Muistathan sä maidon? H/D k-11

[Jokuwannab]

Nimi: Muistathan sä maidon?
Author: Jokuwannab (Vuotiksessa nimellä Hophoppari)
Pairing: Harry/Draco
Ikäraja: k11 kielenkäytön vuoksi
Beta: Ei ole, virheistä saatte kivittää mua.
Disclaimer: Rowling omistaa Potter-maailman, minä ainoastaan tämän tekstin. Ilmaiseksi teen.
A/N: Vuotikseen tein tämän alunperin, mutta ajattelin tunkaista tännekin.
Summary: "Rakastathan sä mua? Tulethan sä takas? Muistathan sä maidon?"

Muistathan sä maidon?

Nyt kun kaikki saattaa olla ohi, mä voin istahtaa sekunniksi. Mä voin istua tässä koko helvetin päivän, jos haluan. Mä olen nyt yksin. Ihan yksin, eikä kukaan hönkäile mun niskaan, kutita mua kyljistä, tai vaan istu mun kanssa. Sua ei ole enää.
  Mua alkoi ärsyttää kaikki sun kanssas. Sä tivasit, kyselit, huusit, raivosit, kuiskailit. Mun korvat ei kestäneet sitä kauaa, mutta mä jatkoin vaikka hampaat irvessä. Tivasin, kyselin ja huusin takaisin. Sitten sä olit tyytyväinen vähän aikaa. Mutta et tarpeeks kauan. Et tarpeeks kauan, että mäkin olisin voinut olla.
  Kuitenkin sä rakastit mua. Sä rakastit mua hiljaa tai kovaa, tai sitten liian vähän tai liian paljon. Sulla ei ollut rajoja, sä vyöryit mun yli kuin hyökyaalto, eikä mulla ollut pelastusrengasta. Enkä mä osannut uidakaan. Piti antautua sun vyörytettäväks, komenneltavaks, piti olla vain sun, sun, sun.
 
Sitten sä huolehdit ihan liikaa. Sussa ei ulkonäöllisesti ollut mitään vikaa, sä olit kaunis, villi ja mystinen. Niin sä olit sisältäkin, mutta mä tajusin sen liian myöhään. Silloin tuntui, että sä hössäsit, huolehdit ja tivasit ihan liikaa. Mä en ollut tottunut siihen, ja se ahdisti. Mä en vain ymmärtänyt. Etkä sä yrittänyt opettaa mua, saada yrittämään tai mitään. "Ja paskat", sä tuhahdit, kun mä sanoin sun olevan ihan outo. Et sä pinnallinen ollut, jotenkin tarttumaton ja kesyttämätön vain.
  Ehkä meillä ois ollut vielä aikaa. Ehkä, jos oltaisiin aloitettu rakastaminen myöhemmin. Liian aikaisin, mä sanoin. Sun mielestä taas liian myöhään. Mä en ymmärrä, mikä teki musta sitten puolustavan, hyökkäävän ja aggressiivisen. Ehkä ne oli mun omat mielipiteet susta.
  Asiat alkoi käydä arkisiksi. Kysymykset vyöryi molempien yli. Viimeinen ilta, kun me vielä oltiin me, esitit mulle kolme kysymystä.

  "Rakastathan sä mua?"

  "Tulethan sä takas?"

  "Muistathan sä maidon?"

  Mä rakastin, mä tulin takaisin, mutta se ei riittänyt. Sun mielestä se ei mitenkään riittänyt. Multa paloi pinna, kun sä tivasit taas: "Muistithan sä maidon? Miks sä katot mua tolleen? No mitä nyt? Mitä vttua sä piilottelet? No? NO?" Se oli meiän viimenen riita. Ja nyt mua kaduttaa. Mä sanoin, että sä oot pinnallinen ja typerä ja itsekäs ja ailahtelevainen, mutta nyt kun sua ei ole olemassakaan mun talossa, mä voisin niellä kaikki sanani ja tukehtua niihin, jos sä vaan tulisit takaisin.
  Ja nyt, kun mulla on koko päivä aikaa istua tässä, mä muistan yhen asian. Sä tivasit, sä muistutit, sä jopa kirjotit mulle muistilapun, enkä mä sittenkään muistanut sitä maitoa.

[Karakuriningyou]

Tämä on kaunis, jotenkin koskettava ja surullinen.
Pysäyttävä.

Aluksi mietin hieman tuota puhekielisyyttä, mutta se toimi tässä todella hyvin.
Kerronta kulkee sujuvasti eteenpäin, eikä töki missään kohtaa.

Äh, olen sanaton.
Häiritsevä tunne, kun pitäisi muka yrittää raapia kasaan jotakin edes lähes rakentavaa kommenttia.

Ainakin sen sanon, että tykästyin tähän kovasti, kirjoitat hyvin ja kauniisti.
Loppu oli aivan ihana, jotenkin surkuhupaisa.

Kiitos.

[Out There]

Tykkäsin tästä hurjana!

Vaikka puhekieli ei tosiaan oo mun lemppari ficeissä, niin tähän se sopi tosi hyvin ja toi suloista aitoutta.

