Ficin nimi: Hotellijuoruja ja aamiaisharhaoppia
Kirjoittaja: Naksu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Charlie/Vaggie ja Lucifer/Adam
Genre: Slice of domestic hömppä, Sinner!AU
Summary: “Jaa minäkö dramaattinen? En suinkaan!” Lucifer heilutteli käsiään joka suuntaan kuin sen tekemällä mitään ei olisi tapahtunutkaan puoli minuuttia sitten. “Unohtakaa tuo kuulemanne, ihan höpöhöpöä! En tiedä, miksi hän reagoi kultaan, liekö kuumetta tai jotain? Hahaah, kovin hassua, eikö?”
A/N: Kokeilin tämän ficin kanssa sitä, että kirjoitan tarinan alkua vartin verran meiningillä ‘tulee mitä tulee ja muokataan myöhemmin’, mikä toimi yllättävän hyvin. 😄 Henkilökohtaisesti myös rakastan sitä tropea, että hahmojen X ja Y välillä on ehkä jotain, ja ulkopuoliset sitten havainnoivat ja pähkäilevät asiaa parhaansa mukaan. Lopetuksen ja otsikoinnin kanssa oli taas haasteita, mutta se nyt ei ole mikään uutinen. Osallistuu Otsikoinnin iloja II:een (X- ja Y-otsikko).
***
“Vaggie, tule tänne! Siellä he nyt ovat tekemässä aamiaista...” Charlie supatti ja huitoi tyttöystävälleen, joka asteli lähemmäs huvittunut hymy huulillaan.
“Sen kuin liityt heidän seuraansa. Miksi ihmeessä piileskelet nurkan takana?” Vaggie kuiski takaisin.
“Minä tarkkailen! Haluan tietää enemmän...”
“Mistä?”
“Siitä, mitä isän ja Adamin välillä piilee. He ovat kuitenkin isäni ja öh...”
“Langennut enkeli? Jäärädemoni? Egohaasteinen pässinpää?”
“Vaggiiee...” Charlie kallisti päätään hellän toruvasti. “Entinen pomosi, olin sanomassa!”
Vaggie irvisti. “En tahdo ajatella sitä sen enempää.”
“Joo, ymmärrän... Älä huoli, voin kyllä tutkia tätä yksinkin!” Charlie vakuutti näyttäen niin päättäväiseltä, että koominen salapoliisinhattu olisi sopinut tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Vaggie kurkotti itsekin kaulaansa keittiön oviaukon suuntaan.
“Lähinnä se pomo-osuus tihkaisee. On tämä sinänsä kiinnostavaa, ja onhan tässä jo kuultukin aika erikoista puheenpartta...”
Charlie nyökytteli. Yksi jos toinenkin hotellin vakioasukas oli viime aikoina tuonut hänen tietoonsa havaintojaan, joista oli jo koottavissa jonkinlainen palapeli.
Husk oli tarkkoine nenineen pannut merkille, että Adamista leijaili kumman usein Luciferin partaveden häivähdys.
Niffty oli kertonut kuulleensa joinakin öinä ähinää ja natinaa vierassviitistä, mutta epäillyt samaan hengenvetoon syylliseksi erityisen sitkeitä tuholaisia.
Angel oli tokaissut Adamin kävelevän joinain aamuina hassusti, mikä kuulemma viittasi ilmiselvästi sekä sellaisiin ajanviettoihin että lievään harjaantumattomuuteen, jos ‘näin kullin ottamisen ammattilaisen näkökulmasta arvioi’.
Kaiken kukkuraksi Adam itse vaikutti sitä nykyä tuonpuoleiseen eloonsa jotenkin tyytyväisemmältä, mikä tuskin oli jäänyt moneltakaan huomaamatta.
Aprikointeja ja havaintoja oli supistu Charlielle erityisesti silloin, kun Helvetin kuningas oli vierailulla tai juuri vieraillut hotellilla. Sitä olikin viime aikoina tapahtunut vähän useammin, mikä oli tietysti mukavaa. Charlie vietti mielellään isänsä kanssa aikaa vaikkapa teekupposten äärellä ja ylpeänä katseli, miten hyvin tämä tuli toimeen hotellin väen kanssa – Alastoria lukuun ottamatta.
“Etkö saisi asioita parhaiten selville, jos kysyisit suoraan?” Vaggie tiedusteli sitten.
“En minä kehtaa! Enkä sitä paitsi usko, että minulle kerrottaisiin mitään! Isä tykkää usein varjella yksityisyyttään ja voi heittäytyä haastavaksi...” Charlie mutisi ja painoi korvansa kiinni keittiötilan ovenkarmiin.
“Kahvinne”, kuului Luciferin ääni peremmältä. “Kermaa kyytipojaksi?”
