Narnia, Käännös: Where We Belong by Selene Antilles, K-11

[Maya]

Alaotsikko: Narnia, Susan/Caspian, Romance/Drama, K-13, valmis --> 8/8 20.4

Title: Where We Belong  (Minne me kuulumme)
Author: Selene Antilles
Translator: Maya
Käännöksen beta: Cattleya, kiitos kultaseni<3
Fandom: Narnia
Pairing: Susan/Caspian (het)
Rating:  K-11
Genre: Romance/Drama
Disclaimer: Narnia kuuluu luojalleen C.S.Lewisille. Tarinan juoni on Selenen käsialaa, ja Maya käänsi tarinan suomeksi.
Summary: Susan ja Caspian tapaavat jälleen olosuhteissa, joita eivät itsekään ymmärrä.
Original: http://www.fanfiction.net/s/4276434/1/Where_We_Belong

T/N: Nähtyäni Prinssi Caspianin elokuvaversion innostuin etsimään jotain pientä ja kivaa käännettävää aiheena Narnia. Tämän löysin. Tähän tulee kahdeksan lyhykäistä lukua, lisäilen niitä hitaasti omaa tahtiani. Käännän parhaillaan myös Potteriin liittyvää tarinaa, ja halusin jotain muuta työstettävää välipalaksi ainaisen Potterin joukkoon. Joten te saatte kärsiä nauttia tästä. Antoisia lukuhetkiä=)


1. Ei oikeutta rakastaa

Susan nosti hameensa polviinsa kävellessään pihamaalla nököttävien majojen ohi. Haavoittuneet ja kuolevat kohottivat käsiään häntä kohti hänen ohittaessaan heidät. Hän kosketti mahdollisimman monta, tietäen että he uskoivat Eevan tyttären kosketuksen voivan auttaa ja parantaa heidät. Lucy nyökkäsi hänelle hyväksyvästi siirtyessään huomiotaan kaipaavan miehen luo. Susan tiesi, että hänen sisarensa selviäisi jäljellä olevista potilaista, joten hän lähti kiitollisena etsimään pehmeää vuodetta ja muutaman tunnin unta kaottiselta pihamaalta.

Hän hypähti toisen jalkansa varassa, ja sitten toisen, ottaessaan kenkänsä jaloistaan ja värähti tuntiessaan kylmät kiviportaat paljaita jalkojaan vasten. Sitten hän nosti kätensä päästääkseen hiuksensa vapaiksi. Pidellen kenkiä toisessa kädessään hän ravisti toisella kädellään tummia kiharoitaan, kunnes ne roikkuivat väsyneenä pyörteenä hänen selässään.

”Ei kovinkaan naisellista, Teidän Majesteettinne”, ääni sanoi hänen takanaan. Susan hypähti ja hänen kuluneet saappaansa kolahtivat kivilattiaa vasten hermostuneen rääkäisyn säestyksellä. Hän pyörähti ympäri; hänen kätensä heiluivat ilmassa ja asettuivat sitten hänen lanteilleen.

Susan huokaisi helpottuneesti nähdessään myhäilevän Caspianin kömpivän häntä kohti. ”Olen tulossa taistelusta, joten en todellakaan välitä, kiitoksia vain.” Äänessä kuuluva nauru pilasi ärtyneen mulkaisun. Hilpeys kuoli Susanin huomatessa, että poika varoi toista kylkeään. ”Caspian? Oletko kunnossa?” hän kysyi koskettaen toisen olkaa.

Caspian kohautti olkiaan tönäisten käden pois. ”Olen kunnossa. Jos haluat huolehtia, huolehdi veljestäsi. Hänet hakattiin aika perusteellisesti.”

”Peter tulee olemaan kunnossa. Hän on liian vahva vahingoittuakseen kunnolla. Hän heiluttelee taas miekkaansa ennen kuin huomaatkaan. Joten huolehdittavaksi jäät vain sinä”, Susan tiuskaisi rypistäen kulmiaan huolestuneena.

”Ei se mitään ole. Lihakset ovat kipeät, siinä kaikki”, Caspian vastasi, liian nopeasti.

”Se jää nähtäväksi. Tule.” Susan kääntyi kannoillaan ja katosi kulman taakse jättäen Caspianin ainoaksi vaihtoehdoksi seurata.

*****

Caspian nojasi Susanin huoneen ovenkarmia vasten, epävarmana siitä, voisiko astua sisään. ”Voi Herran tähden! Sinä olet loukkaantunut, ja Lucy on kiireinen. Tule tänne!” Caspian piilotti tytön kärsimättömyyden aiheuttaneen hymyn ja astui sisään tönäisten oven varovasti kiinni jalallaan.

”Riisu haarniskasi.” Susan heilautti kättään kohti telmarilaista, kömpelöä haarniskaa vetäessään nuoliviinensä monia nahkahihnoja päänsä yli ja laski sen sitten pukeutumispöydälleen. Hän vilkaisi peiliin ja irvisti nähdessään sodan runnoman hahmonsa. Nostaen käden päälaelleen hän katseli Caspianin peilikuvaa tämän riisuessa hitaasti painavia, metallisia varusteitaan.

