Ficin nimi: Kielletty omenapäärynäappelsiini
Kirjoittaja: Maissi
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Kourallinen hotellilaisia ja ehkä pieni Lucifer/Adam (duhh)
Genre: Slice of life, sinner!AU
Summary: “Nyt kun tuli puheeksi: mistä vitusta kaikki repivät tuon, että tämä kuuluisa kielletty hedelmä olisi ollut omena?”
A/N: Tämä idea oli alun perin osa vuoden 2024 joulukalenteria, mutta sitten se alkoi elää vähän liian pitkää elämää sopiakseen yhdeksi luukuksi. 😄 En ole raamatullisesta loresta liian perillä, mutta siinä käsityksessä olen, ettei kiellettyä hedelmää ole taidettu eritellä mitenkään turhan tarkasti. Mitähän mieltä lienevät tyypit Hazbinin maailmassa? 😂
***
“Kas näin... Tehkää hyvin.” Husk tipautti mintunlehdet viiteen lasiin ja viittasi makutuomareitaan maistamaan kehittelemäänsä juomasekoitusta.
“Ei voi olla, se näyttää niin upealle!” Charlie intoili ja tapitti lumoutuneena oranssista punaiseen vivahtavaa drinkkiä. “Mitä kaikkea siinä on?”
“Makeaa omenaa sekä ripaus vodkaa ja rommia mintulla silattuna. Ikään kuin sadonkorjuukauteen sopiva kokonaisuus”, Husk kertoili vaatimattomaan sävyyn, vaikka tämän tyytyväisesti huiskahteleva häntä kertoikin, että kehu oli otettu ilolla vastaan.
“Tuoksuu niiiiin hyvältä!” Niffty kihersi ja kopautti lasiaan Charlien lasiin tämän käydessä läpi koko heidän seurueensa.
“Kippistä vaan.” Adam siemaisi lasistaan ja sulki silmänsä pirskahtelevasta mausta nautiskellen. Huskin taikomia drinkkejä ei niin vain lyöty laudalta, se oli tullut todettua monesti.
“On kyllä ihan tykkiä tavaraa!” Angel hengähti suorastaan unelmoivasti ja silitteli Huskin tassua. “Yhtä uljas kuin tekijänsäkin...”
“Imartelija”, Husk hymähti takaisin silmäänsä iskien.
“Helvetti olisi kuulkaa kaukana Helvetistä, jos kaikki alkoholilitku olisi tällaista!” Angel lisäsi.
“On tämä kyllä mukavan makea ja kipakka samanaikaisesti”, kommentoi Vaggie pohdittuaan arviotaan tapansa mukaan huolella ja harkiten.
“Niin tosiaan on! Ei kumpaakaan liikaa!” Charlie kulautti toistamiseen ja katsahti vieressään istuvaa Adamia. “Mitäs sanot?”
“Odota, minulla on nautiskelu meneillään”, Adam mutisi etusormensa pystyssä ja avasi hetken kuluttua silmänsä. “Joo, ei yhtään pöllömpi! Omena toimii ihan hiton hyvin.”
“Aa, et siis karta niitä kuin ruttoa?” Angel lohkaisi härnäillen, ja Adam irvisti hänelle laiskasti.
“En tiedä yhtään mitä höpiset.”
“Etpä.”
“Ihan oikeasti en!” Adam tokaisi ja kopautti juomansa pöydälle. “Nyt kun tuli puheeksi: mistä vitusta kaikki repivät tuon, että tämä kuuluisa kielletty hedelmä olisi ollut omena?”
“Eikö se sitten ollut?” Vaggie esitti kaikkien huulilla häilyvän kysymyksen.
“Senpä sinä haluaisit tietää”, Adam livautti ärsyttävästi.
“En edes halua!”
“Minä ainakin haluan!” Angel huikkasi väliin. “Ja väitän, että kusetat!”
“Aha? Millä perusteella?” Adam haastoi.
“Öö, no vaikka sillä, millä lailla sinä reagoit omenaläppääni?” Angel huomautti, ja Adam pyöräytti silmiään.
