jo kymmenettä kertaa heidän harhaillessa metsässä.
”Viettääksemme laatuaikaa heidän kanssaan tietenkin”, James vastasi kärsivällisesti ja oli törmätä puuhun ellei Remus olisi kerinnyt estää häntä.
”Varovaisesti kuomaseni, ilman rillejä ei ole hyvä olla”, hän totesi.
”Joo, sen minäkin jo huomasin”, James vastasi. Toki hän näki hyvin ilman silmälasejaan, mutta silti hänellä oli ongelmia huomata asioita ellei keskittynyt täysillä katsomaan eteensä.
”Äh, emme harhailemalla saa heitä koskaan kiinni”, Sirius sanoi ja muuttui koiraksi, kuten James hirveksi ja Peter rotaksi. James-hirvi kumartui sen verran, että Remus pääsi kiipeämään hänen selkäänsä. Koirakin kumartui ja rotta vilisti hänen päänsä päälle. Nyt he juoksivat täyttä häkää siihen suuntaan missä he nuuhkivat tyttöjen juoksevan.

”Onko vielä pitkä matka Mary?” Christy kysyi heidän juostessaan kuin viimeistä päivää eteenpäin.
”Voimme kääntyä nyt”, Marilyn sanoi ja he tekivät käännöksen oikealle. Siihenkin suuntaan he juoksivat vaikka kuinka kauan ja pian alkoi kuulua laukka-askelia takaapäin.
”Mitä helkkaria? Jessica, taasko ne hyökkäävät?!” Christy karjaisi Jessicalle.
”Ilmeisesti. Kertakäyttösingot esiin”, tämä sanoi ja pian he saapuivat metsän laitaan. Lily kurkisti varovasti puun takaa katsellen eri puolille Tylypahkan tiluksia, järven rantaa ja metsän laitaa.
”Reitti selvä”, hän tokaisi ja he kipittivät ruokojen luokse.
”Kuinkahan nämäkin täällä kasvavat?” Marilyn kysyi taittaessaan pitkän ruo’on.
”Varmaankin professori Verso tuonut jostain ja istuttanut”, Lily sanoi tietäväisesi ja puhdisti oman ruokonsa puhaltamalla sen sisään. Kohta kaikilla oli hyvä, noin 60 senttimetriä pitkä ruoko.
”Laittakaa toinen pää suuhunne ja sukeltakaa niin syvälle, että ruo’on toinen pää on pinnalla, sen kautta saatte happea,” Lily selitti ja he kahlasivat veteen.

”Hemmetti he kerkesivät järveen”, James murahti ja he pysähtyivät muuttumaan taas ihmisiksi ja juoksivat rantaan. He kahlasivat niin kauas, että vain pää oli enää pinnalla. Sitten he sukelsivat hurjaa vauhtia.

”Kuinka kaunista”, Jessica ajatteli avatessaan silmänsä veden alla. Yleensä hän sukelsi silmät kiinni. Vesi oli turkoosin väristä pinnan alla ja melko puhdasta. Hän huomasi pienen vedenneito parven uiskentelevan syvemmällä jotain kuviota. Paikka, missä vedenneidot uivat, näytti Jessicasta aivan joltain kauniin kaupungin raunioilta. Eräs iso kivi oli varmaankin ollut ennen rakennus. Jessica päätti vielä jonain päivänä käydä uimassa tuolla veden alaisessa kaupungissa. Hän katseli oli kukaan muu ystävyksistä huomannut tuota henkeäsalpaavaa näkyä. Ilmeisesti he kaikki olivat. Lilyn katse, minkä Jessica pystyi näin selkeässä vedessä hyvin havaitsemaan, oli suunnattu kohti kaunista vaaleanpunaista ja keltaista vesikukkapensasta. Marilyn ei enää katsellut mihinkään muuhun suuntaan kuin eteenpäin. Christy käänsi katseensa heidän oikealle puolelle. Hyvä juttu ettei hän ruvennut hätiköimään, koska hän huomasi jättiläiskalmarin uiskentelevan suurin piirtein siinä kohdalla, missä he olivat aiemmin uineet. Myös heidän nykyiseen suuntaan uivat kirskuristajat aiheuttivat Christyssä kylmiä väreitä, mutta hänkin käänsi päänsä takaisin vedenneitoihin, mikä rauhoitti kummasti.

Lilystä tuntui, ettei maailmassa voinut olla mitään kauniimpaa kuin tuo näky heidän vasemmalla puolellaan. Hän katseli kuinka vedenneidot olivat alkaneet soittaa harppujaan ja kaunis melodia täytti tyttöjen korvat. Hiljalleen, tajuamatta sitä itse, hän antoi ruokopillin lähteä suustaan tämän kellahtaessa pinnalle ja alkoi itse vaipua uneen kesken sammakko-uinnin. Marilyn huomasi ystävänsä nukahtaneen ja meinasi juuri auttaa tätä, kun alkoi itsekin tuntea olonsa hyvin väsyneeksi ja antoi hänkin ruokopillin kellahtaa pinnalle.

Sillä välin kelmit uivat rivakasti kohti tyttöjä, mitä väliä sillä enää oli, onnistuisivatko he saamaan heidät kiinni, koska nämä joka tapauksessa tiesivät heidän jahtaavan heitä.
”Hei katsokaa, mitä nuo ovat?” Peter kysyi tarkoittaen ruokopillejä ja niiden perään alkoi tulla kuplia.
”Joitain heiniä, mutta miten ne tuohon keskelle järveä ovat menneet kun ei tuulekaan?” Remus kysyi ja he uivat hiukan nopeammin taas ja alkoivat lähestyä heiniä.
”Ja missä rakkaamme ovat?” James kysyi ja kaikki vilkaisivat toisiaan ennen kuin sukelsivat.

Christy ja Jessica huomasivat kahden ystävänsä olevan pulassa ja meinasivat juuri uida auttamaan, kun kirskuristajat takertuivat heihin. He yrittivät potkia otuksia pois ja päästivät hätäpäissään ruokopillit irti hampaidensa välistä.
Äkkiä he näkivät kahden hahmon uivan nukahtaneita ystäviään kohti ja pian toiset kaksi henkilöä vetivät heidät pinnalle ja loitsivat kirskuristajat irti. Tytöt haukkoivat henkeään pärskien samalla ja tarttuivat pelastajiaan niskan takaa pitäen näitä lähes väkivaltaisesti kiinni. Christy tunnisti heti mustat hiukset ja kuiskutti tälle:
”Älä vain päästä minua irti, älä vain päästä minua irti.”
”En päästä, ole huoleti rakkaani”, Sirius vastasi halaten tyttöä lempeästi unohtaen kokonaan mitä tämä oli tehnyt hänen veitikalleen aiemmin samana päivänä.
Jessica kiepsautti itsensä Remuksen selkään huohottaen raskaasti kädet ja jalat verta vuotaen, kuten Christylläkin.
”Luojan kiitos”, hän huokaisi ja pojat lähtivät viemään heitä rantaan.