Caspianin riisuessa kaksinkertaista silmukkapanssariaan ja asettaessa sen lattialle muun haarniskan kanssa, Susan kääntyi kasvokkain hänen kanssaan. ”Paita myös.”  Pojan katsoessa häntä hätkähtäen, Susan jatkoi: ”Sinä olet loukkaantunut. Lucy on kiireinen. Ei ole aikaa häveliäisyydelle, Ylhäisyys.”

 Caspian selvitti kiusaantuneena kurkkuaan, mutta otti mustan vaatekappaleen pois ja pudotti sen lattialle muiden vaatteidensa joukkoon. Susan puri huultaan nähdessään mustelmaisen ja verisen ihon ja työnsi kankaanpalasen vuoteen vieressä olevaan vatiin. Kasteltuaan sen hän nosti sen ylös; tippuva vesi ja heidän hengityksensä olivat ainoat äänet huoneessa. Kääntyessään hän ehdotti, että Caspian voisi asettua makuulleen sängylle. Caspian asettui tyynyjä vasten ja irvistys häilähti hänen kasvoillaan. Susan painoi märän kankaan varovasti hänen haavaansa vasten tietäen, ettei se tuntunut mukavalta, Caspianin sormien puristuessa hänen ranteensa ympärille.

Susan puhdisti haavan parhaansa mukaan tuntien sodan jälkivaikutusten hiipivän hiljaa kimppuunsa. Hänestä tuntui aina tältä taistelun jälkeen – uupuneelta, surumieliseltä ja yksinäiseltä. Jotenkin se kuitenkin tuntui erilaiselta tällä kertaa, eikä hän ollut varma oliko se vain pelkoa Narnian menettämisestä jälleen. Caspian nousi ylös, jotta hän voisi kietoa siteen tämän rinnan ympärille, ja Susan ravisti kankaan auki. Hän nojautui eteenpäin kietoakseen kankaan Caspianin ympärille, valmistautumattomana tuntemaan toista itseään vasten.  Väristys juoksi hänen lävitseen, ja hän painoi päänsä, jottei hänen tarvitsisi katsoa Caspiania silmiin.

Tummat kiharat levisivät Caspianin poskille Susanin sitoessa kankaan kiinni. Caspian nosti toisen kätensä tytön kasvoille työntäen tummanruskeita kiharoita tämän korvan taakse ja asetti toisen kätensä tytön vyötärölle. Susan nosti katseensa kohtaamaan Caspianin katseen; vastahakoinen mulkaisu poltti Caspianin mieltä. Hän nojasi lähemmäs, pysähtyen kysymään lupaa. Susan toi kätensä hänen poskelleen silittämään ihoa, ja Caspian sulki tilan heidän väliltään. Susanin silmät sulkeutuivat, ja huulet avautuivat innokkaasti.

”Susan, Aslan haluaa - - ”, Peterin ääni leikkasi huoneen ilmaa tuhoten heidän hetkensä. Hän koputti ovea puhuessaan ja työnsi sen samalla auki, pysähtyen nähdessään sisarensa ja prinssin. Ylikuninkaan silmät suurenivat ja hän kääntyi nopeasti ympäri. Selkä heitä kohti hän sanoi: ”Um, Aslan haluaa nähdä meidät, Susan.”

Susanin kädet putosivat sängylle, Caspianin huonolle korvikkeelle. Hän huokaisi hiljaa, silmät irroten Caspianin katseesta.  ”Minä tulen heti”, hän mutisi Peterille, joka kiirehti ulos huoneesta potkaisten oven auki mennessään. Susan tiesi, mitä se tarkoitti: hänen ei edes pitäisi olla siellä näin, Narnian tulevan kuninkaan kanssa. Niin kammottavalta kuin se kuulostikin, kummallakaan heistä ei ollut oikeutta rakastua toiseen.

[Paperilennokki]

Tämä vaikuttaa tosi hyvältä! Se vain, että "Caspian" on kirjoissa suomennettu "Kaspian".   

[Moony]

Tää on aivan ihana! <3
Rakastan nyt ja ainiaan.
vaikka tää onkin suomennos niin tää on ihana. Oikein ihana.
Joten koskas uutta suomennosjatkoa on tulossa?
Kaipailen tietoa, koska ootan sitä toooosi paljon.

[Maya]

Kommentteja<3

Paperilennokki:Kiva, että tykkäät=) Itse en ole edes lukenut kirjoja (odottavat hyllyssä aikaansa), nähnyt ainoastaan elokuvat. Tämä käännös onkin lähinnä lahja ihanalle betalleni. Hän ei huomauttanut Caspianista, ja minunkin mielestäni se näyttää paremmalta noin, joten en taida muuttaa suomalaisemmaksi. Kiitos kuitenkin huomiosta, kaikenlainen kritiikki on ehdottomasti sallittua. Toivottavasti tuo 'c' ei hirveästi häiritse;)

Moony:Jatkoa. Aion päivittää Potter -käännökseni ensin, mikä on tehtävä loppuviikkoon mennessä; toinen betoistani karkaa ensiviikolla ulkomaille. Joten tähän tulee jatkoa joko loppuviikosta tahi ensiviikon alussa. Toivottavasti kestät sinne asti=) Niin, ja kiitos ihanasta, innostavasta kommentista. Taidankin tästä hipsiä jatkomaan käännösurakkaani...

[Gingivere]

”Ei kovinkaan naisellista, Teidän Majesteettinne”, ääni sanoi hänen takanaan. Susan hypähti ja hänen kuluneet saappaansa kolahtivat kivilattiaa vasten hermostuneen rääkäisyn säestyksellä

-tämä oli kyllä ehdottomasti hyvä kohta. rääkäisyn säestyksellä, mahtavaa.

