Ficin nimi: Uudenvuodenaattona
Fandom: Kaikenkarvaiset ystäväni
Kirjoittaja: Thelina
Paritus: James Herriot / Tristan Farnon
Ikäraja: S
Genre: Slice of life ja romantiikkaa
Yhteenveto: James hoitaa viimeiset työtehtävänsä ennen uudenvuoden juhlintaa Skeldale Housessa.
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta alkuperäisiin kirjoihin liittyvästä kuuluu ilman muuta kirjoittajalleen James Herriotille eli Alf Wightille, tv-sarjoista puolestaan niiden tekijöille.
A/N: Osallistuu
Jouluinen tropes-haaste troopilla Uuden vuoden juhlinta sekä
FFF1000 sanalla 737. Kaniini.
Disclaimerina vielä, että en todellakaan ole eläinlääketieteen asiantuntija, tietoni perustuvat täysin katselemiini eläinlääkäriohjelmiin, kuten Ylen Kandit
sitä en myöskään tiedä, onko hoitomuodot olleet samoja jo tuolloin tämän sarjan aikakaudella, mutta sovitaan että oli.
UudenvuodenaattonaUudenvuodenaatto oli kääntymässä kohti iltaa. James kaarsi autonsa Brownin tilan pihaan, ajoi suoraan navetan luokse ja pysäköi traktorin taakse pihatien laitaan. Hän veti syvään henkeä: päivä oli ollut kiireinen, mutta vielä olisi keskityttävä illan ja samalla koko vuoden viimeiseen työtehtävään. Sen jälkeen hän voisi hyvillä mielin ajaa kotiin Tristanin ja muiden luo.
James nousi autosta ja haki takakontista suuren eläinlääkärinsalkkunsa. Eilen poikinut lehmä voi isännän mukaan huonosti eikä suostunut nousemaan ylös. Toinenkin sairas eläin vaati pikaista tarkastusta. James toivoi, ettei kyseessä olisi juoksutusmahan kiertymä – jos lehmä jouduttaisiin leikkaamaan, illasta voisi tulla todella pitkä.
Herra Brown avasi hänelle navetan oven ja lämpöinen, lannanhajuinen ilma tulvahti Jamesin kasvoille. Lehmät lepäilivät tyytyväisinä makuuparsillaan tai seisoivat ruokintakaukaloiden äärellä märehtimässä. Navetan perällä poikimakarsinassa makasi loimella peitetty vasikka vierellään vaisu emänsä, joka ei jaksanut nousta ylös edes hätyyteltynä. James kyykistyi ja kaivoi laukustaan stetoskoopin. Sydänäänissä ei kuulunut olevan vikaa.
”Sillä on vain tavallinen poikimahalvaus”, totesi James isännälle ja silitti emän päätä varovasti. ”Annan sille kalsiumpistoksen, niin eiköhän se pääse taas jaloilleen. Onko teillä pellavansiemenrouhetta ja suolaa, jos annamme sille myös hieman nesteytystä?”
”Jo vain. Mää meen hakemaan. Jos sää vilkasisit tuota toista ootellessas?”
James alkoi tutkia toista sairasta lehmää, joka seisoskeli läheisessä parressa päätään riiputtaen. Hän mittasi kuumeen ja painoi sitten stetoskooppinsa vasten lehmän kylkeä koputellen sitä samalla sormillaan. Vatsan äänet kuulostivat onneksi normaaleilta, mutta kuume oli melko korkea.
”Letkutetaan tällekin ravintoa samalla, jos hän ei kerran ole syönyt”, James sanoi isännälle, joka palasi navettaan ämpärin ja muiden tarvikkeiden kanssa. Kaksistaan molempien lehmien letkutus onnistui onneksi mutkitta ja James antoi kuumeiselle lehmälle vielä antibioottia isännän patistaessa poikinutta ja kalsiumpistoksen saanutta emää ylös seisomaan. Se nousikin hetken haparoituaan ja antoi heti nälkäisen vasikan ruveta imemään maitoa.
