Tekstin nimi: Joulua en kanssas jaa
Kirjoittaja: Linne
Ikäraja: S
Fandom: originaali
Genre: angst, slice of life, hiukan toiveikas draama
Summary: Juuli ja Salla eivät hienotunteisesti maininneet joululomaa juuri ollenkaan. He tiesivät, että Lyyti jäisi yksin kaupunkiin, kun he matkustivat perheidensä luo.
A/N: Tekstin päähenkilö Lyyti on peräisin hahmot vaihtoon -haasteesta, ja hänet on luonut Waulish. Kiitos Waulishille ihanasta hahmosta! Lyytistä olisi saanut vaikka mitä irti ja alunperin mulla olikin mielessä eri teksti, mutta erityisesti näin joulun alla tartuin siihen, ettei Lyytillä ole paikkaa, minne mennä jouluksi. Toivottavasti viihdyt tekstin parissa!
Sinulle on saapunut lähetys.
Lyyti tuijotti hämmentyneenä puhelimensa näyttöä, johon oli juuri kilahtanut uusi viesti. Hän ei muistanut tilanneensa yhtään mitään. Ensimmäisen opiskelijasyksyn aikana hänet oli kyllä vihitty nettikauppojen saloihin ja kieltämättä hän oli innostunut varsinkin kirpputorisovelluksista enemmän kuin olisi varmaan pitänyt, mutta silti, kai hän nyt muistaisi, jos olisi tilannut jotain niin isoa, ettei se mahtunut postilaatikosta sisään?
“Ja tässä kaikki tältä vuodelta”, luennoitsija sanoi ja havahdutti Lyytin ajatuksistaan. “Toivotan kaikille oikein rentouttavaa joululomaa. Näemme taas ensi vuonna!”
Syntyi hälinää, kun opiskelijat keräsivät tavaransa vuoden viimeisen luennon jäljiltä ja alkoivat valua ovesta ulos. Salla työnsi kätensä Lyytin kainaloon, kun he kävelivät ulos salista viimeisten joukossa. “Ja nyt glögille!”
“Ja joulutortuille”, Juuli säesti. He kolme olivat sopineet jo viikkoja sitten, että viimeisen luennon jälkeen he menisivät lähikahvilaan juhlistamaan joululoman alkua. “Piparitkin kelpaisi!”
Lyyti hymähti. Hän tiesi, että tarjoiluun tuskin kuuluisi sen paremmin pipareita kuin joulutorttujakaan, tuskin edes glögiä. Perinteiset herkut väistyivät usein sesonkituotteiden edestä, kun he menivät yhdessä kahville. Hän ei uskonut syöneensä yhden yhtä piparia tai voisilmäpullaa koko sinä aikana, kun oli opiskelijakaupungissaan asunut.
Ehkä hän ostaisi laatikollisen pipareita jouluksi. Ajatuksen olisi pitänyt lohduttaa, mutta sitä se ei tehnyt. Se vain muistutti häntä siitä, ettei kukaan jakaisi pipareita jouluna hänen kanssaan.
Ajatus odottavasta yksinäisyydestä kolkutti hänen takaraivossaan koko sen ajan, kun he kävelivät yliopistolta kahvilaan. Tilaukseen ei -yllätys yllätys -kuulunut joulutorttuja tai pipareita. Salla tilasi ylellisen sahramipullan, Juuli taas viipaleen glögijuustokakkua. Kumpikin päätti juoda lumiukkolaten glögin sijaan.
Lyyti päätti edelleen pitäytyä glögissä, mutta torttujen sijaan hän päätti kokeilla piparijuustokakkua. Siinä toinen asia, mikä oli ihan uusi ja outo: juustokakut. Kotona sellaisia ei tehty ikinä, eikä niitä heidän pikkukylässään saanutkaan, paitsi kaupan pakastealtaasta Vain harvat siellä ostivat niitä. Oli äitien kunnia-asia tehdä kaikki itse.
He nauttivat herkuistaan ja lörpöttelivät. Juuli ja Salla eivät hienotunteisesti maininneet joululomaa juuri ollenkaan. He tiesivät, että Lyyti jäisi yksin kaupunkiin, kun he matkustivat perheidensä luo.
Lyyti tiesi heidän säälivän häntä. Salla olisi varmaan pyytänyt häntä mukaankin, ellei hänen äitinsä olisi juuri sinä vuonna päättänyt raahata koko perhettä Kanarialle. Juulin vanhemmat taas olivat eronneet ja kahden joulun järjestäminen oli jo tarpeeksi hankalaa ilman, että mukana roikkui ystävä.