Susan, Aslan haluaa - - ”, Peterin ääni leikkasi huoneen ilmaa tuhoten heidän hetkensä. Hän koputti ovea puhuessaan ja työnsi sen samalla auki, pysähtyen nähdessään sisarensa ja prinssin. Ylikuninkaan silmät suurenivat ja hän kääntyi nopeasti ympäri. Selkä heitä kohti hän sanoi: ”Um, Aslan haluaa nähdä meidät, Susan.”

-toisena hyvänä kohtana pidin sitä kun Peter tuli siihen huoneeseen jossa Susan ja Caspian oli. Aivan mahtava kohtaus. Se näytti pysäyttävän Peterin aivan kokonaan.

Susan tiesi, mitä se tarkoitti: hänen ei edes pitäisi olla siellä näin, Narnian tulevan kuninkaan kanssa. Niin kammottavalta kuin se kuulostikin, kummallakaan heistä ei ollut oikeutta rakastua toiseen.

-tämä oli aivan ihastuttava tapa lopettaa ensimmäinen luku. Vaikka tämä onkin suomennos, niin se on aivan loistavasti suomennettu.

Aplodeja.
Gingivere kiittää ja kumartaa, poistuen takavasemmalle

[Maya]

Gingivere:Kiitoksia kommentistasi=) *Kumartaa aplodeille*

T/N: Lupailin jatkoa viimeistään alkuviikosta, joten tässä sitä nyt olisi. Nauttikaahan=)


2. Jätä se elämä unelmiisi

Susan myrskysi makuuhuoneeseensa ja löi oven kiinni tyydyttävän pamauksen säestyksellä. Hän asetti tuolin ovenkahvan alitse pitääkseen Peterin ulkona.

”Susan, älä viitsi. Meidän pitää olla urheita tämän asian kanssa. Koska -” hänen äänensä siivilöityi oven läpi.

”Miksi, Peter? Lucyn takia? Edmundin takia? Narnian takia? Ei, Peter!” Susan huusi vastaukseksi.

”Susan, sinä käyttäydyt järjettömästi. Sinä tiedät, ettei Aslan tee mitään ilman syytä. Olen varma, että tälle löytyy täydellinen selitys.” Peter yritti käyttää Susanin rakastamaa logiikkaa tätä vastaan.

”Minä vain tarvitsen hieman aikaa. Jätä minut rauhaan, Peter!” Hän kääntyi turhautuneen huokauksen saattamana ja kompasteli Caspianin haarniskan, joka yhä lojui hänen lattiallaan, yli. Susan murahti ja potkaisi ärsyttävää metallia kääntyessään kohti peiliään. Hän haparoi nuoliviinensä nahkanauhoja avaten ne kiukkuisesti.

”Um, Susan? Mikä on hätänä?”

Susan kirkaisi. Keskustelu veljen kanssa oli häirinnyt häntä, eikä hän ollut huomannut, ettei ollut yksin. Caspian lojui yhä hänen sängyllään. Tämän kädet olivat ristissä rinnalla.

Susan painoi kätensä rintaansa vasten lysähtäen helpotuksesta. ”Caspian! Sinä säikäytit minut puolikuoliaaksi!” Hän myönsi.

”Susan, mitä sinä teet täällä? Kuinka sinä pääsit tänne?” Caspian tivasi kiskoen itsensä ylös sängyltä.

”Miten niin kuinka pääsin tänne? Kävelin käytävää pitkin ja tulin ovesta sisään”, Susan murisi vihan alkaessa vähitellen tyyntyä hänen sisällään.

”Mutta sinä lähdit! Aslan lähetti sinut pois. Hän sanoi, ettet palaisi enää koskaan”, Caspian kompasteli sanoissaan, ”Susan, sinä muistat lähteneesi, eikö niin?”

Susan tuijotti häntä hetken ja käänsi sitten katseensa koti ikkunaa. ”Minä - minä muistan. Mutta en tiedä, kuinka pääsin tänne. Ja, Caspian, tämä tapahtui ennenkuin me lähdimme.

”Mitä sinä tarkoitat?” Caspian puristi sängynpäätyä toisella kädellään ja hieroi varovasti sidettä toisella.

”Katso ympärillesi! Tämä tapahtui heti taistelun jälkeen. Etkö sinä muista? Lucy oli kiireinen, joten minä laitoin sinulle siteen ja –”, Susan keskeytti lauseensa; puna hiipi hänen poskilleen muistojen tulviessa hänen mieleensä.

”Mutta siinä ei ole mitään järkeä. Sinä olet ollut poissa melkein puoli vuotta”, Caspian huomautti.

”Milloin Narnian ajankulussa on ollut mitään järkeä?” Susan tiuskaisi. Hän nyki poissaolevasti nahkaisen nuoliviininsä nauhoja, ajatellen. ”Mutta miten minä pääsin tänne?”

”Minä en tiedä. Ehkei meidän kuulukaan tietää. Ehkä Aslan haluaa antaa meille mahdollisuuden.” Toiveikas katse välähti suklaanruskeissa silmissä.

Susan ravisti päätään. ”Ei ole mitään meitä, Caspian. Minä kerroin sinulle, ettei se ikinä toimisi. Aslan tietää sen paremmin kuin minä.”

