Otsikko: Strahd and Rahadin
Kirjoittaja: Carrowfan
Ikäraja: K11 (kirjoittaja nosti itse koska itsemurhaa käsiteltiin aika avoimesti, lähinnä tekotapa mainitaan)
Fandom: Dnd – Curse of Strahd
Genre: Slice of life
Hahmot: Strahd von Zarovich ja Rahadin
Vastuuvapaus: osa, jossa toteat, ettet omista fandomin luojan maailmaa, hahmoja tai tapahtumia etkä saa teksteistäsi rahaa.
Varoitukset: viittauksia itsemurhaan
Yhteenveto: Dialogihaasteen satoa, jossa Strahd pyytää obsessionsa kohdetta luistelemaan. Homma ei mene vampyyrilordilta ihan putkeen.
Osallistun tällä
Tiedostonimestä otsikoksi II sekä
Dialogihaaste #7 että
JOULUINEN TROPES-haaste ja vielä
Otsikoinnin iloja II”Herrani, oletko nyt aivan varma tästä?”
”Tietenkin kamariherrani, miksi en olisi?”
”Neiti Kolyana ei ole vieläkään lämmennyt ideoillenne. Hänen sanojensa mukaan te olette kuvottava, limainen setämies”
”En muista kuulleeni tuollaista kuvausta itsestäni”
”Valikoiva kuulo, kenties?”
”Tehän ette koskaan valehtelisi minulle, vai? Varsinkaan naisista, joihin te ette omaa henkilökohtaista kiinnostusta”
”En tietenkään!”
”Luonnollisesti”
”Olette siis tosissanne toteuttamassa tämän ideanne, jota kutsutte… luisteluksi?”
”Tietenkin olen, arvon kamariherrani”
”Mutta herrani, veljeni. Tämä idea on täysin päätön, hän tulee torjumaan teidät, kuten viime kerrallakin”
”Tatyana ei tekisi sitä minulle, hän on valittuni, rakkaani!”
”Neiti Kolyana ei ole Tatyana!”
”Onpas!”
”Hän on reinkarnaatio, jonka synkeät voimat valitsivat teille, koska tapoitte pikkuveljenne Sergein heidän häissään”
”Hiljaa Rahadin, me emme puhu niistä häistä! Sitä paitsi se oli vain välttämätön paha matkallani rakkaimpani suosiota kohden.”
”Niin tietenkin, totta kai herrani”
”Jos sallitte, minä lähden tapaamaan Tatya… Neiti Kolyanaa. Lupasin viedä hänet luistelemaan Zarovich-järven jäälle”
”Oletat siis yhä, että hän ilmestyy seuraksenne? Teidän asemassanne en herättelisi toivoa, tämä on sattunut niin usein aikaisemminkin. Strahd- herra rikotte vain itsenne odotuksellanne.”
”Tietenkin, minun Tatyanani ei jättäisi sovittua tapaamista välistä. Poimin hänelle mitä kauneimman kimpun puutarhasta, sekä vien hänelle hehkuviiniä lahjaksi. Tatyana rakasti moisia ilon lähteitä, siksi kysyinkin häntä mukaan moiseen talviseen seikkailuun”
”Noh, pitäkää hauskaa. Vie terveisiä minunkin puolestani”
*****
”Miten meni? Herrani, näin vanhempana veljenäsi ja mentorinasi, näytätte suorastaan sairaalloiselta! Mitä siellä jäällä oikein tapahtui?”
”Hän ei tullut!”
”Mitä?”
”Minun Tatyanani ei tullut koskaan järvelle!”
”Hän siis jätti teidät yksin?”
”Käske Escher tänne luuttunsa kanssa, haluan että hän esittää minulle surullisimman balladinsa, jonka se kirottu bardi osaa!”
”Kyllä herrani, käskystä herrani! Surunvalitteluni sydänsurujenne puolesta, tosin minä kyllä varoitin teitä. Pelkäsin, että neiti Kolyana reagoisi kiivasluontoisuuteenne näin”
”Sinä siis tiesit! Kuinka julkeaa, että oma kamariherranikin juonii minua vastaan!”
”Strahd von Zarovich, minä en juoni sinua vastaan! Yritin varoittaa teitä reinkarnaatiosta, mutta te ette suostuneet kuuntelemaan! Ette vaikka huomautin teille, ettei hän ole Tatyana! Se nainen on kuollut! Hän kuoli pikkuveljenne Sergei von Zarovichin häissä hyppäämällä alas!”
”Rahadin, häivy silmistäni ja etsi minulle seuraava ateriani! Pidä huoli, että ennen kuin palaat, kukaan ei häiritse minua. Minä menen soittamaan ruokasaliin urkuja ja tapan jokaisen sinne tungettelevan!”
”Kyllä herrani, käskystä herrani!”
