_jj_ : Kiitoksia kommentistasi, jatkoa tulee nyt pääsiäisen aikoihin, kuten lupasinkin
Luku 25. VOLDEMORTOli viimeinkin se ilta jota jokainen seitsemäsluokkalainen oli odottanut jo viikkotolkulla. Heidän toiseksi viimeinen iltansa Tylypahkan Noitien ja Velhojen koulussa.
”Miten Merlinin nimeen tämä kravatti solmitaan?!” Sirius kysyi turhautuneena ja meni Remuksen luo.
”Anna nyt kun isäs näyttää”, Remus tokaisi huvittuneena ystävänsä osaamattomuuteen, ja ensimmäisellä yrityksellä teki täydellisen kravattisolmun Siriuksen punamustaan kravattiin.
”Jos olet meikäläisen isä, niin minä olen maannut McGarmiwan kanssa!” Sirius pamautti mennessään kylpyhuoneeseen asettelemaan kuontaloaan.
”Sittenhän Kuutamo tosiaankin on isäsi!” James huudahti nauraen matka-arkultaan, josta hän etsi kenkiään.
”Oletko oikeasti?!” Peter kysyi hyvin hämmästyneenä laitettuaan tarrakenkänsä kiinni. Toiset vain katsoivat häntä kuin idioottia, ja Peter ymmärsi heidän vain vitsailleen.
”Tästä illasta tulee uskomaton”, Jessica huokaisi katsoessaan täydellistä olemustaan peilistä. Vaalea luomiväri toi hänen silmänsä kauniisti esiin. Hänen vaaleanpunainen syväkaula-aukkoinen lattiaan ulottuva mekkonsa laskeutui täydellisesti hänen vartaloaan pitkin. Ohut timantein koristeltu nauha kulki hänen rintojensa alta korostaen niitä sopivasti. Hän kääntyi tarkastellakseen selkäpuolta. Hänen vaalenruskeat lapaluihin ulottuvat hiuksensa oli kiharrettu Christyn toimesta virheettömästi. Syvä leikkaus takana paljasti hänen selästään sopivan osan. Mikäli Remus taivuttaisi häntä, ainoastaan pieni huomaamaton ommel alaselän kohdalla pitäisi mekon näyttämästä hänen takapuoltaan. Jessica huokaisi kääntyessään ja laittoi vaalenpunaisen kukkapinnin pitämään toista puolta hänen hiuksistaan taaempana.
”Erinomaista”, hän sanoi hiljaa ja vetäisi pitkät valkoiset silkkihansikkaat käsiinsä. Sen jälkeen hän pukkasi pinkit samettiset korkokengät jalkoihinsa, otti pienen käsilaukkunsa ja kääntyi katsomaan ystäviensä valmisteluja.
Marilynin puku oli tummansininen olkaimeton kahiseva melkein lattiaan ulottuva mekko. Vasemman kyljen kohdalla oli iso valkoisella rajattu kukka. Laahus oli rypistetty kerroksittain. Hänellä oli vihreää luomiväriä ja hiukset tällä kertaa pitkät, platinanvaaleat, mustalla pannalla taakse vedetyt. Hän ei käsilaukkua ottanut, mutta hänen korkokengissään oli seitsemän sentin korot, mitkä sai hänet näyttämään todella elegantilta.
Christyllä oli kermanvalkoinen samantyylinen mekko kuin Jessicalla. Hänen mekossaan vain selkää peitti kolme vaakasuoraan menevää timanttinauhaa. Hänen korkokengänsä olivat timanttiset remmikengät, joissa oli viiden sentin korot. Hänen hiuksensa olivat laitettu haltiakampaukselle helmikiinnikkeellä, ja vapaat hiukset kiharrettu korkkiruuvikiharille nätisti. Hänellä oli käsivarsillaan astetta mekkoaan tummempi hartiahuivi joka oli kahisevaa silkkikangasta, sekä pieni valkoinen käsilaukkupussukka jossa oli helmiä koristeena. Hänen tumma silmämeikkinsä toi hänen kasvojaan kauniisti esiin.
