Kymmenys || S, Ron/Remus Osat 5-7 25.1. - Keskeytetty

[Jazz*]

Alaotsikko: (Ron/Remus, slash, drama)

Title: Kymmenys
Author: Jazz*
Beta: Maya
Disclaimer: En saa tästä rahaa. Rowling omistaa kaiken Pottereihin liittyvän.

Rating: S
Pairing: Ron/Remus
Genre: slash, adventure, drama, AU, sort-of deathfic, H/C, lievä mystery
Warnings: -

Summary: Keskiyö lähestyi, eikä yhdenkään hahmon nähty liikahtavan Kehrääjänkujan varjoissa.

A/N Olen nauttinut suunnattomasti tämän kirjoittamisesta. Kiitokset Maya-betalle tuesta ja ahkerasta työstä, Hatusta Nostettuun elikkäs Aryachialle hyvästä ja kiinnostavasta aiheesta sekä Albumihaasteeseen, noh, albumihaasteesta. Mutta hetkinen, unohdinkohan jotain? Aivan! Suurimmat kiitokset kuuluvat Noksulle a. k. a. Noganille a. k. a. Pelastavalle Enkelille, joka ideoi juonen pääpiirteissään! Kiitos! (Ja tämä on vieläkin koneellani nimellä Noganin Idea, ettäs sen tiedät) Toivon todella paljon, että tekin lukijat nautitte Kymmenyksestä yhtä paljon kuin minä. Voin luvata jo etukäteen - ja tämä lupaus pitää - että Kymmenykseen on tulossa jopa 30 lukua. Jos luet, kommentoithan? Jazz*-täti arvostaisi sitä.


How I wish I could surrender my soul;
Shed the clothes that become my skin;
See the liar that burns within my needing.
~ James Blunt - Tears and Rain


Ensimmäinen Kolmasosa – Jännitteet Ilmassa

Keskiyö lähestyi, eikä yhdenkään hahmon nähty liikahtavan Kehrääjänkujan varjoissa. Katulamput rätisivät kalseaa valkoista sähkövaloaan, tehtaanpiiput kohosivat tasaisen harmaan massan - joka oli identtisiä, pieniä, ränsistyneitä taloja toisensa jälkeen - yläpuolelle, jakaen sinisen yötaivaan kahtia. Silloin tällöin viileä tuulahdus pyyhki autioita katuja, saaden palaneet ruohotupot värisemään ja roskat lennähtelemään ojiin.

”No niin, onko reitti selvä?”

Pieni pensas, joka erottui vain vaivoin pimeydestä, liikahti, ja uusi hahmo piirtyi vasten tähtiä. Jos oikein siristi silmiään, näki taikasauvan tämän kädessä. Muuten hahmo oli vain mustaa.

”En tiedä.”

Nyt lähipensaista saattoi kuulla useita huokaisuja, mustan hahmon käännellessä päätään vasemmalta oikealle. Muutaman jalan päässä esiin nousi uusi hahmo, joka tarpoi ensimmäisen luo ja tarttui tätä olkapäästä.
”Ronald, senkin hölmö. Reitti on selvä, jos ketään ei ole näkyvissä.”

Toisen hahmon ääni oli matalampi, ja hän oli kooltaan kookkaampi ensimmäistä, jonka hartiat painuivat kasaan, hänen vastatessaan pienesti:
”Anteeksi, herra Vauhkomieli.”

Pensaat huokailivat jälleen, mutta toinen musta hahmo röhähti ja läimäytti ensimmäistä selkään. Läpsäys kaikui yöilmassa. Sitten hän johdatti heidät kummatkin katulampun alle, jotta he näkivät toisensa paremmin.

Ensimmäinen hahmo, joka kannatteli yhä taikasauvaa, siristeli silmiään kirkkaassa valossa. Hänen päällään oli kauhtunut villapusero, jonka rintamuksessa komeili kirjain R. Jalassaan hänellä oli farkut, kuluneet nekin. Toinen käsi, se jossa taikasauvaa ei ollut, kohosi punaiseen hiuspehkoon sitä tasoittelemaan, pisamaisten kasvojen lientyessä ensisäikähdyksestä.

