Ficin nimi: Lempii ja hempii
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Angel & Cherri, taustalla Husk/Angel
Genre: Slice of life ja onhan tämä nyt vähän romanttinenkin
Summary: Angel ja Cherri jutustelevat Angelin ja Huskin treffi-illasta.
A/N: Pitkästä aikaa dialogia, jota onkin aina kiva kirjoittaa ja johon on hyvä lopettaa tämänkertainen pöytälaatikkoviikko. 😄 Idea vähän rakentui tällä kertaa otsikon ympärille, joka on peräisin
Larjuksen kanssa keräämästäni enemmän tai vähemmän pönttöjen otsikoiden listasta. Osallistuu haasteisiin
Dialogihaaste #7 ja
Otsikoinnin iloja II (tekstilainausotsikko).
***
“Kerro nyt vähän lisää, Angie! Varmaan minä jaksan tässä möllöttää kuin ei mitään, kun sinä virnistelet noin vaaleanpunaisesti!”
“No mitä nyt vähän! Mutta hei, suotakoon se korviaan myöten hullaantuneelle jannulle!”
“Ihan korviaan myöten?”
“Ja kuule sydäntä ja alakertaakin, haha! Ja perhana, jos omistaisin oman sieluni, senkään kanssa ei tarvitsisi neuvotella tai kysyä mitään ylimääräisiä.”
“Hmm, kuulostaa aika vakavalta.”
“Se on, Cherri beibi. Se on
kuuuolemanvakavaa.”
“No ei teidän iltanne ainakaan tainnut olla, kun noin pehmoinen on fiilis? Anna mennä, horomuru! Kerro!”
“No käytiin me vähän ulkona haistelemassa kaupungin tuulia – haisivat muuten rikkikaasulle.”
“Ihanko ulkona-ulkona? Eikö teidän pitänyt pitää tosi matalaa profiilia tosi hyvistä syistäkin?”
“Juu, toki, mutta tämä olikin joku erikoismesta, jonka Husk tiesi ylilordiajoiltaan, ja joka on kuulemma salamyhkäistäkin myhkäisempi. Sinne ei joka iikka pääse viettämään aikaansa, enkä minäkään ollut kuullut edes siitä, vaikka vähän piireihin kuvittelinkin kuuluvani!”
“Hooo... Minkä niminen?”
“Kun muistaisikin. Minä vain seurasin Huskia!”
“Totta kai.”
“Äläs hykerrä, ämmä rakas, jos haluat kuulla lisää! Tai no joo, aloitetaan ihan alusta. Hän siis pyysi minua illalliselle ihan yhtäkkiä omaan sööttiin tapaansa...”
“Mm-hm? Hymyilikö edes?”
“Vasta kun sanoin kyllä. Joka tapauksessa, olisin hyvin voinut hilpaista hänen kanssaan minkä hyvänsä räkäruokalan noutotiskille, mutta hänellä oli mielessään kuulemma jotain vähän prameampaa.”
“Uuuu, mitä sinulla oli päälläsi? Et varmaan olekaan kuullut ennen tätä kysymystä?”
“Phahhah, juu,
eeen! Minä tietysti pistin pitkän mekon, ja oli muuten hänkin aika näky puku päällä! Piru kun hän käyttäisikin sellaisia useammin... Ei meinannut meikin viimeistelystä tulla mitään, kun sellainen könsikäs kummitteli odottelemassa selän takana!”
“No ei varmasti. Että tulikin häiritsemään!”
“Hmm, ainakin hän osoittautui hyödylliseksi, kun veti mekkoni vetoketjun kiinni. Ja samalla silitteli selkääni ja hartioitani... mikä ei kyllä sekään auttanut meikkaamistani, kun ajatukset
vähän harhailivat.”
“
Hmm hmm! Pääsitte kuitenkin perille ilman kutemisetkoja ainakin sen kuvasi perusteella?”
“Päästiin! Ai niin, minähän laitoin kuvaakin.”
“Unohtuiko jo?”
“Nääh, no kai minä olin vähän hetkeen unohtuneena! Ja tämän erään lumoissa... On siinä muuten niin charmikas herrasmies, ettei tosikaan, huh huh!”
“Vaiko sittenkin... herrasmiau?”
“Phahhahhahhah! Ei hemmetti, Cherri! Husk niin suuttuisi, jos kuulisi tuon!”
“Pitääkin sitten muistaa olla lohkaisematta tuota hänen kuullensa...”
“Pyh, minähän testaan tuota heti huomenna!”
“Meinaatko?”
“Tottamooses! Jos Husk sitten meneekin suuttumaan, kyllä minä lepytellä osaan!”
“
Varrrmasti.”
“Mutta U-käännös itse asiaan! Ööh, mitähän me sitten... Otettiin taksi sinne Huskin tietämään paikkaan ja oltiin kuin ei oltaisikaan. Ja sillä juomarahan määrällä taksikuskitkaan eivät takuulla lavertele kenellekään, mikäli minä lahjomisesta jotain tajuan. No joo, ajattele, Husk se avasi minulle jokaisen oven mikä eteen tuli ja auttoi riisumaan takinkin! Tai nyt kun miettii, tekee hän sitä muutenkin tilaisuuden tullen –”
“Vau, no on siinä! Vetikö vielä tuolinkin sinua varten?”
“Hih, juu.”
“Älä nyt!”
“Kaatoi kuule vielä juomatkin!”
“Syliisikö?”
“Eiii! Lasiinhan se meni että heilahti ammattilaisen otteessa! Ja seuraavaksi ennen kuin tajusinkaan, hän oli taitellut lautasliinasta ruusun... Ei kuulemma ollut hoksannut ostaa oikeita kukkia, niin paremman puutteessa sellainen... Vaikka ei se kyllä minulle ollut mikään paremman puutteessa -juttu, vaan ehkä ihaninta paskaa ikinä. Ihan oikeasti sukat pyörivät saappaissa!”
“Vooi! Kerroitko tuon hänellekin?”
“No kerroin, ja hemmo meni aika punaiseksi! Hah, luulisi, että sellainen pokerinaama pitäisi mitä vain, mutta kun vähän tunnustaa tunteita, niin... En tiedä, se on jotenkin niin viehättävää. Ja se, miten Husk näyttää yhtenä hetkenä siltä kuin tasan tietäisi, miten taivuttaa koko tuonpuoleinen jalkojensa juureen, ja toisena hymyilee sillä komealla naamallaan niin pehmoisesti, nauraa paskoille vitseilleni ja suutelee ja pitää sylissä niin hemmetin hellästi... Ihan vitun merkillistä. Miten tuon nyt voisi kiteyttää?”
“Hmm, hän on sellainen karski kollinretku, mutta lempii ja hempii, kun sellaiselle on aihetta?”
“Joo, aika hyvin!”
“Plus hän tykkää sinusta ihan pirusti, ja sen näkee jo kaukaa. Angie, et kyllä päästä häntä koskaan yhdestäkään kädestäsi! Ethän?”
“No en kyllä.”
“Menikö varmasti kaaliin?”
“Meni, meni! Minä vain... äh, kamala kun meni roska silmään... hemmetti.”
“Voii Angie muru... Tules tänne niin täti halaa!”
“Mmmh, kiitti, Cherri... Vähän niin kuin kaikesta tähän asti.”
“Ei kuule mitään, muru!”