"No en. Minä olen Willian J.." Will ehti sanoa
Höh, et kirjoittanut Willin koko nimeä tohon :---P Ilkeä sinä.
Elikkääääs... Tämä pukukilpailujuttu mainittiin Kalka-fanin luvun lopussa näin:
"HEEEII! Sullaki on oudot vaatteet!" Will huusi samalla kun laittoi retiisipuvun housuvetskaria kiinni. "PARAS VOITTAKOOT!"
Jack lyttäsi kätensä otsaan. "Mitä tästä vielä tulee.."
Todellakin, mitäköhän tästä vielä tulee...
Osa 22.PukukilpailuDavy ja Will mulkoilivat toisiaan pahasti huoneen eri puolilta Davy pukeutuneena naiseksi ja Will... retiisiksi.
"MINÄ olen parempi pukeutuja", Will sähisi.
"Tyyppi, joka pitää naurisasua? En usko", Davy virnuili seisten (
KYLLÄ TE PERVOT, sanoin SEISTEN. Oletteko nyt iloisia?) vesiämpärissä, koska ei saanut tulla (
VOI KYLLÄ, sanoin TULLA... Happy now?) maalle kymmeneen vuoteen.
"Se on retiisi eikä nauris!" Will parkaisi draamakuningataräänellä. Jack istui heinäpaalilla naama haudattuna kasvoihin. Joko naurusta tai itkusta. Tai sitten vähän kummastakin.
Kun kaikkien katse oli jämähtänyt Williin ja Davyyn, Barbossa yritti salaa päästä kuntoon, joten hän nosteli itselleen sopivia painoja yhdellä kädellä. ...Eli heinänkorsia. Huoh, mikä voimamies.
Tia Dalma rykäisi hiljaa ja sanoi: "Pukeutukaa parhaimpaan asuunne niin me ratkaisemme voittajan."
Davy Jones meikkasi itsensä naiseksi, ahtoi itsensä vaaleanpunaisiin vaatteisiin ja laittoi päähänsä alushousut, joissa luki "Sydämetöntä menoa". Will ei hievahtanutkaan, hän piti voittoa varmana retiisiasussaan. Joka muuten erehdyttävästi näytti punertavalta sipulilta.
"Valmista?"
"Valmista", Davy ja Will sanoivat yhteen ääneen tuijottaen toisiaan hyytävästi.
Jack nosti päänsä käsistään, vilkaisi kumpaakin ja mumisi: "Ja lonkeronaama voittaa."
"Jep", Tia sanoi.
"Totaalisesti", kuului herra Gibbsin parkaisu päiväkodin kattolampusta. "Eikö kukaan voisi hakea näitä karvakuninkaan palvojia mielisairaalaan?"
"Ilman muuta", Barbossa sanoi vasen käsi olkapäätä myöten sukassaan.
Will peitti kasvonsa käsillään ja nyyhkäisi. Sitten hän vilkaisi vihaisesti Barbossaa. "Missä se nyyhkymusiikki viipyy?"
"Sori, sori... Hukkasin soittimen", Barbossa selitti ja penkoi villasukkaansa Willin tuhahtaessa.
"Mennään juhlimaan Davyn voittoa!" muut hurrasivat, paitsi Will ja Barbossa, jolla oli tarpeeksi huolenaihetta repiä kättään pois sukasta, ja he jättivät Willin yksin huoneeseen.
"Vielä minä näytän..." Will mumisi, otti nuppineulan ja etsi Davy Jonesin sydämen käsiinsä. Hän tökkäsi sydäntä nuppineulalla, päästi pahisnaurun ja ryntäsi muiden perään katsomaan, minne Davy oli kuollut.
...Ryntäsi muiden perään kuullakseen, miten Davy ähkäisi: "Ihan kuin hyttynen olisi pistänyt minua siitä, missä minulla ennen oli sydän!"
"Sitä se vanhuus teettää, lonkeropää", Jack hymähti.
Will kirosi ja meni harjoittelemaan pilatesta.
Kaukaa kuului pienten lasten lorunlausuntaa: "
Oi karvainen karvakuningas, sinä ja sinun karvaisuutesi aina ohjatkoon ja varjelkoon meitä pahalta maailmalta, eikä koskaan karvaiset sääresi kaljuuntukoot, sekä--"
Lorun loppu peittyi kauhunkiljaisuun ja repeävään ääneen, kun karvaku- siis herra Gibbsin vaipat repesivät ja tämä tippui palvojiensa päälle.
"...Oho. Sori."
"KARVAKUNINGAS LÄHENTELEE!"
"Äitiii...!"~~
Ei hauska, mutta hei, mä oon väsyny! :---D
~P
ossu