”Herra Vauhkomieli, tulisitteko te mukaani?”

Toinen hahmo röhähti jälleen; ruskea nahkamantteli heilahti paljastaen puujalan ja mustan maihinnousukengän. Hänen kasvonsa olivat puoliksi rusehtavan knallin peittämät, mutta toinen puoli oli valppaana.

”Jos sitä vaadit, nuoriherra Weasley. Mutta katsokin että me molemmat tulemme takaisin ehjin nahoin tai teen sinusta sauvantäytettä!”

Ronaldiksi kutsuttu, vaikka hän pitikin enemmän nimestä Ron, hymyili vaivaantuneena, korvien helottaessa kilpaa punaisten kiehkuroiden kanssa. Hän kuitenkin kohotti sauvansa, ja kummatkin katosivat katulampun valokeilasta suoraan pimeyteen. Vain satunnainen ruohon kahina kertoi muille kuuntelijoille, missä he menivät.

”Ron on ihan toivoton.” Yksi pensaista puhui motkottavan nuoren naisen äänellä.
”Älä sano noin.” Sama pensas vastasi, ruohon jälleen kahistessa. Joku toinen oli noussut ja painunut miesten perään.
”Mutta se on totta! Jos hän ei edes osaa varmistaa, onko reitti selvä, en ymmärrä miksi hän on kouluttautunut auroriksi!” Nainen huokaisi.
”Häntä vain jännittää. Ja kyllä minuakin jännittää. Kehrääjänkuja on uhkaava ja pimeä paikka.”
”Ja varmasti täynnä hämähäkkejä.” Pensas hytkyi hetken aikaa äänettömästä naurusta, mutta tasaantui sitten.
Hiljaisuus laskeutui Kehrääjänkujalle, rikkumattomaksi peitteeksi.

[Nogan]

Kuten olen sanonut, ideahan on tietenkin mielestäni loistava (ja siinä tuli niin hyvin naamioitua itsekehua että et varmasti huomannut!), mutta toteutushan sen kaiken tekee, ja minun pitää ikäväkseni todeta..
että onnistuit.

Onnistuminen tätä kuvaa parhaiten; en minä voisi oikein parempaa kiitosta lausuakkaan vaikka luettelisin kaikki Suur-Suomen kunniakkaan kielen ylisanat peräkanaa. Joten, tämä onnistui!

Tulevia lukuja odotellessa (siis.. ymmärsit kyllä),
Noksu a.k.a Nogan a.k.a Pelastava Enkeli.

(Enkeli?!)

[Arte]

Oli pakko avata linkki, kun oli jotain rarea. Ron/Remus ja vielä näin pitkänä? Can't believe it. Toivottavasti tosiaan kirjoitatkin tämän sitten loppuun asti, olisi mielenkiintoista saada selville, millainen tästä oikein rakentuu.

Olisi kyllä ollut ihan kiva summarysta saada jotain selkoa, että mistä tämä ficci kertoo. Nyt saan vain arvailla, että meneeköhän ne nyt tapamaan kuolonsyöjiä ja Ron ja Remus rakastuu siinä välissä vai mitä. Auroritoiminnasta puheen ollen, Vauhkomielen puhuttelutapa oli hieman outo. Jotenkin miellän hänet aika ronskiksi mieheksi ja tällainen Ronald-puhuttelu ei ainakaan omaan korvaan ole kovin IC. Ja kun Ron vielä perään puhuttelee herra Vauhkomieleksi... Jotenkin ei vain iskenyt minuun.

Ja niin, maihinnousukenkä tulee yhteen.

[Winthrop]

No mutta mutta, on tapahtunut suorastaan ihme!  Minä nimittäin pidin tästä.
Yleensä en lue ficcejä, joissa esiintyy Ron (koska en pidä hänestä erityisemmin), mutta otin itseäni niskasta kiinni, ja pakottauduin lukemaan ficin, jossa on Ron-paritusta.Eli valitsin tämän, kun eteen sattui. Ja pidin todella paljon.

