Multifandom: Kesäyön hämärässä | S | Ronja/Peppi

[Angelina]

Title: Kesäyön hämärässä
Author: Angelina
Fandom: Multifandom (Peppi Pitkätossu & Ronja Ryövärintytär)
Rating: S
Paring: Ronja/Peppi
Summary: Se, että aina niin rohkeaa Ronjaakin hiukan jännittää, saa Pepin rentoutumaan

A/N: Inkku ♥ My sister from another mister. Mun räntti-, vinkku-, ja vitutuskaveri. Tää höttö on sulle, oot ihana <3 Toki toivon, että tästä myös muut mahdolliset lukijat nauttii :3

Haasteet: Otsikko etsii tarinaa III ja Vuosi raapalehtien VIII

KESÄYÖN HÄMÄRÄSSÄ

“Minua itkettää”, Annika sanoo ja niiskaisee kovaäänisesti ties kuinka monetta kertaa.

Tommi pudistaa päätään, mutta ojentaa sisarelleen jälleen uuden nenäliinan. Tarkkasilmäisimmät voisivat huomata, että jopa hänen silmänsä hieman vetistävät.

“Höpsö!” Peppi sanoo hymyillen ja korjaa samalla kutriensa päälle aseteltua kukkaseppelettä parempaan asentoon. “Tämähän on ilon päivä, älä turhaan itke.”

Peppi kääntyy katsomaan itseään vielä kerran peilistä. Päivä on jo kääntymässä kohti iltaa ja hän voi miltei kuulla Ronjan niin monesti lausumat sanat mielessään.

Sinun hiuksesihan leiskuvat kilpaa auringonlaskun kanssa!

“Ilostahan minä itkenkin”, Annika mutisee. “Sinusta tulee viimein jonkun muun riesa.”

Pepin huulilta karkaa raikuva nauru, mutta vatsanpohjassa alkaa kipristellä jännityksestä.

🌺🌺🌺

Ronja näyttää kauniilta valkeassa mekossaan.

Hänen tummat, usein niin takkuiset ja aina havunneulasilta tuoksuvat hiuksensa on kammattu taakse ja solmittu silkkinauhoin. Tavallisesti vakavilla kasvoilla karehtii ujo hymy, mutta silmät tuikkivat innostuksesta.

Se, että aina niin rohkeaa Ronjaakin hiukan jännittää, saa Pepin rentoutumaan.

Vaikka mitä jännitettävää heillä on - he seisovat yhdessä kynttilälyhdyin valaistulla metsäaukealla lähimpien ystäviensä ja viimeisiltä kesäilloilta tuoksuvan luonnon ympäröimänä, eikä yhtään mikään ole vinksin vonksin.

“Sinä olet kaunis”, Ronja kuiskaa tarttuessaan Pepin käsiin. “Ja kerrankin siisti.”

Peppi naurahtaa ja puristaa Ronjan kättä.

“Sinullakaan ei ole yhtään kuraa valkeissa helmoissasi.”

Ronja iskee salamyhkäisesti silmää.

“Toivottavasti aamuun mennessä jo on.”

🌺🌺🌺

Peppi on sanonut ne kaikki asiat monesti ennenkin.

Sen, miten hän ihailee Ronjan rohkeutta. Sen, miten hän saattaa olla malttamaton hölösuu, jonka vain Ronja saa rauhoittumaan. Sen, miten hän kerta toisensa jälkeen valitsee juuri Ronjan seikkailutoverikseen, koska parempaa ja turvallisempaa kumppania ei vain voi olla.

Sen, miten tärkeä toinen hänelle on.

Ronjakin on sanonut kaiken jo aiemmin.

Sen, miten hän ihailee Pepin välittömyyttä ja spontaaniutta. Sen, miten vain Peppi onnistuu saamaan hänet pois ajoittaisista synkistä ajatuksistaan, vain olemalla oma itsensä. Sen, miten Pepin vuoksi hän olisi valmis kohtaamaan vaikka sata ajattaraa, eikä häntä edes pelottaisi.

Sen, miten tärkeä toinen hänelle on.

Jossain heidän takanaan Annika niiskaisee taas ja Birk selvittää karheaa kurkkuaan. Mutta juuri siinä hetkessä heillä ei ole kuin toisensa, muulla maailmalla ei ole väliä. Ei ympäröivällä metsällä, ei tulevilla seikkailuilla, tai edes seuraavalla aamulla.

On vain he kaksi.

Ja siinä, alkaneen kesäyön hämärässä, he viimein sanovat toisilleen tahdon.