“Nääh, hyvä näin. Kiitti”, Adamin ääni vastasi.
Charlie pohdiskeli kuulemaansa. “Vaggie, voiko tuosta päätellä mitään...?”
Vaggie siristi silmiään ja hieroskeli leukaansa. “Ei kai muuta kuin etteivät ainakaan ole riidoissa. Tai jos ovat, osaavat silti kommunikoida?”
“Voi jumaliste... Luci, hei, mikä tätä kaupunkia vaivaa?” Adamin ääni kuului taas.
“Hah, monikin asia, jos saivartelemaan lähdetään! Mitenkäs niin?”
“Luci...?” Charlie supatti kuunneltuaan sananvaihtoa. “Yksi tavu puuttui kokonaan!”
“No se, öh... Eeehkä kertoo jotain?” Vaggie kohautti olkiaan.
“Kävijäennätys Kannibaalien syyskarnevaaleilla. Oikeasti? Syys-vitun-karnevaalit?” Adam taivasteli.
“Haa, aivan, niitä vietettiin kuluneena viikonloppuna! Jokavuotinen perinne ja erittäin suosittu ympäri Ylpeyttä. Viehättävää, eikö?” Lucifer kertoili kuin ei olisi koskaan kuullutkaan mukavammasta kulttuurielämyksestä.
“Mikäli näillä kuvilla nyt on mitään tekemistä viehättävän kanssa. Ei kai pitäisi yllättyä enää mistään tässä loukossa.”
“Sillä lailla pääseekin helpoimmalla, murunen. Oho, katsos, ystävämme Alastorkin on päässyt puoliksi tuohon yhteen kuvaan...”
Charlie kurkotti kaulansa mahdollisimman pitkäksi ja näki nurkan takaa isänsä nojautuneen lähelle pöydän ääressä istuvaa Adamia lukeakseen samaa lehtiartikkelia tämän kanssa.
Kiinnostavaa hyvinkin.
Ja mikä ihmeen murunen?
“Hmm... Ehkä minä tosiaan voisin mennä lähemmäs havainnoimaan muina naisina. Tuletko mukaan?” Charlie kysyi kuiskaten Vaggielta. Hänen mielialansa oli entistä innostuneempi, kun pienimuotoinen vakoilu oli tuonut vakuutta sille, että tapahtumia oli todella kannattanut seurata tarkemmin.
“Muina naisina minäkin? Onko tämä salainen tehtävä?” Vaggie hymähti.
“Jotain sinne päin! Pää kylmänä vain!” Charlie hengähti pari kertaa syvään ja suoristi sitten ryhtinsä astellessaan keittiöön.
“Kas, Char-Char! Hyvät huomenet!” Lucifer huudahti ja hyppeli kaappaamaan tyttärensä halaukseen. “Ja Vaggie, onpa mukava aamu!”
“Huomenta, isä!” Charlie tervehti ja vilkutti lehtensä takaa kurkistavalle Adamille. “Huomenta, Adam!”
“Huomentaa”, Adam toivotti takaisin ja nyökkäsi Vaggiellekin, vaikkakin hieman jäyhästi. Charliesta oli mukavaa huomata, miten Adamin käytöksessä oli tapahtunut edistystä kuukausien varrella.
“Ai että, onkin jo kiljuva nälkä!” Lucifer päivitteli ja sormiensa heilautuksilla leijutti kaapeista esiin astioita ja kuiva-aineita. Jääkaapista tupsahti pöydälle maitoa ja voita, ja Vaggie ojensi auttavan kätensä ottamalla aterinlaatikosta tarvittavat työvälineet.
“Leijutahan tänne sitä kermaa, jos viitsit”, Adam pyysi ja kohotti kuppiaan merkitsevästi. “Keitit taas aikamoista tervalitkua.”
“Keitin vai? Ehken olekaan niin terässä kuin kuvittelin, vaikka tulikin nukuttua kuin tukki!” Lucifer naurahti.
“No jaa, yritys hyvä kymmenen, Luci...fer”, Adam mutisi ja ryysti vähemmän irvistellen kermalla höystettyä kahviaan.
Charlie tavoitti vaivihkaa Vaggien katseen. Viimeinen tavu hänen isänsä nimestä oli taas hypätä kadoksiin Adamin suussa.
“Nukuit siis hyvin?” Charlie virkkoi isälleen ja alkoi samalla pilkkoa leivästä sopivan kokoisia viipaleita. “Sepä mukavaa, niin mekin!”
“Niin, mitä nyt vähän peitto meinasi karata toiselle puolelle petiä!”
“Ahaa?”
“Onhan se paskamaista, kun peitot tekevät itsestään sellaista”, Adam tuumasi väliin.
