MCU: Haudalla | S | Thor & Loki | Angst, AU | LW21

[Kelsier]

Ficin nimi: Haudalla
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: angst, ABO, AU
Hahmot: Thor & Loki
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Varoitukset: mainintoja väkivallasta
Haasteet: Lyrics Wheel 21 (lyriikat spoilerin alla)

Spoiler: näytä

Too Tired To Run - Cain's Offering


There was a time when I could make your bright eyes gleam
Now smiles upon your face are few and far between
We were so young, naive and blind in all our pride
To see the warning, the turning of the tide
And I guess it's best we laid to rest
All that we had and all we hope for
It's time to close the door

Stand here by my side and watch the river flow
Through fields once green, where our garden used to grow
Life goes by so fast and time waits for no one
Too long we stared into the sun

Now days are growing dark and we're too tired to run
Now that we've lost the flame, the beauty of it all
Our symmetry of souls reduced to metaphor
We live, we learn some things are impossible to do
And still I need you more than I want to
But I guess it's best we laid to rest
All that we had and all that we hoped for
It's time to close the door

Stand here by my side and watch the river flow
Through fields once green, where our garden used to grow
Life goes by so fast and time waits for no one
Too long we stared into the sun
Now days are growing dark and we're too tired to run

I could've been worse, but I should've been better
Should've been there 'cause I said "forever"
Now I'm here wondering what
Should've, could've, would've been and
I could've said more 'cause the words they matter
Should've been strong so you wouldn't have shattered
But I'm here wondering what
Should've, could've, would've been
And I hope he gives more than I did
All that you need and all that you hope for

Stand here by my side and watch the river flow
Through fields once green, where our garden used to grow
Life goes by so fast, so hold me one last time
You'll always be true love of mine
And when the day is through, I'm watching over you

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Thor katseli kaunista valkeaa hautakiveä. Sen edessä oli sininen orvokkikimppu kuten Loki oli toivonut. Kyyneleet kastelivat posket kutsumatta. Loki oli lohduttanut häntä elämänsä viimeisen vuoden. Tämän aviomies (Thoria oksetti) oli kohdellut tätä niin huonosti, ettei mikään määrä lääkkeitä ja hoitoa ollut pystynyt enää auttamaan. Mutta jo ensimmäisenä päivänä sairaalassa Loki oli sanonut olevansa onnellinen, kun sai taas olla veljensä kanssa. Tämä oli ollut hauras kuin pieni lintu vielä kotiin päästyäänkin. Thor oli parhaansa mukaan tehnyt pienestä asunnostaan sopivan heille kummallekin. Vaikka todellinen kiitos kuului Lokille, joka oli hentoudestaan huolimatta laittanut ruokaa, siivoillut ja sisustanut. Oli ollut ihana tulla kotiin iltaisin ja nähdä pikkuveli turvassa tv:n eteen nukahtaneena.

Miksi se paska sai manipuloitua minut niin helposti? Thor kysyi itseltään tuhannetta kertaa.

Hän oli monta vuotta uskonut sinisilmäisesti, että Loki ei tahtonut olla häneen yhteyksissä vain, koska tämän puoliso oli niin väittänyt. Hän oli helvetin raivoissaan itselleen. Loki sen sijaan ei ollut kantanut kaunaa, ollut vain ollut iloinen saatuaan taas isoveljensä takaisin. Orvokkien kevyt tuoksu leyhyi tuulessa. Loki oli pyytänyt, ettei Thor tuhlaisi hänen hautajaisiinsa kovin paljon.

Minä pitäisin, jos… paikkani oli puun lehvien varjossa, tämä oli kuitenkin toivonut arasti.

Thor oli toteuttanut sen toiveen pilkulleen ja paikka, jossa hän nyt seisoi, oli mitä viehättävin. Pappikin oli kehunut sitä. Eipä hautajaisissa tämän ja Thorin lisäksi paljoa muita ollutkaan. Heidän vanhempansa olivat käyneet jättämässä lyhyet ja arkiset jäähyväiset haudan vierellä. Thorin tyttöystävän Janen kaveri oli laulanut pienen surullisen laulun.

”Näin hyvin minä pidin sinusta huolta!” hän puhahti hautakivelle ryvettynein kasvoin.

