Edgar - Pöllön luonto | S | Draco/Luna | Joulukalenteri 24/24

[mursuhilleri]

Kiitos taas kommenteista <3


7. luukku

Kotiin päästyään Draco oli hyvin hämmentynyt. Hänellä oli kumma tunne, että oli tavannut pöllöparantaja Lunan joskus aiemminkin. Missä? Ei hän muistanut tavanneensa koskaan ketään sen nimistä kuin Luna. Harmi, ettei tämä ollut kertonut sukunimeään, ehkä siitä olisi voinut saada lisävihjeitä.

No, etunimen Draco oli onnistunut saamaan selville ja se riitti toistaiseksi. Draco epäili pöllöään, mutta luotti siihen, että kirje löytäisi perille pelkän etunimen kanssa. Hän nappasi heti pergamenttia ja sulkakynän, ja alkoi raapustaa kirjettä Lunalle. Tai olisi alkanut raapustaa, jos olisi saanut kuvan lumoavista hopeanhohtoisista silmistä pois mielestään.

Spoiler: näytä

inspissana: onnistua

[Meldis]

Hieman surkuhupaista, että Draco ei muista Lunaa. :''') Jännittää, miten hän reagoi, kun tajuaa kenestä on kyse, jos tässä nyt edelleen otetaan huomioon, miten Draco häiriköi Lunan ystäviä ja varmaan vähän Lunaakin kouluaikoina. Ei ehkä ainakaan niin paljon kiusannut, kun eivät olleet teiniajoilta jääneet mieleen Lunan silmät. :3 Söpöä! Kiitos uudesta luukusta!

[Larjus]

Voiii, Draco ei muista Lunaa 😅 Mut eipä se sinällään ole mikään ihme, kun eihän sitä mitenkään voi kaikkia muita oppilaita muistaa (he kun vielä olivat eri tuvissa ja vuosiasteillakin), eikä tässä oteta huomioon sitä vangitsemisjuttuakaan. Jäi kuitenkin sellainen tunne, että Luna kenties muistaa Dracon ainakin jollain tasolla :3 Mitenköhän Draco reagoi, jos/kun joskus tajuaa, kuka Luna on.

Tai olisi alkanut raapustaa, jos olisi saanut kuvan lumoavista hopeanhohtoisista silmistä pois mielestään.

Awww, niin klassikkojuttu, että ihastutaan toisen silmiin, mutta se vaan on niin toimiva juttu! Harmaat silmät ovat sitä paitsi harvinaiset, niin sopiikin jäädä mieleen. (Aika hauskasti myös Dracolla on harmaat silmät. Ja vaaleat hiuksetkin siihen kaupan päällisiksi )

[mursuhilleri]

Ihanaa kun luette ja jaksatte kommentoida tätä, Meldis ja Larjus <3 Meinasin unohtaa tän päivän luukun, hupskeikkaa. Mutta tässä tulee!


8. luukku

Siinä vaiheessa kun kumpikin oli lähettänyt kaksi kirjettä, Edgar vaikutti voivan jo paljon paremmin. Pöllö oli saanut ruokahalunsa takaisin ja huhuili Dracolle pirteästi aamuisin.

Kun oli taas Dracon vuoro kirjoittaa, hän mietti, olisiko väärin pyytää Lunaa treffeille. Luna kirjoitti kiemuraisella kursiivilla pitkiä kirjeitä, jotka avasivat hänen mielensä liikkeitä Dracolle juuri sen verran, että se sai Dracon kiinnostumaan entisestään. Luna oli kiehtova persoona, ja jos hän ei olisi tupsahtanut Dracon elämään pöllöparantajan roolissa, Draco ei olisi epäröinyt hetkeäkään. Mutta tämä tuntui vähän rajatapaukselta.

Jos hän nyt kuitenkin ehdottaisi vaikka kahvittelua. Eihän siinä mitään pahaa olisi.

Spoiler: näytä

inspissana: rajatapaus

[mursuhilleri]

9. luukku

Ensimmäisenä Draco huomasi Lunan hymyn. Se oli hiukan ujo ja varautunut, mikä sai Draconkin hermostumaan hiukan.

He tilasivat kumpikin tavalliset suodatinkahvit ja korvapuustit. Draco hörppäsi kuumaa juomaa ja irvisti vähän. Hän vihasi kahvia, mutta no, kahvillehan hän oli Lunaa pyytänyt.

