Kevään korvalla (S, puolitoistaraapale)

[Kaniini]

Nimi: Kevään korvalla
Kirjoittaja: Kaniini
Ikäraja: S
Haasteet: Ficlet300 (098. kevät), Spotify Wrapped II (The Beatles – Here Comes The Sun), Otsikoinnin iloja II (allitteroiva otsikko)
Muuta: En tiedä miten onnistun aina kirjoittamaan näitä kamalan aurinkoisia tekstejä vuoden pimeimpään aikaan. Hassu juttu on myös se, että en oikein edes välitä keväästä, mutta tälläistä sattui syntymään tällä kertaa. Kirjoitettu tosiaan tuon Wrapped-haasteen pohjalta.
Helmikuussa se antaa ensimmäiset vihjeet itsestään. Kerrostalojen kattojen takaa hymyilevä aurinko ei valehtele. Siitä tietää sen olevan hyvää vauhtia matkalla. Viime kerrasta tuntuukin olevan ikuisuus.

Maaliskuussa se koputtelee ikkunoihin iloisina sadepisaroina, jotka pyyhkivät ohenevan lumipeitteen pois maasta. Auringonsäteet heijastuvat kadun viertä pitkin kulkevaan noroon, joka virtaa hitaasti kohti sadevesiviemäriä. Purokin solisee ensimmäistä kertaa kuukausiin. Askeleet lähestyvät päivä päivältä.

Huhtikuussa se astelee arasti sisään. Sen näkee jo ihmisten kasvoiltakin; kuinka paksuista toppatakeistaan kuoriutunut kansa uskaltaa jo päästää pienen hymynpoikasen kasvoilleen. Aurinko jaksaa kypsyttää vielä sitkeästi nupussa pysytteleviä silmuja. Nyt se seisoo talon eteisessä ja odottaa kutsua peremmälle.

Toukokuussa kutsun saatuaan se ei pelkää rynnistää sisään aamukastetta ja siitepölyä pöllyävän pyörremyrskyn lailla jokaisen huoneen pimeimpiinkin kolkkiin, joita aurinko pääsee viimeinkin valaisemaan. Etelästä palanneiden lintujen laulu säestää sen tanssia läpi huoneiden, jotka eivät ole enää ollenkaan niin kylmiä ja kolkkoja kuin aikaisemmin.

Kuun vaihtuessa seuraavaan se tietää siirtyä sivummalle ja antaa tilaa sisarelleen.

[Larjus]

Ehkä vuoden pimeimmän ajan vastapainoksi nimenomaan tarvitsee valoa ja aurinkoisia tekstejä, ja kirjoitat niitä sen takia! Minäkin vähän haikailen kevään perään, tosin lähinnä sen takia, kun täällä Helsingissä on ollut pääosin tosi sateinen joulukuu, kunnon talvelta tuntui vain hetken. (Eniten mä talven perään haikailen tällä hetkellä.)

Tää oli kiva pieni teksti keväästä ja sen etenemisestä. Tykästyin tämän rakenteeseen, miten edeään kuukausi kuukaudelta ja joka kerta kevät näyttää enemmän merkkejä itsestään. Niinhän se oikeastikin menee, ja jo helmikuussa huomaa, ette olekaan enää ihan niin pimeää ja valoisuus kestää pidempään. Välillä kyllä tuntuu, että kevät antaa odottaa itseään ja välillä ihan peruuttaa tehden talvelle tilaa 😅

Aurinko jaksaa kypsyttää vielä sitkeästi nupussa pysytteleviä silmuja.

Tää oli musta tosi kiva kohta! Hienoa kerrontaa ja hyviä sanavalintoja sulla oli paljon, ja etenkin tykästyin tähän, miten aurinko kypsyttää silmut. Kuulostaa jotenkin söpöltä :3

Tämän luettuani huomaan haikailevani kevään perään vähän enemmänkin Onneksi sekin tulee sieltä sitten aikanaan, jahka talvi saa ensin vuoronsa. Kiitos mukavasta lukukokemuksesta!