”Kiitosta vaan taas, herra eläinlääkäri”, Brown sanoi saattaessaan Jamesin takaisin autolle.
”Eipä kestä. On ilo olla avuksi.”
James sopi tulevansa vielä seuraavana aamuna tarkastuskäynnille. Kalsiumpistos pitäisi ehkä uusia ja olisi muutenkin hyvä tarkastaa potilaiden vointi.
Brownin isäntä heilautti hänelle kättään autonlamppujen valokeilassa, kun James peruutti ja käänsi auton lähteäkseen viimein kotiin. Olikin pian jo illallisaika – rouva Hall oli luvannut aamulla, että laittaisi yrttikanaa ja paistinperunoita. Tarkoitus oli myös avata Siegfridin joululahjaksi saama kuohuviinipullo uuden vuoden juhlinnan kunniaksi.
Skeldale Housen ikkunoista paistoi lämmin valo. James pysäköi autonsa Siegfriedin Roverin ja Trissin punaisen urheiluauton viereen, nousi kyydistä ja meni sisälle sivuovesta, josta pääsi suoraan eläinklinikalle. Tristan ruokki parhaillaan klinikalla tarkkailussa olevaa luppakorvakaniinia, joka vaikutti onneksi jo piristyneen. Porkkananpala, heinänkorret ja siemenet katosivat nopeasti parempiin suihin.
”Hei, Triss”.
Jamesin tervehdys kirvoitti hymyn Tristanin kasvoille. Mies rakasti Jamesin skottimurretta sorahtavine r-kirjaimineen ja omintakeisine sanontoineen. James hipaisi hennosti Tristanin olkaa, jota valkoinen takki vielä peitti.
”James. Miten hiehot, tulivatko kuntoon?”
”Lehmiä ne olivat. Menen vielä tarkastamaan aamulla, mutta toistaiseksi kaikki on kunnossa. Onko päivällinen jo valmis?”
”Ihan pian, kuulemma.”
Triss riisui eläinlääkärintakkinsa ja ripusti sen oven pielessä olevaan korkeaan naulakkoon. Hän sammutti klinikan kirkkaat valot jättäen päälle vain pienen, kuluneen ja himmeäksi käyneen pöytälampun. Sen Siegfried saisi sammuttaa myöhemmin illalla antaessaan kaniinille iltalääkkeen.
Tristan oli jo avaamassa ovea, kun James pysäytti hänet. Hän kietoi kätensä miehen ympärille ja painoi nenäänsä vasten Tristanin kaulaa. Saippuan ja heinän tuoksu sekoittuivat aamuiseen häivähdykseen partavettä.
”Hyvää uutta vuotta, Triss”, James toivotti.
”Nyt jo”, Tristan nauroi ja vastasi halaukseen silittäen Jamesin selkää. ”Iltahan on vielä nuori.”
”Ehkä en saa tällaista tilaisuutta enää myöhemmin”, James puolustautui. Pienessä talossa jokainen läheisyyden hetki oli käytettävä hyödyksi, varsinkin kun rouva Hallilla tuntui välillä olevan silmät selässäkin.
”Varmasti saat. Lupaan tarjoilla sinulle jälkiruokaa yläkerrassa puolenyön jälkeen”, Triss kiusoitteli. ”Sitä paitsi, taidan joutua kylvettämään sinut ensin, haiset nimittäin ihan navetalle.”
James nauroi.
”Siegfried sanoisi, että raha haisee. Äläkä kerro rouva Hallille, mutta uskoisin että pidän sinun jälkiruoastasi vielä enemmän kuin hänen tekemästään…”
Triss suukotti häntä nopeasti ja alkoi tehdä lähtöä.
”Alahan tulla, ruokapöytä on varmasti pian katettu.”
James hymyili. Skeldale House tuntui enemmän kodilta kuin koskaan, eikä hän voinut kuvitella parempaa paikkaa uuden vuoden juhlistamiseen. Varsinkin, kun Tristan oli hänen vierellään.