“No, senpä vuoksi omat peitot ovat vastedes mainio ratkaisu, ööh...” Lucifer naurahti ja vaikutti äkisti vaikealta kuin olisi sanonut jotain liikaa. Tai ehkä tajunnut puhuneensa ohi suunsa jo aiemmin.
“Omat peitot?” Charlie toisti.
“Jaa, ei kun –”
“Josko majesteetti ottaisi lisää kahvia, niin loppuu tuo hötkyily?”
Charlie pisti merkille Adamin Luciferille osoittaman terävän silmäyksen ja katsahti kummastellen Vaggieta, joka taas hymyili oudon tietäväisesti. Mitä täällä tapahtuu, Charlie muotoili huulillaan, ja muutaman sekunnin pohdittuaan Vaggie poimi pöydältä pienen lusikan ja näytti sitä Luciferille.
“Anteeksi, nopea kysymys, sir. Mitä materiaalia tämä mahtaisi olla?”
Lucifer katsahti lusikkaa. “Tuota, kultaa?”
“Mitää?” kuului sanomalehden äärestä.
Keittiöön laskeutui kuolemanhiljaisuus.
“Jaha, juu!” Adam totesi ja sieppasi kahvikuppinsa seisaalleen ponkaistuaan. “Ei siinä, pitäkää kiva aamupala –”
“Hoi, ahteri takaisin penkkiin! Minäkö tässä jään sinun lipsautustasi selvittämään?” Lucifer korskahti pöyristyneenä.
“Selvitä kaikin mokomin, kun muutenkin olit jo livauttelemassa näille ummet ja lammet!” Adam ärähti ja kipaisi naamataulu helottaen keittiöstä.
“Nääin, tosi kypsää!”
“No, no, isä! Ei ole tarpeen heittäytyä dramaattiseksi!” Charlie rauhoitteli hihityksiä pidätellen.
“Jaa minäkö dramaattinen? En suinkaan!” Lucifer heilutteli käsiään joka suuntaan kuin sen tekemällä mitään ei olisi tapahtunutkaan puoli minuuttia sitten. “Unohtakaa tuo kuulemanne, ihan höpöhöpöä! En tiedä, miksi hän reagoi kultaan, liekö kuumetta tai jotain? Hahaah, kovin hassua, eikö?”
“Isä, ei tässä mitään katastrofia ole tapahtunut!” Charlie vakuutteli ja laski kätensä Luciferin olkapäille maadoittaakseen tämän venkoilun. Samaa konstia Vaggie käytti hänen kanssaan, ja se toimi poikkeuksetta.
“Ei vai? Tai no...” Lucifer sopersi leukaansa rapsutellen. “Se kai sitten siitä salamyhkäisyydestä.”
“Kaikella kunnioituksella, jos tarkoituksenanne on ollut salailla, se ei ole onnistunut turhan hyvin”, Vaggie sanoi kohteliaasti. “Olisin silti kuvitellut, ettei Adam olisi mennyt noin helppoon lankaan.”
“Just joo, Vagasaurus täällä taas arvostelemassa!” Adamin äreä naamataulu kurkisti yllättäen keittiön oviaukolta. “Olisiko mitään, jos keskittyisit välillä omaan napaasi?”
“Niin, pitäisi kai ottaa mallia itse mestarilta! Mitä hittoa sinä edes jäit kummittelemaan nurkan taakse?” Vaggie kivahti takaisin, ja molempien silmistä lenteli vihaisia jääpuikkoja Adamin tömistellessä takaisin keittiöön.
“Lukemiseni jäi matkasta, jos havainnointikyvystäsi on vielä johonkin, mutta ilmeisesti ei! Aika paskanheikko esitys!” Adam nälvi ja nappasi sanomalehden pöydältä.
“Kas vain kun ei kiinnostanut tarpeeksi havainnoida mitään sinuun liittyvää, saamarin pelle!”
“Se on kuule ‘sir pelle’ sinulle, typerä pelleämmä!”
“No niin, nyt piisaa nuo pään aukomiset! Jäitä hattuun, molemmat, ja lakatkaa heti paikalla tärvelemästä ihanaa aamuani, senkin, ööh... pellet!” Lucifer pisti väliin ja sai Adamin ja Vaggien lopettamaan nokittelunsa erityisesti siksi, että molemmat kääntyivät katsomaan häntä naamataulu täynnä kysymysmerkkejä. Lapsellinen mollaaminen oli totta tosiaan tehonnut.
“Pyydän anteeksi aamunne pilaamisen edesauttamisesta, sir”, Vaggie rykäisi ryhtinsä luonnottoman suorana.