Hän oli luvannut olla veljensä rinnalla siitä lähtien, kun tämä 12-vuotiaana paljastui omegaksi. Loki oli ensiksi hävennyt asiaa kovasti ja äiti ja isäkin olivat ottaneet tähän tunteellista etäisyyttä, vaikka muuten huolehtivat asioista kuten ennenkin. Thor oli vain ollut tyytyväinen, että Lokin oudoille oireille oli saatu selitys, ja omeguus oli muuttanut Lokia hänen silmissään yhtä vähän kuin jos tällä olisi todettu diabetes. Hän ei ollut lopulta kyennyt pitämään lupaustaan vaan antanut kusipää-alfan soluttautua heidän elämäänsä.

Jasper oli pahoinpidellyt Lokia sekä fyysisesti että henkisesti ja vieläpä aiheuttanut mustasukkaisuuksissaan kumppanilleen keskenmenon. Avioero oli ehtinyt tulla voimaan juuri ennen Lokin kuolemaa. Kovin usein heidän viimeisten yhteisten kuukausiensa aikana hän oli yrittänyt itkeskellä salaa jossain nurkassa, mutta Loki oli joka kerran löytänyt hänet, tullut halaamaan ja kuiskaamaan ”rakas isoveli”. Loki oli sanomansa mukaan jo kauan sitten lakannut pelkäämästä kuolemaa, tämä oli pelännyt ainoastaan, että he, veljekset, jäisivät keskenään riitoihin. Kuollessaan tämän huulilla oli ollut kaunis hymy ja käsi tiukasti Thorin kädessä.

Ehkäpä hän on saanut kohdata pikkuisensa siellä jossain, Thor toivoi hartaasti.

Auringonkilo leikitteli kivellä oksien välistä. Thor kävi sipaisemassa viileää pintaa ja lähti kunnioittavasti. Hän palaisi parin päivän päästä tuomaan uudet orvokit. Sen lupauksen hän aikoi pitää.

[Violetu]

Kommenttikamppiksesta päivää o/

Aloitetaan siitä, että meidän käsitykset Thorista ja Lokista eroavat huomattavasti toisistaan, joten saan sun Thorki-ficcien kanssa aina suorittaa aika tavalla mentaalista akrobatiaa, että saan hahmot yhdistettyä canonisiin vastaaviinsa. AU auttoi siinä kohtaa onneksi vähän tämän kohdalla. En tiedä miten onnistuin myös missaamaan ABO:n alkutiedoissa, mutta se oli sitten kiva yllätys tekstin lomassa
Otsikko ennakoi onneksi jo aika hyvin, millaisessa tilanteessa ollaan, ettei tule lukijalle yllärinä.

Mielikuva Lokin hautapaikasta on tosi kaunis, vaikka kuvaus hautajaisista onkin hyvin arkinen. Tulee mielikuva, että Loki oli aika yksinäinen eläessään, kun omat vanhemmatkin alkoivat karsastaa omega-ominaisuuden paljastuttua. Herää ajatus, että tässä maailmassa on melko harvinaista, tai jopa tabua olla omega, ainakin, jos olet (oletettavasti?) miespuolinen.
Thor vaikuttaisi myös ehkä ryhmäpaineen tai yhteiskunnallisen ilmapiirin takia ottaneen vähän hajurakoa Lokiin, eikä sinun Lokisi sitten myöskään uskaltanut uhmata yleistä ilmapiiriä ja kurkottaa Thoria kohti, oli helpompaa hommata random alfa-aviomies ja irtaantua omasta perheestä kokonaan.
Ja siis kyllähän Loki on sen verran ylpeä, ettei sitten todellakaan omasta aloitteesta matele takaisin perheen luo, joka hylkäsi, vaikka itsellä menisi miten huonosti.

Se ehkä vähän häiritsi, miten uhrina Thor Lokin tässä näkee (ainakin tämän lukijan silmissä), mutta Thor ei kai koskaan päässyt irti pikkuveli=heikko -mielikuvasta, enkä usko, että omeguus mitenkään auttoi Thoria näkemään Lokia vahvana, pärjäävänä ihmisenä.
Aika lohdutonta, että oikeanlaiset kukat haudalle on se, mitä Thor lopulta voi tehdä Lokin hyväksi, vaikka ilmeisesti Lokin viimeiset viikot (päivät?) Thorin kanssa olivatkin jokseenkin onnellisia, kun Loki sai hoitaa kotia kuin kunnon omega, ja olla vaan veljensä kanssa turvassa. Thor selkeästi ruoskii itseään tästä ja pitkään, ehkä jopa loppuikänsä. Auts :'(

~Violet kiittää

[Kelsier]