Lilyllä oli kirkkaanpunainen silkkinen polviin asti ulottuva mekko, jonka alaosa nousi kerrosten takia, saaden Lilyn näyttämään erittäin herttaiselta. Mekko tosin ei sopinut tuulisille päiville. Missään nimessä. Ellei halunnut leimautua huoraksi. Mutta joka tapauksessa.. Lilyn hiukset oli nostettu ylös kauniille, isolle ja sileälle nutturalle, josta vain muutama hiussuortuva oli jätetty valumaan olkapäälle. Hänen silmänsä oli rajattu mustaksi ylhäältä ja sininen luomiväri korosti hänen koko olemustaan kauniisti. Hänen tummanpunaiset kenkänsä olivat samaa tyyliä kuin Jessicankin omat.
”Pitäisikö mennä katsomaan ovatko pojat edes tulleet ulos suihkusta?” Lily ehdotti kun he kaikki olivat valmiit.
”Menkää te vain, minä menen jo aulaan. Seth jo varmaan odottaa”, Marilyn kehotti heitä ja oli poistumassa makuusalista kun Christy pysäytti hänet.
”Seth? Etkö viimeksi tapaillut Tonya?” Hän kysyi ihmeissään kurtistaen kulmiaan.
”Een enää pitkään aikaan! Viimeksi oli David, sitä ennen Josh, sitä ennen oli Tony”, Marilyn selitti hymyillen laskien samalla sormillaan.
”Miestennielijä..” Toiset tytöt mutisivat ja poistuivat makuusalista.
”Woooooow!” Pääsi jokaisen pojan suusta tyttöjen laskeutuessa portaat alas. Sirius, James ja Remus ärähtivät heidän suuntaansa ja katseet kääntyivät takaisin omaan seuralaiseen.
”Rakas”, Sirius meni rennosti ja kaappasi Christyn intohimoiseen suudelmaan taivuttaen hänen selkäänsä.
”Whooh, tämä iltahan lähti lupaavasti komistus!” Christy huudahti saatuaan suunsa vapaaksi. Muut vain käänsivät katseensa ja niin he lähtivät kohti Suurta salia.
”Kröhöm, hyvää iltaa ja tervetuloa naiset ja herrat! On taas se ilta vuodesta kun vietämme VOLDEMORT:ia elikkäs Viimeisen Opiskelu Luokan Dramaattisen Erityisen Mahtipontisen Onnellisen Rajuja Tapaamisia!!” Dumbledore kajautti mikrofoniin. Suuri sali oli koristeltu kimaltelevien eriväristen nauhojen ja glitterien kanssa. Useita pieniä pöytiä oli sijoitettu salin reunoille, paitsi lavan lähelle.
”Ensimmäiseksi aloitamme ohjelmanumeroilla, joista ehkä kohutuin on OHO, joten, eiköhän pistetä bileet pystyyn!” Dumbledore jatkoi ja useat oppilaat vilkuilivat toisiaan hämmästyneinä rehtorin puhetyylistä.
”Nyt täytyy mennä”, James kuiskutti muille Kelmeille lukuunottamatta Peteriä ja he yhdessä muiden yhdeksän pojan kanssa katosivat ”backstagelle”. Ilmeisesti muutama minuutti hupeni viime hetken valmisteluihin ja kertauksiin.
”Ja nyt! Antakaa isot aplodit Onnellisen Homohtavalle Ohjelmanumerolle!” Kuului karjaisu ja verho lavan edestä nousi katon rajaan silmänräpäyksessä. Harmaa savuverho peitti lavan lattiaa ja ylhäältä suunnatut eriväriset valot olivat suunnattu 12:sta miehen alkuun, niin että heidän etupuoli ei näkynyt. Heidän kasvonsa olivat kohti lattiaa kun he nojasivat rennon jämäkästi yläselällään taaksepäin. Paitoja hellä ei ollut, ainoastaan risaiset farkut, valkoiset lenkkitossut, sekä rusetti kaulassa. Hiuksetkin olivat nostettu pystyyn muilla, paitsi Siriuksella jonka hiukset menivät luonnostaan täydellisesti. Yhtäkkiä musiikki alkoi ja valot vaihtuivat.
”Joka ainoa
Ravistakaa kehoanne
Joka ainoa
Ravistakaa kehoanne oikealla tavalla!”
Tytöt kirkuivat kun pojat lavalla tanssivat hyvin rytmikästä koreografiaa musiikin mukana, valojen seuratessa.
”Tuo on poikaystäväni!” Jessica kirkaisi osoittaen Remusta kun koreografiassa tuli yksi epäilyttävä liike. Siitä johtuen joku heitti tyhjän salakuljetetun kaljatölkin kohti häntä, mutta meni reilusti ohi.
