Aivan ihana ficci-idea ja minusta hauska tuollainen kuvaamasi ex tempore -toteutuskin!

Huomasin tämän jo ekana päivänä, mutta on ollut niin kiire, että ehdin lukemaan vasta nyt. Sinänsä kiva, että onkin vähän enemmän luettavaa kerralla!
Jo heti alkuun hymyilytti Dracon nirsoileva diiva-pöllö. Sopii hyvin isännälleen.

Vaikka sitten kyllä tulikin vähän sympatiaa molempia kohtaan, kun olivat niin yksinäisiä.
Minua huvitti, että Draco meni pöllöparantajan (jee, Lunan!) luo ihan ilman pöllöä.

Hänellä oli kumma tunne, että oli tavannut pöllöparantaja Lunan joskus aiemminkin. Missä? Ei hän muistanut tavanneensa koskaan ketään sen nimistä kuin Luna. Harmi, ettei tämä ollut kertonut sukunimeään, ehkä siitä olisi voinut saada lisävihjeitä.
Varmasti olisi tullut mieleen yhtä jos toistakin, ja epäilen, että siksi Luna käyttikin vain etunimeään...

Oli jotenkin tosi söpöä, että mentiin kahville, vaikka kumpikaan ei varsinaisesti kahvista välittänyt. Mutta tärkeintä on toki seura! Ja teen juominen sopii briteille paremmin muutenkin. Ihana Luna, joka uskalsi kutsua Dracon kylään!
Draco piti suurena kunniana sitä, että hänet oli kutsuttu kylään.
Hihih, jospa vain kouluaikainen Draco olisi tiennyt, että pitäisi Lunan tapaamista kunniana.
En malta odottaa, että tämä jatkuu.

Niin ihana, lämmin ja suloinen ficci! (Ja hupaisaa, että pöllökin on jo unohtunut kun seura on niin mieluista. ❤)