Ficin nimi: Siinä sängyn laidalla
Kirjoittaja: rosiee
Fandom: Twilight
Genre: Romance
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Charlie Swan / Billy Black, Bella ja Edward
Haaste: Ime kappale tyhjiin IIA/N: Tämä sijoittuu Houkutuksen (kirja)kohtaukseen, jossa Bella ja Edward ovat tanssiaislauantai-iltana Bellan huoneessa. Tuntui luontevimmalta käyttää tässä minä-kertojaa (Bellan näkökulma), kuten kirjoissakin on käytetty. Otsikko on J. Karjalaisen kappaleesta “Telepatiaa”
Olin juuri palannut suihkusta - ja alakerrasta, jossa olin käynyt näyttäytymässä isälle, jotta hän vamasti uskoisi minun pysyvän kotona koko illan ja yön. Edward oli ihmetellyt, miksi minun täytyi korostaa sitä.
“Charlie kuvittelee, että aion hiipiä salaa ulos”, selitin, “Vaikka en kyllä ymmärrä miksi se häntä haittaisi, hän vaikutti pikemminkin pettyneeltä, etten olekaan menossa tanssiaisiin tänä iltana.” Olisin tietenkin voinut kysyä, tietäisikö Edward paremmin, mistä oli kyse, hänhän kuuli toisten ajatukset - kaikkien muiden kuin minun. Edward näytti mietteliäältä, mutta ei kuitenkaan sanonut aiheeseen mitään sen kummempaa.
Seuraavan hetken - en tiedä kuluiko aikaa paljon vai vähän - vietimme vain siinä toistemme lähellä, sängyn laidalla istuen. Katselimme toisiamme silmiin, kunnes hetken kuluttua Edward jähmettyi täysin liikkumattomaksi, kuin kuulostellen jotain.
“Mitä nyt?” kysyin hieman hämmentyneenä.
“Joku tuli juuri ovesta sisään”, Edward vastasi. Hän oli edelleen täysin liikkumatta, hengittämättä. Ikään kuin varuillaan.
“Ehkä Charlie vain kävi ulkona”, ehdotin. En ymmärtänyt, miksi asia yhtäkkiä vaivasi Edwardia niin paljon, kyllähän hän tiesi yhtä hyvin kuin minäkin, että isä oli kotona.
“Ei, siellä on joku toinenkin. Charliella on seuraa”, Edward selvensi vaikuttaen jo hieman rennommalta.
“Seuraa?” minä ihmettelin. Ei hän ollut maininnut, että odotti jotakuta kylään. Toisaalta, isähän oli vaikuttanut erittäin hanakalta, että lähtisin tänä iltana tanssiaisiin, tai edes johonkin lauantai-iltaani viettämään. “Onko isällä joku nainen? Onko hänellä treffit?”
Edward näytti taas mietteliäältä. Hän ei näyttänyt siltä, etteikö osaisi vastata kysymykseen. Hän näytti pikemminkin siltä, ettei haluaisi vastata, kenties suojellakseen isän yksityisyyttä.
“Minä voisin aivan hyvin vain kävellä alakertaan ja selvittää asian itse, joten sama se vaikka kertoisitkin, kuka siellä on”, huomautin katsoen Edwardia.
“Se on Billy Black”, Edward vastasi lopulta, ilmeisesti todettuaan että olin oikeassa.
“Billy Black? Oletko varma?” kysyin. Okei, jälkimmäinen kysymys oli tarpeeton, totta kai Edward tiesi tarkalleen. Hän myös näytti sen ‘oletko tosissasi’ -ilmeellään.
“Mutta miksi ihmeessä isä peittelisi sitä, että Billy tulisi meille? Kyllähän minä tiedän, että he ovat ystäviä, eikä se ole tavatonta että Billy käy täällä”, pohdiskelin ääneen, lähinnä tuodakseni myös Edwardin tietoon, mitä ajattelin ja ehkä saadakseni vastauksia pohdintoihini. Edward katsoi minua merkitsevästi, kuin minun pitäisi - jälleen kerran - yhdistellä palasia toisiinsa. Yleensä olin hyvä ratkomaan arvoituksia, mutta tämän kanssa kaipasin lisävihjeitä. Edward huokaisi syvään.
“Sinä kysyit hetki sitten, että onko isälläsi nainen, ja että onko hänellä treffit”, Edward aloitti hitaasti, “ja sinä osuit puoliksi oikeaan.”
Olin varma, että hetken ajan Edward pystyi kuulemaan, kuinka aivoni raksuttivat, työskentelivät saadakseen tämän selvitettyä. Sitten se välähti.
“Isällä on treffit Billy Blackin kanssa”, henkäisin silmät laajenneina. Tämä tieto tuli täysin puun takaa. Vaikka toisaalta, kävihän se järkeen. Charlie ei ollut tietääkseni käynyt treffeillä vuosikausiin - jos kertaakaan sen jälkeen kun äiti jätti hänet ja lähti minun kanssani. Kalassa isä sen sijaan viihtyi lähes viikoittain, vaikkakin kalaa tuli melko vähän kalareissujen tiheyteen nähden.
“Oletko kunnossa?” Edward havahdutti minut ajatuksistani. Olin ollut hiljaa ilmeisesti jo jonkin aikaa sulatellessani uutista.
“Olen”, vakuutin todenmukaisesti. “En vain tiedä, miten minun pitäisi tähän reagoida. Siis että esitänkö minä, etten tiedä tuon taivaallista hänen… rakkauselämästään, vai pitäisikö minun kertoa, että tiedän?”
“Ehkä sinun kannattaa antaa hänen kertoa, kun on valmis”, Edward neuvoi. “Toistaiseksi voimme esittää, kuin emme tietäisikään. Aivan kuten Billy Black esittää, ettei tiedä että olen täällä kanssasi.” Nyt oli minun vuoroni näyttää varautuneelta, ehkä vähän jopa säikähtäneeltäkin.
“Hän vaistoaa läsnäoloni”, Edward selitti hymyillen pienesti, “mutta ei hän kieli isällesi. Jos hän paljastaisi meidät, hän paljastaisi samalla heidät meille, eikä isäsi ole vielä siihen valmis. Hän rakastaa isääsi, eikä halua satuttaa häntä millään tavalla.” Saatoin nähdä Edwardin silmistä, että hän luki viimeiset lauseet suoraan Billyn ajatuksista. Minulle tärkeintä oli tietää, että isä rakasti ja että häntä rakastettiin.