”Olenko alkuperäinen
Jeah
Olenko se yksi ainoa
Jeah
Olenko seksuaalinen
Jeah
Olenko kaikki mitä tarvitset
Sinun on parasta ravistella kehoasi nyt!”
”Voi luoja, voi luoja, voi luoja!” Tytöt sirkuttivat kun pojat tekivät loppuhuipennukseksi muodostelman, jolla voittaisi huutosakkien MM-kisat.
”Kiitos!!” Jokainen lavallaolija huusi kun esirippu laskeutui takaisin. Seuraavaksi ohjelmanumerossa oli Raivottarien esiintyminen.
”Olitte mahtavia! Arvaa ketä saattaa onnistaa tänä iltana?” Jessica kysyi Remukselta flirttailevasti ja sai muut tekemään yökkimisääniä.
”Hommatkaa huone!” He huusivat.
”Nyt ei ole paljon aikaa jäljellä ennen kuin meidän pitää mennä lavalle, mutta te olitte mahtavia!” Christy sanoi ja suukotti Siriusta nopeasti huulille jättäen huulikiiltoa pojan huuliin. Lilykin suuteli Jamesia nopeasti, mutta irtautui nopeasti sillä heidän piti mennä lavalle.
”Ja nyt on vuorossa RAIVOTTARET!” Dumbledore ilmoitti ohjelmanumeron ja myrskyisät onnenhuudot ja kirkuminen alkoi. Tytöt vilkuttivat ja lähettivät lentosuukkoja yleisölle hymyillen.
”Oletteko valmiit?!!” He huusivat yhtäaikaa mikrofoneihinsa ja kirkuminen vain vahvistui. He aloittivat kappaleen Koskematon.
”Minä menen ooo ooo sinä menet ahh ahh
La la la la, la la la la
Minä voin la la la la la la
Minä haluan haluan haluan saada saada saada haluamani, älä pysähdy
Anna, anna, anna minulle kaikki mitä sinulla on
Koska en voi odottaa odottaa odottaa enää
Älä edes mainitse seuraamuksia
Koska juuri nyt olet ainoa asia, jossa on minulle mitään järkeä
Enkä välitä tippaakaan mitä he sanovat tai ajattelevat, ajattelevat
Koska olet ainoa mielessäni..”
Ja niin he jatkoivat kappaleen loppuun. Hyvä kun ääni edes kuului fanien huutojen ja kirkumisen alta. Seuraava kappale oli Häiriintynyt.
”Mikä minussa on vikana?
Miksi minusta tuntuu tältä
Tulen hulluksi
Ei enää virtaa huijaukseen
En saa sitä edes aloitettua
Kuullut mitään, sanonut mitään
En voi edes puhua siitä
Koko elämäni pääni sisällä
En halua edes ajatella sitä
Tuntuu että menetän järkeni
Yeah
Se on öinen varas
Tulee ja sieppaa sinut
Se voi hiipiä sisääsi
Ja tuhota sinut
Mielen sairaus
Se voi hallita sinua
Se on liian lähellä lohdutusta
Unohda jarruvalot
Olemme ihmeiden kaupungissa
Emmekä aio pelata reilusti
Varo, saatat joutua syvemmälle
Parempi miettiä kahdesti
Ajatustesi juna tulee muuttumaan
Joten jos sinun täytyy arvostella, ole viisas
Mielesi on häiriintynyt
Se on kuin pimeys valon keskellä
häiriintynyt
Pelotanko sinua tänä yönä?
Mielesi on häiriintynyt
Se ei toimi niin kuin haluaisit
häiriintynyt
Mielesi on häiriintynyt, häiriintynyt
häiriintynyt..”
He soittivat vielä pari samankaltaista biisiä, kun viimeisenä oli vuorossa hitaampi ja rauhallisempi biisi, Valmistujaislaulu.
”Tämä on teille kaikille, ja erityisesti näille ihanille neidoille joiden kanssa on ollut ilo ja kunnia asustaa, olla ystäviä, häiriköidä ja soittaa jo seitsemän vuotta!” Christy huusi ja teki kunniaa ystävilleen.