Parisuhdekriisikin tuntui aidolta ja Dracon erotti sieltä kriisistä

Suloista

[Jokuwannab]

Karakuriningyou ja Out There: Kiitos kovasti. Itsekin pidän tästä tekeleestäni, aika harvinaista kyllä, sillä yleensä en niihin saa kosketusta tietyllä, haluamallani tavalla. Mutta on ihanaa, jos piditte Nyt olen onnellinen.

[Luihuinen_89]

Tää oli aivan ihana ja pidin siitä että saa itse tavallaan päättää kumpi tässä kertoo oman näkökylmansa
pahoittelen kun tässä ei oikeen oo tota rakentavaa sillä se ei ole vieläkään palannut lomaltaan

[Jokuwannab]

Luihuinen_89: Antaa rakentavan nyt vaan lomailla, ihanaa kun tykkäsit

[biotdf]

Tämä oli jotenkin ihana, aito. Puhekieli hyppäsi silmille, mutta se sopi tähän jollain lailla. Tässä tietää kyllä kuka on kuka. Dracon erottaa selkeästi

biotdf

P. S. Yleiseksi tiedoksi, rakentava on mökillä. Sillä on siellä laituri ja kaikki

[Jokuwannab]

biotdf: kanuis kiitos kommentista

[Hinska]

Tykkäsin. Mäkin mietin ekana tuota puhekieltä, mutta tässä se toimi.

Äh, rakentava on ollut aina lomalla. 

[Eeyore]

Tämä oli oikeastaan tosi hieno, vaikka lähdin vähän varautuneesti lukemaan (kuten kaikkia puhekielessä kirjoitettuja ficcejä). en kuitenkaan pettyny. hyvin olit osannu kirjottaa tunteita toisen ajattelemana mutta kuitenkin kertomana. puhekieli kävi tähän paremmin kuin kirjakieli.

Viimeinen ilta, kun me vielä oltiin me, esitit mulle kolme kysymystä.

  "Rakastathan sä mua?"

  "Tulethan sä takas?"

  "Muistathan sä maidon?"

Vaikka tää olikin tunteiltaan vähän raaka, kaunis ja surullinen ficci, niin pieni koomisuus (tai enemmänkin ehkä ironisuus) paistoi läpi tekstin. Loppu oli kuitenkin se paras, joka täydensi tämän ficin kokonaiseksi.

Ja nyt, kun mulla on koko päivä aikaa istua tässä, mä muistan yhen asian. Sä tivasit, sä muistutit, sä jopa kirjotit mulle muistilapun, enkä mä sittenkään muistanut sitä maitoa.

Ja vaan maito oli se, jonka takia lopuksi erottiin... 

[starálfur]

Pakko myöntää, että mäkin lähdin vähän ennakkoluuloisesti lukemaan tätä - ihan tuon puhekielen vuoksi, mikä täällä on mainittukin. Itsekään en siitä normaalisti ficeissä pidä, mutta tähän se kävi jopa yllättävän hyvin.

Itse ficistä pidin paljonkin, tästä jäi surullinen olo, mitä kaikki ficit eivät saa aikaan vaikka olisivat kuinka pitkiä ja/tai juuri siihen pyrkiviä (niin kai se on, että pieni on kaunista ).
Lisäksi tuo maidon unohtaminen kuvasi jotenkin erityisen hyvin sitä, miten pitkään jatkuneet riidat ja erimielisyydet voi loppujen lopuksi kärjistyä ihan noinkin pieneen ja arkiseen asiaan. Ei siihen paljon tarvita, kun ollaan tietyssä pisteessä.
Myös kuvailut ja vertauskuvat oli todella osuvia.

Kiitos tästä, tämä oli erilainen ja ehkä juuri siksi niin hyvä.

[LND]

Mä itken, kertooko se tarpeeksi?

Tappavan kaunis, hyvin surullinen. Hieman hymyilyttäväkin. Noi kolme kysymystä oli söpöjä.
Jäi mietityttämääm, kumpi oli kumpi?

Kiitos!

[Jokuwannab]

starárful: Melkein rupesin itkemään onnesta, kun luin kommenttisi. Kaikissa kirjoittamissani pikkuficeissä pyrin juuri erilaisuuteen, että erotun joukossa, ja on aivan loistavaa, jos sinusta näin on.

LND Älä itke, tai tulen sinne ojentamaan nenäliinaa ja auttavaa syliä! Tietynlainen mystiikka oli toivottavasti vain hyvä tässä ficissä

[Fírinne]

Olen istunut hyvin epämukavassa asennossa penkilläni ja miettinyt yli kymmenen minuuttia, että kumpi on kertoja. Nyt käsi on niin perkeleen kipee, ku onnistuin jotenkin istumaan sen päällä, mutta ei nyt mun kädestä sen enempää. Fic on hyvin kirjoitettu ja tuo puhekieli sopii hyvin tähän. Vihaan mystiikkaa  .  Ajatus koko ficissä on todella hyvä ja nyt taidan mennä kiroamaan käteni.
Mara kiittää hyvin paljon ja kumartaa hyvin pitkään