”Hän on yllättänyt sinut aikaisemminkin. Ehkä sinä olet tällä kertaa väärässä”, Caspian mumisi asettaen kätensä Susanin olkapäälle.

”Susan! Susan, herää!” Peter kuiskasi sisarelleen ravistaen tätä. Susan heräsi järkyttyneenä ja nousi nopeasti istumaan huudahduksen säestämänä. Peter peitti hänen suunsa kädellään ja hyssytteli häntä.

”Hemmetti sentään, Susan, sinä herätät koko naapuruston!” hän torui sisartaan ja varmisti, että tämä oli täysin hereillä ennen kuin siirsi kättään.

”Mitä? Mitä nyt?” Susan kysyi hengästyneesti, hämmentyneenä. Katsoessaan ympärilleen hän ymmärsi olevansa omassa huoneessaan Englannissa, ei Narniassa, eikä Caspian ollut aivan varmasti missään lähettyvillä.

”Sinä puhuit unissasi. Pystyin kuulemaan sinut seinän läpi, Susan”, Peter selitti istuen hänen vuoteensa päätyyn, ”sinä huusit hänen nimeään.”

”Hänen – Ouh”, Susan huokaisi. Hän hieroi kasvojaan kädellään tuntien poskiensa kuumenevan.

”Sinun on päästävä tämän yli, Susan. Tiedän, että kuulostan tunteettomalta sanoessani tämän, mutta sinä et näe häntä enää koskaan. Ei ole viisasta roikkua hänessä”, Peter neuvoi karusti. Susan mulkaisi häntä terävästi.

”Peter, tiedän aivan hemmetin hyvin, että se satutti sinuakin, joten älä esitä minulle”, hän huudahti matalalla äänellä, ovea vilkuillen. ”Minä en roiku hänessä. En minä tarkoituksella hänestä uneksi! Hän on vain niin todellinen, ja minusta tuntuu kuin olisin jälleen siellä. Etkö sinä ole koskaan uneksinut Narniasta?”

”Sinun on pidettävä se elämä unelmissasi, Susan”, Peter jätti kysymyksen huomiotta, ”me emme ole kuninkaita ja kuningattaria enää. Meidän on lakattava elämästä kuvitelmissa.”

Peter nousi ylös sängyltä ja avasi oven varoen narisuttamasta saranoita. Tämän jälkeen hän vilkaisi olkansa yli sisartaan. ”Tiedoksesi, Lucy kertoi kuullensa minun selvitelleen maiden välisiä erimielisyyksiä unissani, joten et ole yksin.”

[Paperilennokki]

Jes, jatkoa! Tämäkin osa oli hyvä, mutta jäin miettimään että miksi Caspian kysyi ensin Susanilta, onko tämä kunnossa ja vasta sitten ihmetteli? Ehkä se on vain kirjoittajan ajatusvirhe, mutta... 

*Istuu tietokoneen ääressä niin kauan kunnes seuraava osa ilmestyy*

[Huurresinetti]

Käännös on erittäin hyvä, näin kun äsken luin englanninkielisen. Onnittelen hyvästä käännöksestä, se ei ole yhtä helppoa kuin monet kuvittelevat.

Sanasi ovat hyvin valittuja, eikä käännökseen ole edes jäänyt englannin sanajärjestyksiä jotka tosinaan aloittelijoita hieman vaivaavat. Laadukasta työtä, siitä kiitos ja kumarrus sinulle.

Sen kuitenkin sanon kritiikkinä, että jos se nimi kuitenkin oli Where We Belong, eikä Were... *hymy*

~Darra kiittää kovasti hyvästä ficistä ja toivottaa onnea jatkon suomennokseen.

[Gingivere]

Ai että tämä ficci on ihana!

”Mutta sinä lähdit! Aslan lähetti sinut pois. Hän sanoi, ettet palaisi enää koskaan”, Caspian kompasteli sanoissaan, ”Susan, sinä muistat lähteneesi, eikö niin?”

Susan tuijotti häntä hetken ja käänsi sitten katseensa koti ikkunaa. ”Minä - minä muistan. Mutta en tiedä, kuinka pääsin tänne. Ja, Caspian, tämä tapahtui ennenkuin me lähdimme.

”Mitä sinä tarkoitat?” Caspian puristi sängynpäätyä toisella kädellään ja hieroi varovasti sidettä toisella.

-Tämä kohta oli ehkä kaikkein koskettavin kohta. Se on aivan ihana. Caspian on ihana sanoissaan ja Susan on taas järkkymätön omissa sanoissaan. Caspian oli juuri suloinen tuossa missä se puristi sängynpäätyä. Kuvittelen jotenkin mielessäni nämä keskustelut ja saan ne eloon.

”Susan! Susan, herää!” Peter kuiskasi sisarelleen ravistaen tätä. Susan heräsi järkyttyneenä ja nousi nopeasti istumaan huudahduksen säestämänä. Peter peitti hänen suunsa kädellään ja hyssytteli häntä.

”Hemmetti sentään, Susan, sinä herätät koko naapuruston!” hän torui sisartaan ja varmisti, että tämä oli täysin hereillä ennen kuin siirsi kättään.

”Mitä? Mitä nyt?” Susan kysyi hengästyneesti, hämmentyneenä. Katsoessaan ympärilleen hän ymmärsi olevansa omassa huoneessaan Englannissa, ei Narniassa, eikä Caspian ollut aivan varmasti missään lähettyvillä.

