Ikäraja: S
Tyylilaji: humoristinen fantasia
Sanamäärä: 300
Haasteet: Originaalikiipeily (78. alkemia), Kirjoita & kommentoi III (fantasia), Otsikoinnin iloja II (sulut sisältävä otsikko) ja Inspisbiisiketju (
LoopTok – Ladder)
A/N: Tajusin, että minulla oli
Inspisbiisiketjussa käyttämätön kappale, ja sitä kuunnellessa tuli tällaiset alkemistifantasiavibat. Tällä viikolla tarkoitukseni oli myös varjospurttailla, ja käytin tässä
Kineza7:n antamaa kolli-sanaa lisäinspiksenä.
Alkemistin (vastahakoinen) apulainenAlkemistin kammiossa oli aina ahdistavan hämärää. Minusta se oli outoa, koska luulisi ainesten mittaamiseen tarvittavan hyvää valaistusta. Ei minua toki yllättäisi, vaikka Hesterillä olisikin jo yhtä hyvä hämäränäkö kuin kollikissallaan, Myrskyllä, joka usein hiiviskeli kammion nurkissa ja pöytien alla. En juuri pitänyt Myrskystä, koska se yritti aina purra minua, vaikka minä hoidin vain askareitani enkä ollut koskaan tehnyt sille pahaa. Kissat olivat epäluotettavia ja karmivia otuksia, se tiedettiin.
Kammiossa oli harvoin täysin hiljaista. Koneistot sihisivät ja yskivät. Nesteet putoilivat koeputkista suurempiin astioihin. Jatkuva pisarointi aiheutti minulle tarpeen suunnata kammiosta pikavauhtia käymälään. Hester uskoi minulla olevan pidätysongelmia, mikä ei oikeastaan haitannut minua. En mielelläni viettänyt aikaa hänen laitteistonsa lähellä kauemmin kuin oli välttämätöntä. Kaikki ilmassa leijuvat höyryt ja huurut aiheuttivat minulle pahoinvointia ja päänsärkyä. En käsittänyt, miten Hester saattoi työskennellä päiväkausia näissä olosuhteissa. Edes Myrsky ei vaikuttanut sairastelevan. Luonnotonta, sanon minä.
Toinen syy, miksi mieluummin vain piipahdin Hesterin luona, oli se, etten luottanut hänen välittävän, vaikka hän tulisi räjäyttäneeksi meidät kaikki taivaan tuuliin. Suljetun oven takaa kuului usein mekkalaa. Välillä en edes uskaltanut mennä sisään. Hesterillä oli tapana tokaista vain ”kiinnostava reaktio”, kun jotakin odottamatonta tapahtui eikä hän piitannut, vaikka kyseinen reaktio olisi käräyttänyt häneltä juuri kulmakarvat. Myös seinät ja lattiat olivat täynnä kolhuja, reikiä ja palojälkiä. Hester oli raivostuttavan piittaamaton siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui.
Hester oli minusta täysin sopimaton henkilö käsittelemään räjähdysherkkiä aineksia, mutta olin mielipiteeni kanssa auttamattoman yksin. Olin ainoa, joka rohkeni epäillä Hesterin taitoja, mistä Hester ei tietenkään ollut moksiskaan. Itse asiassa, luulen, että hän arvosti skeptisyyttäni. Ehkä asenteeni jopa motivoi Hesteriä työskentelemään paremmin. Kuka hänestä mitään varmaa tiesi. Kaikkien muiden mielestä Hester oli häikäilemätön nero, jonka keksinnöt varmasti pelastaisivat meidät, mikäli ajautuisimme sotaan naapureidemme kanssa. Sekin vaikutti päivä päivältä todennäköisemmältä, koska johtajamme oli viinaan menevä riitapukari. Voi, miksi juuri minä olin jumiutunut tänne itsepäisten hullujen armoille?
