Title: Käskyjä koiralle
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Pairing: Kikuchi Tadashi (Snake)/Shindou Ainosuke (Adam)
Genre: Romance
Rating: S
Disclaimer: En omista SK∞:a enkä mitään siihen kuuluvaa. Minulle ei ole maksettu ficini kirjoittamisesta.
Summary: Hänen ihana uskollinen, kuuliainen koiransa… Sellaista hänen piti ehdottomasti saada käskyttää vielä vähän lisää.A/N: Grenadelle oikein ihanaa syntymäpäivää! Päätinpä kirjoittaa sulle tänäkin vuonna lahjaksi TadaAita, toivottavasti tykkäät! Oli itsellekin mukava palailla taas näidenkin hahmojen pariin.
Hahmoille uskollisesti tarinan romantiikassa on oma pieni jännä twistinsä, mut mitäpä TadaAi olis ilman sellaista
Käskyjä koiralleAinosuke seurasi työpöytänsä äärestä katseellaan vaivihkaa Tadashia, joka oli vain hetki sitten koputtanut oveen ja luvan saatuaan astunut sisään huoneeseen. Askel askeleelta tämä lähestyi pöytää ja pysähtyi vasta, kun seisoi aivan hänen vieressään.
”Ainosuke-sama”, Tadashi aloitti, ”kampanjaanne liittyvät kirjeet on nyt postitettu vastaanottajilleen, ja sain sovittua teille tapaamisen Ishida-sanin kanssa ensi viikon torstaille.”
”Mihin aikaan?” Ainosuke kysyi hajamielisesti puhelimensa lukitusnäyttöä katsellen.
”Kolmelta iltapäivällä.”
Ainosuke vastasi tietoon pienellä nyökkäyksellä.
”Olen myös varannut teille lennot ja hotellin maaliskuista Tokion matkaanne varten. Ja epäkunnossa oleva drooni on lähetetty huoltoon.”
”Mainiota, Tadashi.”
Ainosuke näki sivusilmällä, miten Tadashi jäi paikoilleen seisomaan kuin olisi yhtäkkiä muuttunut patsaaksi. Tämä odotti uutta käskyä, ja Ainosuke tiesi, ettei tämä liikkuisi minnekään ennen kuin sellaisen häneltä saisi. Moinen omistautuneisuus oli Ainosuken mielestä jopa herttaista. Hänen ihana uskollinen, kuuliainen koiransa… Sellaista hänen piti ehdottomasti saada käskyttää vielä vähän lisää.
”Tadashi, istu.”
Ainosukesta oli hauska seurata, miten Tadashi otti uuden käskyn vastaan ja analysoi sen mielessään. Huoneessa ei ollut muita tuoleja kuin se, jolla hän itse istui, joten Tadashin ainoat vaihtoehdot olivat istua joko lattialle, työpöydän reunalle tai hänen syliinsä. Aikansa seuraavaa siirtoaan harkittuaan Tadashi päätyi lopulta polvistumaan lattialle, mikä ilahdutti Ainosukea. Siinä tilanteessa hän ei olisi muuta valintaa hyväksynytkään.
”Tadashi, anna tassu.”
Ehkä noin sekunnin verran Tadashi epäröi. Ainosuke kuitenkin tarjosi hänelle vasenta kättään, jota kohti hän varovasti ojensi oman vasemman kätensä. Ainosuke tarttui siihen lujasti kiinni ja alkoi sivellä kämmenen pintaa hitaasti samalla kun veti toisella kädellään esiin takkinsa taskusta pienen esineen. Se oli yksinkertainen kultasormus, jonka keskelle oli upotettu pieni verenpunainen rubiini. Hän oli kanniskellut sitä mukanaan jo viikkoja odottaen hetkeä, jolloin se pääsisi täyttämään tehtävänsä. Se iltapäivä kaikessa arkisuudessaan tuntui mitä täydellisimmältä tilaisuudelta.