James ui nopeammin kohti toista punapäätä. Hän sai Lilyn kädestä heiveröisesti kiinni, mutta kiinni kuitenkin ja veti tyttöä pintaa kohti. Hän kietoi kätensä Lilyn ympärille ja alkoi polskia pintaa kohden, vaikka hänestä tuntui, ettei happi riittäisi.
”En voi luovuttaa nyt”, hän ajatteli. Mitä lähemmäs pintaa hän tyttöä veti ja kauemmas musiikista, sitä enemmän hän sai toivoa.
Peterin onneksi Marilyn ei ollut yhtä sikeässä unessa kuin Lily ja nyt tämä tyttö oli vain pari metriä pinnan alla, siinä missä Lily viisi. Peter tarttui Marilyniä käsistä ja veti tämän pintaan suurin piirtein helposti. Marilyn heräsi kokonaan siinä samassa kun vain pääsi pintaan.
”Kiitos Peter”, Marilyn sanoi halaten Peteriä pikaisesti ja he lähtivät uimaan kohti rantaa Jamesin päästessä henkeään haukkoen pinnalle vettä pärskivä Lily mukanaan.

”Merlinin tähden, kirskuristajat ovat vaarallisia”, Jessica henkäisi Remuksen kantaessa tämän rantaan.
”Kerropa jotain uutta”, hänen vierellään kannettava Christy henkäisi sarkastisesti ja takertui Siriukseen paremmin.
”Oletko kunnossa?” Sirius kysyi huolestuneena laskiessaan Christyn hiekalle.
”Fyysisesti: en, henkisesti: muuten kyllä, mutta egoni taisi juuri saada aikamoisen tällin”, tämä vastasi ja kohotti olkapäitään. Kohta muutkin ilmestyivät rannalle.
”Joo tuohon järveen en mene enää sukeltelemaan!” Marilyn puuskahti ja lysähti rannalle väsyneenä.
”Kuka meistä enää menisi?” Jessica kysyi ja kohotti peukkuaan nähdessään Jamesin kantavan Lilyä heidän seurakseen.
”Viedään teidät nyt Sairaalasiipeen”, Remus sanoi huolehtivasti ja nosti tyttöystävänsä ylös samoin kuin Sirius nosti Christyn.
”Me jäämme tänne nauttimaan auringosta”, Lily protestoi kun James meinasi lähteä viemään häntäkin.
”Mutta-” poika aloitti.
”Me emme kärsi vammoista vai kärsimmekö? Emme, joten me jäämme tänne nauttimaan kevään lämmöstä”, Lily pisti kärkkäästi vastaan.
”Niin juuri, uimaanhan tänne tultiin”, Marilyn säesti ja he lähtivät köpöttelemään laiturin rantaa kohti.

[neiti seko]

JES! JATKOA lisää... nauroin vedet silmissä tässäkin luvussa.

[-Anerya-]

Jälleen kiitokset neiti sekolle kommentistasi.

Tämän osan jälkeen jatkoa on luvassa vasta viikonloppuna jos silloinkaan, koska koulut alkaa jälleen ja minulla ei aika mahda riittää ficciin.

Luku 12. Lilyn syntymäpäivä

”Iloksenne totean, että he jäävät henkiin”, matami Pomfrey totesi tutkiessaan Jessicaa. Christy makasi jo viereisessä sängyssä kääreissä Sirius vierellään.
”Koska he pääsevät pois?” Remus kysyi huolestuneena pidellen Jessican kättä.
”Sanoisin, että huomen-iltapäivällä”, matami vastasi kääriessään sideharsoa Jessican jalan ympärille.
”Hyvä on”, Sirius sanoi.
”HELVETIIIIH!” Christy kiljui ja kaikki katsoivat häntä.
”No mitä, ei minulla ole aikaa huomiseen asti, täytyy mennä, täytyy mennä!” Tyttö selitti nopeaa.
”Valitettavasti en voi päästää sinua menemään ennen huomista”, matami totesi mennessään litkuvarastolleen.
”Kuinka minä yöni nukun kun tiedän asioita olevan rästissä?” Christy valitti.
”Noh, ainahan Sirius voi tulla unikaveriksi..” Jessica virnuili omasta sängystään Christyn käden hakiessa taikasauvaansa pöydältä, mutta Sirius kaikkien turvallisuuden vuoksi nappasi sen pois ja antoi tytölle varoittavan katseen. Pian James, Peter, Lily ja Marilyn tulivat vettä valuen kääriytyneinä pyyhkeisiin katsomaan heidän ystäviään.
”Älkää sanoko mitään”, Christy tokaisi heti alkuunsa.
”Ei ei, me vain tulimme hakemaan Siriuksen ja Remuksen päivälliselle”, James sanoi ja Sirius pongahti tuolilta pystyyn.
”Menen jo edeltä!” Hän huikkasi syöksyessään ulos Sairaalasiivestä.
”On siinäkin-” Christy aloitti, mutta muutkin vierailijat ottivat hatkat.

Seuraavana aamupäivänä Christy ja Jessica olivat juonineet itsensä ulos tunteja aikaisemmin kuin matami Pomfrey olisi päästänyt heidät vapaaehtoisesti. He olivat juoksuttaneet matamia niin, että tämän oli lopulta pakko päästää heidät lähtemään. Nyt kumppanit olivat matkalla Suureen saliin lounaalle.
”Hahaa! Ilman meitä te ette osaa tehdä muuta kuin syödä!” Jessica karjaisi Jamesin takaa ja säikäytti seurueen kuoliaaksi. Jamesilta lipsahti kurpitsamehulasi käsissään ja se valui kaikkialle. Myös Lilyn siniselle hameelle.
”Voi ristus!” Hän parkaisi ja nappasi ruokaliinan jolla alkoi pyyhkiä hamettaan.
”Anteeksi kultaseni”, James sanoi.
”Ja hyvää syntymäpäivää Lily!” Jessica sanoi ennen kuin suukotti Lilyä kummallekin poskelle hyvin naiselliseen tapaan.
”Aivan, edes kaksi jotka muistivat kröhöm!” Lily sanoi kirskutellen hampaitaan.
”Onneksi olkoon Lily!” Sirius, Remus, Marilyn ja Christy huudahtivat yhteen ääneen ja kohottivat lasejaan. Sirius ja Christy kohottivat samaa kuten Jessica ja Remuskin.
”Mitäs olet antanut hänelle lahjaksi James?” Christy kysyi istuutuessaan alas Siriuksen viereen.
”Saatte itse nähdä”, Lily kihersi ja suuteli Jamesia hymyillen.
”Oi ihanaa, lempiruokaani. Kaamea nälkä nyt kun huomasin”, Christy sanoi ja alkoi syödä Siriuksen puoliksi syötyä ateriaa. Sinä päivänä ruokana oli lasagnea ja salaattia. Sirius kurtisti kulmiaan vihaisen hämmentyneenä posket pullollaan ruuasta.
”Hei! Tuo oli minun ateriani!” Hän huudahti tytölle nielaistuaan ensin kuuluvasti.
”On hyvin hienoa, että otat huomioon: se oli”, Christy sanoi ja nyökkäsi. Jessica tarkkaili tilannetta hetken. Pian hän vaihtoi oman, tyhjän lautasensa Remuksen täyteen lastattuun.
”Tiedätkös, lasagneastia on juuri tuossa kädenmitan päässä. Olisit saanut siitä lasagnea aivan yhtä helposti, kuin minäkin sain tuolla lautaselle”, Remus sanoi hellästi Jessicalle.
”Ai anteeksi. Haluatko vaihtaa?” Jessica kysyi viattomana lasagnen pala roikkuen suustaan.
”Anna olla, voin ottaa uuden aterian”, Remus sanoi lempeästi ja tarttui kauhaan.
”Tiedätköt, olet aivan tossun alla”, Sirius sössötti Remuksen korvan lasagnen tippuessa hänen suustaan Remuksen vihreälle t-paidalle.
”Hyi helvetti rakki!” Remus parahti ja nappasi lasagnet pois ruokaliinalla. Sirius ei näyttänyt piittaavan.