”Sinä puhuit unissasi. Pystyin kuulemaan sinut seinän läpi, Susan”, Peter selitti istuen hänen vuoteensa päätyyn, ”sinä huusit hänen nimeään.”

-Ironista, että juuri Peter kuuli Susanin huudon, kun Peter oli aikaisemmin keskeyttänyt Susanin ja Caspianin hempeän hetken.

”Sinun on pidettävä se elämä unelmissasi, Susan”, Peter jätti kysymyksen huomiotta, ”me emme ole kuninkaita ja kuningattaria enää. Meidän on lakattava elämästä kuvitelmissa.”

Peter nousi ylös sängyltä ja avasi oven varoen narisuttamasta saranoita. Tämän jälkeen hän vilkaisi olkansa yli sisartaan. ”Tiedoksesi, Lucy kertoi kuullensa minun selvitelleen maiden välisiä erimielisyyksiä unissani, joten et ole yksin.”

-Tämä on aivan ihana tapa lopettaa luku. Peter on hyvin suoramukainen sanoessaan Susanille tosiasian. Mutta tuo loppu, Ai että. En olisi voinut kuvitella, että Peterkin olisi puhunut unissaan, joten se yllätti täysin.
Täysi kymppi täytyy antaa sinulle suomennoksista.

Jatkoa, kiitos.
Gingivere kiittää ja poistuu takavasemmalle

[Hannah Black]

Heei, täähän vaikuttaa mielenkiintoselta, hyvä että joku viitsii kääntää Narnia- ficcejä. Itse kirjoitin ensimmäisen ficcini juuri tästä narniasta, mutta se oli noin 6 vuotta sitten ja aivan hirveää Peter/Susania, joten tämä on jotain sitä mitä tunnen kaivanneeni. Jatkoa odotetaan innolla. Kiitos tästä. Kiitos, että sait minut näkemään taas hetkeksi Narniaan


Hannah Black

[nnnil``]

olen etsinyt pitkään Kaspianista ficcejä mutta etsintä ei näyttänyt koskaan loppuvan.
muta vihdoinkin! awww,

pystyisin kuvitelemaan nämä tilanteet ja he jäävät niin hyvin mieleeni, että tiedän saavani hyvät yöunet tänään 

Sitä jatkoa?

[Sierra]

Oijoi, tämähän on aivan mahtava! Upeesti käännetty, hyvää työtä. Thank God et kääntänyt Caspiania Kaspianiksi, musta se on parempi C:llä. Kamalan koukuttava fic, jatkoa nopeasti, jookos?

[Maya]

Paperilennokki:

*Istuu tietokoneen ääressä niin kauan kunnes seuraava osa ilmestyy*

Aww, tuo oli yksi suloisimmista kommenttin lopetuksista, joihin olen törmännyt. Sulin aivan täysin ja ryntäsin kääntämään lisää. (Ja tietenkin elämä tunki tielle ja jatkon laittaminen viiväistyi Parempi myöhään kuin...)
Ehkä Caspianille tosiaan tuli ensimmäisenä mieleen huoli Susanin hyvinvoinnista, ja vasta sitten hän ymmärsi ihmetellä. En tiedä, kunhan veikkailen.

Daraganyan:Valtavasti kiitoksia hyvin oleellisesta korjauksesta. Sait todistettua, että olemme betani kanssa sokeampia kuin lepakot. Vaikkakin minä olen aina lukenut sen ilman h:ta, jouduin korjaamaan nimen koneeni tiedostoja myöten. Aika hankkia vahvemmat lasit Kiitokset sinulle

Gingivere:Minäkin pidän tästä ficistä Kiitokset kommentista

Hannah Black:

Kiitos, että sait minut näkemään taas hetkeksi Narniaan Iskee silmää

Ilo on minun puolellani Kiitos kommentista

nnnil``:Hyvä, että tyytyväisiä lukijoita löytyy Kiitokset sinullekin

Sierra:

musta se on parempi C:llä

samaa mieltä Kiitokset sinnekin

T/N: Jatkoa vihdoin ja viimein. Tämä on hieman edellisiä lyhyempi, mutta tunnelma on kertakaikkiaan herkullinen. Tai on ainakin alkuperäisessä... Otsikon käännös on mitä on, minäkään en siitä pidä. Nauttikaahan^^


3. Tilan ja hengen jakamista

Susan tunsi, miten hänen luomensa muuttuivat raskaammiksi, kuunnellessaan seuralaisensa puhuvan taivas-tietää-mistä. Ollakseen rehellinen, Susan ei edes muistanut pojan nimeä. Juna jyrisi ohi, ja Susanin niskahiukset nousivat pystyyn tämän muistaessa, mitä oli tapahtunut hänen ollessaan täällä viimeksi. Narnia tuntui vain kovin kaukaiselta tällä hetkellä. Caspian oli vain uni ja heidän jakamansa suudelma kuiskaus tuulessa. Hänen ajatuksensa ja sielunsa leijuivat ulos asemalta vieden hänet toiseen paikkaan. Paikkaan ilman aikaa.