“En pysty juomaan tätä”, Draco tunnusti lopulta muutaman vastenmielisen huikan jälkeen ja laski kupin pöydälle. “En oikeasti pidä kahvista.”

“Sepä hassua”, Luna sanoi ja näytti rentoutuvan hiukan. “En minäkään, mutta ajattelin-”

“Että sinun täytyy ottaa kahvia?”

“Niin”, Luna myönsi ja molemmat purskahtivat nauruun.

Spoiler: näytä

inspissana: hymy

[Meldis]

Rakastan ihastunutta Dracoa, kun hän ei oikein tiedä miten päin olisi. <3 Onneksi uskalsi pyytää kahville, jee! Ihhih, ettei kumpikaan tykännytkään kahvista. Jotenkin tuntuu hyvin brittiläiseltä ongelmalta, kun siellä tee on isompi juttu, mutta silti kielessä on vahvassa, että pyydetään kahville. Onneksi siitä tulikin hupaisa tarina ensitreffeistä. Jotka olivat tietenkin vain kasuaalit kahvittelut. :3 Kiitos uusista luukuista!

[Larjus]

Mukavaa että Edgar voi jo paremmin, kun pääsi vähän postinjakeluhommiin :3 Ja Draco ja Luna pääsivät sen myötä yhdessä kahville! Aina vain parempi. Vaikka kumpikaan ei kahvista tykännytkään, mutta koki velvollisuudekseen tilata sitä Hassut. Mutta siitähän sitten seurasi hauska tilanne! Yhdessä nauramisen sanotaan lähentävän ihmisiä ja lisäävän yhteenkuuluvuutta, mikä on tämän tarinan kannalta vain hyvä! Ehkä heitä ei pian enää jännitäkään toistensa seurassa niin paljoa :3

[mursuhilleri]

Kiitos, Meldis ja Larjus <3 Tässä osassa jatkuu tarina ensitreffeistä kasuaalista kahvittelusta!


10. luukku

Kahvi oli pahaa ja pulla aika mitäänsanomaton, mutta seura oli mitä parhainta. Kahvilassa soivat joululaulut ja tunnelma oli kohdillaan koko illan. Draco ja Luna olivat vaipuneet yhdessä pieneen kuplaan, joka puhkesi vasta kun myyjä tuli huomauttamaan, että kello oli melkein kahdeksan ja kahvila suljettaisiin kymmenen minuutin kuluttua.

Niinpä Draco seisoi pian kahvilan ulkopuolella Lunan kanssa. Heidän kahvitellessaan maan oli peittänyt lumikerros. Draco muisti äkkiä, ettei ollut kauhean hyvä hyvästelemään.

“Noh”, Draco sanoi keikkuen kantapäillään. “Kiitos seurasta - öh - tapaammeko pian uudelleen?”

“Tuletko huomenna luokseni teelle?” Luna kysyi katse tiukasti violeteissa sormikkaissaan.

“Teelle”, Draco hymähti. “Sinä olet selkeästi meistä se fiksumpi.”

Spoiler: näytä

inspissana: mitäänsanomaton

[Meldis]

Kertoo kyllä paljon, miten aika lentää, kun kumpikaan ei huomannut, että kahvila oli sulkeutumassa. Eikä haitannut, että pullakin oli tylsä. ^^ Ihanaa, että Luna ehdotti teetä jo heti seuraavalle päivälle, eikä vaikka viikon päähän, ettei olisi vain liian innokkaan oloinen. Kivaa, että Luna suoraan kysyi, vaikka vaikutti olevan yhtä lailla jännittynyt kahvittelusta pelkästään. ^^ Kiitos luukusta!

[Larjus]

Huono pulla on ihan kamalaa, mutta onneksi seura oli sitäkin parempaa ♥ Mä niin tykkään siitä tropesta, että toisen seura on niin kivaa, ettei edes huomaakaan ajankulua tai sitä, vaikka ruokana olisi pahvia Onneksi tapaaminen ei jää ainoaksi, vaan luvassa on pian yhteinen teehetki! Ja tee näille kahdelle sopiikin paljon paremmin juomaksi. Sekin on selvä askel eteenpäin, että seuraavaksi tavataankin jommankumman luona! Mitäköhän kaikkea siitä seuraa... Toivottavasti jotain kivaa :3 Ainakin mulla on hyvin positiiviset odotukset.

