Nimi: Jahdissa
Ikäraja: S
Kirjoittaja: marieophelia (2024, hurraa!)
Tyylilaji: matkakertomus, slice of life
Henkilöt: Luna ja Ksenofilius Lovekiva
Haasteet: Juhannustaikoja
A/N: Feeniksin killan lopussa Luna kertoo lähtevänsä kesälomalla Ruotsiin pyydystämään ruttusarvisia niistaisikkeja. Tämä ficci kertoo hieman siitä. Toivotan tämän myötä
Linnelle hauskaa kesää!
P.S: Älä pelästy, vaikka ficin ensimmäiset sanat olisivat sinulle vieraita, loppuun on lisätty käännökset.
Jahdissa
”En skrynkelhornad snorkacka? Skryn-kel-hor-nad? Missä?”
”Ursäkta”, mutisi leirintäalueen kioskin hoitaja ja alkoi penkoa jotakin tiskin alta. Ksenofilius vilkaisi innoissaan tytärtään Lunaa. Kartta! Kohta he varmaankin saisivat kartan, joka johdattaisi heidät ruttusarvisten niistaisikkien asuinsijoille!
”Varsågoda!” kioskinoita sanoi. Hän ojensi Ksenofiliukselle pientä sinistä purkkia. Ksenofililus tutkaili purkkia kummissaan. Mikä se oikein oli olevinaan?
”Tuo on ryppyvoidetta”, hihkaisi Luna. ”
Ylva varmaan ymmärsi jotakin väärin.”
”Nej, nej”, Ksenofilius sanoi pontevasti ja ojensi purkin takaisin noidalle, jonka kaapuun kiinnitetyssä lapussa tosiaan tarkemmin katsottuna luki tuo kiintoisa sana Ylva. ”Eläin. Iso. Harvinainen.”
Ksenofilius osoitti Lunaa, joka nosti avuliaasti kätensä sarveksi otsansa eteen ja päästi muutaman rahisevan röhkäisyn. Noita tuijotti silmät pyöreinä.
”Pitäisikö kokeilla käännösloitsua?” ehdotti Luna, joka oli nyt alkanut kuopia maata nenällään.
”Aivan totta, Lunaseni, ymmärrys on viisauden ydin”, myönsi Ksenofilius. ”Ja parasta loitsia samalla äännösloitsu, sillä täkäläisillä lienee jokin oma murre.”
Mutta käännösloitsu sen paremmin kuin äännösloitsukaan ei auttanut. Ei vaikka Ksenofilius selitti virheettömällä norlanninruotsilla kaiken ruttusarvisista niistaisikeista: niiden poikkeuksellisista elintavoista, oikukkaasta luonteesta ja harvoin havaitusta joskin hieman kiistanalaisesta ulkomuodosta. Ei, noita ei tiennyt niistaisikeista mitään, vaikka oli työskennellyt samalla leirintäalueella jo kuusi vuotta. Lähimetsien kartan Ksenofilius sentään sai, ja lisäksi hän osti kioskista kaksi isoa kassillista eväitä tuleville jahtipäiville.
”Ehkei Ylva vain halunnut kertoa. Etteivät kaikki ryntää säikyttelemään ruttusarvisia niistaisikkeja. Ne ovat tosi arkoja, ja jos minä asuisin täällä, haluaisin, että ne voisivat hyvin”, pohti Luna. Hän oli edelleen valoisalla tuulella. Kioskista oli löytynyt pussi joka maun rakeita, mutta nepä eivät olleetkaan mitä tahansa joka maun rakeita, sillä täällä noita arkipäiväisiä makeisia kutsuttiin kiehtovalla nimellä
Bertie Botts bönor i alla smaker! Miten hyvältä kylpyvaahtorae maistui, kun sen sai napata suuhunsa pussista, jonka kyljestä hymyili suloinen o pienet korvat päälaellaan! Luna tunsi mukavaa värinää sydämessään joka kerran, kun vain katsoikin pussia. Pippurinmakuiset rakeet hän kuitenkin jätti syömättä, sillä niitä tarvittiin ruttusarvisten niistaisikkien houkutteluun.
Ksenofilius vilkaisi taakseen. Kioskinoita supatti jotain roskakoreja tyhjentämään tulleille velhoille. Kaikki kolme vilkuilivat Ksenofiliuksen ja Lunan perään.
”Totta!” Ksenofilius innostui. ”Touhu vaikuttaa salaperäiseltä. En ihmettelisi, vaikka kioskilla kokoontuisi parhaillaan Niistaisikkien Salaisten Ystävien Yhdistys!”
He saapuivat omalle telttapaikalleen. Luna oli koristellut edelliskesänä huispauksen maailmanmestaruuskisoja varten ostetun, apilakuvioisen teltan heleänvärisillä ilmapalloilla, jotka illan tullen alkaisivat laulaa tuutulauluja.
”Luulen että minun täytyy istahtaa hetki”, Ksenofilius tokaisi.
Luna vilkuili ympärilleen. Leirintäalue oli melko harvaan teltoitettu, mutta omalta telttapaikaltaan itään päin hän havaitsi hauskan, raidallista matoa muistuttavan asumuksen.
”Minä voisin lähteä vielä tutkailemaan aluetta. Ehkä joku asukas on jo päässyt niistaisikkien jäljille.”
Ksenofilius haukotteli. Miten häntä saattoikin väsyttää näin, vaikka aurinko laski tuskin lainkaan? Hän napautti Lunan kielenkärkeä taikasauvallaan ja mutisi käännösloitsun sanat. Äännösloitsua ei kannattanut loihtia, sillä telttailijat olivat todennäköisesti kauempaa matkanneita.
”Du borde ta en tupplur!” kehotti Luna ystävällisesti. Miten jännittävältä se kuulostikaan! Harmi vain, ettei isä tainnut ymmärtää, mitä hän oli sanonut.
”Hyvä ajatus”, Ksenofililus nyökytteli unisena.
Luna hymyili. Hän ja isä ymmärsivät toisiaan aina.
Käännökset:
en skrynkelhornad snorkacka = ruttusarvinen niistaisikki
en skrynkla = ryppy
ursäkta = anteeksi
varsågoda = olkaa hyvät
Bertie Botts bönor i alla smaker = Bertie Bottin joka maun rakeet
Du borde ta en tupplur = Sinun pitäisi ottaa nokoset.