Susanin peilikuva vastasi tuijotukseen, ja tyttö tapasi Caspianin silmät peilissä. Pojan kädet lepäsivät hänen vyötäröllään, rauhoittava ele, jossa oli piilevä tunnelma. Viesti, jonka Susan vaistonvaraisesti ymmärsi, pehmensi Caspianin tuijotusta hämmentäen jotain tytön sisällä. Susanin hengitys tiheni todistaen hänen tunteensa vääriksi ilman seremonioita tai syitä. Susan tuli äkkiä tietoiseksi miehustansa nyöreistä, jotka roikkuivat epäsiveellisen löysinä. Hän tarttui huomamaattaan pukeutumispöytänsä veistettyyn puuhun, sydämen hakatessa hänen rinnassaan.

Caspian siveli ruskeita kiharoita tytön niskassa menettämättä katsekontaktia Susanin peilikuvan kanssa. ”Hän antaa meille mahdollisuuden, Susan. Pyydän, älä tuhlaa aikaamme yhdessä. Sinun täytyy uskoa.”

Hänen äänensä huuhtoutui Susanin yli, yhtä aikaa käskevänä ja suloisena. Susan värisi tuntiessaan Caspianin sormien hennot hipaisut ihollaan.

”Minä en voi. En voi menettää sinua uudestaan. En voi, Caspian”, hän mumisi pystymättä hallitsemaan sanojaan. Hän taisteli urheasti tyyneyttään uhkaavia kyyneleitä vastaan, mutta Caspianin kumartuessa painamaan kevyen suukon hänen olkapäälleen, hän hylkäsi kaikki pyrkimyksensä. Asetettuaan kaksi sormea Susanin leuan alle Caspian käänsi tämän kasvot kohti itseään. Kyyneleet valuivat pitkin Susanin poskia ja levittivät suolan makua hänen huulilleen. Susan tarrasi poikaan toisella kädellään, toisen käden puristaessa yhä tiukasti puista kahvaa, todellisuutta.

Caspian liikutti huuliaan kohtaamaan parinsa, niin tutun, halutun ja tarvitun. Susan kääntyi ympäri hänen käsivarsillaan, päästäen irti pukeutumispöydästään hukkuakseen toisen kosketukseen. Tällä kertaa ei paikalla ollut ketään häiritsemässä heitä, kukaan ei erottaisi heitä toisistaan. Susan olisi voinut pysyä siinä ikuisuuden, jakamassa tilan ja hengen Caspianin kanssa. Mikään ei saanut häntä tuntemaan oloaan yhtä kokonaiseksi kuin Caspianin suudelma. Ei mikään tässä maailmassa tai siinä...

”Phyllis! Phyllis, aika lähteä!” Kimeä ääni ilmestyi Susanin unelmiin, palauttaen hänet jostain, mistä hän ei halunnut koskaan lähteä. Susanin mieli yritti tarttua katoaviin mielikuviin, tuntemuksiin ja tunteisiin, jotka olivat aina juuri ja juuri tavoittamattomissa. Hänen silmänsä lennähtivät auki ja etsiytyivät häirinnän lähteeseen.

Susan irvisti: tästä näppylänaamaisesta pojasta ei ollut Caspianin kilpailijaksi. Hän nyökkäsi keräten ajatuksensa ja ihmetellen, kuinka vähän poikaa näytti haittaavan, että hän oli nukahtanut. Susan kosketti huuliaan sormenpäillään; kaukaisen rakkauden maku tuntui niissä tuoreena. Tuo sama jokin hämmensi häntä, sydämen särkyessä, koska hän pystyi maistamaan Caspianin huulillaan, mutta muisti hädin tuskin tämän kasvoja. 


----------------------

T/N:Betalle, lukijoille ja kommentoijille kiitos. Saatte kaikki pusut      

[Gingivere]

JATKOA!! Jee saimme jatkoa! Kiitti pususta, saat takaisin myös <3
Aivan ihana. Toivottavasti kaikki jatkot tulee olemaan näin ihania <3

”Hän antaa meille mahdollisuuden, Susan. Pyydän, älä tuhlaa aikaamme yhdessä. Sinun täytyy uskoa.”

-Tämä on aivan ihana kohta. Oli vähällä etten vuodattanut kyyneliä, kun luin tätä. Tuo kohta, jossa Caspian sanoi 'sinun täytyy uskoa' kosketti aivan ihanasti.

Mikään ei saanut häntä tuntemaan oloaan yhtä kokonaiseksi kuin Caspianin suudelma. Ei mikään tässä maailmassa tai siinä...

-Tuo loppu lause jotenkin sopii tähän. Ei vain osaa sanoa tai kertoa miksi.

Tuo sama jokin hämmensi häntä, sydämen särkyessä, koska hän pystyi maistamaan Caspianin huulillaan, mutta muisti hädin tuskin tämän kasvoja.

- aivan ihana lopetus tälle kappaleelle. Rakastan <3. En tiedä, mutta jotenkin tuo 'hän pystyi maistamaan, mutta muisti hädin tuskin tämän kasvoja' oli jotenkin niin sopiva kuvaus. En osaa sanoa paremmin mutta toivottavasti saat selvää.
Jatkahan neitiseni nopeasti, että pääsen taas 100% varmuudella kommaamaan tätä ;3

Gingivere kiittää ja kumartaa, poistuen sitten takavasemmalle.

