Ficin nimi: Turtunut
Kirjoittaja: Meldis
Genre: drama
Ikäraja: K-11
Päähenkilö: Harry
Tiivistelmä: Harryn työpäivä alkaa löydöllä metsästä.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on kirjoitettu Spurttiraapalekierroksen 16.-22.9.2024 viidennestä sanasta yöpakkanen. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!
Turtunut
(yöpakkanen, 250 sanaa)
”En uskaltanut mennä lähemmäs”, sanoi nainen pidellen dalmatialaistaan tiukasti paikoillaan. Koira yritti paeta takaisin ojalle, minne nainen katseli kasvot kalpeina. Harry nyökkäsi naiselle.
”Ihan hyvä, kiitos”, hän sanoi ja astui sitten itse lähemmäs kohtaa penkan reunalla, jota ulkoiluttajan lemmikki oli penkonut jo. Mädäntyneiden lehtien seasta pilkotti käsi.
”Murray”, Harry sanoi taikalainvartijalle takanaan ja mies heti tuli johdattamaan silminnäkijän kauemmas. Harry loihti sauvaansa valon ja laskeutui kyykkyyn. Yöpakkanen oli tarrannut lehtiin ja ne kahisivat, kun Harry työnsi niitä syrjään käsivarren päältä.
Syksyn lehdet ja ojan kostea multa olivat melkein haudanneet ruumiin. Paljas käsivarsi yhdistyi kehoon ja lopulta Harry erotti mullan ja lehtimöhnän alta kasvot. Parikymppinen, ehkä nuorempikin, mutta ruumis oli ollut useita päiviä ojassa, joten Harry ei ollut täysin varma. Pehmytkudos oli toukkien ja matojen armoilla, iho oli tummunut ja vihersi paikoin, mikä määritti kuolinaikaa Harryn aavistuksen mukaan viikon päähän, ehkä kauemmaksikin. Tutkiessaan käsivartta sauvan valossa, Harry erotti violetin sävyisiä uurteita, jotka hän tunnisti.
”Potter?” Vial kysyi Harryn takaa.
”Lukkia”, Harry huokaisi syvään, kuten kuuli myös Vialin tekevän, liian paljon tutustuneena tähän kyseiseen taikahuumeeseen. ”Varmaan reilu viikko sitten, päätellen ruumiin hajoamisesta.”
”Miten häntä ei löydetty aiemmin?” Vial kysyi Harryn suoristaessa selkänsä.
”Tämä on aika syvällä metsässä”, Harry sanoi, ”ja tuttua näille tapauksille on, että kukaan ei ole kaivannut häntä”, hän lisäsi irvistäen.
”Pyydänkö rikospaikkatutkijat?” Vial kysyi ja Harry nyökkäsi. Vial kääntyi ympäri ja kipaisi hakemaan tutkijat aukiolta, minne aurorit olivat ilmiintyneet silminnäkijän ilmoitettua löydöstään. Harry työnsi kädet taskuunsa ja katsoi nuorta ojassa. Hän oli luullut tottuneena näihin surun ja vihan tuntemuksiin.