Ei minulla ole nyt oikein mitään rakentavaa palautetta, kun en kirjoitusvirheitäkään löytänyt. En kyllä edes etsinyt niitä erityisemmin, mutta kuitenkin...

Mutta jatkoa, kiitus!
~Winthrop, joka on taas jäänyt erääseen ficciin koukkuun. Siis tähän.

[Nogan]

Kommentointi!

Pidän edelleenkin tarinasta harvinaisen paljon! Ja olenhan saanut vielä etuoikeuden lukea sitä luvun tai pari eteenpäin, ja odotan edelleen innokkaasti lisää!

Sanoinko että pidän siitä? Kyllä! Jee!

Ja sitten patistan ihmiset lukemaan tätä tarinaa:

Ihmiset, lukekaa! 'Tis a good story! Ja kommentoikaa. Ehdottomasti, kommentoikaa. Jättäkää se puumerkkinne - tämä ficci on monen ihmisen "työtä" ja huvia, ja minä olen yksi heistä!.. Olin.. Olen edelleen!

Hus siitä! Älkää lukeko tätä turhaa ihkutusviestiä - enempää, siis, vaan kommentoimaan siitä! Hus! Hus!

[Kaatosade]

Hmm. Mielenkiintoista. Tätä paritusta ja kunnollisen mittaisena ficcinä, pitänee kyllä seurata, miten tämä tästä lähtee rakentumaan. Kuitenkin... en oikein tiedä, mitä sanoisin. Tässä toisessa luvussa tilanne vaikutti jotenkin sekavalta, että kuka oli kukakin, kunnes loppupuolella se selkiytyy ja tunnelma paranee. En kuitenkaan ihan täysin saanut tästä kiinni. Joissakin lauseissa oli jotakin epämääräisen töksähtelevää, ehkä se johtui väärään kohtaan livahtaneesta pilkusta, joka tekee omituisen tauon. Asetelma vaikuttaa kuitenkin lupaavalta, ja toivon jatkoa pikaisesti. Kiitos.

[Maya]

Tungenpa minäkin nokkani tänne, sanonnan vastaisesti, sillä asiahan kuuluu minulle. Minä toivoakseni löysin muutaman Piccan mainitsemista pilkkuhirviöistä ja ehdotan lääkkeksi ajatusviivoja. Tarkennan:

Häntä ei kyennyt näkemään, mutta kuulemaan kylläkin, sillä he kaikki pysähtyivät, ja painostava hiljaisuus lankesi Kehrääjänkujan laitamalle.

Selkeämpi:Häntä ei kyennyt näkemään - mutta kuulemaan kylläkin - sillä he kaikki pysähtyivät, ja painostava hiljaisuus lankesi Kehrääjänkujan laitamalle.

Nyt kun hämärää ei enää ollut, saattoi nuoren hahmon, tarkalleen punahiuksisien, punapisamaisen, mutta kalmankalpean pojan, nähdä tasoittelemassa omaa hakkaavaa sydäntään,

Selkeämpi:Nyt kun hämärää ei enää ollut, saattoi nuoren hahmon - tarkalleen punahiuksisien, punapisamaisen, mutta kalmankalpean pojan - nähdä tasoittelemassa omaa hakkaavaa sydäntään,

Uskoakseni olen kommentoinut tätä ficciä jo aika kattavasti suoraan kirjoittajalle, mutta sanompa silti muutaman asian. Yksi ihana asia tässä on kieli; se on erilaista kuin normaalisti, hippusen vanhahtavaa ja runollista. Ja sekavaa, aina välillä . Tässä joutuu ajattelemaan, pelkkä lukeminen ei riitä. Lukiessani ensimmäisiä kappaleita ensimmäistä kertaa ajattelin lähinnä että apua. Sitten luin ne uudelleen ja sitten vielä kerran huomatakseni rakastuvani kieleen koko ajan enemmän. Nyt olen jo täysin koukussa 

Ja sitten tietysti juoni. Siihen en puutu, jotten spoilaa ketään, mutta pakko sanoa että se on yllättävä. Hyvällä tavalla. Hmm, on se kiva tietää jotain mitä muut ei tiedä *naur*. (Ja Nogan: minä saan kappaleet sähköpostiini nimettyinä Noganin ideoiksi, muutama taitaa olla omalla koneellani tallennettuna samalla nimellä, joten pakko sanoa sinullekin: loistava idea ) 

