TSH: Sokeriakin makeampaa l S l modernia joulutunnelmaa raapaleissa

[Ygritte]

Nimi: Sokeriakin makeampaa
Fandom: TSH
Ikäraja: S
Joulukadun jälkeen: Rinnakkaistodellisuus
Pari: Aragorn/Legolas

A/N: Nämä raapaleet sijoittuvat hyvin moderniin omegaverse AU-maailmaan, jossa sekä Aragorn, että Legolas ovat hyvin höpsöjä OOC (out of character). Minusta vain oli ihanaa laittaa heidät puuhastelemaan moderniin maailmaan, jossa jopa omegaverse on hyvin modernisoitu, ja näkyy oikeastaan vain niin, että Aragornilla ja Legolasilla on kaksi lasta


Aja hiljaa isi

“Mitä nyt?”

“Kurkkaa taskuuni.”

“Kuulostaa epäilyttävältä. Apua!” Legolas parahti sydäntäsärkevästi, kun Aragorn tarttui hänen käteensä työntäen sitä housujensa taskuun.

“Mitä…” Legolas vetäisi kätensä ulos taskusta. Hänen kämmenellään oli neljä kääreellistä joulukonvehtia.

“Miksi sinulla on karkkeja taskussasi?” Legolas kysyi avaten yhden ja heittäen suklaan suuhunsa. Ne olivat hänen lempikonvehtejaan. Aragorn osti niitä aina jouluisin.

Aragorn ei vaivautunut vastaamaan, vaan jatkoi matkaansa heidän lapsiaan kohti.

“Kuka haluaa kurkata isin taskuun?”

Legolas oli tukehtua konvehtiinsa kuullessaan Aragornin kysymyksen. Lapset kuitenkin ryntäsivät välittömästi taskulle, ja heidän hymynsä säihkyi kilpaa jouluvalojen kanssa. Legolas pudisteli päätään, kun Aragorn hyräili hiljaa.

“Isin tasku aina on niin arvaamaton…”

[Ygritte]

Pikkujoulut

“Mene pois.”

“Älä höpötä. Minun tehtäväni on pitää sinusta huolta.”

Legolas ei kyennyt suurempaan vastarintaan. Häntä oksetti edelleen, ja syvällä sisimmässään hän oli kiitollinen siitä, että Aragorn piti hänen hiuksistaan kiinni.

“Minuun sattuu. Minä en selviä tästä.”

“Varmasti selviät.”

“Minä en halua kuolla näin.” Legolas purskahti itkuun välittämättä siitä, miten säälittävältä näytti Aragornin edessä. Aragorn silitti hänen selkäänsä hyssytellen häntä hiljaa. Legolas painoi päänsä alas. Aragorn istui kylpyhuoneen jääkylmällä laattalattialla vain bokserit jalassaan. Kuinka paljon rakkautta se vaati, että ihminen suostui sellaiseen vapaaehtoisesti.

“Minä en mene enää ikinä firman pikkujouluihin.”

Aragorn tyrskähti kevyesti, mutta ei lopettanut silittämistä.

“Ei sinun tarvitse.”

[Eveliina L]

TSH vetää puoleensa!

Yleisesti ottaen olen lukenut ihan liian vähän TSH-fandomista viime vuosina, mutta en muista muutenkaan lukeneeni näistä hahmoista modernissa ympäristössä. Kivaa vaihtelua. Yritän myös ulkonäön puolesta kuvitella, miltä tämän parin yhteiset lapset näyttäisi, mutta en pääse mihinkään järkevään lopputulokseen.  Lol toi eka aiheutti hilpeyttä ja hävyttömiä mielikuvia, kun pyydetään tunkemaan kättä taskuun. Tottakai lapset tunkee kättä taskuun eikä ajattele siitä mitään, mutta itse kyllä ajatteli paljon kaikenlaista.  Toki siellä oli vain konvehteja.  Toi toinen raapale oli sitten sitten perinteisempi muista fandomeista, mutta en ole tainnut tuotakaan kovin montaa lukea tällä parilla. Pikkujoulut on pahaa aikaa. 

[Ygritte]

Kiitos kommentista Eveliina L! Tuon ensimmäisen käden taskuun tunkeminen oli kyllä niin huvittava, kun se tuli mieleen:D Ja vähemmän sattumalta, kun kuuntelin ko lastenlaulua. Minä innostun aina loppuvuodesta lukemaan TSH kirjat ja katsomaan elokuvat, ja näissä fikeissä korostuu omanlaisensa hauskuus siinä, että Aragorn ja Legolas ovat tippuneet sieltä ylväiltä jalustoiltaan hyvin tavallisiksi perheellisiksi tallaajiksi. Mikä sitten ei kuitenkaan ole ole mitenkään huono asia! Päinvastoin, he ovat saaneet paljon hyvää ja kaunista tähänkin elämään<3 Jokuhan ei välttämättä siedä tällaista OOC meininkiä ollenkaan, mutta minulle juuri se on ollut näiden raapaleiden juttu


Joulurauhan julistus

Legolas ajoi rauhallista vauhtia kotiaan kohti välittämättä lainkaan taakseen muodostuvasta autojonosta. Heillä oli ollut riita, alussa pieni, sittemmin hyvin paisunut, eikä Legolas olisi jaksanut pitkän iltavuoron jälkeen jatkaa sitä. Hyvä, jos hän olisi jaksanut sopia.

Kääntyessään heidän kotitielleen Legolas ei ollut uskoa silmiään. Hän nousi ulos autosta ja käveli pienen omenapuun viereen.

Aragorn oli asentanut jouluvalot ulos. Ne olivat kirkkaat ja värikkäät, niitä inhosivat niin naapurit kuin Aragornkin. Ja siinä ne loistivat, synkeässä joulukuun alun yössä.

Legolas katseli, kuinka jouluvalojen kirkkaat värit leikkivät hänen käsiensä kalpealla iholla. Heidän täytyisi vielä puhua, mutta sillä hetkellä se oli kaunein hänen saamansa anteeksipyyntö.