”Ja niin me puhuimme koko yön loppuelämistämme
Missä tulemme olemaan, kun täytämme 25
Ajattelen, etteivät ajat koskaan muutu
Ajattelen, että asiat tulevat aina olemaan samoin
Mutta kun lähdemme tänä vuonna, emme tule takaisin
Ei enää hengailua, koska olemme eri reitillä
Ja jos on jotain, mitä sinun on sanottava
Sinun on paras sanoa se juuri nyt, sillä toista päivää et saa
Koska jatkamme eteenpäin, emmekä voi hidastaa
Nämä muistot ovat kuin elokuva ilman ääntä..”
Ihmiset tanssivat toisiaan vasten, Kelmit kuuntelivat laulun sanoja hiljaa pöydässään, edessään kermakaljapullot.
”Tiedättekö, aion tehdä jotain hyvin radikaalia tänä iltana”, Sirius totesi ja otti huikan pullostaan.
” Kun me jatkamme eteenpäin
Me muistamme
Kaikki ne ajat,
Jotka jaoimme
Ja kun elämämme muuttuvat
Tulkoon mitä vain
Tulemme silti olemaan
Ystäviä ikuisesti.”
Laulu sai suuret suosionosoitukset ja jotkut jopa pyyhkivät kyyneleitä silmäkulmistaan.
”Antakaa iso käsi Raivottarille!” Kuului vielä kun tytöt menivät lavan eteen kumartamaan hymyillen ja ihmiset taputtivat raivokkaasti.
”Gaalan aika!” Dumbledore kuulutti siinä samassa kun tytöt olivat poistuneet lavalta. Ihmiset eivät oikein tienneet mitä gaala sisälsi, joten kaikki hiljentyivät. Korpinkynsiläiset Olivia Heyes ja Sean Wellington astuivat lavalle ja heidän taakseen tuotiin parilla kärryllä pieniä patsaita joissa oli Tylypahkan vaakunan kuva.
”Hyvää iltaa, ja tervetuloa Gaalaan. Nyt jaamme titteleitä oppilaille, jotka ansaitsevat tittelinsä erilaisista syistä johtuen”, Olivia kertoi heidän seistessä mikrofonin takana.
”Ja ilman sen enempiä jutusteluja, aloittakaamme!” Sean sanoi hymyillen leveästi.
”Vuoden Kauneimmasta tittelistä kilpailevat.. Jessica Storm!” Olivia sanoi ja kääntyi sivuttain siten, että näki parin metrin päähän verhoon muodostuneen kuvan, jossa näytettiin Jessicaa livenä. Ihmiset taputtivat kohteliaasti ja pari vislausta kuului.
”Narcissa Musta!” Sean kuulutti ja kuva vaihtui. Jälleen taputuksia.
”Christy Burrows!”
”Alyson Burton!”
”Victoria Bean!” Olivia sanoi viimeisen nimen ja avustaja toi heille ensimmäisen kirjekuoren. Oppilaat katsoivat lavalle jännittyneinä, kun Olivia avasi kuoren ja hymyili suloisesti.
”Narcissa Musta!” Jokainen luihuinen alkoi taputtaa hurrata koko salin täydeltä kun Narcissa nousi ylös pöydästään punaisilla huulillaan vieno hymy. Muutkin oppilaat taputtivat kohteliaasti. Narcissa liikkui lavaa kohti hyvin sulokkaasti vaaleansinisessä mekossaan ja lavalla otti kultaisen pystinsä vastaan ystävällisesti ja lopulta nosti pystin ilmaan ja kiljaisi itsekin riemusta.
”Ensi vuonna sitten”, Remus sanoi suukkottaen Jessicaa poskelle.
”Ensi vuonna? ENSI VUONNA?!” Jessica nojautui kauemmaksi pojasta, joka sönkötti jo anteeksipyyntöjä ja yritti korjata virhettään.
”Vihjaatko jotenkin, että jäisin luokalleni?!”
”Seuraavaksi Vuoden Komein!” Kuului Seanin ääni ja kaikki kääntyivät jälleen katsomaan lavalle kun kuva muodostui esiripulle.
”Sirius Musta, luonnollisestikin!” Olivia nauroi kun Siriuksen kuva ilmestyi.
”James Potter!”
”Lucius Malfoy!”
”Remus Lupin!”
Kirjekuori tuotiin Seanille ja hän avasi sen ehdokkaille hurraamisten mentyä ohitse.
”Kenes luulisitte voittaneen? Sirius Musta, tule ja hae pystisi!” Sean huusi melun ylitse ja Sirius nousi hymyillen rennosti pöydästään. Ennen kuin hän lähti lavaa kohti, hän ensin suuteli seuralaistaan komeasti.