Aterian jälkeen he menivät Rohkelikko-torniin antamaan Lilylle hänen syntymäpäivälahjansa. Ennen sitä Lily kävi hakemassa heidän makuusalistaan Jamesin antaman lahjan.
”Oi kuinka suloinen!” Christy ja Jessica parahtivat nähdessään vaaleanoranssin ja pörröisen kissanpennun jolla oli sininen rusetti kaulassaan.
”En ole päättänyt sille nimeä vielä”, Lily sanoi ja antoi kissanpennun Jessican syliin.
”Se on niin suloinen”, he taas huokaisivat.
”Ja nyt saatte käydä hakemassa lahjani”, Lily sanoi maireasti istuutuessaan James vierellään sohvalle. Kelmit ja Lilyn ystävät pinkaisivat makuusaleihinsa. Pian he palasivat mukanaan erikokoiset ja erilaisesti paketoidut lahjapaketit mukanaan.
”Aloitan Siriuksen lahjasta”, Lily sanoi silmät sirissä nähdessään Siriuksen hermostuneen ilmeen. Hän tarttui pieneen pakettiin jota Sirius ei ollut paketoinut ja avasi sen kannen.
”Oi kuinka huomaavaista”, Lily sanoi käsi sydämellään.
”Mitä siellä on Lily?” Jessica kysyi.
”Kondomipaketti”, Lily huokaisi. Muut paitsi Sirius ja Lily purskahtivat nauruun.
”Oletko tosissasi?” Christy kysyi naurunpuuskien laannuttua hiukan.
”Kyllä vain. Sirius tämä oli todella huomaavainen lahja sinulta! Olet valmis uhrautumaan minun syntymäpäivälahjani vuoksi, voi kuinka huomaavaista sinulta!” Lily huokaisi ja antoi paketin Jamesille noustessaan halaamaan Siriusta. Muut olivat aivan ymmällään.
”Öh, kuinka niin?” Sirius kysyi Lilyn irrottauduttua hänestä.
”Tiedäthän, olet valmis saamaan itse aidsin kun annat minulle suojia, todella jaloa Sirius”, Lily sanoi hellästi ja silitteli Siriuksen kättä.
”Anteeksi..” Sirius sanoi huomattuaan Lilyn olevan oikeassa. Hän nappasi paketin Jamesilta ja ryntäsi takaisin makuusaliinsa. Lily istuutui ja otti lattialla leikkivän kissanpentunsa syliinsä. Pian Sirius saapui takaisin vetäen perässään tummanpunaista lakanaa.
”Tässä on syntymäpäivälahjasi”, hän sanoi ja heitti lakanan Lilyn, Jamesin ja kissanpennun päälle.
”Oi kiitos”, Lily vastasi pilke silmä kulmassaan ja otti Remuksen lahjan. Sirius istuutui Jamesin viereen. Lily repi leijonakuvioisen käärepaperin pois keskiverto ison paketin päältä. Hän avasi paketin kannen ja sieltä paljastui..
”Suklaakakku!” Lily kiljahti riemuissaan ja peitti suunsa käsillään. Muut huokaisivat ihastuksissaan hivuttautuessaan lähemmäs.
”Oooh..”
”Voisimme syödä sen vaikka..” Sirius aloitti.
”Hyvin pian”, James lopetti ja katsoi merkitsevästi Siriusta. Lily nappasi seuraavaksi Peterin huonosti paketoidun lahjan.
”Vai että vessaharja..” Lily tuumasi heristäessään paketista nappaamaansa lahjan.
”Joo tuota kun rahat alkoivat olla vähissä..” Peter mumisi.
”Me ostimme sinulle yhteislahjan”, Jessica sanoi ja antoi hänen, Marilynin ja Christyn ison lahjan Lilylle. Se oli laatikko jossa oli pinkkejä ja vihreitä raitoja.
”Katsotaanpas mitä täältä löytyy..” Lily sanoi ja nosti kannen pois. Hän henkäisi kuuluvasti.
”Venuksen uusi mallisto! Oi ihanaa!” Hän henkäisi ja nosti punaisen silkkiyöpaidan laatikosta. Heti perään nousivat punaiset pitsi alusvaatteet joita James seurasi katsellaan tiiviisti.
”En malta odottaa, että näen sinut noissa”, hän sanoi ja sai leikillisen läpsäisyn takaraivoonsa. Lily nosti laatikosta myös kahdet muut alusvaatesetit, mustat ja valkoiset ja valkoisen yöpaidan joka oli muuten samanlainen kuin edellinen, paitsi väriltään.
”Kiitos kaikille lahjoistanne!” Lily sanoi ja asetti vaatteet huolellisesti takaisin laatikkoonsa.
”Eipä kestä”, muut sanoivat.
”Remus, voisitko kääriä tämän lakanan pois tästä?” James kysyi ja Remus heilautti kerran taikasauvaansa ja lakana oikaisi itsensä asettuen huolellisesti vaatelaatikon päälle.
”Noin ole hyvä”, hän sanoi ja laittoi taikasauvansa takaisin taskuunsa.
”Nyt Lily me viemme lahjasi makuusaliin, minkä jälkeen -” Marilyn aloitti, mutta James keskeytti hänet.
”Voisimme käydä hakemassa keittiöstä pullolliset kermakaljaa ja ylistää syntymäpäiväsi kunniaksi”, James jatkoi ja ojensi kissanpennun Christylle ja muut tytöt ottivat muut lahjat.
”Tämä on muuten hienoa.. Nyt joudun huolehtimaan kissasta, sekä pöllöstä”, Lily huomasi ystäviensä kadottua tyttöjen makuusaliin vieviin portaisiin Lilyn lahjat mukanaan.
”Älä huoli, kyllä me yhdessä saamme hoidettua asiat”, James sanoi ja kietoi kätensä tytön niskan takaa.
”Yhdessä? Tarkoitatko niin kuin.. Tylypahkan jälkeenkin yhdessä?” Lily kysyi miettien mitä pojan päässä liikkui.
”Aivan”, James sanoi ja nyökkäsi.
”Tarkoitatko, että me muuttaisimme yhteen Tylypahkan jälkeen?” Lily kysyi varmistukseksi.
”Tarkoitan”, James sanoi ja nyökkäsi uudelleen katsoen syvälle Lilyn silmiin.
”Vau. Sinä taidat todella olla tosissasi meidän suhteen”, Lily sanoi ja hymyili vinosti.
”Totta kai olen. Etkö sinä sitten?” James kysyi hätääntyen.
”Olen!” Lily sanoi ja naurahti heleästi päälle ja kietoi kätensä Jamesin niskan taakse suudellessaan häntä.
”Aww..” Peter, Remus, Sirius ja palanneet Jessica, Christy ja Marilyn huokaisivat yhteen ääneen.
”Menemmekö nyt sinne kermakaljalle?” Remus kysyi ja he lähtivät kohti keittiötä.

