Tunnin kestävä teini-ikä | S | Percy/Oliver | fluffia ja huumoria

[rosiee]

Ficin nimi: Tunnin kestävä teini-ikä
Kirjoittaja: rosiee
Tyylilaji: fluff, huumori, slice of life
Ikäraja: S
Paritus: Percy/Oliver
Tiivistelmä: Oliver luuli tuntevansa Percyn jo läpikotaisin, mutta aina oppi uutta.
A/N: Kirjoitin tämän alunperin raapalejuoksuun, sanalla velmuilla. Vähän vaati pähkäilyä, mutta tällainen tuotos tuli, ja tulikin sellainen että halusin sen vielä erikseen julkaista. Tässä teille 250 sanan verran Perciveriä <3


Oliver ei ollut uskoa silmiään. Makuusali oli kiedottu vessapaperiin. Olihan se klassinen pila niin jästi- kuin velhomaailmassakin, mutta uskomatonta siitä teki se, että Oliver tiesi, kuka tämän takana oli.

“Sinäkö tämän teit?”
“Minä.”
“Ja olet vielä ylpeäkin siitä?”
“Kyllä vain.”
“Oletko sinä kajahtanut?”
“Ehkä olenkin. Tai ikävystynyt.”
“Yleensä sinä menet kirjastoon, kun olet ikävysynyt.”
“Ehkä minä koin jonkinlaisen teini-iän heräämisen.”
“Sinäkö? Sinähän olet varmasti syntynytkin keski-ikäisenä. Oletko nyt aivan varma, ettet sinä ole lyönyt päätäsi tai jotain? Tai vaihtanut kehoa Fredin tai Georgen kanssa?”
“Älä viitsi, tiedät itsekin että he keksisivät paljon luovempia tapoja velmuilla. Ehkäpä minä menen heidän oppeihinsa seuraavan kerran.”
“Seuraavan kerran? Aiotko tehdä jotain tällaista uudelleen?”
“En välttämättä, jos sinä pelastat minut liialta ikävystymiseltä.”
“Minä voin yrittää. Kunhan et ala liiaksi teinioikutteluihin.”
“Kai sinä kuitenkin ennemmin ajattelet minua oikuttelevana teininä kuin keski-ikäisenä miehenä?”
“Huumoriakin vielä. Sinun täytyy olla kipeä.”
“Ehkä huomionkipeä.”
“Tai lemmenkipeä.”

Oliver selvitti tiensä vessapaperien läpi kuin viidakossa, päästen vihdoin sängyllään makaavan luokse asettuen tämän viereen, katselemaan Percyn luomusta huvittuneena, ihaillen. Oliver luuli tuntevansa Percyn jo läpikotaisin, mutta aina oppi uutta. Oliver suuteli Percyä huulille, johon toinen vastasi innokkaasti. Hetken kuluttua Percy kuitenkin irtaantui Oliverista katsellen tätä mietteliäästi.

“Kuinka sinä arvasit heti, että minä olin syypää tähän?”
“Ensi kerralla peitä omakin sänkysi paperiin niin et jää niin nopeasti kiinni.”
“Ehkä minä halusinkin jäädä kiinni.”
“Kohta me jäämme molemmat kiinni, muut ovat jo tulossa päivälliseltä.”
“Olisiko se sitten muka niin vaarallista?”
“Percy, sinä olet aivan vallaton tänään.”
“Sinä pidät siitä, eikö vain?”
“Erittäin paljon.”

[Linne]

Oi, heti tulin katsomaan kun näin, että joku on kirjoittanut Perciveriä <3

Tämähän oli aivan ihana ficci! Tykkään siitä, että Percyn annetaan joskus olla velmuileva ja pilailla vähän, monesti hänet esitetään (varsinkin Harryn näkökulmasta) tosi vakavana. Jotenkin hyvin percymäistä keksiä jotain tällaista kun on ikävystynyt ja myös hyvin percymäistä valita tällainen klassinen pila. Jätetään ne kummallisemmat kepposet Fredille ja Georgelle.

“Ehkä minä halusinkin jäädä kiinni.”

Ehkä Percy halusi jäädä kiinni nimenomaan eräälle tietylle huispaajalle...

Ihanaa, miten Oliver suhtautuu Percyn kepposiin ehkä vähän hämmentyneenä mutta rakentavasti. Percy onkin täynnä yllätyksiä!