[Ingrid]

Mitääääääää!! 🥹🥹 Siis tämähän on aivan täydellinen.

Oon itse ihan herkkänä omien tulevien häiden tähden, joten tämä osui kyllä juuri siihen suoneen jossa tunteet virtaavat, ja nyt itsekin itkeskelen täällä - I feel you Annika.

Tämä oli jotenkin niin kauni kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja jotenkin niin kaukana siitä kuraisesta ja vinksin vonksin olevasta kuplasta, jossa nämä kaksi elävät, mutta samaan aikaan kaikki tuntui olevan juuri niin kuin kuuluukin. Vaikka tämä oli omalta osaltani sellaista herkistelyä tämän sun kauniin ja koskettavan kuvailun tähden, niin oli kuitenkin ihanaa lukea noita pieniä huumoriripauksia, kuten jonkun toisen riesaksi joutumista ja kerrankin puhdasta hameen helmaa. ❤️

Ja siis missään muualla kuin luonnon helmassa minäkään en osaisi kuvitella näitä sanomaan toisilleen tahdon. Kesäilta, hämärä ja kynttilät. <3 Ja jotenkin luulen, että hääyökin kuluu tähtien alla metsässä yhdessä seikkailen, koska after all, seikkailutovereitahan nämä kaksi toisilleen ovat niin ylä- kuin alamäessäkin. 🥹

Tämä oli kaikin puolin täydellinen ja piristi mun stressipallopäivää aivan valtavasti.

Kiitos, oot ihan paras. <3

[Odo]

Meinasipa tulla tippa linssiin, niin nätti tämä oli. ♥ Ronja/Peppi on vilahdellut silloin tällöin Finissä, mutta tutuksi en kuitenkaan ole parin kanssa tullut. Olipa ihanaa nyt tarttua tähän ja kuinka nätisti olit tämän kirjoittanut. Pidin, miten kuvasit hahmoja ja tässä oli mukava rytmi alusta loppuun. Kiitos tästä, olipa kyllä ihana. ♥

Ps.  Täällähän käy kuhina, kun Ingrid kiilasi kuin juonarissa konsanaan. ♥

[Violetu]

Okei, siis BAWWW, ihan lopussa oli tällä puolella ruutuakin tippa linssissä (I feel you, Annika), koska siis onko mitään romanttisempaa kun häät kesäyössä metsäaukealla <3 Selkeästi omannäköiset häät tällä parilla <3 haluan samanlaiset eiku

“Ilostahan minä itkenkin”, Annika mutisee. “Sinusta tulee viimein jonkun muun riesa.”

Oli pakko hymähtää, koska siis totuus, ja myös erittäin hyvin sanottu xD

Ja siis Peppi on kerrankin siisti! Ohhoh. Ehkä sillä on eriparisukkanauhat siellä jossain helmojen alla piilossa (oletan vaan, että sillä on myös mekko, koska mielikuva kahdesta valkoisesta mekosta kesäyössä on niin nätti). ^^
Tykkään, miten tytöt on näissä teksteissä nuoria aikuisia, mutta silti niiden sisäiset lapset on (ehkä just fandomien takia?) jotenkin tosi selkeästi ja kauniisti esillä.
Tässä oli ihanan utuinen ja lempeä tunnelma ja silti myös hahmojen ilkuriset puolet onnistuivat olemaan ilahduttavasti läsnä ^^

~Violet kiittää

[Vendela]

Äääää, tämä oli aivan ihana ja täydellinen ♥ Kyllä tässä itselläkin silmänurkka kostui vaikka en ihan ääneen itkenytkään. Koska siis mikä voi olla parempaa kuin ihana, höttöinen, pörröinen, suloinen, siirappinen ja mitä näitä adjektiiveja nyt onkaan, hetki kahden toisilleen sopivan ihmisen elämässä ♥

Tässä oli jotenkin just sopiva tasapaino! Tarina eteni kivasti ja etenkin tuo viimeinen rapsu sai tosiaan sekä hymyilemään että pyyhkimään silmiä. Joskus ei tosiaan tarvita kuin kaksi ihmistä jotka rakastavat toisiaan ja pieni hetki kun sanotaan kaikki tarpeellinen.