”Lilylle! Joka juuri täytti 18 vuotta!” Jessica sanoi ja kohotti pulloaan keittiössä.
”Lilylle!” Muut sanoivat ja joivat. Pian Sirius pyysi Christyä käymään syrjemmällä.
”Tuota.. Haluaisin vain kysyä, että missä me menemme?” Sirius kysyi vaivautuneena heidän päästyä pois keittiöstä.
”Me emme mene juuri nyt missään. Huomaatkos, olemme pysähtyneet kellariin vievälle käytävälle”, Christy vastasi kohottaen kulmiaan.
”Tiedät kyllä mitä tarkoitin”, Sirius sanoi ja pyöräytti silmiään ennen kuin katsoi niillä taas Christyn omia.
”En minä tiedä.. Minusta.. ” Christy aloitti muttei jatkanutkaan.
”Niin?” Sirius kysyi.
”Minusta.. meidän pitäisi palata yhteen”, Christy jatkoi lauseensa loppuun ja punastui.
”Etkä tee mitään temppuja veitsillä?” Sirius kysyi ikään kuin vakuuttuakseen.
”En tietenkään jos sinä et hauku minua pelkuriksi tai ylipäätänsä miksikään”, Christy vastasi.
”Eiköhän se ole sitten sillä selvä”, Sirius sanoi ja suuteli Christyä äkkiseltään.

”Huomio kaikki! Minä ja Sirius olemme taas yhdessä!” Christy huusi heidän astuessa taas keittiön puolelle. Heidän ystävänsä alkoivat välittömästi taputtaa.
”Niin sitä pitää!”
Melkein siinä samassa kaikki oppilaat pyydettiin keskusradion kautta Suureen saliin. Heidän astuessa eteisaulaan, he ensitöikseen huomasivat kaamean tungoksen.
”Mikä voi olla näin tärkeää?” Sirius kysyi kyllästyneesti heidän astellessaan portaat alas.
”Varmasti jokin tärkeä ilmoitus tai asia”, Peter totesi viisaasti.
Vihdoin kun he pääsivät Suureen saliin, he istuivat niin lähelle ovia kuin vain suinkin pääsivät.
Lily ystävineen menivät istumaan lähimmäs opettajien pöytää rohkelikoista.

”Huomio kiitos”, professori McGarmiwa kuulutti Suuressa salissa kilkuttaen veitsellä pikariaan.
”Rehtori Dumbledore haluaisi ilmoittaa erään asian”, tämä sanoi ja istuutui alas rehtorin noustessa ylös.
”Haluan vain ilmoittaa, että professori Poorilender on jäänyt eläkkeelle.”

”No ei ihmekään, muijahan oli varmaan päälle sata vuotta”, Sirius kuiskasi muille ja Peter tyrskähti äänekkäästi.

”Hänen virkaansa Pimeyden Voimilta Suojautumisen opettajana astuu tänä iltana professori Pace. Toivottakaa hänet tervetulleeksi!” Rehtori huudahti iloisena ja todella hyvännäköinen parikymppinen mies jolla oli hyvä vartalo, tummansiniset silmät ja tummanruskeat hiukset nousi ylös opettajien pöydästä. Mies hymyili vienosti ja esitti vaatimatonta kohottaessaan sopivan ruskeita kulmakarvojaan pienen kumarruksensa aikana. Yllään hänellä oli vaaleansiniset farkut, valkoinen kauluspaita ja musta kaapu lepäsi hänen tuolinsa selkämyksellä.
Salin täytti jokaisen tytön raivokas taputus ja innokas kirkuminen. Christystä ja Jessicasta tuntuivat kuin heidän sydämensä pakahtuisivat sillä minuutilla.
”Kuinka joku voi olla noin hyvännäköinen?” Marilyn kysyi hymyillen leveästi ystäviltään.
”En tiedä, mutta hän voittaisi heti miesten huippumalli kilpailut!” Christy kiljahti.

Taputus jatkui minuutin. Toisenkin. Kolmannenkin. Taputus jatkui kokonaiset 15 minuuttia.

”Mitä erikoista hänessä muka on?” Sirius kysyi närkästyneenä ystäviltään.
”Noh, tyttöjen mielestä hän on hyvännäköinen, seksikäs ja varmasti viisaskin kun on professoriksi päässyt”, Remus totesi viisaana katsellen haikeasti pöydän toiseen päähän tyttöystävänsä mieletöntä hurraamista. Itse professori Pace oli punastunut hiukan, mitä oli hankala havaita miehen ruskettuneelta iholta.
”Ja nyt syökäämme”, Dumbledore sanoi, taputti käsiään pari kertaa yhteen ja ruokavadit ilmestyivät pöydille.

”Oi kun hän on komea”, kävi supina läpi Suuren salin koko juhla-aterian ajan.
”Mistäköhän hän on kotoisin? Voisin vaikka piipahtaa kylässä hänen luonaan”, Christy vihjasi katsellen uutta professoria sillä silmällä.
”En tiedä, mutta seurusteleekohan hän?” Lily kysyi ja avasi paitansa pari ensimmäistä nappia, ettei pakahtuisi.
”En tiedä hänestä, mutta sinä ainakin seurustelet!” Jessica huudahti hänelle naurahtaen.
”No niin sinäkin! Ja sinä!” Lily protestoi ja yritti säilyttää pokerinaamansa osoittaessaan Jessicaa ja Christyä.
”Mutta me voimme aina jättää heidät, mutta sinä ja James kuulutte yhteen”, Christy sanoi viekkaasti.
”Eikö se jo nähty ettette sinä ja Sirius pysty olemaan erossa kuin pari päivää ja sen jälkeen ryntäätte toistenne luo taas?” Lily kysyi tylsistyneesti.
”Viimeksi minulla ei ollut ketään jota jahdata Siriuksen jälkeen, mutta nyt on!” Christy vastasi hieman loukkaantuneena.
”Tehdään näin, menemme hänen tunnille, ettekä te jätä ketään ja saadaan joku hyväuskoinen Puuskupuh kysymään häneltä seurusteleeko hän”, Marilyn kertoi suunnitelmansa rauhoittaakseen tilannetta.
”Selvä”, muut vastasivat.

”Hienoa, heti huomenna sen gigolon tuplatunnit, aivan mahtavaa”, Sirius sanoi sarkastisesti heittäessään paitansa matka-arkkunsa päälle.
”Tytöt mahtavat olla innoissaan”, Remus lisäsi happamasti mennessään harjaamaan hampaitaan.
”Totta kai ovat! Toivonpahan vain etteivät jätä meitä.. Ties vaikka tyyppi olisikin pedofiili”, James sanoi mätkähtäessään sängylleen väsyneenä.
”Mitäs sanotte, tehtäisiinkö perinteinen tervetuliais-toivotus?” Sirius kysyi saaden idean heittäessään paitansakin pois.
”Kyllä!” Kuului yhdestä suusta Jamesin pongahtaessa pystyyn taas uutta puhtia saaneena ja Remuksen syöksyessä vessasta makuusalin puolelle hammasharja suussaan.
”Okei, tässä on suunnitelma…” Sirius aloitti ja sillä sekunnilla Peter pamautti hengästyksissään makuusalin oven auki.
”Missä sinä olet ollut?” Muut kysyivät heti.
”Kauhea.. tungos.. kaikki tytöt.. oleskeluhuone.. kiljuminen..” Peter selitti vetäen syvään henkeä.
”Ota rauhallisesti kamu, suunnittelemme juuri huomisen piloja uudelle opettajallemme”, James sanoi kelmien painaessa päänsä yhteen, Remuksella yhä hammasharja suussaan.