Tämä oli ihana ja piristävä, kiitos!

[rosiee]

Kiitos kommentista Linne <3

Itse olen myös huomannut, että Percy on kuvattu hyvin vakavaksi, mikä varmasti onkin iso osa luonnetta, mutta joskushan niillä vakavimmillakin on oltava velmupäiviä, varsinkin sopivassa seurassa Percyhän olisi varmasti osannut tehdä jotain monimutkaisempaakin, mutta se taas oli (varmaan herran omastakin mielestä) liian Fredin ja Georgen alaa. Ihanaa, että pidit tekstistä ja Oliverin ja Percyn dynamiikasta <3

[Larjus]

Äwww, tää oli hauska ja söpö :3 Mukavaa kun Percykin pääsee vaihteeksi keppostelemaan, ei hänenkään aina tarvitse olla niin kuivan asiallinen kuin Harryn näkökulmasta hänet pääsääntöisesti esitetään. Hänelläkin saa olla kujeileva puolensa, ainakin silloin kun tylsyys iskee

“Huumoriakin vielä. Sinun täytyy olla kipeä.”

Ihanan epäuskoista XD Vähäks tykkäsin kans siitä miten keskustelu tästä eteni, huomionkipeään ja siitä vielä lemmenkipeään :3 Niitä kahta Percy taitaakin olla. Onneksi Oliver ei loppujen lopuksi suhtaudu Percyn tempaukseen ja uusiin piirteisiin negatiivisesti vaan päinvastoin tykkää niistä.

Oliver selvitti tiensä vessapaperien läpi kuin viidakossa, päästen vihdoin sängyllään makaavan luokse asettuen tämän viereen, katselemaan Percyn luomusta huvittuneena, ihaillen. Oliver luuli tuntevansa Percyn jo läpikotaisin, mutta aina oppi uutta. Oliver suuteli Percyä huulille, johon toinen vastasi innokkaasti.

Ja oikeestaan on selvästikin jopa innostunut asiasta

Mikäköhän onkaan muiden reaktio, kun palaavat makuusaliin ja näkevät, mitä Percy on heidän sängyilleen tehnyt? Voin vain kuvitella ilmeet, kun tajuavat, kuka on koko jutun takana!

[Eveliina L]

Oi tämä oli niin ihana ja suloinen ja järjetön. Oli tosi mukavaa ajatella, että Percy tekee jotain spontaania ja teinimäistä ja päätöntä kuten sotkee paikat vessapaperiin. Se on tosiaan perinteistä. Tuli heti kaikenlaisia koulumuistoja mieleen siitä, mutta mä oon Oliverin linjoilla, että se herättää todellakin epäilystä, että mitä on tapahtunut aina niin järkevälle Percylle. No koskaan ei tiedä, mitä rakastunut tekee. Sitäpaitsi Percy on kumminkin Weasley. Sillä täytyy olla jossain piilossa taipumus huvitella ja näin se voi tulla esiin.  Tämä oli hirmu söpö.

[Neiti Syksy]

Oi! Linnen suosituksesta tänne tupsahdin ja oi mikä ihana. <3

Siis voisin niiin hyvin kuvitella, että Percyn teini-ikä on menny tällaisenaan ohi. Tai ehkä teini-ikä on näyttäytynyt murjottamisena ja kirjoihin uppoamisena, mutta se on luettu väärin hmm. Kuitenkin ihanaa, että lähtenyt vähän hassuttelemaan, ja rakastin varsinkin tämän tekstin dialogia! Itse jotenkin sijoitin tämän joidenkin kokeiden jälkeen, esimerkiksi VIPit tai jotain muuta. Tiedätkö, että Percy havahtuu lukukierteestään ja on ihan että hetkinen, mihin hänen huispaava komistus on jäänyt matkan varrelta, ja haluaa vähän hullutella. Ja saada sitä lemmekästä huomiota...

