Ficin nimi: Kuu ja tähdet taivaalta, saatana
Kirjoittaja: Naks
Fandom: Bucchigiri?!
Ikäraja: S
Paritus: Jabashiri/Hagure
Genre: Tämmöinen henu slice of life
Summary:
Hagure oli niin hiivatin suloinen.A/N: Höpöteltiin
Larjuksen kanssa Bucchigiristä ja JabaHagusta, ja tulipa sitten mieleen kirjoittaa tällainen pätkä.
Näitä ei ole koskaan liikaa! Pöytälaatikon siivousviikkoa ajatellen tämä teksti ei kyllä turhan kauaa ehtinyt lojua puolikuntoisena, mutta teinpä valmiiksi ennemmin kuin myöhemmin! Kiitus Larjukselle myös otsikosta, sitä ei tarvinnut tällä kertaa liiaksi miettiä. ^^ <3
***
“Kuule tiedätkö mitä”, Jabashiri töksäytti kuunneltuaan aikansa Haguren ylenpalttisen innokasta videopeliselostusta. Eipä hän olisi kyllästynyt, vaikka tämä olisi selostanut jotain turhanpäiväistäkin kuten kauppalistaansa. Hagure oli niin hiivatin suloinen.
Siltikin Jabashiri oli kokenut suorastaan riipivää tarvetta avata suunsa ja keskeyttää. Hänellä oli tärkeää asiaa.
“Mitä, Ryuu-chan?” Hagure kysyi, ja tämän olemuksen muuttuessa hämmentyneeksi Jabashiri tiesi mokanneensa jollain tasolla. Tuskin hänen keskustelunaloituksensa oli muutenkaan mistään kotoisin. Kiukkuiselta hän toki vaikutti harva se hetki, ja vaikka Hagure oli heidän pitkän ystävyytensä aikana siihen tottunut, Jabashiriä nakersi silti. Nyt piti ryhdistäytyä.
“Niin, ööh”, Jabashiri aloitti ja hieroskeli niskaansa äkisti ihan älyttömän vaivaantuneena. Jos hän todella aikoi sanoa Hagurelle jotain pehmoa, olisi kai pitänyt harjoitella vähän etukäteen. “Sitä vaan, että mun tekisi niin mieli... tota noin...”
Hagure kallisti päätään. “Ruokaa? Jätskiä?”
“Pah, ei! Kun siis mun tekisi mieli antaa sulle...” Jabashiri kiristeli hampaidensa välistä.
Piru että oli vaikeaa.
“...turpiin?” Hagure ehdotti, ja pieni hymy levisi tämän huulille. “Ainakin näytät vähän siltä, Ryuu-chan. Sori kun innostuin hölisemään! Voidaan me vähän tapellakin, jos siltä tuntuu.”
“No vittu ei!” Jabashiri köhähti ja tarttui Haguren käsistä suorastaan vimmaisella palolla. “Äläkä yritäkään pahoitella mitään! Mä rakastan niin pirusti su... sun tapaa innostua jutuista ja kaikkea. Kyllä sä sen tiedät!”
Ilmeestään päätellen Hagure ei tiennyt. “Ai... Mitä sinun sitten tekisi mieli antaa minulle, Ryuu-chan?”
Jabashiri veti henkeä sieraimet väristen ja hellitti otteensa Haguren käsistä helläksi puristukseksi. Hänen sydämensä muljahti kurkkuun, kun Hagure puristi takaisin ja katsoi häntä tiiviisti silmiin odottaessaan hänen vastaustaan.
“No kuule kuu ja tähdet taivaalta, saatana!” Jabashiri puuskahti ja punastui korviaan myöten samaan hengenvetoon. Hagure näytti hieman hölmistyneeltä, mutta samalla tämän poskipäiden sävy alkoi kilpailla tämän hiusten kanssa.
“K-kuu ja tähdet minulleko? Ryuu-chan, mistä sinä yhtäkkiä –” Hagure mutisi, ja lause jäi kesken, kun Jabashiri kaappasi tämän halaukseen.
“Kunhan soitan taas suutani! Eihän se, öh... eihän se siis mahdollista ole”, Jabashiri naurahti kietoessaan kätensä tiukasti Haguren selkään. “Vaikka mä olinkin ihan tosissani... Mutta älä ajattele liian monimutkaisesti!”
Hagure nökötti paikoilleen jähmettyneenä muutaman sekunnin, mutta sitten Jabashiri kuuli tirskahduksen ja tunsi tämän kädet ympärillään.
“Pois se minusta, Ryuu-chan”, Hagure virkkoi huulensa hänen kaulaansa kutitellen, ja painaessaan poskensa tämän päälaelle Jabashiri oli varma, että Hagure tunsi hänen sydämensä villit lyönnit rintaansa vasten.
Eivätkä kuu ja tähdet olisi edes riittäneet, helkkari.