[Linne]

Tämä on niin kivaa seurattavaa Harmi että kahvi ei maistunut (tosin en ymmärrä, kahvi on parasta) eikä pullakaan ollut erityisen hyvää, mutta onneksi juttu luisti! Rohkeaa Lunalta ehdottaa uutta tapaamista näin pian ja vielä omassa kotonaan, mutta mikäs siinä, jos seura viehättää! Mukavaa, että heillä synkkaa, Draco parka kun vaikuttaa aika yksinäiseltä Kiitos tästä, jään mielenkiinnolla seuraamaan uusia luukkuja!

[mursuhilleri]

Kiitos kommenteista <3 Jokainen niistä ilahduttaa tosi paljon! Naputan tätä viestiä puhelimella ja pelkään että mokaan jotain tässä julkaisussa. Sos.


11. luukku

“Rauhoitu”, Draco puuskahti peilikuvalleen. “Olet menossa ystävän luokse teelle.”

Kello oli yksi yöllä, mutta Draco ei saanut unta. Hän vain tunsi perhosten kilpajuoksun vatsassaan. Ehkä hänen kannattaisi peruuttaa tapaaminen? Ei, hän ei varmastikaan saisi toista kutsua teelle, jos nyt peruisi.

Draco piti suurena kunniana sitä, että hänet oli kutsuttu kylään. Eiväthän he tietenkään ventovieraita olleet toisilleen, mutta kuitenkin vielä sellaisessa jännittävässä tutustumisvaiheessa. Draco hoki itselleen, että murehti turhaan, sillä heillä oli ollut varsin mukavaa yhdessä aiemmin sinä iltana.

Sehän se ongelma taisi ollakin.

Spoiler: näytä

inspissana: kunnia

Okei tää sana oli hankala sovittaa tähän mutta toivottavasti se toimi

[mursuhilleri]

12. luukku

Seuraavana iltapäivänä Draco seisoi Lunan kotioven takana, mutta ei uskaltanut koputtaa. Kerrostalo oli vanha ja rappukäytävän seinämaalit halkeilivat, mutta Draco olisi voinut panna päänsä pantiksi siitä, että Luna oli sisustanut asuntonsa sievästi ja värikkäästi. Mutta sitä Draco ei koskaan saisi tietää, ellei nyt koputtaisi oveen.

Jos joku ulkopuolinen näkisi Dracon nyt, niin hän näyttäisi varmasti sekopäältä, joka juoni jotakin nuoren naisen oven takana. Hän vilkaisi äkkiä, ettei hänen ympärillään ollut ketään muita.

Kun Draco nosti kolmannen kerran kätensä koputtaakseen, ovi aukesikin ennen kuin hän ehti edes koskettaa sitä.

Spoiler: näytä

inspissana: juonia

[Meldis]

Voi että, käy sääliksi, miten Draco huolehtii vierailua niin, ettei unta saa. :'') Ja että ei jotenkin sallisi itselleen tunteita, joita myös tunnistaa, mikä on tosi kivaa. Draco tietää hyvin, mikä häntä vaivaa, mutta se on kauhean vaikea myöntää. :3 Vielä ovellakin epäröi kauheasti, hirmuisen söpöä! Kiitos uusista luukuista ^^

[Fiorella]

Aivan ihana ficci-idea ja minusta hauska tuollainen kuvaamasi ex tempore -toteutuskin!  Huomasin tämän jo ekana päivänä, mutta on ollut niin kiire, että ehdin lukemaan vasta nyt. Sinänsä kiva, että onkin vähän enemmän luettavaa kerralla!

Jo heti alkuun hymyilytti Dracon nirsoileva diiva-pöllö. Sopii hyvin isännälleen. Vaikka sitten kyllä tulikin vähän sympatiaa molempia kohtaan, kun olivat niin yksinäisiä.

Minua huvitti, että Draco meni pöllöparantajan (jee, Lunan!) luo ihan ilman pöllöä. 

Hänellä oli kumma tunne, että oli tavannut pöllöparantaja Lunan joskus aiemminkin. Missä? Ei hän muistanut tavanneensa koskaan ketään sen nimistä kuin Luna. Harmi, ettei tämä ollut kertonut sukunimeään, ehkä siitä olisi voinut saada lisävihjeitä.

Varmasti olisi tullut mieleen yhtä jos toistakin, ja epäilen, että siksi Luna käyttikin vain etunimeään...

