Ficin nimi: Loppukeväällä 1988
Kirjoittaja: Nax
Fandom: Stranger Things
Ikäraja: S
Paritus: Eddie/Chrissy
Genre: Himpun romanttinen slice of life, fix it, AU-jossa-kukaan-ei-saakeli-kuollut
Summary: “Onko Totolla jo seitsemän levyä?” Chrissy ihmetteli, ja Eddie olisi voinut suudella tyttöä siinä paikassa. Että olikin herttainen niin hämmentyneenä.
A/N: Tulipa oikein sellainen lämmin fiilis, kun tämä tuli vastaan keskeneräisissä teksteissä. 😭❤️ Eddie/Chrissy on varmaan suosikkini koko ST:stä (pistää miettimään miksen ole enemmänkin näitä tuumaillut) ja hahmoilla oli viiden minuutin yhteiskohtaustensa aikana enemmän kemiaa kuin Mikella ja Elillä yhteensä neljällä tuotantokaudella. 😂😂 No jaa, sarjassa kävi mitä kävi, mutta onneksi on fix it ja fanifiktio ylipäätään! Tuli myös kuunneltua Totoa tätä kirjoitellessa. ❤️ Ja ficissä esiintyvä kappale on nimeltään Stop Loving You. Osallistuu haasteeseen Otsikoinnin iloja II (vuosilukuotsikko).
***
Laskeva aurinko sai valon pirskahtelemaan metsän puiden lomasta. Kaikki vieno vihreys muistutti siitä, että syksyn ja talven jälkeen oli luvassa jälleen jotain raikkaampaa ja kauniimpaa. Vähän kuin uusia alkuja ja jotain erityistä.
Eddie istui mättäällä ja näppäili rujokuntoisesta mutta äärimmäisen rakkaasta akustisestaan sointuja, jotka soljuivat vienoon tuulenvireeseen. Siinä oli ihmisrievun helppo hengittää. Moinen rauhallisuus ei ollut hänelle luonteenomaista, mutta viime kuukausina hän oli oppinut sitä huomaamattaankin.
Sellainen vaikutus Chrissy Cunninghamilla oli häneen.
Chrissyllä, joka parhaillaan istui hänen takanaan nojaten selkäänsä hänen selkäänsä. Chrissyllä, jonka ei olisi ollut mitenkään suotavaa liikkua hänenlaisensa retkun seurassa, kysyi keneltä tahansa. Vielä parempi olisi ollut, jos Chrissy ei olisi vilkaissutkaan häneen päin tai edes hengittänyt saman planeetan ilmaa. Ihmisillä olisi ollut sata ja yksi perustelua sille, miksi he kaksi eivät sopineet toisilleen.
No jaa, paskat muista ja niin edelleen, Eddie ajatteli, eikä voinut estää omahyväistä hymyä hiipimästä huulilleen. Ai että, jos olisivat muut nähneet heidät nyt. Vaikka ei hän Chrissyä olisi koskaan minään palkintotyttökaverina kavereilleen esitellyt.
Eivätkä he edes olleet mitään virallista, jos tarkkoja oltiin. Heillä taisi olla keskustelukana kynittävänä siitä aiheesta, mutta sillekin olisi oma hetkensä. Olihan heillä aikaa. Kesä oli vasta tuloillaan.
Eddie viritti kitaransa paria kieltä ja hymähti, kun Chrissyn silkkiäkin siloisemmat hiukset kutittivat hänen olkapäätään. Eddie kyllä tiesi, mitä tahtoi Chrissylle sanoa, todeta ja möläyttää, mutta toistaiseksi hänen leukapielensä olivat kiristyneet liiaksi livauttaakseen mitään tunteista puhumiselta haiskahtavaa. Jos tunteista puhuminen olisi ollut helppoa, sitä olisivat tehneet kaikki.
Vaan kuten aina, vastaus löytyi musiikista.
“Kai muuten tiedät Toton uusimman levyn?” Eddie kysäisi. “Sen joka tuli ulos helmikuussa?”
“Hmm... Ehkä?” Chrissy ei kuulostanut liian varmalta. “Tämän vuoden helmikuussa?”
“Helmikuussa 1988, kyllä vaan.”
“Sitten ehkä en”, Chrissy sanoi anteeksipyytävästi.
“Ällös huoli! Mutta se uusin kulkee nimellä The Seventh One ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen”, Eddie suositteli.
“Onko Totolla jo seitsemän levyä?” Chrissy ihmetteli, ja Eddie olisi voinut suudella tyttöä siinä paikassa. Että olikin herttainen niin hämmentyneenä.
“Älä? Aika vaan rientää! Oli miten oli, tämä on aika kova...” Eddie napautti plektralla kitarankieliä ja alkoi tapailla yhtä uuden levyn kappaleista. Akustinen kitara ei saanut aikaan yhtä rockia soundia kuin sähköinen, mutta sopi mitä parhaiten kuluvaan hetkeen. Sitä paitsi Toto kuulosti hyvältä kaikilla instrumenteilla.
“III caan't... stop looving youu...” Eddie lauleskeli hiljaa soitellessaan. “Time passes quicklyy –”
“...and chances are few!” Chrissy jatkoi lauseen loppuun. “Hei, tämän minä tiedänkin!”
“Hyvä tyttö!” Eddie virnisti.
“Mutta miksi sinä kertosäkeestä aloitit?”
“Tunnistettavuuden takia tietysti! Taittuu minulta kyllä koko hoitokin!” Eddie puuskahti pontevasti ja tavoitti Chrissyn tuikkivat silmät. “Haluatko... ööh... haluatko, että soitan tätä sinulle?”
Chrissy katsoi häntä takaisin niin lämpimästi, että Eddien rinnassa tykytti. Oli kyllä käsittämätöntä, että hänen elämässään oli vielä suunnilleen puoli vuotta sitten vallinnut aikakausi, jona hän ei ollut ajatellut Chrissy Cunninghamia päivittäin.
“Kuulisin mielelläni”, Chrissy sanoi sormiaan vähän ujosti pyöritellen. “Osaatko soinnut ulkoa?”
Eddie pyöräytti silmiään ja päästi näennäisen loukkaantuneen korskahduksen. “Epäiletkös minua, hyvä neiti?”
“Hmmm, en välttämättä.”
“Välttämättä?!”
“Soita nyt vain!” Chrissy kikatti ja tuuppasi häntä hellästi hartiaan.
“Voi ja minähän soitan!” Eddie myhäili ja laski katseensa kitaransa kielille. “III wooon’t stop till I'm throuuuugh loving youuu, giirl!”
“Ei kun alusta!” Chrissy pyysi kasvot yhtenä hymynä.
“Tärkeimmät asiat ensin, ettäs kuulit! Minä nyt soittelen sinulle vaikka koko Toton tuotannon, jos sitä haluat!” Eddie julisti.
“En minä kieltäytyä osaisi”, Chrissy hihitti ja nojasi päätään hänen olkaansa. Eddie nojasi kevyesti takaisin, antoi sormiensa liukua kitaran kielillä ja mietti, miten erikoinen ja mahtava pian koittavasta kesästä olisikin tulossa.
Eivätkä häneltä laulut loppuisi, se oli varma.