He tulisivat kumminkin takaisin uudeksivuodeksi. Ne vietettäisiin Sallan luona, jonka parvekkeelta olisi paras näkymä kaupungin ilotulitteisiin. Ei siihen ollut kuin vajaa kaksi viikkoa. Kyllä hän sen kestäisi.
Kun herkut oli syöty, Salla kaivoi laukustaan paketit heille molemmille. Kumpikin esteli, vaikka kumpikin oli antanut lahjan Sallalle jo aikaisemmin. Sitten olikin jo aika hyvästellä. Sallan juna lähtisi jo tunnin päästä, Juulin aikaisin aamulla.
Vasta kävellessään kotia kohti Lyyti muisti paketin. Se oli toimitettu hänen lähikauppaansa, hän voisi hyvin hakea sen samalla, kun kävisi ostamassa evästä jouluksi.
Hän jätti jouluruuat ostamatta -ajatus yksinäisestä joulupäivällisestä oli liikaa -ja osti niiden sijaan pakastepizzan ja sipsejä. Ostokset kruunasi pullollinen limsaa, jota kotona ei ikinä ostettu koska se oli amerikkalaista kotkotusta. Hän osti myös ananaslonkeroa. Alkholin ostaminen hävetti edelleen, mutta hän piti päänsä uhmakkaasti pystyssä maksaessaan. Eipä sillä, että ketään olisi edes kiinnostanut: minkä ihmeen takia kiinnostaisi?
Paketti oli toimitettu pakettiautomaattiin. Se oli iso, paljon isompi kuin Lyyti oli luullut: hän saisi sen hädin tuskin kannettua kotiin. Hän hivutti sen hitaasti ulos ja käänsi paketin vaivalloisesti nähdäkseen lähettäjän osoitteen. Se oli tuttu. Hänen sydämensä jysähti.
Sydän pamppaillen hän raahasi paketin ja ostokset kotiin ja toivoi, ettei olisi ostanut niin paljon ruokaa. Kerran tai pari hän harkitsi avaavansa paketin tässä ja nyt, mutta malttoi mielensä. Paketti oli sitä paitsi kääritty teipillä niin tiukasti kiinni, että sitä tuskin saisi heti auki.
Kotona hän ei vaivautunut laittamaan tavaroita kaappiin, haki vain keittokomerosta sakset. Sitten hän pysähtyi hetkeksi seisomaan oviaukkoon ja tuijotti pakettia.
Mitä siinä voisi olla? Pienen hetken hänen sydämensä hypähti ja hän ajatteli toiveikkaasti, että ehkä siinä oli joululahja. Ehkä äiti ja isä ikävöivät häntä, ja toivoivat hänen tulevan jouluksi kotiin.
Sitten kylmä realismi sammutti toivon. Laatikossa oli luultavasti häneltä jääneitä tavaroita, joita vanhemmat eivät halunneet enää säilyttää. Ehkä jopa hänen vanhoja koulutöitään.
No, ei ollut kuin yksi keino selvittää asia. Hän veti syvään henkeä, polvistui laatikon eteen ja viilsi sen yhdellä pitkällä saksienvedolla auki. Pahvilaatikko halkesi kahtia ja paljasti sisältönsä.
Sen sisällä oli useita ruskeaan paperiin käärittyjä esineitä. Ne oli aseteltu siten, että kaikista suurin oli keskellä, ja pienimmät ympäröivät sitä. Hän päätti avata suurimman ensin.
Jo tunnustelusta saattoi päätellä, että paketissa oli jotain pehmeää. Hän otti taas sakset ja leikkasi paketin auki. Pakkauspaperin kätköistä putosi jotain sinistä ja hiukan kimaltavaa. Kun hän nosti sitä, hän tajusi, että se oli villapaita.
Paita oli hänelle liian suuri ja sieltä täältä pudonneista silmukoista saattoi päätellä, että se oli itse neulottu. Lyytin silmät tulvahtivat täyteen kyyneleitä. Hän tiesi jo, kuka paidan oli tehnyt.
Kun hän silitti paitaa, hän tunsi jotain karheaa ja rapisevaa sen sisällä. Kädet vapisten hän ujutti kätensä paidan sisälle ja veti ulos vihosta repäistyn paperinpalan, joka oli täynnä tekstiä.
