// Alaotsikko: Osallistuu "3kertaa kun..." haasteeseen
Name: 3 kertaa kun Sirius nauroi Potterin kuullen
Author: Chenoa
Beta: -
Genre: Drama, pikkasen humor
Rating: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Disclaimer: HP-maailma kuuluu Rowlingille.
Osallistuu "3 kertaa kun..." ficceihin.
~Ensimmäinen nauru~
Sirius Musta istui leveästi punaisella upottavalla sohvalla odottaen Jamesia ja Lilyä. Siriuksen vieressä istui Remus, mutta Peter ei ollut ilmestynyt paikalle. Hänellä oli kuulemma "yllättäviä menoja". Mitä sekin nyt ikinä tarkoitti...
"No mitä nyt?" Sirius kysyi, kun leveästi hymyilevät James ja Lily astuivat huoneeseen. He virnistivät ensiksi toisilleen ja huudahtivat sitten: "Me saamme lapsen!"
Sirius hyppäsi ylös sohvalta ja meni halaamaan ystäviään virnuillen leveästi. James saa lapsen!
"Sirius, me toivomme, että suostuisit lapsen kummisedäksi", Lily vihjaisi Siriukselle, joka nosti ällistyneenä katseensa lattiasta Lilyyn ja Jamesiin.
"Minut?"
"Älä viitsi Antura! Kuitenkin toivoit sitä!" James sanoi nauraen. "Joten, miten on...?"
Sirius katsoi ystäviään totisena ja aukoi suutansa hetken.
"Minä... Tuota... Äh, totta helvetissä suostun!" Sirius huudahti ja nauroi silmät säihkyen. "Se olisi kunnia."
"Mutta Sirius! Sinä et ainakaan voi puhua noin lapsen kuullen!" Lily moitti tuimasti, mutta alkoi hänkin nauramaan nähdessään rakkaittensa iloisesti tuikkivat silmät ja hymyyn kääntyneet suut.
***
~Toinen nauru~
"Sirius sinun täytyy huolehtia Harrysta sillä aikaa kun olemme poissa."
"Tiedän, tiedän. Vaihdan vaipan, syötän, nukutan, leikin, vahdin...", Sirius luetteli ja sai Lilyn punastumaan kevyesti. James tuli Siriuksen takaa eteiseen ja suukotti Harrya poskelle, "Nähdään kohta, pikku mies."
Lily katsoi lastaan surullisena. "Voi Merlin Lily! Se on vain päivä! Nyt menkää tai pakotan teidän menemään", Sirius komensi ja hääsi parin asunnostaan ulos.
***
"Voi Saatanan, Saatanan, Saatanan, Saatanan, Saatanan, Helvetin, Saatana!!!" Sirius kirosi kovaan ääneen ja hyppi yhdellä jalalla pidellen toisen jalkansa varpaita. Hän oli lyönyt ne ovenkarmiin ja ähisi nyt punaisena keskellä lattiaa.
Sirius lysähti lattialle istumaan ja hieroi varpaitaan mutisten kirosanalitanjoita ärtyneenä. Hän puuskahti väsyneenä ja vilkaisi vasemmalle puolelleen, jossa oli Harryn pinnasänky ja sieltä häntä tuiotti kaksi smaragdin väristä pyöreää silmää.
"Älä kerro äidillesi, että kiroilin. Se pysyy meidän kahden välisenä, vai mitä?"
"Taatanan!" Harry lässytti ja Sirius tajusi sen olevan Harryn ensimmäinen sana. Tai, melkein sana, mutta se ei käynyt päinsä! Sehän oli kirosana; Lily tappaisi Siriuksen kovakouraisesti kuullessaan poikansa kiroilevan tuossa iässä!
Sirius nosti Harryn syliinsä. "Taatana!" Harry toisti ja sai Siriuksen purskahtamaan hekottavaan nauruun.
***
Sieltä he tulevat... Sirius ajatteli kävellessään ovelle Harry sylissään.
"Harry! Oliko hauskaa? Pitikö Sirius-setä sinusta hyvää huolta?" Lily kaappasi Harryn syliinsä ja kyseli pehmeällä äänellä.
"Taatanan Tiliut!" Harry kiljahti ja alkoi nauramaan iloista vauvan naurua. Lily kääntyi katsomaan Siriusta murhaavasti.
"Eheh", Sirius naurahti ja pakeni Jamesin selän taakse ja kurkisteli sieltä Lilyä, joka lähestyi uhkaavasti.
***
~Viimeinen nauru~
Kilta oli taikaministeriössä. He taistelivat kuolonsyöjiä vastaan kivisessä amfiteatterissa, jonka keskellä oli kivinen kaariholvi. Kaikkialta kuului huutoa ja välillä kirouksia iskeytymässä joko ihmiseen tai seinään.
Sirius ja Harry taistelivat Lucius Malfoyta vastaan. Harry iski Luciukseen kirouksen, joka sai Luciuksen kaatumaan.
"Hyvä James!" Sirius huudahti Harrylle, joka hämmentyi.
Sirius nauroi taistellessaan Luciusta vastaan ja yllytti tätä parempaan.
"Avada Kedavra!"
Vihreä valo osui suoraan Siriusta rintaan ja sai hänet hoippumaan taaksepäin. Hänen takanaan oli tuo mystinen holvikaari, jonka sisältä kuului kuiskauksia.
"Ei!!" Harry huusi ja kääntyi katsomaan kuka loitsun oli lähettänyt. Bellatrix! Bellatrix nauroi raastavaa nauruaan Harrylle ja pakeni amfiteatterilta. Harry kääntyi takaisin Siriukseen päin ja näki, kuinka hän katosi vieläkin hymyillen holvikaaren sisään.
Tuon hymyn nähneet eivät sitä voineet unohtaa. Se oli Siriuksen viimeisin hymy, joka naamallaan hän siirtyi kauniinpaan paikkaan. Sinne minne kuuluikin, Jamesin rinnalle.
A/N: Wou, tuota kolmatta naurua minulla oli vaikeuksia keksiä, koska niistä pätkistä ei koskaan saanut tarpeeksi pitkiä, mutta mielestäni tuo oli sopiva lopetus. Heittäkäähän kommenteilla!