[Maya]

Ilmoitan tänne saman kuin äsken Lifeen: tämä käännös on tauolla, kunnes syksyn ylioppilaskokeet ovat ohi. Eli jatkoa ilmestyy seuraavan kerran lokakuun puolella. Älkääkä pelätkö, vaikka tauolle nyt laitankin. Ei näin ihanaa ja suloista ja söpöä ja suorastaan syötävää ficciä jätetä kesken. Ei missään nimessä^^

Lokakuussa palaillaan, koettakaa kestää siihen asti=) Gingivere:Kiitokset taas aivan ihanasta ja piristävästä kommentista. Jatka ihmeessä kommentointia, jahka ficci palaa tauolta

[Gingivere]

Maya
-Ei tarvitse pelätä, Jatkan aivan varmasti, sillä en voi jättää näin ihanaa ficciä kommentoimatta saatikka lukematta.

[Gingivere]

Osaisiko Maya sanoa koska tämä palaan tauolta? Olisi ihan kivaa pääsä lukemaan tästä uusia lukuja ;3

[Maya]

Gingivere:Maya osaa kertoa, että käännös palasi tauolta noin viikko sitten, mutta eräs laiska kääntäjä ei jaksanut julkaista sitä. Ja tekniikankin kanssa oli ongelmia... silloin viikko sitten Onneksi Mayalla on ihana lukija, joka jaksaa potkiskella vähän vauhtia hitaaseen kääntäjään. Palkinnoksi uusi luku, olehan hyvä<3

Cattleyalle valtaisa kiitos triplabetaamisesta, olet rakas<3


T/N: Nyt olisi korkea aika alkaa vaatia suomen kieleen muutosta: 'hän' -sanasta maskuliininen ja feminiininen muoto. Helpottaisi Maya-paran elämää huomattavasti.

Otsikon käännös on kammottava, Maya tietää sen. Älkäämme antako sen häiritä mielenrauhaamme.



4. Poika omisti tytön sydämen

Nuoli lennähti Susanin jousesta ja iskeytyi tömähdyksen saattelemana maalitaulun punaiseen merkkiin. Vielä kaksi nuolta seurasi ensimmäistä nopeassa tahdissa muodostaen vaikuttavan ahdistuksen kehän. Unet, niin ihania kuin olivatkin, ainoastaan ruokkivat hänen yksinäisyyttään entistä suuremmaksi. Hän ei voinut sulkea silmiään näkemättä poikaa. Kaikki, aivan pienetkin asiat, toivat Caspianin Susanin mieleen. Hän ei voinut kuin ihmetellä, tunsiko Caspian samoin vai oliko tämä jo siirtynyt eteenpäin. Susan kuvitteli raskain sydämin, miten Caspian olisi tähän mennessä jo myytti Narniassa, aivan kuin tyttö itsekin. Hän vapautti viimeisen nuolensa ja katseli sen määrätietoista lentoa kohti maaliaan. Kateus nuolen ohjattua polkua kohtaan täytti hänet ääriään myöten; hän ei tiennyt mitä tehdä.

”Voi, Caspian”, hän kuiskasi tyhjälle ilmalle kiitollisena siitä, että harjoitusrata oli tyhjä. Hän yritti epätoivoisesti kuvitella pojan edessään; kyyneleet pyrkivät kohti silmien nurkkia , koska ainoa kuva, johon hänen mielikuvituksensa pystyi, oli himmeä hahmotelma. Caspian oli hitaasti katoamassa hänen tietoisesta muististaan: tämän kasvot, kosketus, suudelmat olivat paljon elävämpiä unissa kuin kirkkaan päivänvalon pilaamissa mielikuvissa. Kuluva aika oli hitaasti viemässä Caspianin häneltä, mutta hänen alitajuntansa roikkui tässä kuin viimeisessä elämänlangassa. Susan antoi jousta pitelevän käsivartensa pudota sivulleen tuijottaen ilmaa tyhjä katse silmissään. Hänen ajatuksensa piehtaroivat toistensa ympärillä täynnä häntä.

Muutaman ihmisen vaeltaessa radalle ampumaan maalitauluja Susan lähti hitaasti kohti läheisiä penkkejä. Häntä ei enää huvittanut esitellä jousiammuntataitojaan. Ihailevien ohikulkioiden katseet ärsyttivät häntä, koska ainoa ihailu, jota hän kaipasi, hohkasi tummista silmistä, joita hän ei näkisi enää koskaan.


Huulet olivat hänen huulillaan taas, voimakkaina ja rakastavina, hukkaamatta hetkeäkään heidän vähäisestä ajastaan yhdessä. Ajattelematta hän kietoi kätensä toisen niskan ympärille ja painautui jokaisella tuumallaan tätä vasten. Hän oli oppimassa nopeasti, etteivät nämä unettomat unet koskaan kestäneet kauaa. Ehkä siksi, ettei hänen olisi kuulunut palata lainkaan. Ehkä siksi, ettei heidän ollut tarkoitus olla yhdessä.

Aivan kuin aistien hänen ajatuksensa, Caspian vetäytyi hieman kauemmas jättäen kätensä lepäämään tytön lantiolle. ”Susan, älä ajatte. Tunne.” Hän painoi hellän suudelman tytön leualle, houkutellen tukahtuneen huokauksen tämän huulilta. ”Eivät nämä ole vain unia. Mikset sinä voi uskoa minuun?”

