Nimi: Toivottomat tapaukset
Kirjoittaja: Altais
Ikäraja: K-11
Paritus: Alex/Eelis
Genre: fluffy, slice of life, romantiikka, hurt/comfort, lievää angstia
Haasteet: Spurttiraapale VI
Kirjoittajalta: Luulin jo, ettei tällä spurtilla lähde yhtään mikään. Mutta sitten muistin tämän kaksikon viime keväältä, ja sanalista sopi aika kivasti heihin. Katsotaan, mitä tulee.
Toivottomat tapaukset
I
Spurttisana iltapäivätee
(300 sanaa)
Lukion toisen luokan kevät alkaa yhtä tylsänä kuin syyslukukausikin. Maanantaisin pitkä päivä ja fysiikan tuplatunti. Tiistaina salipäivä. Keskiviikkona kauppapäivä, koska lyhyt koulupäivä – pitää myös tehdä ruokaa pakkaseen seuraavan viikon tarpeisiin. Äiti ei jaksa kuitenkaan. Torstaina salipäivä. Joka neljäs perjantai parturiin, jos rahat riittävät, ja niiden on riitettävä. Eelis ei kestä hiuksiaan ylikasvaneina.
Kaikki jatkuu ihan samaa rataa kuin aina ennenkin.
Niin Eelis luulee.
Uudella pojalla on pörröinen, vaalennettu tukka ja aavistus tummempaa tyvikasvua. Kirkkaansiniset silmät, nenä hiukan pysty ja suloinen. Leveä hymy, valkoinen ylisuuri huppari, risat farkut, likaisenvalkoiset tennarit.
Pojan nimi on Alex, ja hän on Eeliksen fysiikan ja englannin kursseilla. Jostain syystä hän hakeutuu heti istumaan tyhjälle paikalle Eeliksen viereen, mihin Eelis ei ole oikein tottunut.
”Pelasta mut”, poika kuiskaa, kun tunnilla käsitellään energian ja liikemäärän säilymislakeja. ”Mä oon ihan toivoton tapaus. En tuu tajuamaan tästä mitään.”
Pojan hiuspörrö hipaisee Eeliksen poskea, ja Eeliksen on pakko katsoa pois. Pahaksi onneksi hän on helposti punastelevaa tyyppiä, vaikka mieluummin ei näyttäisi tunteitaan ollenkaan.
”Mistä sä päättelet mun tajuavan sen paremmin?” hän kuiskaa ja peittää pienen hymyn yskänpuuskaan.
”Näkee sen”, poika virnistää ja ojentaa kätensä. ”Mä oon Alex.”
”Eelis.”
Kädenpuristus on samaan aikaan luja ja aika lempeä. Alexin silmät hymyilevät Eelikselle hiusten alta.
”Mitä sä teet tuntien jälkeen?” hän kuiskaa.
”Mulla menee tänään neljään. Terveystietoa ja –”
”Jätä se väliin ja lähde mun kanssa ennemmin iltapäiväkahville.”
”En mä juo kahvia.”
”No iltapäiväteelle sitten. Mä lupaan, että se on hauskempaa kuin terveystieto.”
Alexin sanat ja se hymy riittävät vakuuttamaan Eeliksen, vaikkei hän ole vielä koskaan ennen jättänyt oppituntia väliin. Minkään syyn takia.
Eelis ei ole ennen tajunnut ihmisiä, jotka lintsailevat vähän väliä vain käydäkseen keskustassa kahvilla tai syömässä pikaruokaa koululounaan sijaan. Hän on luullut, ettei niin hyvää syytä olekaan, että hän tekisi samoin.
Näyttää siltä, että Alexista tuli juuri Eeliksen riittävän hyvä syy.
