Title: Silmälasipäinen saasta
Author: Lansu
Beta: Eioo
Genre: Angst, fluff
Pairing: Lily/James, viittauksia Lily/Severus
Rating: S
Disclaimer: Rowlingin hahmot, minun tarinat, enkä hyödy mitään. (Paitsi hyvällä tuurilla kommentteja)
Summary: Siellä se taas meni. Potter.
A/N: En olisi ikinä uskonut, että kirjoitan jotain Severuksesta. Kai siihen vaan tarvitaan tietty mieliala ja idea. Eihän tässäkään mitään ideaa ole, vai? Ja siinä ei sitten ole slashia
Siellä se taas meni.
Potter. Se ärsyttävä ja itsekeskeinen
Potter. Mitä helvettiä Lily tuossa harakanpesähiuksisessa ääliössä näkee? Se silmälasipäinen saasta. Lily kertoi minulle joskus, että hän vihasi silmälaseja. Muistan jopa, kun hänen silmänsä leimusivat kuin lohikäärmeen polttama talo, kun hän kertoi sitä minulle. Muistan, että hymyilin silloin ja koitin rauhoitella, ettei se ole haudanvakava asia. Eikä hän uskonut. Ja silti hän on tuolla Potterin pojan hyväiltävänä ja sylissä. Helkutin Potter, miksi hänen piti viedä minulta elämäni valo ja saada aina kaikki!
"Ruikuli.", kuului takaa itsetietoinen ääni. Pidätin huokauksen ja käännyin ympäri yllättävän rauhallisesti. "Niin?", kysyin kuin keneltä tahansa.
"Miksi tuijotat parasta ystävääni ja hänen tyttöystäväänsä kuin nälkäinen susi vainumassa saalista?" Sirius Black kysyi aina yhtä ärsyttävänä. Ja komeana, huokaisin kateellisena. Miksen minä ikinä saa mitään, en edes sievää nenää! Olin juuri avaamassa suuni johonkin nenääkkääseen vastaukseen, mutten ikinä saanut sanottua. Black oli ottanut jo taikasauvansa esiin ja kääntyi muiden Kelmien puoleen, Kuutamon ja Matohännän. Niin, minulla ei ole edes yhtään ystävää. Ei edes Lilyä.
"Minusta hän ansaisee rangaistuksen!", Black messusi ystävilleen, samalla viuhtoen käsillään leveästi ja.. tyylikkäästi, lisäsin mielessäni katkerana. Samassa hän kääntyi minun puoleen ja lausui sievästi "keholeijus!"
Samassa hetkessä leijuin muutaman jalan maan yläpuolella. "Black, päästä minut alas!", meinasin jatkaa pidempääkin, mutta katseeni pysähtyi punaiseen vilahdukseen Blackin selän takana. Lily.
"Sirius, päästä hänet alas.", Lilyn viileä ja anova ääni sanoi.
"Kuten haluat", Sirius sanoi selvästi näreissään. Maa tuntui lähenevän ja iskeytyvän silmille siinä samassa. En murtanut montakaan kylkiluuta, eikä fyysinen kipu ollut kova. Kun kuulin Lilyn lähtevän nauraen Kelmien mukana, sydäntäni särki kaipuu ja menetys.
Fin.
A/N: Virheitä on, vinkatkaa niin voin jopa korjata. Jahei, kertokaa mihin osioon tää menee?
Aattelin et tää on paras kuitenki..
Kommentteja!
