Nimi: Kivistä ja pingviineistä
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Slice-of-life, kevyt fluff
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot eivät ole omia, eikä tällä rahaa tehdä.
A/N: Päädyin sitten H/D:n pariin (jälleen, kuten melkein joka kerta) siksi, että halusin kirjoittaa synttärisöpöilyä. Tällä kertaa kirjoitin sitä maailman parhaalle
Angielle ja tiputtelin mukaan muutaman easter eggin omaksi huvikseni (muun muassa jonkun sivunumeron, jolla saattaa olla jotain merkitystä tai sitten ei).
En osaa hötöstellä niin kuin Angie, mutta jospa tämä tällainen minun näköiseni angstiton suunnilleen hötöstely ajaisi asiansa. <3
Linkkien takaa löytyy aiheeseen liittyvää kuvitusta, koska tämä pätkä kaikessa lyhykäisyydessään ajoi minut aikamoiseen kaninkoloon, joten nauttikaa hedelmistä.Kivistä ja pingviineistäDraco ei ollut varma mistä se oli alkanut. Tai tiesihän hän
mistä, ehkä oikea kysymys oli miksi. Miksi kulmikas kivi, jonka väri muistutti paljon hänen hiustensa väriä, oli aikoinaan kiinnittänyt hänen huomionsa? Ehkä juuri siksi, että Draco oli nähnyt itseään sen epätasaisissa kulmissa ja värissä, josta tarkemmalla tutkailulla löysi niin montaa eri vaalean sävyä, ettei niitä saattanut laskea.
Myöhemmin Draco oli oppinut, että kyse oli kuukivestä, joka hiottuna ja kiillotettuna kävi utuisen läpinäkyväksi. Sitä käytettiin jonkin verran korukivenä ja vaikka se viimeisteltynä olikin kaunis, kuten moni asia viimeisteltynä oli, Draco piti enemmän omasta kuukiven raakapalastaan. Sitä ei ollut tehty kauniiksi.
KuukiviMalakiitti oli Dracon kokoelman 87. mineraali. Häntä ärsytti se, miten malakiitin monista vihreistä kerroksista löytyi paljon samoja sävyjä kuin pyhän Potterin silmistä. Vielä enemmän häntä ärsytti se, että hän ei saattanut enää katsoa pyöreäksi hiottua malakiittia ilman, että hänen mieleensä nousivat ne läpitunkevan vihreät silmät.
Oli Draco kokeillut sitäkin, että oli sulkenut malakiitinpalasen rasiaan – pois silmistä, pois mielestä, eikö? Kivi oli poissaolollaan tuntunut entistä suuremmin läsnä olevalta, olihan tyhjä paikka hänen hyllyllään lähes huutanut hänelle.
Niinpä malakiitti asui hänen hyllyllään, omalla paikallaan, ja Dracosta tuntui, että mineraali myhäili hänelle joka kerta, kun hänen katseensa eksyi siihen. Eli aivan liian usein.
MalakiittiKivi oli Dracon mielestä liian sininen, mutta Harry oli sanonut, että siniharmaa, pyöreäksi kiillotettu angeliitti toi hänen mieleensä Dracon silmät. Oli aivan sama, miten paljon hän itse kiveä tuijotti, hän ei ollut siitä samaa mieltä, ei sitten hiukkaakaan. Kivi oli aivan liian sininen.
Sitten Harry oli vienyt hänet järven rantaan ja käskenyt hänen pidellä kiveä kasvojensa lähellä ennen kuin oli napannut hänestä kuvan, ja jotenkin siinä kuvassa kivi oli aivan hänen silmiensä värinen. Miten se oli mahdollista, sitä Draco ei ymmärtänyt, sillä peilin edessä hänen silmänsä olivat selkeän harmaat ja kivi aivan liian sininen.
Ehkä Harry toi hänen katseeseensa sinisen sävyjä.
Angeliitti (eli enkelikivi)Mustia mineraaleja oli monenlaisia ja Draco omisti niitä useamman, mutta vasta saadessaan mustan turmaliinin hän näki siinä Harryn hiuspehkon. Se oli sinällään nurinkurista, että Harryn hiukset olivat villit, kun taas turmaliinin kiteet luotisuorat, kun puunsyyt hiilenpalassa. Mutta jokin siinä mineraalin hiomattomuudessa viehätti häntä, hyvin samalla tapaa kuin jokin Harryn itsepäisen suoraviivaisessa ajattelutavassa viehätti häntä.
Kivi vain yksinkertaisesti muistutti häntä Harrysta, vaikkei hän osannut selittää sitä täysin, miksi niin oli.
Mustan turmaliinin paikka olikin hänen aivan ensimmäisen kivensä, valkoisen kuukiven vieressä. Tai oikeasti sen paikan ei kuulunut olla siinä, mutta siinä Draco sitä piti. Ehkä sen paikka olisi siinä pysyvästi.
Turmaliini”Tiesitkö”, Draco aloitti eräänä iltapäivänä aivan liian harjoitellusti ollakseen spontaani, ”että pingviineillä on tapana antaa pyöreitä kiviä, kun ne valitsevat kumppaninsa?”
Harry istahti Dracon viereen sohvalle.
”Niinkö?”
Harry nieleskeli hymyään odottaessaan, mihin tämä keskustelu oli menossa.
”Tiedän, ettemme ole pingviinejä, emmekä tarvitse pikkukiviä pesän rakennukseen, mutta minulla on sinulle silti pyöreä kivi. Tai neljä.” Draco kaivoi taskustaan yksinkertaisen pussukan ja ojensi sen Harrylle.
”Minä vähän toivon, että tämä tekisi pariutumisestamme virallista.”
Harry kaivoi pussukasta rannekorun, jossa yksinkertaista ketjua koristivat neljä pyöreäksi hiottua kivihelmeä. Läpikuultavan valkoinen, aavistuksen siniseen taittava harmaa, kerroksittainen vihreä sekä täydellisen musta.
”Pyysitkö minua juuri avioon kuin pingviini?”