Minä taidan hipsiä tästä

Maya

[Kaatosade]

Oh, olipas erikoista, että muut olettivat Ronin tappaneen Vauhkomielen. Minä ajattelin, että he syyttäisivät häntä vain siitä, ettei hän ollut pystynyt suojelemaan ja pelastamaan tätä. Käänne oli sen verran outo, että taisin mennä aika lailla sanattomaksi, en oikein osaa nähdä Harrya ja Hermionea syyttämässä ystäväänsä tuollaisesta. Mutta kieltämättä tämä asetelma on kiinnostava. Jatkoa vain, kiitoksia tästä.

[Nogan]

Ja muistattehan vieläkin että mahtava, uusia asioita kokeileva idea on minulta! Mikä itsekehu - en mä nää?

Pidetään ficci elossa - kirjoittajat elävät kommenteilla, ja eihän kukaan halua tappaa kirjoittajia nälkään? Eihän? Jaa että haluatte? Julmia ihmisiä..
Kuiitenkin, Ron on aina ollut väheksytty hahmo - minä en koskaan pitänyt siitä, sillä Ronilla on potentiaalia, ja nyt on ficci jossa hänet tosiaan esitetään pääosassa! Ja sain vielä osallistua, joskin pienesti - mutta ihan sama, minä olen tätä lukenut pari lukua eteenpäin, ja voin sanoa että Ron tulee olemaan ihana kunhan tästä edetään! Ette kuulkaat arvaakkaan - ellette siis sattuneet olemaan Finin chatissa kun tätä ideoitiin..

Nojaa, eniveis! Porno on pop, kuin Frederikkikin totesi, ja elämä on laiffii. Lukekaa ficci, ja kommentoikaa jos piditte, ette pitäneet, tai suhtauduitte muutenvaan neutraalisti - siis ihan vaan oman nahkanne terveyttä, kuntoa ja kiiltävyyttä ajatellen.

Ok?

[Winthrop]

Nooh, tulin nyt kommentoimaan, kun näin patistettiin... Ajattelin aluksi, että kommaan vasta seuraavan luvun jälkeen kummankin luvun samalla kerralla, mutta aivan sama, teen tämän nyt näin

Niin, minä (kuten Piccakin) ihmettelin tuota, että muut luulivan Ronin tappaneen Vauhkomielen. Tuli sellainen "Hö, mites nuo nyt Ronia siitä syyttää" -olo. Mutta se nyt ei mitenkään loppujen lopuksi haitannut...

Tämä on ainut (oikeasti, ihan oikeasti ainut) Ron/Remus ficci, mitä jaksan seurata. Olen paria englanninkielistä yrittänyt lukea, mutta ei oikein iskenyt. Niin että laitahan jatkoa, että on edes jotain R/R -lukemista

~Winthrop

[Hullu_93]

Jännästi kirjoitettu ficci, täytyy sanoa..
Jännä asetelma.
Ihan ok.

Kiitos lukukokemuksesta.

[Kaatosade]

Hmm... tämä ficci käy entistäkin hämmentävämmäksi. Harry ja Hermione ovat niin erilaisia kuin omissa mielikuvissani, että en ole varma, pidänkö siitä. Mutta tunnelma oli mukavan kireä ja jännittynyt, ja tarina ei ole hetkeäkään tylsä. Se pitää lukijan koko ajan varpaillaan, kun ei yhtään osaa ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten henkilöt reagoivat. Jatkoa siis odotellaan, kiitoksia tästä.

[Nogan]

Aah, kyllä. Lisää jatkoa! (no, jaa..)

Kuitenkin, minusta tämä on juuri täydellinen! Ronhan on aina ollut Hra. Maailmanpelastajan ja Nti. Etsiväneron silmissä täysin väheksytty. Aina on ajateltu että tuo on Ronille liian vaikeaa ja niin edespäin - ei kai sitä tarvita kuin hyvin iso sysäys työntämään se kokonaan toiselle asteelle, hmhm?