“Johtuisiko siitä, että olen saanut kuulla aiheesta aika vitun monta kertaa kaiken maailman väsynyttä vitsiä?”
“Eli aataminomenakin on pelkkää urbaanilegendaa?” Husk hymähti, ja Adam tuhahti lasiinsa niin, että juomaa roiskahti.
“Niin mutta... taiteessahan kielletty hedelmä on aina kuvattu omenaksi?” Vaggie sanoi sitten.
“Se nyt mitään todista. Niin sanotussa taiteessa minullekin on joka jeevanan kerta piirretty joku kusisen naurettava katkarapukikkeli!” Adam huomautti ja sai seurueen pärskimään. “Vaikka eivät ne tyypit muutenkaan koskaan näytä minulta, joten aivan sama –”
“Jaa, meinaatko, että oma katkarapusi on isompaa luokkaa?” Angel tokaisi poiketen iloisesti raiteilta.
“Se on kuule oikea hummeri.”
“Kheh, vitut on.”
“Uuuu, onko se sellainen kuin pahoilla pojilla?” Niffty hihitti silmänsä kiiluen, mikä teki tilanteesta jokseenkin karmivan. Tältä jos keneltä ei ollut yhtä helppo ottaa vastaan tuhmanpuoleisia tuumia kuin monelta muulta.
“En halua tietää”, Vaggie totesi ykskantaan. "Etkä sinäkään, Niffty!"
“Minä haluan jo ihan tieteenkin nimissä!” Angel kohotteli kulmakarvojaan vihjailevasti.
"Housut pois!" Niffty vaati.
"Niff, riittää jo", Husk puuskahti laskien tassunsa tämän päälaelle.
“Ööhh –” Adam toljotti Nifftyä kerrankin lähes sanattomana.
“Hei, mutta entä Luciferin kävelykeppi ja hattu?” Vaggie tuikkasi väliin vaihtaen aihetta näppärästi. Charlie nyökytteli painokkaasti.
“Totta! Minä olen aina luullut, että omenat koristaisivat niitä nimenomaan lankeemustarinan ansiosta! En ole koskaan ajatellutkaan muita vaihtoehtoja... Mitä järkeä niissä muuten olisi niin... isossa mittakaavassa?”
“Eiköhän isäukollasi ole kanttia olla hämärä omastakin takaa”, Adam totesi kuivasti.
“No mutta! Taisinkin saapua sopivasti panettelua kuulemaan!” Luciferin hilpeä ääni kuului äkkiä heidän takaansa ja säikäytti heidät kaikki.
“Majesteetti!” Vaggie hätkähti ja suoristi ryhtinsä epäluonnollisen kuuliaiseksi.
“Oi, hei, isä!” Charlie tervehti. “Liityhän seuraan!”
“Älä hiippaile tuolla tavalla!” Adam ärähti pyyhkäistessään rinnustaan, jolle oli tullut loiskauttaneeksi drinkkiään. “Mitä sinä täällä?”
“Liikeasioita, liikeasioita!” Lucifer virkkoi ja pyöräytti kävelykeppiään sulavasti. “Ja satuin kuulemaan puhetta omenoista. Valaiskaahan toki minuakin moisesta metkasta puheenaiheesta!”
“Tämä kusipääkönsikäs väittää, että se kuuluisa kielletty hedelmä ei ollut omena”, Angel tokaisi ja pukkasi Adamia hartiaan.
“Miksi minä valehtelisin siitä?” Adam penäsi.
“Voidaksesi esittää tietäväsi jotain, mitä me tai edes koko muu ihmiskunta ei voi varmuudella sanoa”, Husk ehdotti asiallisen kuivakkaan sävyyn. “Kuvitellapa sellaista henkistä pääomaa ja ylemmyyden tunteen mahdollistajaa –”
“Uu, ihan totta! Mutta on minulla muitakin keinoja haalia ylemmyyttä, usko pois!” Adam tokaisi.