Ai että, kyllä se vaan on nautinnollista lukea hyvin kirjoitettua tekstiä Kiitos tästä ja onnea arpajaisten voitosta

V

[Meldis]

Voi eii, en kestä! En tiennyt yhtään, mihin olin hyppäämässä, kun tämän avasin. :''') Niin kivaa, että tämä tuli sopivasti arpajaisiin ja vielä loppukesästä, jota itsekin vielä fiilistelen. Tämä oli kyllä niin höttöinen ja pehmoinen ja söpöinen ja nostatti leveän hymyn huulilleni. Oli ihanaa, että juuri tätä varten kerrankin kumpikin oli saanut tukan ja vaatteet näyttämään asialliselta, vaikka olisi kyllä juuri Pepin ja Ronjan näköiset häät, jos olisivat tulleet arkitamineissaan paikalle. Mutta se teki hetkestä erikoisen sen lisäksi, että sanotaan tahdon kesäyönä ja metsäaukealla. ^^ On samaan aikaan oman näköinen ja tärkeä, että voi pynttäytyä.

Se, että aina niin rohkeaa Ronjaakin hiukan jännittää, saa Pepin rentoutumaan.

Tämä oli niin söpösti sanottu. <3 Yhtä aikaa tuon viimeisen raapaleen kanssa tuntui että ketkään muut eivät voi sopia toisilleen niin hyvin, miten hyvin he tuntevat toisensa ja miten molemmat myös tietävät sen. Oikein kadehdittavan sopiva ja kaunis pari ja nyt sitä ikuisesti. <3 Tunnelma oli niin kohdallaan läpi koko tarinan ja ihanasti oli paikoin huumoriakin, kuten Annikan kommentti jonkun toisen riesasta. Täydellinen tasapaino hetken erityisyydessä ja hahmo uskottavuudessa. On vaikea kuvitella, miten muuten kumpikaan hahmoista menisi naimisiin, eikä sen puoleen kenenkään muun kanssa.
Kiitos tästä ihanuudesta, oli täydellistä luettavaa tähän elokuun loppuun. <3

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Tämä tuore Ronja/Peppi tuntui oikein sopivalta lukuvalinnalta, sillä mikäs sen parempaa kuin kesäyöstä lukeminen näin kesän kääntyessä pikkuhiljaa kohti ehtootaan.

Ah, kesähäät! Eivätkä mitkä tahansa kesähäät, vaan sellaiset, jotka todella tuntuvat henkivän juuri tämän parin syvintä olemusta. Kynttilälyhdyin valaistu metsäaukio on niin kotoisan sopiva ympäristö, ja lähimmistä ystävistä koostuva vieraskunta tuntuu niin ikään lämminhenkiseltä ja turvalliselta. Kesäyö ajankohtana on sekin jotenkin mitä sopivin kaikessa rauhaisuudessaan ja suojaisuudessaan. Tuntuu, että tässä ovat kaikki palaset jotenkin niin täydellisesti kohdallaan. Tämä on niin ihastuttava kuvaus:

Vaikka mitä jännitettävää heillä on - he seisovat yhdessä kynttilälyhdyin valaistulla metsäaukealla lähimpien ystäviensä ja viimeisiltä kesäilloilta tuoksuvan luonnon ympäröimänä, eikä yhtään mikään ole vinksin vonksin.

Mikä tunnelma. ♥ Aistikkaan kuvailun ansiosta tämä kaikki on niin helppo kuvitella mielessä!

Vaikka puitteet ovat hyvin luonnonläheiset, hauskasti ovat molemmat laittautuneet vähän tavallisesta poikkeavasti - kuten erityiseen hetkeen hyvin sopiikin. Ei kuraa helmoissa, ja hiustenkin takut on kesytetty. Voin kuvitella, että he vain lumoutuvat hetkeksi katselemaan toisiaan! Juhlallisissa tamineissa sitä näyttää niin erilaiselta, jos ei ole normaalisti tapana sellaisissa kulkea. Ja eihän näillä ole - minusta on sympaattinen ajatus, että yön aikana vaatteet ehtivät kyllä taas likaantua.

Jos kaikki onkin kohdallaan häissä, niin vaikuttaa olevan myös niiden taustalla olevassa suhteessa. Viimeisestä pätkästä ilmenee tosi kauniisti se, mitä kumpikin yhteiselosta saa. Minusta on ihanaa, miten erilaisia Ronja ja Peppi paikoin ovat, mutta eroavaisuudetkin ovat yhdessä oikeastaan voimavaroja. Tuntuu siltä, että ne ominaisuudet, joita toinen toisessa ihailee, korostuvat entisestään molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa - kuten se, ettei Ronjaa pelota, kun on Peppi, jonka vuoksi taistella. Tulee niin turvallinen ja lämmin olo siitä, että heillä on toisensa. Ihana, tasapainoinen suhde.

Kiitokset tästä kauniista, tunnelmallisesta tarinasta, pidin kovin! -Walle