Oli jotenkin tosi söpöä, että mentiin kahville, vaikka kumpikaan ei varsinaisesti kahvista välittänyt. Mutta tärkeintä on toki seura! Ja teen juominen sopii briteille paremmin muutenkin. Ihana Luna, joka uskalsi kutsua Dracon kylään!

Draco piti suurena kunniana sitä, että hänet oli kutsuttu kylään.

Hihih, jospa vain kouluaikainen Draco olisi tiennyt, että pitäisi Lunan tapaamista kunniana.

En malta odottaa, että tämä jatkuu. Niin ihana, lämmin ja suloinen ficci! (Ja hupaisaa, että pöllökin on jo unohtunut kun seura on niin mieluista. ❤)

[Larjus]

Draco hermoilemassa ja jännittämässä on edelleen söpö mielikuva :3 Hän vähän yliajattelee, mutta toisaalta se saa hänet lopulta myös sitten toimimaan! Toivottavasti teehetki Lunan luona sujuu mukavasti ja yhtä hyvin kuin edellinen kahvittelukin (kaiken muun kuin tarjoilun kannalta ). Ilmeisesti ei ottanut Edgaria mukaan, olis vaan, mut ehkä sitten kolmanella kerralla! ♥

(Pakko kans tuulettaa, keksin osan 11 inspissanan Toistaiseksi nyt eka joka on mennyt nappiin.)

[mursuhilleri]

Meldis, kiitos itsellesi kommentista <3 Kiva kun seurailet

Fiorella, ihanaa, että sinäkin eksyit tänne <3 Pöllö kyllä palaa vielä kuvioihin

Larjus, aww, onneksi olkoon ekasta arvaamisesta! Hauskaa tietää, mitä näistä sanoista arvataan ja mitä ei! Kiitos paljon kun seuraat <3

A/N: Hei ollaan jo yli puolessavälissä! Hurjan nopeaa tahtia mennyt tämä joulukuu taas



13. luukku

Luna oli tuijottanut ovisilmästä Dracon empimistä ainakin viisi minuuttia. Hän hymyili, sillä hänestä oli vähän huvittavaa, mutta ennen kaikkea varsin herttaista, kun Draco kiemurteli oven toisella puolen. Luna päätti päästää Dracon kärsimyksistään ja avata oven.

“Hei”, Luna sanoi hymyillen. Dracon lähes valkea tukka oli kammattu siististi taakse ja hänellä oli yllään violetti kaapu.

“Öh - hei vaan”, Draco sanoi häkeltyneenä ja käsi edelleen ylhäällä koputusasennossa.

“Tule toki peremmälle”, Luna sanoi ja toivoi, ettei hänen hermostuneisuutensa näkynyt ulospäin. “Teevesi on jo kiehumassa.”

Spoiler: näytä

inspissana: valkea

[Meldis]

Ääää, Luna sitten vielä näki Dracon epäröinnin. :'''D Molemmilta tosi herttaista, että hermoilevat teenjuomista näin paljon. <3 Ihana Luna, kun ei kommentoinut mitenkään sitä, että oli nähnyt Dracon, vaikka Dracokin taisi tajuta, että Luna huomasi. Kivaa, kun tuli näkökulman muutosta! Kiitos luukusta.

[mursuhilleri]

Kiitos kommentista, Meldis <3


14. luukku

Mikä olisikaan parempi tapa palautua raskaasta työviikosta, kuin teen nauttiminen hyvässä seurassa. Lunan sydän tuntui hyppäävän kurkkuun tästä ajatuksesta. Hän ei olisi koskaan aiemmin osannut arvatakaan, että kutsuisi Draco Malfoyta hyväksi seuraksi.

Niin, Draco Malfoy. Se Draco, joka tunnettiin Tylypahkan pahimpana kiusaajana. Ja se, joka perheineen kannatti Voldemortia sodan aikaan.

Mutta Draco Malfoy tuntui muuttuneen. Kasvaneen. Nykyinen Draco sai Lunan nauramaan kovemmin kuin koskaan ennen, ja sai hänet unohtamaan kaikki murheet.

Ja tämä Draco sai perhoset lepattamaan hänen vatsassaan.

Spoiler: näytä

inspissana: palautua

[Fiorella]

Onpa söpöä, kun molempia vähän ujostuttaa. Minäkin olen vähän arvuutellut sanoja, ja arvannut toistaiseksi joka kerta väärin.