Call Me by Your Name: Sydänpalapeli | eroangstia (Elio(/Oliver)), K-11

[Parris]

syd än pal ap eli
Call Me by Your Name: Elio(/Oliver); en omista, en tienaa; K-11
Etydejä XX (sitaatti & kuvasarja), Ficlet300 (sanalla 77. Hiekka), Kasvata puu II (ficlet, aihepiirinä maailmanloppu)

A/N: Kaarnen minulle niin ystävällisesti taikomat inspiraationmuruset veivät ajatukset heti 1980-luvun Italiaan ja yhteen suosikkielokuvistani.
Etydien tarkoitus on herättää kirjoittamisfiilistä taas henkiin, ja tässä se toimi tehtävässään oikein onnistuneesti.

Syyskuulla Elio tuntee ihollaan, kuinka Oliver vei kesän kuumuuden mukanaan. Enää T-paita ei liimaannu selkään, lentopallokentän hiekka polttele jalkapohjissa tai merivesi korosta ilman ja ihon lämpötilaeroja. Elio huomaa myös, että Oliver vei mukanaan muutakin: hänen nuoret tunteensa kasassa pitäneen lankakerän. Muistot Bergamosta ja muualta kummittelevat verkkokalvoilla, kun sulkee silmät iltojen hiljaisuudessa. Oliver ei ole enää läsnä, mutta hän ei ole lähtenyt mihinkään.

Elio keräilee sydämensä palasia heitä yhdistäneistä maisemista päivästä toiseen ja yrittää asetella niitä takaisin yhteen, vaikka ei usko onnistuvansa tehtävässä ikinä. Sirpaleet viiltävät jalkoihin loppukesän juhlissa tanssiessa, niitä löytyy uima-altaan pohjalta kimaltelemasta ja näkeepä Elio niitä roikkumassa persikkapuun oksista lyhtyjen valaisemassa iltapuutarhassa. Elio yrittää asettaa – tai panna – murheensa syrjään todettuaan sydänpalapelinsä mahdottomuuden, mutta Marzian ystävän Lidian iho tuntuu Elion kuumien sormien alla väärältä. Liian pehmeältä, liian viattomalta, liian kaikelta muulta paitsi Oliverilta.

Sellainen lie maailmanloppu. Hidas liukuma tilannekuviin, joissa Oliver on vain auringon haalistamana muistona; pirstaloitunut sydän, joka odottaa kiihkeisiin tunteisiin tottuneena jotain, mitä hyvänsä vastaavanlaista saamatta kuitenkin haluamaansa. Viikkojen ja kuukausien kuluessa Elio saa sen takaisin henkiin ja sykkimään vaitonaisena rinnassaan, ehkä valmiina jotakuta toista varten.

Hanukan aikaan Perlmanien puhelin soi, ja Elion sydän räjähtää olohuoneen seinille uudestaan käsikranaatin tavoin, vaikka mitäpä muuta hän olisi voinut odottaa.

[Skorpioni]

Olipa ihana ficlet! Call me by your name on yksi lempparikirjojani ja -leffojani, joten oli pakko tulla heti lukemaan tämä. Voi miten kauniisti tavoitit tuon särkyneen sydämen tuskan nuorella ihmisellä. Vaikka teksti oli tavallaan aika synkkä ja ainakin angstinen, oli tässä lähes runomaisen kaunis tunnelma. Näin heti mielessäni kaikki leffan paikat ja tunteet. Tosi otteessaan pitävä kirjoitus, kiitos <3

[Gogo Yubari]

Heti, kun bongasin ficin tästä kirjasta/leffasta, mun oli pakko tulla lukemaan tämä. Ja ai että miten hieno tämä oli ja miten taitavasti olit saanut näin tiiviiseen tekstiin mahtumaan tunteita. Ekoista virkkeistä lähtien mulle tuli fiilis, et olin jälleen Call Me By Your Namen maailmoissa Italiassa ja tunsin lempeän alkusyksyn auringon iholla.

Mun mielestä olit tavoittanut hienosti alkuperäisteoksen tunnelman ja sellaisen runollisen surumielisyyden, jonka mä liitän voimakkaasti sekä kirjaan että leffaan. Tulikin taas sellaine olo, että pitäisi kirjaversio uudestaan, koska edellisestä kerrasta on jo varmaan lähemmäs kymmenen vuotta aikaa.

En nyt tämän ihmeellisempää kommenttia tähän aikaan yöstä saa enää aikaiseksi, mutta toivottavasti tästä nyt välittyi ainakin se, että tykkäsin kovasti! Kiitoksia!