”Minä uskon”, Susan kuiskasi ääni täynnä kaipausta ja kaunista, kiellettyä intohimoa.  Hän nosti toisen kätensä Caspianin leveältä hartialta tämän kädelle ja ohjasi sen pukunsa nyöreille.

Caspian tuijotti tyttöä, epävarmana siitä, että tämä oli mitä toinen halusi. ”Caspian.” Nimi oli hädintuskin ehtinyt lähteä Susanin huulilta ennen kuin hänen sormensa syöksyivät avaamaan nyörejä. Hän avasi niitä hitaasti, tuntien tuskaisan vahvasti ajan kulumisen, mutta haluten nauttia tästä hetkestä. Susanin käsi liukui takaisin hänen kättään pitkin juostakseen hänen rintaansa peittävän kirkkaanvalkoisen siteen yli. Side muistutti heitä molempia taisteluista, joissa he olivat taistelleet päästäkseen tänne, ja joita epäilemättä tulisi vielä lisää. Mutta tässä paikassa, tässä ajattomassa paikassa, kumpikaan heistä ei ajatellut mennettä, eikä myöskään tulevaa.

Viimeisen nykäisyn myötä nahkanyöri karkasi Caspianin sormista ja putosi lattialle. Susanin puku valui hiljaisen kahinan saattelemana, mitä kumpikaan ei huomannut; niin uppoutuneet he olivat tuijottamaan toistensa silmiä. Caspian liu’utti päällipuvun hihoja Susanin olkapäiltä ja veti tämän itseään vasten lämpimään suudelmaan aivan kuin ei voisi enää kestää välimatkaa heidän huuliensa välillä. Prinssi joi itseään kylläiseksi rakastetustaan maistaen pelon ja surun ja kaipauksen, jotka peittivät tätä. Hänen kätensä siirtyivät tytön lantiolta tämän kyljille ja ujuttautuivat puvun sisään etsimään selän kermaista ihoa. Susan kietoi jalkansa hänen ympärilleen ja Caspian kantoi tämän huoneen poikki. Caspian nosti Susanin sylistään käsivarsilleen ja laski tämän sängylle, nousten sitten itse tämän viereen. Pieni hymy koristi tytön huulia Caspianin nojautuessa tämän ylle etsimään kauniista silmistä jotain, jonka vain hänen sielunsa tunnistaisi. Susan nosti toisen kätensä hänen poskelleen ja hieroi karheaa ihoa sormillaan. Caspian peitti toisen huulet jälleen omillaan asettuen halukkaasti tämän päälle. Susan huokaisi tyytyväisesti huulia vasten Caspianin erottaessa hänen huulensa melkein väkivaltaisesti.


Nuolen suhahdus palautti Susanin unesta takaisin todellisuuteen. Hänen silmänsä aukenivat maailmalle, jonka olisi pitänyt olla tervetullut, mutta josta pakenemisesta hän olisi antanut mitä tahansa. Miksi hän pystyi vierailemaan prinssinsä luona, tuntemaan tämän, vain unissaan? Hän pohti laiskasti, olisiko Caspian sittenkin oikeassa. Ehkä ne eivät olleetkaan vain unia. Jos Caspian olikin jossain päin Narniaa, heräsi todellisuuteen, jossa Susania ei ollut ja hieroi käsillään turvonneita huuliaan, aivan kuin Susankin. Miten Susan olisi muuten pystynyt tuntemaan toisen suudelman niin täydellisenä, ellei hän olisi ollut siellä hetki sitten?

Muut Prevensit olivat äkkiä hänen ympärillään häiritsemässä hänen keskittymistään vatsan pohjassa vellovaan ikävään. Peter tuijotti häntä epäluuloisesti, arvaten mistä hänen oli täytynyt uneksia huomatessaan punan hänen poskillaan, mutta nuoremmat sisarukset olivat ilmaisen tietämättömiä isosiskonsa tunnekuohusta. Susan tunsi kammottavaa kaipuuta olla hänen kanssaan, ei heidän kanssaan, vaikka he eivät olleet olleet erossa yhtäkään yötä viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Heidät oli sidottu toisiinsa, mutta hän omisti Susanin sydämen.

----------

T/N: Puolessa välissä mennään...

[Gingivere]

Maya, rakastan sinua!
Ihanaa teit jatkoa, ja osasit taas lumota lukijasi käännöksen voimallasi <3

Huulet olivat hänen huulillaan taas, voimakkaina ja rakastavina, hukkaamatta hetkeäkään heidän vähäisestä ajastaan yhdessä.

-Niin syvästi koskettava lause. Melkein tuli tippa silmäkulmaan.
Tuo Hän sana oli hyvin ujutettu ficciin, vaikkakin ficci on käännös englanninkielisestä ficistä.

tuijottaen ilmaa tyhjä katse silmissään

-Miulla käy vähän liian useinkin tuollein. Ihmekös tuo kun on ihastunut/rakastunut. Hyvin monesta lauseesta huomaa Susanin kaipuun Caspiania kohtaa, sekä sen miten Susan on ihastunut/rakastunut Caspianiin.

Awww, rrakastan tätä ficciä.

Jatkaahan Maya pian, että pääsen kommaamaan?

~Gingivere poistuu takavasemmalle, kiittäen ja kumartaen

[Paperilennokki]

Wuhuu, jatkoa! Tämä osa oli aivan yhtä hyvä kuin aikaisemmatkin osat. (eikeksimitäänenää)

Jatkathan taas pian?