”IIIH! Näittekö ne vitivalkoiset hampaat?! Hän on niin HOT!” Kävi kiljuminen läpi oleskeluhuoneen ja Christy, Jessica, Lily ja Marilyn vaivoin pääsivät makuusaliinsa vieviin portaisiin.
”Huh huh, kuinkas he nyt noin innoissaan?” Marilyn kysyi heittäen äkkiä kaapunsa ja kenkänsä sänkynsä vierelle.
”Heillä on mahtava syy!” Jessica vastasi mennessään suihkuun.
”Mutta siellä ensimmäisen ja toisen luokan oppilaatkin huusivat innoissaan, hyvä etteivät ruvenneet--” Lily aloitti, mutta Marilyn kerkesi väliin.
”Säästä korvani!”
”Huomasitteko muuten sen suunnistuskilpailuilmoituksen ilmoitustaululla?” Lily kysyi.
”En!” Kaikki huudahtivat yhtä aikaa.
”Mitä siinä sanottiin?” Christy kysyi samalla kun järjesteli arkkuaan parempaan järjestykseen.
”Että maanantaina heti tuntien jälkeen pidetään suunnistuskisat joihin osallistuvat kaikki nelosluokkalaisista seitsemäsluokkalaisiin!” Lily kiljahti innoissaan.
”Pitääkö olla pari?” Jessica kysyi.
”Pitää”, Lily vastasi hymyillen.
”Lily ollaanko pari?” Marilyn kysyi salamana.
”Jessica ollaan pari”, Christy sanoi ystävälleen joka nyökkäsi.
”Joo ollaan vain”, Lily vastasi.

Tunnelma oli melko samanlainen poikien makuusalissa. Sirius ja James lupautuivat toisilleen samoin kun Remus ja Peter.
”Hetkinen! Meidänhän piti pitää Lilylle yllätysjuhlat täällä!” James huudahti äkkiä.
”Aivan niin! Unohdin tyystin!” Peter huudahti.
”Mitenkäs me saamme heidät tänne ja mistä saamme kermakaljaa ja lautaset ja lusikat?” Sirius kysyi.
”Minulla on suunnitelma. Sirius, sinä käyt nyt heti hakemassa keittiöstä hakemassa ainakin kuusitoista pulloa kermakaljaa, kahdeksan lautasta ja kahdeksan lusikkaa”, James sanoi ja Sirius ampaisi matkaan.
”Remus, sinä käyt pyytämässä jotain tyttöä hakemaan Christyn tänne”, hän jatkoi ja Remuskin lähti.
”Ja Peter, me siivoamme tämän paikan”, James sanoi urhoollisesti. He alkoivat siinä samassa järjestellä omiaan, Remuksen ja Siriuksen vaatteita kaappeihin. He oikaisivat päiväpeitteet ja työnsivät koululaukut kirjoineen sänkyjen alle. Peter mietti hetken mitä tekisi Siriuksen yöpöydällä lojuvalle –Top 10 Takalistot Tylypahka- listalle. Jos Christy näkisi sen, tulisi maailman loppu, joten Peter päätti polttaa sen ja vei sen takkaan jossa paloi iloisesti liekit.
”Niin mitä asiaa?” Heidän makuusaliin Remuksen kanssa tullut Christy kysyi.
”Me olemme suunnitelleet että pitäisimme Lilylle pienet syntymäpäiväjuhlat täällä, joten sinun täytyisi nyt käydä hakemassa ystäväsi ja se suklaakakku”, James selosti.
”Okei”, Christy sanoi ja lähti. Pian Sirius palasi syli täynnä tavaraa. Hän laski kermakaljakorin lattialle maton viereen. Hän laski valkoisen lautaspinon kermakaljojen viereen ja lusikat taskustaan lautasten päälle.
Siinä samassa tytöt paukahtivat huoneeseen. Marilyn kantoi suklaakakkua korkealla päänsä päällä.
”Hyvää syntymäpäivää Lily!” He kaikki huudahtivat Lilyä lukuun ottamatta.
”Oi kiitos!” Hän sanoi ja hymyili.
”Ajattelimme pitää sinulle pienet yksityisbileet”, James sanoi ja halasi Lilyä.
”Selvä.. Mitäs nyt sitten tehdään?” Lily kysyi.
”Pelaamme sananselvitystä ja syömme kakkua”, Jessica sanoi ja näytti käsissään olevaa sananselityspakkausta. Illan myötä kaikki olivat aivan huppelissa ja naurua riitti. Viimein puoli kahdelta yöllä tytöt lähtivät nukkumaan.

[suklaasammakko]

haa tää on mahtava!
ainoa asia joka oikeesti jäi mietittyttämään, että kiroileeko mallioppilas lily oikeasti nuin paljon..
mutta ei se haittaa, koska tää on oikeesti tosi hyvä. odottelen jatkoa!

[neiti seko]

JES JATKOIT! hyvältä kuulosti/näytti. Jamesin antama kissan pentu teki vaikutuksen muhun kissa ihminen kun olen =) kai mä saan tulostaa tän?? kai sä vielä joskus jatkat?

[-ItseTuhoNappula-]

Joo.. hyvää tekstiä tuloo koko ajan. Huomasin pari kirjotus virhettä (mitäs hylkäsit mut! mä olin niin *kröhöm* loistava beta) mutta ei ne pahemmin menoa haitannu. Jatkoa sitte kans!

[-Anerya-]

suklaasammakko: Anteeksi en huomannut kommenttiasi aluksi, mutta äsken kun katselin viestejä näin sen (: Kyllä Lily kiroilee nuin paljon koska on viettänyt liikaa aikaa Christyn ja Jessican kanssa. Kiitos kommentistasi

neiti seko: Saat tulostaa.. Yritän joskus jatkaa Kiva kun pidit

-ITN- Jos viitsisit kertoa minulle ne virheet..?

[maikkimaa]

TÄÄ ON IHANA FICCI!!!! koska olis jatkoo tulossa        
ootan ihan että koska pääsis lukee tätä lisää!!!!!!!!!

[Ansqu]

Ensimmäiset luvut vähän tökki, mutta muuten oli ihan nannaa.. Toivottavasti otat pian pois tauolta..

[-Anerya-]

maikkimaa: Kiitos Jatkoa tulossa lähiaikoina, luku 13 on melkein valmis
Ansqu: Kiitos kommentistasi. Nyt kun koulut ovat taas alkaneet, ei jatkoa tule ihan niin usein. Yritän kuitenkin lomilla kirjoitella vähän ja jatkoa pystyn lupaamaan viimeistään ensi viikonloppuna.

[-Anerya-]

Hah, jatkoa tuleekin jo nyt
 Kommentoida saa tietenkin

Luku 13. Pelleilyä ja suunnistuskilpailut.

Maanantaiaamu tuli. Lily tuhisi unissaan ja käänsi kylkeään. Christy kuorsasi kuin paraskin. Jessica lauleli Marssien Eilisestä tullessaan kylpyhuoneesta. Hän potkaisi lattialla kuorsaavaa Christyä, joka heräsi heti.
”PACEN TUNTEJA!” Hän kiljaisi hymyssä suin pongahtaen pystyyn.
"Professori Pacen”, hänen huutoonsa herännyt Marilyn oikaisi virnistäen viekkaasti. Christy ei kuunnellut vaan etsi koulupukuaan, sillä välin kun Jessica maalasi kynsiään tulenpunaisiksi ja hänen hiuksensa olivat haltiakampauksella. Christyllä ei mennyt kuin hetki ja hän keikisteli jo koulupuvussaan – siinä stailatussa versiossa. Harmaa hame ylsi polvien yläpuolelle ja hänen valkoisessa kauluspaidassa oli neljä ylintä nappia auki. Kravatti toimi huivina hänen hiuksissaan mitkä hän oli kihartanut korkkiruuvikiharoille taikasauvan napautuksella. Marilyn pukeutui nopeasti ja katsoi säälien sikeästi nukkuvaa Lilyä. Tuo säälin hetki meni kuitenkin nopeasti ohi ja hän muutti hiuksensa suoriksi ja räikyvän pinkeiksi. Jessica vilkaisi rannekelloaan mikä näytti puolta yhdeksää.
”Pyhä paska! Puoli yhdeksän jo!” Hän huusi ja Christy suihkutti raikastetta vielä ennen kuin nappasi koululaukkunsa ja pinkaisi alas viiden sentin mustilla korkokengillään. Jessica ja Marilyn tulivat juuri hänen jälkeensä jättäen Lilyn jatkamaan uniaan.