Kaikessa hiljaisuudessa Ainosuke pujotti sormuksen Tadashin nimettömään. Tämä ei sanonut mitään, mutta suurentuvien silmien herkeämätön tuijotus kertoi yllättyneisyydestä.
”Tadashi, puhu.”
”A-Ainosuke-sama, mitä tämä… onko tämä…”
”Kyllä se on.”
Tadashin katse lipui vuorotellen herrastaan sormukseen ja takaisin. ”Mutta minulle… O-oletteko tosissanne?”
”Tietysti olen”, Ainosuke tokaisi. ”Minulla ei ole tapana leikkiä tällaisilla asioilla. Haluan kuulla vastauksesi.”
”Minä… mutta… entä meidän nykyinen tilanteemme? Meidän asemamme? Miten tämä ikinä voisi sopia siihen?”
”Olet jo sihteerini, koirani, ystäväni, rakastajani,”, Ainosuke luetteli pidellen yhä lujan hellästi Tadashin kädestä. ”Sen litanian jatkoksi sopii mielestäni hyvin, että olisit myös puolisoni.”
”A-Ainosuke-sama…”
Ainosuke ei ikinä ennen ollut nähnyt sellaista ilmettä Tadashin kasvoilla. Se oli yhä hieman hämmentynyt mutta myös selvän iloinen ja onnellinen jopa liikuttuneisuuteen asti. Ainosuke tunsi itsensäkin olevan täynnä iloa, joka sai hänet melkein ratkeamaan liitoksistaan, vaikkei hän vielä ollutkaan kuullut Tadashin lopullista vastausta kosintaan.
”Joten mikä on vastauksesi, Tadashi?” hän kysyikin vielä samalla, kun laskeutui itsekin lattialle toisen tasolle, yhä pidellen kiinni tämän kädestä. ”Äläkä vain sano, ettei sinulla ole mielipidettä tähän asiaan.”
Tadashi niiskaisi lähes äänettömästi ja nyökkäsi.
”Vastaukseni on ’kyllä’”, hän sanoi sitten nimettömässään olevaa sormusta katsellen. ”En ikinä voisi kieltäytyä.”
Ainosuke hymähti tyytyväisesti. ”Hyvä poika”, hän lausui hellästi ja pyyhkäisi oikealla kädellään tuoreen kihlattunsa poskea. Sitten hän ojentautui suutelemaan tämän huulia, mihin tämä vastasi heti varsin halukkaasti. Suudelmat syvenivät hetkessä monta astetta, ja Ainosuken olisi tehnyt mieli repiä vaatteet pois Tadashin yltä ja antautua intohimolle ja kihlauksen tuomalle huumalle. Hän kuitenkin pakotti itsensä irti toisen päältä.
”Minulla on sinulle tehtävä”, hän sanoi antaessaan peukalonsa sipaista Tadashin huulia. ”Järjestä meille hotellihuone ensi yöksi.”
”Kyllä, Ainosuke-sama. Teen sen heti”, tämä vastasi. ”Onko teillä vaatimuksia sijainnin tai palvelujen suhteen?”
”Ei. Yllätä minut.” Niin kauan, kun hän ja Tadashi mahtuisivat samaan vuoteeseen, millään muulla ei olisi hänelle väliä.
Ainosuke tuijotti hellän kiihkeästi kihlattuaan, joka vastasi katseeseen ja jonka kasvoilla risteili välähdyksiä monista eri tunnetiloista, päällimmäisinä ilo ja onnellisuus. Niin kaunista hymyä hän ei ollut ikinä ennen todistanut tämän kasvoilla; kainoudestaan huolimatta se säihkyi kirkkaana, ja poikkeuksellisen kauniilta kuulostivat myös Tadashin sanat, vaikka Ainosuke oli kuullut ne lukuisat kerrat aiemminkin.
”Kyllä, Ainosuke-sama!”
