Ficin nimi: Kuusamoon, Kuusamoon, Kuusamoon
Kirjoittaja: Ygritte
Ikäraja: S
Originaali
Ihanaa kesää Fiorellalle!<3 Juhannustaikoja näin loppukesästä, mutta lasketaan! Toivottavasti tästä löytyy toivomiasi elementtejä, en ollut aivan omimmillani kirjoittaessani romanttista hettiä:)
Osallistuu lisäksi haasta itsesi kirjoittajana -haasteeseen.
Kuusamoon, Kuusamoon, Kuusamoon
Arvin käsi lepäsi Railin vyötäröllä. Se oli lämmin, tuttu ja turvallinen, ohjasi Railin liikkeiden suuntaa kevyesti, mutta määrätietoisesti. Sitä vasten oli helppo painautua, se myötäili, silitti hellästi vyötäröä.
Raili taivutti selkäänsä, nojasi rohkeasti taaksepäin luottaen siihen, että Arvin honkapuun lailla hänen ylleen nouseva hahmo pitäisi hänet suojassaan. Liike ei ehkä ollut aivan niin sulava, kuin heidän tavatessaan, mutta Arvi ei ollut muuttunut. Arvin harmaat silmät loistivat yhä sitä samaa arvostusta ja rakkautta, jolla ne olivat Railia katsoneet kaikki nämä kymmenet vuodet.
Heti heidän ensitapaamisestaan lähtien. Raili sulki silmänsä. Hän tiesi, että Arvi muisti sen. Kuinka tämä oli heidän ensimmäinen humppansa, kuinka se tanssi ei ollut sitten koskaan loppunut. Omenapuun kukkia hiuksissaan, itse ommellussa valkoisessa mekossaan, Raili oli tiennyt olevansa suloinen. Ei hän silti ollut uskonut Arvin ilmestyvän häntä hakemaan. Kaksimetrinen, kaitakasvoinen mies oli erottunut toisten seasta kuin arabianhevonen suomenhevosten joukosta.
Arvi oli pyytänyt Railin kättä sen kesän päätteeksi. Raili oli kyynelehtinyt onnesta.
Ja millaisen elämän Raili oli saanutkaan!
Seikkailut Lapissa vanhalla Saabilla, joka oli sammunut kolme kertaa! Arvi oli kiroillut ja korjannut autoa, juonut ykkösolutta ja kantanut Railin reppuselässä parhaille maisemapaikoille. Arvi oli vienyt Railin Venäjälle, uudemmalla Saabilla, joka ei ollut sammunut, mutta joka oli pomppinut ylös ja alas, kun tiet olivatkin yhtäkkiä muuttuneet pelloiksi tai ryteiköiksi. Arvi oli nauranut, painanut kaasua, ja Raili oli puoliksi kauhuissaan toivonut parasta.
Mustanmeren rannikolla Raili oli aavistanut olevansa raskaana. Hän oli huolestunut. He olivat toivoneet lasta, mutta se tuli silti äkkiä. Hänen opiskelunsa olivat kesken.
Mutta hänen olisi pitänyt tietää. Arvi järjesti itselleen iltatöitä. Puolen vuoden ajan Arvi jousti, hoiti vauvaa, ja vei häntä vanhemmilleen hoitoon, jos Raili tarvitsi aikaa tehtäviinsä. Raili valmistui samassa aikataulussa, kuin muut samaan aikaan aloittaneet.
Raili ei ommellut enää vaatteita vain itselleen. Ompelukone surisi kaiket illat heidän pienen kerrostaloasuntonsa nurkassa. Vasta teini-ikäisenä oli poika vängännyt vastaan, vaatinut kaupasta ostettavia merkkivaatteita. Sellaista se oli ollut, 70-luvulla. Piti teettää leveälahkeiset farkut, jotka olivat niin tiukat, että ne kiemurreltiin aamulla kosteina jalkaan. Railia nauratti. Rahaa oli jäänyt säästöön, Arvi oli tarkka raha-asioista. Farkut ostettiin, mutta vain yhdet. Sai Raili niitä sentään paikkailla.
Niin ne olivat pysyneet Railin elämässä, Arvi, heidän poikansa, Saab, Kuusamoon humppa. Oli asioita, joiden suhteen Arvi ei tehnyt kompromisseja. Vanhempi Saabi annettiin pojalle, kun hän muutti pois kotoa, silloin Arvi osti aivan uuden auton. Sillä suhattiin ympäri Suomea, heillä oli ystäviä joka puolella maata. Kuusamoon humppa tanssittiin heidän häissään, yhtenä Railin elämän onnellisimmista päivistä.
Jos Raili oli ollut onnellinen silloin, niin nyt hän vasta olikin. Keskellä vanhaa, vuosien kuluttamaa seurojentaloa, kahvin ja pullan tuoksuessa. Arvin käsi lepäsi hänen vyötäröllään. Vyötäröllä, joka oli saattanut hieman muuttua näiden 50 vuoden aikana, mutta jota Raili tiesi Arvin yhä samalla tavalla rakastavan.
Sekin oli asia, jossa Arvi ei tehnyt kompromisseja.
A/N: Kappale, josta tässä puhutaan, on Erkki Junkkarisen Kuusamoon humppa, josta fikki sai myös otsikkonsa:)