”Kello on jo kymmentä vailla yhdeksän, missä ihmeessä he kuhnivat?” James kysyi närkästyneenä Siriukselta joka taas vaihteeksi mussutti paahtoleipää poskeensa.
”Väliäkö tuolla, eivät he jättäisi gigolon tunteja mistään hinnasta väliin. Varmaankin menneet suoraan luokkaan”, Sirius vastasi, ravisti leivän muruset käsistään ja nousi ylös.
”Ja tunneista puheen ollen, meidän pitäisi varmaan lähteä niille”, hän lisäsi ja nosti laukkunsa ylös.
”Niinpä kai..” James vastasi haikeana ja nousi ylös yhtä aikaa Peterin ja Remuksen kanssa.

”Täällähän te olette”, Sirius huudahti nähdessään tytöt Kelmien astuessa nurkan takaa. Hän astui pari askelta Christyn luokse ja kurotti suutelemaan häntä. Christy kuitenkin työnsi hänet varovaisesti pois.
”Huulikiiltoni voi levitä joten..” Hän sanoi ja otti vaaleanpunaisen putkilon laukustaan ja alkoi levittää puikolla mönjää huuliinsa. Siinä samassa porukkaa alkoi tulla heidän seurakseen kellon lyödessä tasan yhdeksän ja luokan ovi aukeni siinä samassa.
”Astukaa sisään olkaa hyvät”, toivotti kypsä ja lämmin miehen ääni ovelta. Christy ja Jessica syöksyivät ensimmäisinä ovelle.
”Totta kai”, Jessica sanoi ja suukotti uutta professoria kummallekin poskelle. Christy toisti hänen eleensä. Professori hämmentyi eleistä niin ettei huomannut kun James ja Siriuskin suukottivat häntä poskille. Pian kaikki olivat sisällä ja professori sulki oven.
”Tänään opiskelemme kirskuristajia, mutta ennen sitä esittelemme itsemme ja – niin herra ?” Professori aloitti, mutta keskeytti kun James viittasi laiskasti.
”Potter. James Potter. Et ole ehkä kuullut, mutta kun Tylypahkaan tulee uusi opettaja niin ensimmäisellä tunnilla oppilaat kyselevät opettajalta eikä päinvastoin”, James vastasi ja nosti jalat pulpetilleen.
”No herra Potter, mitä siis haluaisitte kysyä?” Professori kysyi kohteliaasti.
”Nimi?” Kysyi James.
”Christopher Matthew Pace.”
”Ikä?”
“Kaksikymmentä vuotta.”
“Asuinpaikka?”
”Oxford.”
”Asuinkumppanit?”
”Kaksi koiraani.”
”Seksuaalinen suuntautumisenne?”
”Mitäh?”
”Kuulit kyllä”, Sirius sanoi Jamesin puolesta.
”Hetero”, Christopher vastasi hämillään ja siinä samassa luokan ovi paukahti auki.
”Anteeksi myöhästymiseni..” Lily sopersi naama punaisena hipsiessään paikalleen Jessican viereen.
”Ei se mitään neiti ?” Chris sanoi hymyillen lempeästi.
”Evans. Lily Evans..” Lily sopersi vastauksen.
”Hän on kuumaa kamaa”, kuiskasi Jessica professorin käännyttyä jälleen Jamesiin päin.
”Tiedän kyllä”, Lily kuiskasi takaisin. Professorin harmiksi, kun James ja Sirius kuulustelivat häntä, Peter ja Remus kävivät laittamassa pierutyynyn professorin tuolille ja antoivat kirskuristajalle banaaninkuoria. Otus tietenkin alkoi heti silputa banaaninkuoria pitkillä terävillä kynsillään, mikä näytti hyvin hauskalta. Jessica vilkaisi kirskuristajaa nopeasti, mutta käänsi päänsä pian takaisin akvaariota kohti. Hän alkoi naputtaa etusormellaan kiivaaseen tahtiin Christyn olkapäätä edessään, ja pian Christy kääntyi häneen päin.
”Mitäh?! Etkö näe, että yritän keskittyä?!” Hän sihahti ja huitaisi professoriin päin. Vai pitäisikö sanoa professorin takamukseen päin.
”Tsekkaa akvaario!” Jessica sihahti huolissaan ja Christy kääntyi katsomaan. Hänen silmänsä laajenivat.
”Jessi, sinun täytyy pitää poikaystäväsi paremmin tossun alla”, Hän kuiskasi hiljaa ystävälleen.
”Hän taisi päästä sen pörrötohvelin alta jo pari päivää sitten.. Heitin häntä päähän sillä, mutta tohveli tippui lattialle.. En ymmärrä miten sinä pidät Siriusta tossusi alla. En edes näe mitään tossua hänen päällään”, Jessica selitti.
”Kokeile korkokenkää”, Christy neuvoi myötätuntoisena.
”Okei”, Jessica sanoi ja hymyili. Siinä samassa professori pääsi pois Siriuksen ja Jamesin kuulustelusta ja käveli tuolinsa luokse.
”Aivan, kuten olin sanomassa, nyt ensin esittelemme itsemme. Jospa sinä aloittaisimme siitä”, professori totesi osoittaen Christyä ja jäi nojaamaan pöytäänsä, eikä istunutkaan tuolilleen.
”Chris Burrows.. Siis Christy Burrows”, Christy sanoi säpsähtäen pois pilvilinnastaan.
”Lilyth Evans.. Sano Lilyksi..” Lily sanoi rennosti ja sipaisi hiuskiehkuran korvansa taakse.
”En tiennyt että sinun oikea nimi on Lilyth! Mikset kertonut? Mikset, mikset, mikset?” James huudahti nousten seisomaan.
”Ei nyt ole ollut aikaa..” Lily sanoi vaivaantuneena. Professori nyökkäsi hänelle myötätuntoisena.
”Marilyn Collins”, Marilyn jatkoi nimenhuutoa.
”Jessica Storm ja jos koskaan satut törmäämään äitiini, juokse”, Jessica sanoi ja nyökkäsi perään tomerasti. Lopputunti meni siihen kun oppilaat esittelivät itsensä. Ei heillä muuten lopputuntia olisi mennyt, elleivät Kelmit olisi kukin vuorollaan ruvenneet köhimään, yskimään, takeltelemaan, aivastelemaan ja kysymään onko lattian poikki menevä matto aitoa puuvillaa. Juuri kun Sirius olisi sanonut oman nimensä vihdoin kunnolla, Peter tippui tuoliltaan. Professori huokaisi tuolloin hyvin raskaasti.