Kiitos kovasti tekstistä, nautin tällaisesta fluffy-iltapalasta. ♥

- Syksy

[Meldis]

Muistan lukeneeni tämän raapalejuoksusta aikoinaan ja olipas kiva, että laitoit tämän tänne myös omaksi tekstiksi, että pääsee kommentoimaan. ^^ Olen itsekin tykästynyt tähän paritukseen, kun heidän suhteensa on aika paineeton, ei tarvitse pelastaa koko velhomaailmaa tai hiippailla toisen tupaan, kuten monissa muissa parituksissa. Tämä oli tosi ihastuttava arjen palanen vakiintuneessa parisuhteessa, tropet, joita rakastan ja vielä enemmän yhdessä. <3

Miten ihanaa, että kerrankin Percy on päästänyt valloilleen weasleymäisen puolensa ja antanut itsensä olla vähän aikaa ihan vain teini. Tällainen vessapaperijekku sopii hänelle jotenkin tosi hyvin, koska se ei aiheuta kenellekään vaaraa tai suurta harmia, kun taioilla sen saa tosi nopeasti siivottua. Eikä hän myöskään levitä keppostaan makuusalin ulkopuolelle, koska se voisi olla jo liikaa, hyvin Percyä. Ajattelin myös, että ehkä ei ollut tarkoituskaan, että kukaan kärsisi makuusalin sotkusta, kunhan piti jotenkin päästää jotain sisältään valloilleen. Ihan oikein!

Oikeastaan on ihme, että hän ei ole koskaan lopultakaan räjähtänyt tällä tavalla, mutta ehkä se koko iän kaksosten seuraaminen on pakottanut olemaan tyyni, vaikka joskus olisikin ollut kiva liittyä heidän tempauksiin. Oikeastaan mietin, onko hän joutunut käytöksensä vangiksi, että kun on kerran aloittanut arvostelemaan kaksosten pelleilyä, sitä ei voi lopettaa enää, sittenkään, kun voisi olla halua kokeilla mukaan liittymistä. Menee aika syvälliseksi. Mutta olit osannut tosi hyvin lyhyellä tekstillä tuotua esiin Percyn sitä puolta, joka hänessä hyvin voisi olla ja minä oikeastaan haluaisin että on, mutta monista ulkoisista ja sisäisistä syistä, hän ei voi näyttää sitä. Vähän surullista. Mutta teksti ei ollut surullinen. Tämä oli hirmuisen hauska.

Sinähän olet varmasti syntynytkin keski-ikäisenä.

Hirveän hupaisaa, että Oliver saattoi noin haukkua Percyä, eikä hän ollut moksiskaan. Kuulosti siltä, että suhde on tosiaan vakaalla pohjalla. Kaksikon dialogi oli herkullista ja tykkäsin, miten sujuvasti se eteni pelkkänä dialogina ja kuulin tosi hyvin molempien äänenpainot. Ihanaa oli Percyn sarkasmi, jossa oli tuntu sitä arvokkuutta, jolla hän pyrkii aina puhumaan. Sellaista kuivaa huumoria, sopii hänelle tosi hyvin. Kiva yksityiskohta, että Percy osasi huomauttaa ääneen kaksosten pilojen olevan kekseliäämpiä. Thih, taisikin olla siinä muusta kuin halusta aiheuttaa pientä ilkivaltaa, kun pitikin saada vain poikaystävän huomio. :3 Tosi söpö oli lopetuskin!
Kiitos tästä!

[Maissinaksu]

Onnea kommenttiarpajaisista! 😁 Perciver pomppasi iloisesti silmään ja sen pariin oli suorastaan pakko hypätä sunnuntain kunniaksi. Tämä oli kiva tällainen suupalan kokoinen, johon kuitenkin olet laittanut mukavasti asiaa. Lämminhenkinen höntteily ja lutuilu toimii aina! ❤️

“Ehkä minä koin jonkinlaisen teini-iän heräämisen.”
“Sinäkö? Sinähän olet varmasti syntynytkin keski-ikäisenä.

Tuntuu että tämä keski-ikäisenä syntyminen on juuri sitä, mitä Percyn hahmosta monesti ajatellaan. 😂 Varmaan meni teini-ikäkin ilman turhia mutinoita, kun kaikki energia meni kunnianhimoon ja loisteliaan tulevaisuuden tavoitteluun.

Lienee kyllä varmaan aika hankalaa alkaa minkään sortin huumoriveikoksi, jos sattuu olemaan Fredin ja Georgen lähisukulainen. Äkkiäkös siinä kakkoseksi jää, vaikkei kilpailusta olisikaan ollut kyse. 😄 Tulivat kaksoset heti Oliverillekin mieleen, kun tietää millainen sisaruskuvio Weasleyllä on meneillään.

Kiitusta tästä hassuttelusta! ❤️

- Mai