“Aivan varmasti...” Husk tuhahti ja katsoi seuraavaksi Luciferia. “Ottaako majesteettikin uuden kehittelemäni drinkin, vai saisiko olla jotain muuta?”
“Oi no mutta kyllähän minulle uusi tuotanto maistuu! Kiitosta vain!” Lucifer virkkoi ja ihasteli laseissa soljuvan juoman värikirjoa.
“Voitko sillä välin kertoa meille hyvän ja pahan tiedon hedelmästä? Oliko se omena, niin kuin kaikkialla tunnutaan väittävän?” Charlie kyseli. “Tahtoisin tietää ihan silkasta mielenkiinnosta!”
“Niin, viitsitkö valaista tätä sakkia vähän?” Adam sanoi Luciferille ja viittasi sormellaan seurueeseen. “Jos eivät kerran minua usko!”
“Mm-hm. Niin kuka väittää, että se olisi ollut omena?” Lucifer kysäisi Charlielta, ja asiallinen äänensävy sai heidät ymmälleen.
“Tyyliin koko maailmanhistoria”, Angel totesi.
“Niin, kun katsoo vaikka taidetta eri aikakausilta!” Charlie säesti.
“Mm-hm, mutta heijasteleeko taide aina todellisuutta?” Lucifer myhäili. “Tiedäthän, rakas tyttöseni, minkä näköisenä isi on esitetty pitkin historian havinaa? Osa on kuvannut hyvinkin kauniiksi, mikä nyt tietenkin on vähintään kohtuullista, mutta se toinen puoli... Eehh.”
“Niin, no, onhan näkemyksissä tulkintaeroja –”
“Entäs nuo omenajutut?” Angel kysyi viittilöiden Luciferin hattuun ja kävelykeppiin. “Mikä homma se sitten on?”
Lucifer hymyili valkeat hampaansa sädehtien. “Voi, minä vain niin pidän punaisista omenoista! Olihan minulla yksi jos toinenkin vaihtoehto ottaa yhdeksi attribuutikseni, mutta tämä sattui viemään voiton!”
“Sekö on ainoa selitys? Se että vain päätit niin?” Charlie huokaisi hieman lannistuneesti. “Mutta kai kielletty hedelmä edes on hedelmä?”
Adam vaihtoi Luciferin kanssa silmäyksen.
“Saattoi olla”, Helvetin herra tokaisi.
“Sekö on myös epäselvää?” Husk ihmetteli tarjotessaan Luciferille drinkin.
“Mitäs vittua tuo sitten höpötti?” Angel osoitti Adamia neljällä etusormellaan.
“Oli se hedelmä!” Adam totesi lasinsa takaa ja vilkaisi Luciferia huvittuneena. “Anna edes vähän siimaa.”
“Olkoon menneeksi, oli se hedelmä.”
“Mutta mikä hedelmä? Kerro jo, isäää!” Charlie parahti perin tuskastuneena. “Joku makea?”
“Hmm, ehkä? Moni hedelmähän on makea.”
“Jokin sitrus?” Vaggie arvasi.
“Banaani!” Niffty huikkasi.
“Viinirypäleitä, joita napsia yksi kerrallaan?” Angel heitti.
“Kuulostaisi vaivalloiselta”, Adam tokaisi.
“Miksei vaikka luumukin?” Husk murahti näyttäen keskusteluun kaikista kyllästyneimmältä.
“Ai että sentään, miten mehukasta on tietää jotain, mitä muut eivät!” Lucifer naureskeli ja spontaanisti töytäisi Adamia kyynärpäällään.
“Älä niin vitusti”, Adam virnisti hänkin ja kohtasi Luciferin tuikkivat silmät. Ohikiitävän hetken hän harkitsi kippistävänsä lasiaan tämän kanssa, mutta pidättäytyi kulauttamaan juomansa loppuun ilman kummempaa kontaktia. Drinkin makukirjo ja sanattomasti sovittu muiden kiusoitteleminen saivat hänet joka tapauksessa niin hyvälle tuulelle, että hän saattoi antaa katseensa pysähtyä Luciferiin pidempään kuin oli aikonut.