”Tuota menoa professori ottaa loparit hyvin pian!” Marilyn parkaisi heidän päästyä luokasta.
”Eikä ota mikäli se minusta on kiinni”, Christy totesi uhmakkaasti ja yritti tappaa katseellaan edessään kulkevaa Siriusta.
”Huomio oppilaat! Opettajakunta päätti aikaistaa tämän päivän suunnistuskilpailuja ja niihin saatte ruveta valmistautumaan ruokailun jälkeen. Kokoontukaa huispausstadionille kello kahteentoista mennessä. Kiitos”, kuului ilmoitus käytävillä. Kaikki pinkaisivat syömään. Ruokana oli sinä päivänä salaattia ja lasagnea.

”Missä on lätsäni?” Christy kysyi kävellessään makuusalin poikki etsien lätsäänsä.
”Mikä niistä?” Jessica kysyi samalla kun vaihtoi hamettaan mustiin löysiin verkkareihin joissa oli juuri sopivan pitkät lahkeet.
”Se maastokuvioinen”, Christy vastasi ja otti korkokenkänsä pois jaloistaan.
”Se on.. Marilynin sängyn tolpassa”, Jessica sanoi pitkittäen lausettaan sen hetken, että pystyi löytämään katseellaan lakin.
”Mitä se siellä teki?” Christy kysyi suu mutrulla ja nappasi lakkinsa.
”Mistä minä tiedän!” Marilyn kivahti näreissään ja sitoi lenkkareidensa nauhat. Hänellä oli päällään mustat verkkarit joissa oli kaksi valkoista raitaa sivuilla, vaaleansininen t-paita ja musta paita-takki jossa oli valkoinen raita kummallakin puolella. Marilyn oli muuttanut itselleen vaalean poikatukan, joka oli vain kolmisen senttiä pitkä. Hän oli kastellut tukkansa ja ravisteli sen niin, että hiukset jäivät pystyyn. Jaloissaan hänellä oli valko-harmaa-mustat lenkkarit joidenka nauhoja hän paraikaa sitoi kiinni. Christy oli pian valmis: vihreä maasto t-paita, vihreät maastohousut, jaloissaan mustat lenkkarit, etuhiukset loitsulla takana, muut hiukset kahdella poninhännällä ja tupeerattu, vihreä maastolätsä päässä ja poliisien suosimat aurinkolasit silmillä. Hän oli cool. Jessicalla hiukset ranskanletillä ja mustien verkkareidensa kanssa valko-harmaat lenkkarit ja vaaleanvihreä ”Parhaat ystäväni Mary, Juan ja Ana” –paita.
”Olen aina pitänyt tuosta paidasta”, Marilyn totesi enkelimäisesti hymyillen Jessicalle.
”Niin minäkin”, Jessica sanoi hymyillen takaisin.
”Entäs minä?!” Lily huudahti oman sänkynsä luota. Hänellä oli päällään tummanvihreät tuulihousut ja tummantummanvihreä paita jossa luki valkoisella ”Ei ole vaikeaa olla narkkari”.
”Onhan tuokin hieno paita, mutta eikö se ammu vähän yli sinusta? Sinähän et käytä huumeita..” Marilyn sanoi.
”No entäs näin?” Lily kysyi ja heilautti taikasauvaansa jolloin teksti muuttui ”Ei ole vaikeaa olla tyhmien kaveri”.
”HEI!” Kaikki muut karjaisivat yhteen ääneen. Lily laittoi vielä mustat lenkkarinsa jalkaansa ja veti valkoisen lätsänsä väärinpäin päähänsä.  
”Mennään jo!” Jessica kinusi ovelta ja he lähtivät. Christy ikään kuin johti porukkaa ja Jessica hyppi innoissaan hänen vierellään.

”Jännä juttu muuten”, Jessica sanoi innoissaan. Häntä kihelmöi kivasti ja hän ei malttanut pysyä paikoillaan, vaan käveli sinne tänne.
”Jessica-kultaseni”, aloitti Lily.
”Olet seitsemännellä luokalla. Täällä on ensiluokkalaisia, jotka eivät ole koskaan olleet suunnistamassa. Sinulla on Christy apunasi, joten ei sinulle käy kuitenkaan”, hän jatkoi ja laski kätensä Jessican olkapäille.
”Selvä.. Selvä.. Jessica rauhoittua nyt”, Jessica sanoi itselleen.
”Chris, eikö meidän pitäisi lähteä ilmoittautumaan?” Hän kysyi siinä samassa ja lähti vetämään Christyä kohti pitkää pöytää jonka toisella puolella istui opettajia edessään pitkät pergamenttiset nimilistat. Jessica sanoi nimensä McGarmiwalle kirkaisten kummallisesti. Christy piteli koko ajan ystäväänsä kädestä ja sanoi oman nimensä ja heidän tupansa. Lily, Marilyn ja Kelmit ilmoittautuivat juuri heidän jälkeensä.

”Ja saa mennä!” Pikkuruinen professori Lipetit vinkaisi tuoliltaan ja Jessica ja Christy ryntäsivät matkaan. He juoksivat Rohkelikon huispausjoukkueen pukuhuoneeseen ykkösrastille.
”Okei.. Tässä on numero seitsemän.. Se tarkoittaa siis kaappia seitsemän..” Christy sanoi pätkittäin ja avasi ripeästi kaapin seitsemän. Se oli Jamesin kaappi päätellen kaikista Lilyn kuvista joita sen oveen ja seiniin oli teipattu.
”Nappaa sieppi!” Jessica kirkaisi äkkiä ja Christyn silmät alkoivat etsiä kultapalloa.
”Missä?!” Hän kysyi nopeasti ja Jessica syöksyi kakkoskaappia päin.
”Sain sen!” Hän sanoi ja näytti nyrkkiään. Hänen kiinni puristettujen sormiensa lomasta pilkisti jotain karvaista, mikä oli siepin siipi.
”Hyvä Jessi! Katso, siinä roikkuu liidun pätkä mukana!” Christy huudahti riemuissaan ja otti kartan toiseen käteensä ja toiseen käteen ruskean liidun mikä roikkui narussa Jessican sormien välistä. Hän suttasi kartan takana olevaan rastienmerkitsemislipukkeen ykköskohtaan pienen sydämen ja he ryntäsivät ulos. Seuraava rasti olisi Hagridin mökillä.

”Uskomatonta mihin risukkoon he pakottavat meidät..” Marilyn nurisi hänen ja Lilyn juostessa metsässä etsien epätoivoisesti rastia 28. Opettajat todella halusivat kiduttaa heitä. Jessica oli pettynyt pahasti kun he eivät saaneet vaihtaa lähtemisjärjestystä. Marilyn ja Lily olivat päässeet suunnistamaan jo kaksi tuntia ennen Jessicaa ja Christyä.
”Tuolla se on!” Lily huudahti ja ryntäsi kohti kirjavaa lippua joka roikkui oksassa vähän matkan päässä.
”Mitä siinä lukee?” Marilyn kysyi heidän päästyä sinne asti.
”Etsikää sormea mättäästä”, Lily luki lipun takaa.
”Siinäkö se oli?” Marilyn kysyi epäuskoisesti ja perääntyi askeleen.
”Jep. Mättäitä on täällä aika paljon.. Ei muuta kuin etsimään..” Lily sanoi rauhallisena ja alkoi tutkia mättäitä lähistöltä. Marilyn huokaisi ja alkoi myös etsiä. Kului viisi minuuttia ennen kuin hän huomasi hyvän rusketuksen saaneen keskisormen isosta mättäästä.
”Löytyi!” Hän huudahti ja Lily alkoi tulla hänen luokseen.
”HAA!” Kuului karjaisu ja keskarin omistaja hypähti sammalten alta eloon aiheuttaen Marilynille melkein slaagin. Lily tuskin huomasikaan mitään. Vasta tultuaan aivan velhon viereen hän kirkaisi.
”Antakaa jo se lappu”, tytöille tuntematon lihava velho tokaisi ja nappasi kartan Marilynilta ja suttasi taakse kohtaan 28. vihreällä tussilla pienen pallon.
”Ja nyt häipykää”, mies murahti ja käpertyi taas mättääseen keskari pystyssä. Tytöt lähtivät taas juoksemaan kohti seuraavaa rastia.

