Ficin nimi: Zirkoniumlähde
Fandom: One Piece (ennen aikahyppyä)
Kirjoittaja: Odo
Genre: yleistä draamaa
Hahmot: Tony Tony Chopper ja muut Olkihatut
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Hahmot tai alkuperäisteos eivät ole omani. Ne kuuluvat Eiichiro Odalle!
A/N: Osallistuu ja on kai alun perinkin (vuonna 2021) kirjotiettu
FFF1000-haasteeseen sanalla 159. Zirkonium. Löysin tämän "Ficciraakileita"-tiedostosta vanhalta koneelta ja tämähän oli oikein soma, enkä kajonnut siihen kuin pikkuisen hioakseni, että täältäpä se nyt löytyy (piti kyllä hakea listausta että Finiä, etten oo jo julkaissut tätä
ja löytöjä ei tullut, joten oletan etten oo julkassut - miksi? sitä en osaa edes arvata). Jee One Piecelle ja jee Chopperille, joka on saanut ihan oman ficcinsä, vaikka se jää usein sivuun ainakin itsellä.
“Zirkonium [tsirkonium] eli sirkonium on alkuaine, jonka järjestysluku on 40, kemiallinen merkki Zr (lat. zirconium) ja CAS-numero 7440-67-7. Zirkonium on harmahtava metalli, joka on terästä kevyempää ja yhtä kovaa kuin kupari (Cu). Zirkonium on hankalasti erotettavissa hafniumista (Hf). Zirkonium on poikkeuksellisen korroosionkestävää, minkä vuoksi sitä käytetään vaativissa erikoistarkoituksissa kuten ydinvoimaloissa polttoainesauvojen materiaalina, erityisen happamissa olosuhteissa, joissa tavallinen haponkestävä teräs ei kestä; sekä kirurgisissa instrumenteissa.” – Wikipedia
Zirkoniumlähde
He olivat löytäneet lähteen, mutta se ei virrannut eikä solissut. Se oli lähde jotain harmaata ja kovaa. Luffy kyllästyi löytöön nopeasti, mutta Usopp mietti peloistaan huolimatta kuumeisesti, voisiko tällä erikoisella aineella korjata Going Merryä. Namin silmät lähes kiiluivat arvometallin toivossa.
Robin oli tyyni, mutta utelias. Zoro ja Sanji olivat metsällä. Tämä saari oli vanha kuin taivas, mutta ei samanlainen kuin jättiläisten saari. Tämä oli eri tavalla vanha, eikä suinkaan unohdettu. He olivat nähneet ihmisiä.
”Se on zirkoniumia”, Chopper sanoi lopulta tutkittuaan lähdettä kuin potilasta.
”Niinkö?” Robin varmisti, johon Chopper nyökkäsi.
”Voidaanko sillä korjata Merry?” Usopp kysyi ja tökki tikulla kovaa ainetta. Harmaata kiveä se ei kuitenkaan ollut, eikä aarre, jollaista Nami oli etsinyt. Zirkonium ei sanonut Usoppille mitään, ei varmaan muillekaan ennen kuin Chopper päätti selittää.
”Siitä voidaan tehdä instrumentteja kirurgisiin toimenpiteisiin.” Chopper katseli, miten muut reagoivat. Nami kohautti olkapäitään, eiväthän he voineet tehdä sillä mitään.
”No turhaa se sitten on”, Usopp sanoi myös oman kantansa ja rohkeni koskettaa ainetta. Robin näytti mietteliäältä, mutta nyökkäsi sitten. ”Liian painavaa”, hän pohti, vaikka tiesi Merryn kantaneen paljon raskaampiakin taakkoja. Ongelma oli, että he tuskin saisivat irti valtavasta lähteestä vain osaa ilman merkittävää työmäärää. Usopp, Robin ja Nami lähtivät, mutta Chopper halusi jäädä vielä hetkeksi. Hän palasi ajatuksissaan muistoihin, mitä oli oppinut lääketieteestä, tutkimuksista ja kirurgiasta. Ikävä kouraisi häntä, mutta samalla hän oli kiitollinen opeistaan.
Jos hän vain saisi pienen palan zirkoniumia ehkä hän saisi instrumentit, joilla hoitaa entistä vakavampiakin vaurioita, joita miehistö tuntui keräävän hirmuista vauhtia. Chopperia huolestutti lähteen reunalla se, miten heidän kävisi, jos kapteenin tai kenenkään miehistön sisäelimet vaurioituisivat. Tämä lähde toi Chopperille toivoa, mutta hän ei tiennyt, mitä sille tekisi. Voisiko hän saada siitä osan mukaansa ja pyytää seppää valmistamaan hänelle instrumentit? Varmuuden vuoksi. Chopper mietti, miten saisi irrotettua lähteestä edes palan tarpeisiinsa ja päätti, että hän tekisi sen, vaikka joutuisi työskentelemään koko yön.
Chopper valvoi koko yön kuun kajossa zirkoniumlähteen äärellä ja ajatteli kaikkia taisteluita, jotka he olivat jo käyneet. Tuleviakin, vaikka eihän niitä voinut ennustaa. Hän kyllä osasi hoitaa kuumetta, ruhjeita ja jopa murtumia. Sisäisille vaurioille hän ei voisi mitään, jos potilas tulisi leikata. Tämä oli suurin aarre, jonka Chopper oli löytänyt. Chopper mietti, löytäisikö seppää takomaan instrumentit, mutta uskoi siihen. Grand linellä oli loputtomasti osaamista, kun vain löysi oikeaan paikkaan.
Zirkonium tuntui tutulta, kun Chopper työsti koko yön itselleen mukaansa tätä alkuainetta, jolla uskoi voivansa pelastaa henkiä. Kun aamu viimein koitti, oli Chopper rähjäinen joka puolelta, mutta onnellinen aarteestaan. Ehkä muut olivat toivoneet enemmän historiaa, sulaa kultaa tai jotain, millä Merry korjattaisiin. Chopperille zirkonium oli niitä kalliimpi aarre. Se oli kuin lääkettä.
Aamun sarastaessa Chopper tervehti ystäviään onnen kyyneleet silmissä ja hänen likaisissa käsissään oli palasia zirkoniumia. ”Tämä on minun aarteeni”, hän kertoi ja hymyili. Tämä oli ensimmäinen aarre, jonka Chopper oli voittanut itse itselleen.