Hei Lyyti! kirje alkoi koska sitä se oli, kirje hänen pikkusiskoltaan. Neuloin sinulle joululahjaksi tämän paidan. Älä suutu, jos se on liian iso. Minun piti tehdä tätä aika paljon salassa, eikä meillä ole enää kotona sinun vaateita, niin en voinu verrata. Tein siitä sinisen, koska se on sun lempiväri. Äiti lähetti kaikki sinun tavarat kirpparille, mutta minä otin pari ja säästin ne. Lähetän ne tässä samalla. Meidän luokan Ronja autto mua lähettämään nämä kaikki ja neuvoi miten posti toimii. Ronja on tosi kiva mutta minä en sais olla sen kanssa kun niiden perhe ei käy kirkossa. Toivottavasti sinulla on kiva joulu ja paljon kavereita. Minulla on sinua ikävä. Ja muuten jos haluat kirjottaa mulle, niin voit kirjottaa Ronjalle tähän osoitteeseen nii se voi antaa kirjeet mulle koulussa. Minulla ei oo vielä älypuhelinta vaikka kaikilla muilla meidän luokalla on. Se on ihan tyhmää kun kyllähän moni muukin käy kirkossa ja niillä on älypuhelimet mutta äiti ja iskä ei silti osta mulle sellaista.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaa Sylvia
Lyyti painoi kasvonsa villapaitaa vasten ja hengitti syvään sen tuoksua. Se oli Sylvian tuoksu, sekoitus Linna-saippuaa, villan tuoksua ja mäntysuopaa.
Kyyneleet polttelivat hänen silmäluomiensa takana ja hän niiskaisi. Hän kaipasi Sylviaa niin kovasti, että hänen sydämensä tuntui rusentuvan kasaan. Hän ei ollut nähnyt siskoaan yli vuoteen, ei sen jälkeen, kun oli kertonut vanhemmilleen, ettei jakanut heidän uskoaan, eikä koskaan menisi naimisiin miehen kanssa. Vaikka hän oli ollut jo silloin täysi-ikäinen, hän tunsi edelleen karanneensa.
Kaikesta huolimatta hän oli ylpeä sisarestaan. Sylvia oli häntä fiksumpi. Hän oli saanut jostain käsiinsä Lyytin osoitteen ja keksinyt tavan, jolla he voisivat pitää yhteyttä. Hän voisi auttaa Sylviaa kestämään jäljellä olevat kuusi vuotta jotka tämä oli alaikäinen ja sitten…he keksisivät jotain.
Hän veti paidan hymyillen päänsä yli ja avasi sitten loput pikku paketit. Kuten Sylvia oli kirjoittanut, ne olivat hänen vanhoja tavaroitaan, jotka hän oli jättänyt kotiin muuttaessaan pois. Pieni koristenorsu, jonka hän oli joskus voittanut seurakunnan arpajaisista. Muutama kirja. Hänen lempimukinsa, johon oli maalattu orvokki ja voikukka. Muutama meikkituote, jotka olivat vanhuuttaan kuluneet ja kuivuneet: hän pyöritti niille hiukan silmiään ja hymyili, mutta säästi ne yhtä kaikki.
Hän heitti roskat roskiin ja katseli ympärilleen asunnossa. Se oli kodikas ja värikäs, mutta joulun tuntua siellä ei ollut. Hän ei ollut uskonut nauttivansa joulusta, eikä ollut nähnyt syytä järjestää sitä vain itselleen. Hänen suunnitelmissaan oli ollut katsoa ensin kaikki Ylen au pair -sarjan kaudet, sitten Ensitreffit Australiassa ja lopuksi Unelmien poikamies Britanniassa. Lisäksi jouluun oli pitänyt kuulua sipsejä ja limsaa.
Nyt hänestä kuitenkin tuntui, että hän halusi joulukuusen.
Sopiva yksilö löytyi kävelymatkan päässä olevasta Clas Ohlsonista. Se oli tuskin yöpöydän korkuinen, mutta se ei haitannut. Lyyti kävi vielä hakemassa läheisestä Tigeristä muutaman koristeen, ja virkkasi vielä muutaman kuustaan koristamaan.
Kun kuusi oli koristeltu, hän asetti Sallalta ja Juulilta saamansa lahjat sen alle. Hän avaisi ne vasta jouluaattona.
Jotain tuntui kuitenkin vieläkin puuttuvan. Sitten hän keksi: kuuselta puuttui matto.
Muovinen kuusi ei sellaista tietenkään tarvitsisi, mutta se näyttäisi silti mukavalta. Hän asettui sängylleen joka toimitti myös vuoteen virkaa, ja selasi hetken Pinterestiä, kunnes löysi ohjeen, josta piti. Hän kaiveli lankakoristaan kirkkaanpunaisen langan ja sopivan koukun, asettui mukavasti ja avasi television.
Kun au pairit lensivät Australiaan, Lyyti keitti glögiä ja asettui mukavasti sängylle. Ehkä tästä tulisi sittenkin mukava joulu.
