Larjus: Jotkin shipit on vain sellaisia, että niiden aina ajattelee olevan olemassa, vaikka tarinan juoni muuhun keskittyisikin. 😄 Luciferille kyllä sopii kultainen ketju, ja ajattelin siten että jos sielu ja omistaja ovat tarpeeksi lähellä, silloin ketju näkyy omistajallekin. Ehkä Lucifer hengasi parhaillaan hotellin alakerrassa. ^^ Olisi kyllä kiehtovaa kirjoittaa siitäkin, että Adam ja Charlie juttelee Helvetistä ja Taivaasta pidemmän kaavan mukaan, nyt kun olosuhteet ovat vähän rakentavammat... Tähän kalenteriin on kyllä ollut hyvä koota kaikkia pieniä kohtausideoita ja hauska projekti ollut, vaikka vipan luukun viimeistely vähän myöhemmälle jäikin. 😄 Nyt pääsee taas kirjoittamaan Lucifer/Adamia, hihihöö!
***
24. SYNTISTEN PÖYTÄ
“Mitä sinä juuri sanoit?” Adam ärähti ja nakkasi puutarhahanskansa varastohyllylle päivän päätteeksi. “Ai että näytän viihtyvän Helvetissä?”
“Yritätkö väittää muuta?” Lucifer kysäisi.
“En väitä yhtään mitään.”
“Samapa tuo. Kiitos joka tapauksessa perusteellisesta tarhakierroksesta”, Lucifer virkkoi kävelykeppiään pyöritellen. “Arvostan suuresti panosta, jonka olet antanut tyttäreni hankkeelle tässä vuoden aikana!”
“Melkein vuoden aikana”, Adam korjasi itsepäisesti. “Ja mitäs tuosta! Kiva että kelpaa.”
Adam väisti Luciferin pehmeän katseen, muttei voinut mitään sille, että tämän ystävälliset sanat läpäisivät hänen piinkovan kuorensa. Olihan puitteiden kanssa vaivaa nähtykin.
“Tästä paikasta on kyllä tullut aika vitun tärkeä”, Adam lipsautti sitten.
“Helvetistä?”
Adam soi Luciferille murskaavan silmäyksen. “Tästä vitun puutarhasta ja vitun hotellista! Jos ihan rehelliseksi ruvetaan...”
Varmaan asia oli ollut päivänselvä useimmille, mutta Adam ei ollut aikaisemmin halunnut hyvistä syistä myöntää mitään ääneen.
“Hmm, sehän on miellyttävä kuulla! Minusta sovit joukkoonkin aika somasti”, Lucifer tokaisi ennen lähtöään.
“Phah, kuka sinulta kysyi...” Adam tuhahteli talsiessaan sisälle käydäkseen suihkussa ennen Charlien järjestämää yhteisillallista, joka sisältäisi sillä kertaa italialaisia ruokalajeja.
Ikkunoiden takana aurinko laskeutui tehden tilaa tummemmanpunaiselle yölle.
Syntisten pöydässä oli hänelle tilaa, Adam tiesi astuessaan ruokasaliin.
Helvetti ei koskaan nukkunut, mutta sillä oli kyky tarjota asukkailleen onnen ja rauhan hetkiä.
Kai sitä saattoi kodikseen kutsua.