No, niin. Luvuttainen kannustus; lukekaa & kommentoikaa. Jos saan lainata itseäni ("no tietenkin saat, höpsö!") - se on ihan oman nahkanne terveyttä, kuntoa ja kiiltävyyttä ajatellen. Ettehän te halua vihaa tai kiviä päällenne? Ettehän?.. Masokistit vaietkoot tässä asiassa..

Ja Jazzille vielä; eipä kestä, en lyö ja toivottavasti ideat ja inspiraatiot vierailevat luonasi pian.. *piilouhkaus*

Ai niin, unohdin mainita - jos ette kommentoi saatte harjasta. Kyllä te kuulitte - harjasta! Kuulkaa, minä tiedän että te haluatte jostain syystä - jota en osaa arvaillakkaan! - näännyttää kirjoittajan kommenttipulaan, mutta ei se ole muuta kuin julmaa.. Julmaa ja tarpeetonta! Kuulkaa siis:
Tämä on se ficci jota etsitte. *kädenheilautus* Ei, minun ei tarvitse todistaa miksi. *kädenheilautus* Ei, en halua nähdä kun sinä pistät sen banaanin - LOPETA!

*pakeneminen*

(Ideoijahan on mainittu jo; me, myself and I.)

[Hullu_93]

Minä en oikein pitänyt siitä, kun Harry ja Hermione ovat niin katkeria ja vahingoniloisia. He eivät ole sellaisia. 

Mutta jooh.. Jäänpähän odottelemaan jatkoa. Kiitos.

[Winthrop]

Luulin kommentoineeni jo tätä viimeisintä lukua...olin 99% varma, mutta nyt kun aloin selailemaan tuota edellistä sivua, niin eihän sieltä minun kommaani löytynyt. Outoa. Se on varmaan kadonnut jonnekin bittiavaruuteen lähettäessä...

Juu, niin, tämä menee kyllä jo oudoksi. Ihan hirmuisen oudoksi. Tuli ihan sellainen "Mitä ihmettä?" -olo, kun Harry ja Hermione olivat ilkeitä...mutta heiiii, minä pidän siitä, kun ficeissä ihmiset tehdään erilaisiksi kuin he kirjoissa ovat ...jotenkin se "vaihtelevuus" on saanut minut jopa (ehkä, luulisin) pitämään ficcejä suuremmassa arvossa kuin kirjoja...olen outo, tiedän

Mutta laita jatkoa lisää...

~Winthrop

[Aryachia]

Minun on ollut tarkoitus kommentoida tätä iankaikkisen pitkän ajan, mutta se on aina jotenkin jäänyt ja nyt viimein hilasin itseni tähän koneen ääreen ja lukemaan:

Erikoista. Pidän siitä. Yksinkertaisesti pidän siitä. Ensin ajatus siitä, että muut syyttivät Ronia murhaajaksi tuntui hieman oudolta, mutta olen oppinut pitämään siitä jokaisen luvun yhteydessä. Harryn ja Hermionen käyttäytyminen oli myös herkullisen erilaista ja vaikka se ei heidän profiliinsa täsmää juurikaan, niin ainahan voi olla joku pimeä syy, sillä ihmismieli on arvaamaton. Voihan se olla myös mahdollista, että joku, joka tahtoi pakonomaisesti Ronin kuolemaan langetti heihin komennuskirouksen. Tässä vaiheessa ficciä en voi kuin arvailla. 

Toisessa pätkässä ainoastaan jäi kaihertamaan se, että Sirius oli Ronin kimpussa kuin yleinen syyttäjä. Kaikki kuitenkin tiesivät kuolonsyöjien läsnäolosta ja Sirius itsehän vietti syyttömänä Azkabanissa kolmetoista vuotta joten kai sitä varmaan siinä ajassa oppisi vähän olemaan avarakatseisempi...mutta kun me kaikki tiedämme Siriuksen härkäpäisyyden niin en ala tästä hyvästä lähettelemään sinulle räyhääjiä

Lisää! Toivottavasti uusi osa tulee pian. En malta odottaa.