Violetu: Joo, sekä omegat että alfat ovat tässä maailmassa harvinaisia, suurin osa ihmisistä on tavallisia eli periaatteessa betoja. Tässä Loki on adoptoitu Thorin perheeseen ja syy oli se, että Thor tahtoi pikkusisaruksen eikä niinkään, että vanhemmat olisi halunneet lisää lapsia. Että vanhemmat olisivat ehkä vieraantuneet Lokista tämän aikuistuessa joka tapauksessa, ilman omeguuttakin. Thor kyllä rakasti ja rakastaa veljeään oikein paljon,  jos kohta pitääkin hieman uhrina ja reppanana *(tämäkin johtuu enemmän minun Lokini yleisestä herkkyydestä kuin omeguudesta). Lokin viimeinen elinvuosi, jonka hän sai isoveljensä kanssa viettää oli hyvin onnellinen. Aviomiehen kohdalla Lokille vain on käynyt helvetin huono säkä eli paska tyyppi mikä paska tyyppi (Thor ja vanhemmatkin ovat siis tavanneet tämän ennen kuin tämä eristi tekosyiden varjolla Lokin kokonaan). Mutta joo, tämä kaikki on taustaa, joka ei tuosta itse ficistä näy, halusin vaan tähän vastaukseen avata.
Kiitos kommentistasi!

-Kel

[Eveliina L]

Palvon sinua joka kirjoitit mun lyriikat ja mahdollisesti pelastit mut tarpeelta tehdä sen itse. Olisin mielelläni lukenut tästä pitemmänkin version vaikka se ei olisi onnellinen ollutkaan. Mulla ei oikein ole pysyvää mieli kuvaa näistä hahmoista mutta jotenkin mun kuvitelmiin istuu se että Loki voisi olla tuollaisen kusipääalfan manipuloitavissa ja koska hän niin kovasti kaipaa hyväksyntää ja huomiota ja narsistipaskoiltahan sitä aluksi saa kunnes saa turpaan. Thor taas on minusta uskottava siinä että kokisi halua huolehtia mutta ei tuppautuisi ja uskoisi sitä kusipäätä ja katuisi myöhemmin.

Summa summarum tykkäsin kovasti.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Nyt on ollut niin iloinen viikonloppu, että jotenkin tuntui hyvältä tasapainottaa sitä sukeltamalla hetkeksi angstin syövereihin, joten siksi valitsin juuri tämän tekstin.

Surulliseksi tämä kyllä osoittautuikin! Tekstin lomasta paljastui paljon toinen toistaan surullisempia käänteitä siitä, mikä tähän tilanteeseen on johtanut. Sydäntäni kivistää kovasti se ajatus, miten Loki on kärsinyt alfansa vallan alla ja Thor on ollut tietämätön todellisesta tilanteesta. Juuri noinhan se valitettavan usein oikeassakin elämässä menee, eikä siitä voi lopulta syyttää ketään muuta kuin sitä hyväksikäyttäjää ja pahoinpitelijää. Thorin itseviha ja syyllisyys on ymmärrettävää, mutta kaikesta päätellen hän kuitenkin rakasti pikkuveljeään syvästi ja teki loppuaikoina kaikkensa pitääkseen tämän turvassa ja onnellisena. Ja onkin lohdullista ajatella, että Lokin loppuelämä oli onnellisempaa!

ABO-jutut ovat minulle ihan vieraita, ja pitikin käydä tsekkaamassa, että mitä sillä omegalla nyt meinattiinkaan. Kiintoisan lisäsäväyksen ABO tähän kyllä tuo, niin suhdedynamiikan kuin tarinan maailman osalta.

Tässä tekstissä on kaunista ja eläväistä kuvailua, ja näenkin hautapaikan elävästi mielessäni. Thor on ihanasti toteuttanut Lokin toiveet paikan ja kukkien osalta, ja uskon, että niistä huolehtiminen tuo hänelle lohtua. Tässä tarinassa onkin lopulta myös jonkinlaista lohdullisuutta ja toivoakin, vaikka taustalla on tosi traagisia ja surullisia tapahtumia ja menetyksiä.

Kiitoksia tästä tunteikkaasta lukukokemuksesta! -Walle

[Kelsier]

Eveliina L: Loki on tosiaan saanut alfaltaan ensin huomiota ja kaikkea ihana, kunnes asiat sitten muuttuivat ja kontrollointi ja väkivalta astuivat kuvaan. Kiitos, kun kommentoit!

Waulish: Taisin kirjoittaa Violetullekin, että pikkuveljen saaminen perheeseen oli nimenomaan Thorin toive aikoinaan. Eli kovin rakas nuorempi veli on ollut hänelle. Thorin syyllisyys varmasti hellittää vuosien kuluessa ja haudalla käyminen tuo varmasti lohtua. Kiitos, kommentistasi!