“Ketä sinäkin haukut pelleksi –” Adam murahti ja säpsähti, kun Lucifer hypähti pöydälle voidakseen katsoa tätä vaihteeksi yläviistosta. Charlie oli jo kohottamassa kätensä tyynnyttelevästi, jos isä olisi saanut päähänsä alkaa kunnolla ripittää Adamia, mutta sen sijaan Lucifer otti tämän kasvot käsiensä väliin ja alkoi silitellä peukalollaan tämän poskea.
“Luci, mitä...?” Adam näytti perinpohjaisesti hämmentyneeltä joko siksi, että Lucifer osoitti sellaista spontaania hellyyttä, tai että tämä teki sen estoitta tyttärensä ja tulevan miniänsä edessä. Charlie laittoi lanttinsa likoon jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta. Ele näytti mukavasti kesyttävän Adamin ja sitä kautta rauhoitti keittiön ilmapiirin.
“Minulla on sinulle kysymys, Adam!” Lucifer ilmoitti sitten.
“J-juu?”
“Haluatko aamiaisleivillesi juustoa vai kinkkua?”
Adam hölmistyi tyystin. “Mistä tuo nyt tuli?”
“Et vastannut!”
“Mitä varten edes tarjoat vaihtoehtoja? Onko tämä joku pula-aikojen hotelli?” Adam virnisti ja nojasi lyhyesti päätään Luciferin kättä vasten, ennen kuin pyyhkäisi ne kevyesti kauemmas. “Minä haluan molempia!”
“Siitä vain sitten kasaamaan!” Lucifer virkkoi viitaten kohti työtasoa. “Voisit muuten olla kiva ja tehdä samalla minullekin!”
“Ai kiitoksena tervakahvistasi?”
“Aivan!”
Adam pyöräytti silmiään. “Älä sitten syytä, jos menee kinkut ja juustot väärässä järjestyksessä. Siitäkin jotkut uunot ihan hakoteillä!”
“Sekin kai lienee hyvä syy aloittaa vääntäminen?” Vaggie tuhahti työtason äärestä ja leikkasi isosta juustonpalasta pari ohutta siivua.
“Riippuu siitä, miten pahasti väärässä se toinen osapuoli on!” Adam tokaisi ja risti käsivartensa puuskaan. “Miten on, Vaggie?”
Vaggie kohotti kinkkuleipänsä Adamia kohti ja yhtä haastavin elkein lätkäytti juustoviipaleet sen päälle. “Näin, Adam! Ensin kinkku, sitten juusto.”
Adam veti syvään henkeä nenänsä kautta, ja Charlie oli jo valmiina huikkaamaan väliin jotain nykyisestä puheenaiheesta harhauttavaa, mutta sitten Adam virnisti.
“Jep! Hyvää työtä.”
“Kiitos”, Vaggie vastasi etäisesti huvittuneena ja ojensi Charlielle lautasen leipineen. “Tuossa, kulta.”
“Kiitos, muru!” Charlie hihkaisi ja hivuttautui vaivihkaa kinkkua kohti tiedostaen, että Vaggien ja Adamin katseet seurasivat häntä. “Voisin lisätä tähän päälle vielä pari viipaletta... koska, no hitto, niin se maistuu parhaalta, hehe!”
“Näin on!” Lucifer myhäili.
“Ei pidä paikkaansa”, Adam tokaisi muikeasti.
“Rohkenisin väittää, että me helvettisyntyiset tietävät nämä asiat astetta tähdellisemmin!”
“Sinä mikään helvettisyntyinen ole, mutta hyvä pätemisyritys, uuvatti!” Adam virkkoi ja ojensi hänelle leipää, jossa juusto lekotteli muiden ainesten päällä. Lucifer ei näyttänyt turhan vakuuttuneelta.
“Ai, se näyttää tuolta.”
“Siitä vain ääntä kohti, on muuten hyvää! Vaggie, selitä miksi!”
“Juusto toimii ikään kuin pehmeänä kerroksena muita makuja korostaen”, Vaggie suostui tarjoamaan asiallisen analyysinpätkän ja hieman hymyilikin Adamin suopealle nyökyttelylle. “Ja jos sen sulattaa, maku on vielä parempi.”
“Aamen!”
“Tosi hyvin kiteytetty, Vaggie!” Charlie taputti innoissaan käsiään, mutta popsi silti leipänsä kinkkusiivut päällimmäisenä. "Täytyy jonain päivänä testata toisinkin päin...!"
“Olet rakas”, Vaggie naurahti tyttöystävälleen. Lucifer sen sijaan pudisti päätään maansa myyneen näköisenä.
“Voi näitä kerettiläisiä kullanmuruja!” hän huokaisi hihittelevälle Charlielle ottaessaan Adamin tarjoaman lautasen vastaan.