”Hyvä Anturajalka, vähän vielä, vähän vielä”, James läähätti heidän juostessa tyrmissä.
”Mikä näistä perhanan tyrmistä on tyrmä 13?!” Sirius karjaisi suutuksissaan.
”Tämä”, James tokaisi ja osoitti ovea jonka ovessa komeili homeisin ja suurin numeroin 13.
”Sisään jo!” Huusi Sirius ja ryntäsi sisään James kannoillaan. He pysähtyivät pöydän eteen ja James nappasi lapun.
”Käytä sitä mikä näyttää parhaimmalta”, hän luki lapusta. Sitä seurasi tyrmistynyt hiljaisuus jonka aikana pojat katsoivat pöydällä olevia pulloja.
”Nämä juomat ovat kaikki sysimustia ja samanlaisissa pulloissa”, Sirius viimein tokaisi.
”Ei kai sillä sitten ole paljon väliä mitä me otetaan?” James kysyi ja tarttui lähimpään pulloon ja otti huikan. Hän purskautti suunsa kuitenkin tyhjäksi siinä samassa.
”Hyi! Mustetta!” Hän huudahti yhä syljeksien.
”Totta kai! Hitto kun olimme tyhmiä!” Sirius sanoi leveästi ja äimistyneenä hymyillen. Hän kastoi sormensa juomassa ja painoi sen lappuun kohtaan 13.
”Mennään jo!” Hän alkoi hoputtaa ja kiskoi Jamesia mukanaan.

”Remus, en minä jaksa enää, en jaksa”, Peter valitti Remukselle heidän noustessa portaita pöllölään.
”Älä nyt luovuta Peter. Katso kuinka pitkälle olemme päässeet. Jo kuudestoista rasti kolmestakymmenestä!” Remus hihkaisi yrittäen olla piristävä.
”Aivan.. aivan..” Peter huokaili ja pakotti jalkansa eteenpäin.
”Enää pari askelta Matohäntä!” Remus kannusti ja avasi Pöllölän oven.
”Haa! Täällä ollaan!” Peter huudahti yhtäkkiä taas täynnä puhtia.
 Hän syöksähti nappaamaan paperin palan lattialta ja luki sen:
”Etsikää kynä pöllönruoan seasta.”
”Helppoa!” Remus huudahti ja kaatoi ruokasäkin kumoon vierestään. Kynä tuli heti esiin ja hän nappasi sen ja suttasi merkin oikeaan kohtaan.
”Ja ei kun menoksi!” Hän hihkaisi ja he syöksyivät portaikkoon.

”Jessica, missä se rasti taas onkaan?” Christy kysyi hengästyneenä laiturilta jonne he olivat juuri tulleet.
”Tuossa noin, eli.. keskellä järveä”, Jessica sanoi ja näytti karttaa käsissään.
”Näetkö sinä veden pinnalla jotain?” Christy kysyi katsottuaan karttaa.
”Een.. Ei! Tai siis kyllä näen sittenkin! Tuolla on taas tuollainen lippu”, Jessica vastasi ja osoitti suoraan eteenpäin.
”Meidän on kai tarkoitus hakea merkkausväline sieltä.. Kumpi hakee?” Christy kysyi kurtistaen täydellisiä kulmakarvojaan.
”Sinä”, Jessica sanoi perääntyen.
”Selvä. Ota lakkini ja aurinkolasini”, Christy sanoi ja ojensi mainitsemansa asiat Jessicalle. Hän huokaisi syvään ja hyppäsi veteen kädet ojossa. Hän ui huimaa vauhtia. Ei kulunut puolta minuuttiakaan kun hän oli lipun luona.
”Sain tussin!” Hän kiljahti ja heilutti kättään jossa piti tussia. Hän lähti uimaan takaisin Jessican kannustaessa häntä innoissaan. Viimein Christy nousi laiturille vettä valuvana.
”Merkkaa”, hän sanoi Jessicalle ojentaen tussin ja napaten kamansa. Hän iski lätsän päähänsä ja aurinkolasit nokalleen.
”Jep, jatketaan!” Jessica sanoi ja heitti kynän takaisin järveen ennen kuin he lähtivät taas juoksemaan.

”Oli ilo nähdä kuinka te kaikki osallistuitte intoa puhkuen eiliseen suunnistuskisaan. Kaikilla meni hienosti vaikka reitti oli raskas ja pitkä. Yksi pari oli kuitenkin aivan ylivertainen ja siksi palkitsemme heidät!” Dumbledore puhui Suuressa salissa vielä samana iltana. Enemmistö oppilaista makasi puoliksi pöydällä ja pitelivät jalkojaan. Christy ja Jessica olivat raivanneet pöydän alkupäästä tilaa ja retkottivat pitkin pituuttaan pöydällä Siriuksen ja Remuksen hieroessa heitä.
”Ja se pari kiitos?” Jessica kysyi väsyneenä Dumbledorelta joka oli ilmeisesti unohtanut mitä oli sanomassa.
”Aivan niin joo! Ylivoimaisin pari oli Storm ja Burrows Rohkelikosta! Onneksi olkoon! Saatte täältä mitalit!” Dumbledore huudahti muistettuaan asiansa ja tytöt raahautuivat virnistäen rehtorin luokse joka ripusti heidän kauloihinsa kultaiset mitalit.
”Maahistyötäkin”, rehtori sanoi ja onnitteli tyttöjä.
”Ja nyt voimme aloittaa aterian! Mutta sitä ennen ilmoitus! Professori Pace on ottanut lopputilin. Syytä hän ei kertonut, mutta sitä ei ole vaikea arvata kun hän ehti opettaa vain yhtä luokkaa, kröhöm!” Dumbledore vielä ilmoitti. Salissa alkoi pettyneiden ja innostuneiden huokausten aalto.
”Siksi! Olen löytänyt tänne idioottivarman opettajan loppuvuodeksi, jota ette saa häädettyä Kedavrallakaan! Ja tämä mahtivelho on Alastor Vauhkomieli!” Rehtori jatkoi ja ryppyinen mies nousi ylös opettajainpöydässä kumartaakseen lyhyesti. Kelmeillä ei ollut aavistustakaan mitä heitä tulisi odottamaan vielä.


A/N: Kuten jo sanoin, kommentoiti sallittua

[Luthienne]

Kiva luku, jatkoa.  

[tiny]

Tarina on ihana ja lukukin oli hyvä, mutta tarinassa on yksi asia mikä on mun mielestä aika ärsyttävä osassa kohdissa ja se on se kun Lily ja sen kaverit on kamalia pissiksiä. Mutta muuten loistava tarina.
Jatkoa

tiny

[-ItseTuhoNappula-]

Jatkoa heti välittömästi kiitoksia aamen ja happy newyear !