Juhlan edetessä tuli vielä muutama missä joku Raivottarista taikka Kelmeistä oli ehdolla.
”Vuoden huispaaja! Amos Diggory, James Potter, Sirius Musta, Rhys Vercassa”, Olivia luetteli ehdokkaat. Ainuttakaan naispuolista ei ollut ehdolla.
”James Potter !” Ja niin hän sai pystinsä. Peter oli saanut Vuoden Paskin Oppilas –tittelin (ainoa sarjassaan), Lily Vuoden Älykön, Jessica Vuoden Pimeyden Voimilta Suojautujan, Christy ja Sirius Vuoden Pari, Marilyn Vuoden Muuntautuja, Bellatrix Vuoden Mielipuoli sekä Remus Vuoden Diileri (lue kappale 23. Ukabukaa!).
Vielä oli kuitenkin jännittävin jäljellä: Vuoden Idiootti.
”Ja ehdolla ovat seuraavat henkilöt:
Jessica Storm ja Christy Burrows, lensivät sisätiloissa!” Olivia ilmoitti ja jotkut nauroivat muistolle.
”Amanda Vartan, hajoitti kasvihuoneet!” Sean sanoi omalla vuorollaan.
”Michael Drillin, vapautti hevoskotkat aitauksestaan!”
”Miranda Shawn, räjäytti liemienkeitto luokan numero kolme!”
”Cecil Sullivan, tapaili Peter Piskuilania!”
”Lucius Malfoy, käytti naisten pitsisiä pinkkejä alushousuja, ja Riesu sai sen selville!” Sean kailotti pidätellen naurua, mutta epäonnistui surkeasti ja räjähti nauramaan koko muun salin kanssa. Ainoastaan Lucius oli hiljaa.
”Ja palkinto menee... Cecil Sullivanille!” Olivia huusi naurunsa lomasta ja antoi Cecilille viimeisen pystin mikä oli jäljellä.
Nyt Gaalan oltua ohitse, Kohtalottaret nousivat lavalle huudattamaan ihmisiä. Kelmit pareineen tanssivat muutaman kappaleen.
”Chris, tule, minulla on sinulle tärkeää asiaa”, Sirius kuiskasi tytön korvaan ja kuljetti hänet ulos salista aina pihamaille järven rantaan saakka.
”Mikä nyt aarteeni?” Christy kysyi huolissaan. Hän ei ollut koskaan nähnyt Siriusta näin vakavana, mutta silti onnellisena. Sirius otti kengät ja sukat jaloistaan ja kääri lahkeensa ylös. Christykin otti omat kenkänsä pois jaloistaan. Sirius veti tytön mukanaan isolle kivelle, jonka reunalle se istuutuivat vieri viereen ja Christy nosti mekkoaan ylemmäs ettei se kastuisi heidän laskiessa jalkansa nilkkoja myöten veteen.
”Tiedätkös, että rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa?” Sirius kysyi katsoen tytön kasvoja sivellen niitä samalla sormillaan.
”Oli vähän sellainen aavistus juu”, Christy sanoi sulkien silmänsä, kuin keskittyäkseen paremmin pojan kosketukseen. Seurasi hetken hiljaisuus heidän istuessa siinä. Christy avasi silmänsä ja yhdessä he katselivat auringon laskua vuorten taakse.
”Tuletko vaimokseni?” Sirius kysyi katsoen Christyä, jonka silmät suurenivat yllätyksestä.
”Mitä?” Tyttö kuiskasi ääni käheänä kääntyessään kokonaan poikaan päin.
”Tuletko vaimokseni? Menetkö naimisiin kanssani, perustatko perheen kanssani, tuletko asumaan saman katon alle kanssani?” Sirius selvensi tutkien tyttöystävänsä kasvoja hymyillen onnellisena orlandobloommaisesti.
”Kyllä!” Christy huudahti ja kapsahti Siriuksen kaulaan heidän suudellessa intohimoisemmin kuin koskaan ennen. Kuin eivät olisi vain saaneet tarpeeksi toisistaan.
”Se on hyvä niin.” Sirius sanoi ja he jäivät siihen paikalle useiksi tunneiksi, kunnes pimeä oli jo hiipunut kauan sitten heidän ylleen.
A/N: Vielä tulee varmaankin 3 lukua, en ollenkaan tiedä milloin
