Ficin nimi: En etsinyt sinua
Kirjoittaja: Ygritte
Ikäraja: S
Pari: Remus/Severus
Genre: angst, ficlettejä
Vastuuvapaus: En omista hahmoja, en saa tästä rahaa enkä hyödy tästä mitenkään
En etsinyt sinua
Severuksen sormenpäät liikkuivat Remuksen arpia mukaillen. Solisluulta kaulaa pitkin leuan yli, huulille asti. Siinä ne ristesivät, pystyi valitsemaan, kumpaa kahdesta arvesta lähti seuraamaan. Severuksen kosketus oli niin varovainen, että välillä hän kadotti Remuksen kuumana hohtavan ihon. Silloin Remus avasi silmänsä, tuijotti Severusta anovasti, ja Severus laski sormenpäänsä takaisin. Yhtä varovasti, yhtä hellästi.
Yhä ylemmäs, poskea pitkin aivan silmäkulmaan asti. Arpi jatkui vielä pörröisen, vaaleanruskean kiharapehkon alla. Severus tiesi sen, oli ennenkin selvittänyt mihin asti ihosta koholla olevat jäljet kulkivat. Severus upotti kätensä Remuksen pehmeiden hiusten sekaan, pyyhkäisi peukalollaan tämän poskelle vierähtäneen kyyneleen.
Remus nosti oman, isomman ja lämpimämmän, kätensä Severuksen käden päälle. Merkiksi siitä, että toivoi, ettei Severus lähtisi. Että toivoi, ettei Severus koskaan lopettaisi Remuksen koskettamista, sillä vain se sai Remuksen unohtamaan millainen hirviö hän sisimmässään oli.
“Et sinä voi menettää ystävää, jos sellaista ei ollut.”
Severuksen kuiskaus oli niin hiljainen, että se oli hukkua puiden lehdillä leikittelevän tuulen sekaan. Remus nyyhkäisi, painoi päänsä Severuksen olkapäälle, suuteli kevyesti kaulan kalpeaa ihoa. Severus otti Remuksen pään syleilyynsä, piti sitä paikoillaan rintaansa vasten, kuin valmiina poistamaan kaiken tuskan, jota Remus tunsi, tai tulisi koskaan tuntemaan.
“Minä en etsinyt sinua.”
“Enkä minä pakottanut sinua jäämään.”
Remus antoi silmiensä painua kiinni. Metsän hämärä väsytti häntä. Severus hengitti rauhallisesti, mutta Remus tiesi hänen valvovan. Severuksella oli paljon enemmän pelättävää. Eikä Remus pystynyt mihinkään. Ei puolustamaan Severusta ainuttakaan hänen kohtaamaansa kauhua vastaan.
Pahinta oli, että Severus ymmärsi. Heistä ei koskaan tulisi mitään tämän enempää. Remus oli tunnustanut rakkautensa, Severus oli hämmentyneenä kertonut, ettei se merkinnyt mitään. He voisivat rakastaa toisiaan enemmän, kuin kukaan oli koskaan ennen rakastanut, eivätkä he silti saisi toisiaan.
